Perseilyn filosofia

[Melodious Oaf]

Jos jossain vaiheessa vaikka kehystää omaa toimintaa silleen, että miespuolisista julkkisista törkyisesti puhuminen on tavallaan "feminismiä" ja hyvä sinänsä tai fiksua ja älykästä, koska ne on miehiä ja vielä erityisesti julkkiksina valta-asemassa, ehkä mun mielestä se voi olla ihan terve kyseenalaistus tai uudelleenarviointi että onko toi semmosta feminismiä mitä itse enää jossain vaiheessa haluaa tai tarvitsee.

Tai jos se on bondaamista jollekin porukalle, niin miltä se ulkoapäin näyttää itsellekin, jos oma arvio siitä muuttuu tollasella tavalla, ja miten tällanen vaikuttaa siihen, haluatko oikeesti tehdä niin vaikka just tuolla bileissä ja tollasella tavalla.

Ei kai mikään tossa oikeastaan tarkoita sitä että miehistä rivosti puhuminen olis kielletty, mutta en mä sanois että se on huono juttu uudelleenarvioida tommosia asioita. Eikä ole huono juttu, jos ei elä vaan silleen että asiat on mulle niin kuin olen ne ymmärtänyt nyt ja aina.   

[Kopek]

Mutta jotenkin se vaan tuntuu epäoikeudenmukaiselta että jotkut ovat saaneet sikailla ja toiset eivät koskaan. Se on vähän kuin joku aukoisi päätään ja siinä sitä mölinää kuunnellessaan kuulijalla alkaa nupissa keittää, ja hän aukaisee suunsa vastatakseen samalla mitalla, ja sitten häntä kielletään.

Tämähän on jo koulumaailmasta tuttu ilmiö. Joku hakkaa ja kiusaa toista vuosikaudet, ja toinen kärsii hiljaa eikä pysty puolustautumaan, koska silloin hänet vasta hakattaisiinkin. Kun lopulta uhrin mitta tulee täyteen ja hän vähän edes yrittää tehdä jotain kiusaajalleen - peli vihelletään poikki, ja HÄN onkin se syyllinen, jota rangaistaan. Kiusaaja naureskelee tyytyväisenä.

Isossa maailmassa Suomi joutui kokemaan vastaavaa. Venäjä hyökkäsi ja tappoi ja tuhosi - ja kun peli oli ohi, Suomen pomot tuomittiin sotasyyllisinä, ja Suomi pantiin maksamaan sotakorvauksia. 

Ei sanaakaan siitä että hän on aiheuttanut pahaa mieltä kumppanilleen.

Hesarin juttu jäi minulle vähän epäselväksi. Kumppaniko oli paikalla kuulemassa jutut. Jos oli, niin sopimatontahan tuollainen on ollut. Vai onko mahdollista, että suhteessa oli sääntö, että kumpikin voi hölötellä tällaisia juttuja toisen kuulleen ja se on OK. En tiedä, millainen suhde naisella on ollut.

[Norma Bates]

Tietty siinä voi olla se että mies paheksui sitä että nainen vetää jotain semmoista linjaa että pitää kovaa ääntä siitä mikä on oikeaa ajattelua ja oikeaa käytöstä, ja sitten itse kumminkin porsastelee sen minkä ehtii, koska säännöt ovatkin toiset kun hän on itse se joka aukoo päätään. Kyllähän se suhteessa kävisi vituttamaan jos koirakouluttavaa auktoriteettia leikkivä taho ei itse elä omien esittämiensä vaatimusten mukaisella tavalla.

Tietty tästäkin tulee mieleen väkisinkin oma pisin parisuhteeni. Kyllä minulle ladeltiin välillä että "nyt loppuu tommonen" kun mies ei kestänyt jos minä kiukustuin tai raivostuin, vaikka sama jätkä sai niitä omia raiviksiaan tasaiseen tahtiin siihen asti kunnes alkoi syömään SSRI-lääkkeitä. Mikään ei vituta niin kuin se että joku täysin esikuvaksi sopimaton tulee heristelemään sormeaan.

[Hiha]

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009044235.html

Toimittaja-rassukka on tehnyt vain työtään. Tällä vuosituhannella heitä on vaadittu myymään isoäitinsä lisäksi loputkin sukulaisensa lapsia myöten. Sekään ei riitä ihmisläheisen kolumnin tuottamiseen. Sinne pitää tikistää sisäiset tuntonsa. (Tai kvasi-sisäiset, eihän ihmisellä ole sisäpuolta jos se pitää oksentaa kaikelle kansalle.) "Sää nöyryytät ittees", Jouko Turkka olisi sanonut tästä.

Tilausta olisi perseilevälle kolumnistille. Roikaleelle joka suoltaisi viikosta toiseen juttuja otsikoilla "Mitä oivalsin elämästä varastaessani Juha Miedon mämmit" ja "Tappamani muurahainen tuli uniini" ja "Alakoulussa tippurin saaminen vielä hävetti" mutta joissa kirjoituksissa ei olisi sanaakaan mitään henkilökohtaista eikä paljastuksia edes kumminkaiman serkun kokemuksista kesätöistä vaan pelkkää virkakuivaa narinaa. Ankeita sanoja, jotka osoittaisivat että tarvittaessa perse voi olla myös kivikova ja jääkylmä.

[Xantippa]

^

Jos viihde on palvellut meitä oikein, eikös juuri tuollainen ollut Hymyssä toiminut mikä sen kaverin nimi oli...Veikko Ennala? Käsittääkseni hän olisi jopa Socrateen mittapuulla kunnon toimittajanperseleilijä.

Kai siinä köörissä muitakin oli.

T: Xante

[Norma Bates]

Hiha, päivän paras kommentti. 

[Socrates]

^

Jos viihde on palvellut meitä oikein, eikös juuri tuollainen ollut Hymyssä toiminut mikä sen kaverin nimi oli...Veikko Ennala? Käsittääkseni hän olisi jopa Socrateen mittapuulla kunnon toimittajanperseleilijä.

Kai siinä köörissä muitakin oli.

T: Xante

Ennala oli viinaan menevä itsetuhoinen tyyppi.

Sami Lotilaa on luonnehdittu Virossa huorissa rypeväksi alkoholistiksi eli luultavasti ainakin yhtä taitava perseilijä.

[Xantippa]

^

Jos viihde on palvellut meitä oikein, eikös juuri tuollainen ollut Hymyssä toiminut mikä sen kaverin nimi oli...Veikko Ennala? Käsittääkseni hän olisi jopa Socrateen mittapuulla kunnon toimittajanperseleilijä.

Kai siinä köörissä muitakin oli.

T: Xante

Ennala oli viinaan menevä itsetuhoinen tyyppi.

Sami Lotilaa on luonnehdittu Virossa huorissa rypeväksi alkoholistiksi eli luultavasti ainakin yhtä taitava perseilijä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, viinaan meneminenhän on se perseilijän suorastaan parhaita puolia. Itsetuhoisuuskin on konseptiin sisäänleivottu, joten eikös nämä piirteet ole pelkkää plussaa.

Ainakin jutuissaan perseili käsittääkseni kunnolla sikäli, että juttu tehtiin vaikka mistä, ihan sama, miten roiskui ja rapaa lensi, jutun aiheidenkin päälle. Mutta se on vain tekninen perseilyn sivutuote.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Esimerkiksi mun mielestä tässä noiden juttujen moottori on samanlainen. Xantippa ymmärtää perseylyä ihan omalla tavallaan.

Esimerkiksi niin että siihen on itsetuhoisuus sisään leivottu.

Mutta ymmärtääkö kän sitten enää mitään muita käsityksiä perseilystä olleenkaan. Tai itsetuhoisuudesta ja erilaisesta perselystä käytävää tarkempaa keskustelua jossa muut erittelevät noita asioita omilla tavoillaan. Tai onko sellaiseen mitään järkeä edes lähteä, jos on noin selvää, että edes sanasta "perseily" tai  tästä pitkästä keskustelusta ei ole jäänyt haaviin oikein mitään mitä ei ollut Xantippalla jo lähtökuopissa.

Eli miksi vaikeuttaa sitä vielä enemmän ottamalla mukaan muita vaikeita käsitteitä.

Eihän tossa kai ole mitään muuta pointtia kuin että olet tyhmä ja koko tää keskustelu on tyhmä

Mutta ehkä silti voi vaan puhua siitä mikä on itsetuhoisuuden suhde perseilyyn ja miten sen itse näkee. Jos haluaa.

[Socrates]

Esimerkiksi mun mielestä tässä noiden juttujen moottori on samanlainen. Xantippa ymmärtää perseylyä ihan omalla tavallaan.

Esimerkiksi niin että siihen on itsetuhoisuus sisään leivottu.

Mutta ymmärtääkö kän sitten enää mitään muita käsityksiä perseilystä olleenkaan. Tai itsetuhoisuudesta ja erilaisesta perselystä käytävää tarkempaa keskustelua jossa muut erittelevät noita asioita omilla tavoillaan. Tai onko sellaiseen mitään järkeä edes lähteä, jos on noin selvää, että edes sanasta "perseily" tai  tästä pitkästä keskustelusta ei ole jäänyt haaviin oikein mitään mitä ei ollut Xantippalla jo lähtökuopissa.

Eli miksi vaikeuttaa sitä vielä enemmän ottamalla mukaan muita vaikeita käsitteitä.

Eihän tossa kai ole mitään muuta pointtia kuin että olet tyhmä ja koko tää keskustelu on tyhmä

Mutta ehkä silti voi vaan puhua siitä mikä on itsetuhoisuuden suhde perseilyyn ja miten sen itse näkee. Jos haluaa.

Saman havainnon olen tehnyt, että Xantipan tyyliin kuuluu jonkinlainen keskustelun kaventaminen yhdelle väylälle. Eikä koske vain perseilyä, vaan useimmissa aiheissa hän pyrkii mahdollisimman tiukkaan motiivien ja kontekstien rajaamiseen tai ainakaan ei pysty niitä samanaikaisesti käsittelemään.

Tuo tekee keskusteluista pitkiä jankkaamisia, kun jokainen asianhaara ja vivahde pitää väitellä erikseen näkemättä metsää puilta.

[Melodious Oaf]

Sinänsä 'perseily' voi tarkoittaa montaa asiaa.

Jos ajatellaan vaikka sitä Hihan kuvauksen mukaan 'perseilyä' että joku kirjoittaa hirveän tunnustuksellisen oloisia ihan kummallisia tekstejä ja niitä julkaistaan lähdessä, ilman että niissä on oikeasti mitään henkilökohtaista ja ne vain parodioivat sitä mitä mediassa niin valtavasti nyt on, onko tähän "itsetuhoisuus sisäänrakennettu".

Tässä olis kai mahdollista että joku tekee niin koska se on vaan aivan totaalisen sekaisin Mutta on aika epätodennäköistä että niitä silloin julkaistais.

Kai 'perseily' jäsentyy tässä positiivisena asiana niin, että hän ei teekään sitä mitä toimittajan "pitäisi tehdä" vaan jotain muuta.

Voiko hän silti myös välittää asioista syvästikin? Minusta voi.

Ja jos jollakin on täysin joustamaton käsitys siitä, mitä tollasen toimittajan pitäis toimia ja kirjoittaa, eihän se silloin lakkaa tälle ihmiselle ikinä näyttäytymästä "perseilynä".

Ulkopuolelta on monesti aika vaikea sanoa, mitä "riskejä" siihen edes tämän toimittajan kohdalla liittyy. Saattaahan se olla että osa tajuaa ne jutut ja todella arvostaa ja osa ei ymmärrä yhtään ja valittaa lehteen aivan hitosti.

Ymmärtääkö sitten työnantaja, ja missä tulee raja vastaan, en tiedä. Mutta onko tohon 'perseilyyn' sisäänrakennettu sellainen "itsetuhoisuus" niin kuin Xantippalla näyttäis olevan jossain asioissa, että jos tollasta tehdään ja se on se sun "kanta" johonkin, sitten sun on pakko vaan eskaloida ja eskaloida eikä siihen tulee niin kuin mitään loppua muulla kuin jollakin tuhoisalla tavalla.

Esimerkiksi alun perin "Viikon Eläin" on ollut Hesarissa tavallaan "perseilyä". Mutta kun se tavoittaa riittävän laajan lukijakunnan ja niitä jotka sitä tajuaa ja arvostaa onkin riittävästi, sitten siitä tehdään kirjoja ja se onkin hyvä juttu toimittajalle joka tekee myös täysin toisenlaisia asiajuttuja — ja Viikon eläimessä ehkä näkyy joku "asenne" tai suhde kieleen sun muuhun mikä on sille jollain tavalla tärkeää muutenkin.

Ja usein kai....  toimittajien 'perseily' jollain hedelmällisellä tavalla on helpompaa tai todennäköisempää, jos toimittaja on vaikka uransa alussa ja ne jutut tehdään joka tapauksessa jotain aika pientä korvausta vastaan eikä mistään jatkosta ole kuitenkaan mitään takeita.

Toinen kysymys on kai se, missä menee "perseilyn" rajat ja milloin se ei enää ole perseilyä.

Xantippalla nimittäin tuntuis olevan sellainen kritiikki perseilyyn että mikään ei ole perseilyä ellei se pasko ja tuhoa sun koko elämää, ja jos se ei tuhoa, olit vain nynny ja jätit sen kesken.

Mä en siis...  en näe että toi tavoittaa yhtään sitä mikä perseilyssä on hyvää ja hedelmällistä.

Positiivisena juttuna se on jonkun roolin ulkopuolelle astumista tai sen uudelleen näkemistä ja kuvittelemista ja sitä että tekeekin jotain... muuta kuin muka pitäis — tai erityisesti joskus sitäkin että suhtautuu rooleihinsa löyhemmin.

Xantippa itsekin perseilee koko ajan aivan huikean paljon, eikä se kai yleensä ole edes ole mitään tietoista toimintaa kai häneltä

Ehkä vois erotella jotenkin semmosen perseilijän, joilla siihen liittyy riskin ottamista ja halua elää tietyllä tavalla tai... jotain "valintoja" jollain tavalla kuitenkin, ja siitten semmonen joka niin kuin vaan.... on sitä täysin tiedostamattaan.

Tosta vinkkelistä "perseilyn filosofia" vois yhtenä suuntauksena sisältää sellaisen että....  täysin omasta perseilystä epätietoisenkin ei-laskelmoidun perseilyn vaan näkis jotenkin iloisena ja hyvänä asiana

Sehän voi sokea kuvioita ja aiheuttaa jotain yllättävää. Mutta siitä voi periaateessa olla hyötyä ettei kaikki ole vaan helppoja ja kuuliaisia tai muuta sellaista.

Eikä ns. itseltä näkymättömiin jääväkään perseily välttämättä "itsetuhoista" ole jos ihminen ei koe siinä mitään ongelmaa.

Jos joka paikassa olis silleen että keillään ihmisillä  ei ole mitään edes havaintoa että mitä siinä yleisten käsitysten mukaan pitäis tehdä, jota vasten joku muu taas olis jotain niitä kyseenlaistavaa tai laajentavaa tai protestoivaa, vaan se olis sellaista täysin erilaisen ja aivan vapaan variaatioita — silloin mun mielestä katoaa pohja edes puhua siitä että joku olis "perseilyä".

Kyllä sen kuitenkin täytyy tapahtua ja olla suhteessa johonkin.

[Melodious Oaf]

Ton vois myös nähdä niin, että perseiletkö jonkun sun oman rajoitteen takia joko hetkellisesti tai laajemmin silleen että et edes periaatteessa voi sille mitään. Vai perseiletkö sen takia että sulla nyt vaan on siitä joku "erilainen hahmotus" ja toimit siltä pohjalta. Vai onko ne vaan jotain vahinkoja... vai niin kuin mitä.

Jos perseilyssä keskeisenä näkee rooleihin rennosti tai löyhästi suhtautumisen, silloinhan olis hyvä pitää sitäkin avoimena että joku perseilijä voi olla muutakin. Tai vaikka joku ns. "krooninen perseilijä" ei välttämättä ole sitä pelkästään, tai ei ole sitä mitä siitä ois kaikista helpoin ajatella, tai että on joku laatikko mihin se laitetaan. Vaan että se on mitä on ja ei siitä tiedä mitä se joskus taas tekee, eikä voi täysin nähdä mitä muutakin se voi olla.

[Hiha]

Ulkopuolelta on monesti aika vaikea sanoa, mitä "riskejä" siihen edes tämän toimittajan kohdalla liittyy. Saattaahan se olla että osa tajuaa ne jutut ja todella arvostaa ja osa ei ymmärrä yhtään ja valittaa lehteen aivan hitosti.

Siihen aikaan kun isovanhempamme olivat vielä nuoria erääseen suomalaiseen lehteen tuli uusi kesätoimittaja laatimaan horoskooppeja. Ne olivat tarkkoja ja positiivisia. Tähän tyyliin: Jousimies. Kiiruhtaessasi aamulla töihin löydät pääkadulta markan. Poikkeat sen kanssa torille ja ostat myyjältä arvan. Voitat 1000 mk. Onnea!

Osa arvosti, osa ei. Toimittaja siirrettiin kirjoittamaan muita osioita.

[Melodious Oaf]

Hieno anekdootti.

Voisin kuvitella sellaisenkin että joku nuorehko tyyppi tuskailee että voikohan tällaista tehdä tai tämä on varmaan paska idea ja sitten kuitenkin myös uskoo siihen. Ehkä ylipäätään tekee juttuja jollain aika vaatimattomilla kertapalkkioilla ja joskus pienessä sievässäkin väkisin puristaa niitä ulos.

En yllättyisi jos vaikka joku Viikon eläin olisi tällaiselta pohjalta vähitellen muovautunut konsepti.

Enkä tiedä, voiko sitä mitä ne on ollenkaan tai ainakaan enää pitää "perseilynä", mutta kyllä kai niitä joku osa edelleen katsoo niin, että "kummallinen sekouutinen" tai "Hesari on paskaa" tai "tekisivät kunnollista journalismia".

[Melodious Oaf]

Niissä yhdistyy joku tatsi kieleen ja kiinnostus tieteeseen ja vähän muutkin jutut.

Kielitaju on parempaa kuin monella asiatekstin kirjoittajalla, yleensä tutkimuksiin myös linkataan ja näkee että ne on luettu ja ymmärretty. Nykyään luultavasti jopa konsultoidaan alan ihmisiä  ja muutenkin tehdään taustatyötä.

Sitä että ne on lyhyitä ja vitsaillaan ja puhutaan sellaisesta mikä ei ns. liity asiaan vois pitää jonain omana vastalauseena sille, miten paskaa tiedejournalismi monesti on. Tehdään klikkiotsikkoa, ei linkata lähteisiin eikä ymmärretä niitä ja vaan kierrätetään vaan muka olennaista tietoa. Ja juttu voi silti olla "asiallinen".

Ja tossa taas tehdään klikkiotsikoita, luetaan oikeasti tutkimusta ja perehdytään muutenkin ja jaetaan siitä jotain.

Jostain muka triviaalista jutusta voi saada ihan mielenkiintoisen. Paljon riippuu siitä, miten ne asiat kehystää ja ymmärtää ja taustoittaa ja mitä niillä tekee.

Ei tämä varmaan hyvä esimerkki edes ole, mutta on tässäkin jotain noista piirteistä: Tutkijat laskivat kaikki maailman muurahaiset – näin monta niitä on