Perseilyn filosofia

[Socrates]

Tässä on nyt alkanut kadota se mitä perseily oikeasti on. Aanelkku määritteli sen taitavasti, mutta yritän vielä tarkentaa sitä. Perseilylle oleellista on:

1) Organisoimattomuus. Firma, uskonlahko tai kyläyhdistys ei voi perseillä. Pääperseilijän ympärillä voi joskus olla väljä muutaman ihmisen myötäperseilijöiden porukka, mutta lähtökohtaisesti perseilijä on individualisti.

2) Yllätyksellisyys. Perseilyn tarkoitus on saada kaavoihin kangistuneet byrokraatit edes hetkeksi hämääntymään ja epäjärjestystä organisaatioihin.

3) Spontaanius. Perseilyä voidaan kyllä suunnitella jonkin aikaa, mutta parhaimmillaan se on hyvin spontaania toimintaa.

4) Huumori. Silloinkin kun perseillään vihaisena, perseilyn viesti pyritään viemään perille sarkasmin tai muun huumorin säestyksellä.

5) Tuottamattomuus. Perseilijä voi olla hakemassa taloudellista tai muuta hyötyä, mutta se pitää tehdä niin älyvapaasti, ettei se toteudu. Parhaimmillaan perseilijä haluaa vain siirtää hienoa perinnettä eteenpäin.

6) Monipuolisuus. Tämä kruunaa perseilyn. Esimerkiksi Ricky Bruch hajotti hotellihuoneen, näytteli pornoelokuvissa, kärähti dopingista ja huijasi heittämällä onttoa kiekkoa. Parhaimmat perseilijät perseilevät kaikilla elämänalueilla lukemattomilla eri tavoilla

Koska mikään ei ole elämässä täydellistä, kaikki kohdat harvoin täyttyvät ja noista joudutaan tilannekohtaisesti joustamaan, mutta tuossa on pääkriteerit onnistuneelle perseilylle.

Onko perseily ainoa keino ottaa aloite pieniinkin kätösiin? Maailmalla on erinäisiä suuntauksia, joissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä, esim. kiinalainen tang ping. Se on 1) erittäin yksilöllisesti sovellettavissa ja täysin organisoimaton, 2) onnistunut suututtamaan heti Kiinan kommunistisen puolueen, 3) jatkuvasti päällä pidettävissä oleva asenne, 4) huumorin tai sen puutteen suhteen välinpitämätön, valinta on yksilön, 5) tuottavuutta voimakkaasti alentava, 6) monipuolinen vaan ei demonstratiivinen. Yhteenvetona voisi sanoa, että tang ping on passiivisempi ja – päinvastoin kuin perseily – huomiota karttava. Liekö kyse enemmän kulttuurieroista ja toisenlaisesta ihmiskuvasta vai erilaisista tavoitteista?

Mikä, jos mikään, perseilyssä tekee sen erityisen hienoksi tavaksi haistattaa paskat ympäröivän yhteiskunnan normeille?

Pikaisella  perehtymisellä näkisin tuon olevan ehkä perseilyä suhteutettuna paikalliseen kulttuuriin, jossa itsensä nolaaminen on äärettömän paha asia.

Meidän kulttuurissamme perseily vaatii aktiivisempaa ja rohkeampaa otetta.

[kertsi]

Perseily on tähän asti ollut melko väljä käsite, mutta nyt olemme yhdessä asettamassa sille laatustandardeja. Ne tulevat olemaan selvästi tiukemmat kuin esimerkiksi toheloinnilla tai törttöilyllä.

Viikon hyvä tyyppi-ketjussa on paljon perseilyä ja muutan sen nimeksi perseilyketju. Toki joukkoon on päässyt myös sälää, joka ei täytä perseilyn korkeita laatuvaatimuksia.

Ei kannata omin päin muuttaa ketjujen nimiä, sillä mode voi katsoa sen bannien arvoiseksi perseilyksi. Sen sijaan kannattaa lähettää modelle ilmoitus esim. aloitusviestin kohdalta, ja pyytää nimenvaihtoa.

[kertsi]

Onko perseily ainoa keino ottaa aloite pieniinkin kätösiin? Maailmalla on erinäisiä suuntauksia, joissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä, esim. kiinalainen tang ping. Se on 1) erittäin yksilöllisesti sovellettavissa ja täysin organisoimaton, 2) onnistunut suututtamaan heti Kiinan kommunistisen puolueen, 3) jatkuvasti päällä pidettävissä oleva asenne, 4) huumorin tai sen puutteen suhteen välinpitämätön, valinta on yksilön, 5) tuottavuutta voimakkaasti alentava, 6) monipuolinen vaan ei demonstratiivinen. Yhteenvetona voisi sanoa, että tang ping on passiivisempi ja – päinvastoin kuin perseily – huomiota karttava. Liekö kyse enemmän kulttuurieroista ja toisenlaisesta ihmiskuvasta vai erilaisista tavoitteista?

Mikä, jos mikään, perseilyssä tekee sen erityisen hienoksi tavaksi haistattaa paskat ympäröivän yhteiskunnan normeille?

Pikaisella  perehtymisellä näkisin tuon olevan ehkä perseilyä suhteutettuna paikalliseen kulttuuriin, jossa itsensä nolaaminen on äärettömän paha asia.

Meidän kulttuurissamme perseily vaatii aktiivisempaa ja rohkeampaa otetta.

Miten perseily suhteutuu kasvojen menetykseen? Menettääkö perseilijä kasvonsa, ja siis yhteisön kunnioituksen, ja paikkansa yhteisössä? Ehkä riippuu yhteisössä. Moottoripyöräjengissä tai nuorisojengissä tai kriminaalien porukoissa perseilijä ehkä saa rispektii sillä, että perseilee ja haistattelee ja tekee elämän kurjaksi kaikille oman pikkupiirin ulkopuolisille? Ja ulkopuolisten (ja yhteiskunnan) silmissä taas perseilijä menettää arvostuksensa, ja tekee itsestään alhaisen nilviäisen. Ehkä jotkut viihtyvät nilviäisinä?

[Socrates]

Tulkoon bänniä, kai se joskus loppuu. Sen jälkeen esitän, miten Suomen taloutta uhkaava huono huoltosuhde korjataan perseilemällä.

[Socrates]

Miten perseily suhteutuu kasvojen menetykseen? Menettääkö perseilijä kasvonsa, ja siis yhteisön kunnioituksen, ja paikkansa yhteisössä? Ehkä riippuu yhteisössä. Moottoripyöräjengissä tai nuorisojengissä tai kriminaalien porukoissa perseilijä ehkä saa rispektii sillä, että perseilee ja haistattelee ja tekee elämän kurjaksi kaikille oman pikkupiirin ulkopuolisille? Ja ulkopuolisten (ja yhteiskunnan) silmissä taas perseilijä menettää arvostuksensa, ja tekee itsestään alhaisen nilviäisen. Ehkä jotkut viihtyvät nilviäisinä?

Perseilijä voi menettää enemmistön arvostuksen, mutta saa kehuja niiltä harvoilta, jotka ymmärtävät perseilyn hienouden.

Perseillä voi ärsyttääkseen tai hankkiakseen ihailua, mutta perseilijä, joka ei välitä kummastakaan on perseilijöiden aatelia, äärettömän cool.

Urheilun supertähdistä kuten Virenistä on sanottu, että he tekevät hommaa itselleen. Se poistaa suorituspaineet. Sama pätee perseilyyn.

[MrKAT]

Mihin Jörn Donner ja Teuvo Hakkarainen sijoittuu perseilyssä?

[Socrates]

Mihin Jörn Donner ja Teuvo Hakkarainen sijoittuu perseilyssä?

Hakkarainen on ihan hyvä perseilijä. Toki saisi perseillä enemmän selvänäkin.

Donneria en aiemmin mieltänyt perseilijäksi, mutta kun mainitsit, niin ehkä hitunen perseilijän sielua, mutta se ei kunnolla puhjennut kukkaansa.

[a4]

Ongelmanuoret ovat melko tahattomia perseilijöitä jotka peilaavat yhteiskunnan vikoja sekä ansaitsevat kaiken avun.

Kyllä tässä täytyy vain olla nöyränä, kun epäilemättä ihan korkeakolutettu kokemusasiantuntija valistaa.

Vain osassa perseilystä näyttäisi siis olevan tavoitteellista yhteiskunnan ja sen moraalin uudistamispyrkimystä.

Olet käsittänyt koko konseptin väärin.

Pitää muistaa että vaikka harva haluaa sotiakaan, etenkään sellaista koettuaan, niin sodatkin ovat suuresti kehittäneet ihmiskuntaa.

Pitää muistaa että et tunne ketään sotaa käynyttä sotilasta, etkä edes tiedä, mistä kirjoitat.

Kuinkahan paljon Trumpinkin perseilystä johtuu isänsä geeneistä ja kylmästä kasvatuksesta sekä nuoruutensa sotilaallisen sisäoppilaitoksen tiukasta kurista ja kiusaajakulttuurista?

Varmaan saman verran, kuin sinun lammasmaisuutesi ja fyysinen pelkuruutesi johtuu isäsi geeneistä, ja lällystä kasvatuksestasi epäsotilaallisessa suomalaisessa peruskoulussa? Let´s analysoidaan!

Lähinnä ajattelin että yhteiskunta on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki eikä kukaan halua olla esim. ongelmanuori.

Millaiseksi sinä olet käsittänyt perseilyn?

Toki lienee niin että moni sotilas haluaa palata rintamalle ja veikkaisin syiksi mm. adrenaliiniin koukuttumista, hyvin vahvoiksi muodostuvia tunnesiteitä kuolemanvaarassa oleviin taistelutovereihin, sopeutumisvaikeuksia siviilielämään, sodan aiheuttamia vakavia mielenterveysongelmia,..
Onneksi harva siviili kaipaa kokemaansa sota-aikaa.

Veikkaan keittiöpsykologina että Trumpilla on ollut synnynäistä alttiutta epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle jota perhesuhteet ja yhteiskuntarakenteet ovat vahvistaneet.

[Toope]

Veikkaan keittiöpsykologina että Trumpilla on ollut synnynäistä alttiutta epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle jota perhesuhteet ja yhteiskuntarakenteet ovat vahvistaneet.

Muista, että sinä keittiöpsykologina olet tavis vuokra-asunnossa, joka määrittelee miljarditason liikemiespoliitikkoa YLE:n uutisten perusteella. Älä ihan oikeasti usko omaan ylevyyteesi...!

[Socrates]

Miina Äkkijyrkkä on aika hyvä naisperseilijä.

Vaikka en niin lätkästä tykkää, niin Pasi Nurminen on perseillyt upeasti.

[Norma Bates]

Lähinnä ajattelin että yhteiskunta on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki eikä kukaan halua olla esim. ongelmanuori.

Heikoimmasta lenkistä minulle tuli mieleen Jammu-setä, koska pedofiili joka tappaa nyt vaan kertakaikkiaan tuntuu sellaiselta. Tuntuu vähän kohtuuttomalta ajatella että yhteiskunta olisi täysin sidoksissa tuollaiseen tapaukseen.

Minulle yhteiskunnan hyvyys määrittyy kansan enemmistön perusteella. Jos äärimmäisyydet jäävät nimenomaan äärimmäisyyksiksi, eivätkä ole hyväksytty tapa, niin yhteiskunta on jees. Esim. ei-hyvästä yhteiskunnasta on vaikkapa semmoinen jossa nainen pitää tappaa "aviorikokseen" syyllistyttyään. Tai varkaalta katkaista käsi. Miten sellainen käsipuoli mitenkään hyvittää tekoaan? Tuollaisesta touhusta paistaa läpi omistamisen pyhittäminen. Kajoa omaisuuteen, sinut silvotaan. Pilaa omaisuus (haarakonttori) antamalla sitä ilmaiseksi vieraan käyttöön, nirri pois.

[a4]

Perseily on tähän asti ollut melko väljä käsite, mutta nyt olemme yhdessä asettamassa sille laatustandardeja.

Ehdotan hyvän perseilyn laatustandardiksi ihmisoikeuksien kunnioittamisen.

Venäjän suurlähetystö voitaisiin sateenkaariliputtaa ulkopuolelta, Putin voitaisiin kutsua Pride-henkiseksi paljastuvaan Helsingin huippukokoukseen ja miksei Pride-kulkueeseenkin.

[Melodious Oaf]

Ongelmanuoret ovat melko tahattomia perseilijöitä jotka peilaavat yhteiskunnan vikoja sekä ansaitsevat kaiken avun.
Tässä kohtaa tuli mieleen että perseilyn ja rikollisuuden raja on yhtä toisiinsa kytkeytyvä ja muuttuva kuin lakien, sääntöjen ja tapojen.

Vain osassa perseilystä näyttäisi siis olevan tavoitteellista yhteiskunnan ja sen moraalin uudistamispyrkimystä.

Olen joskus miettinyt tätä, että miten, missä määrin ja millä tavalla nuorten perseilyyn kannattaa puuttua.

Siihen ei ole mitään täysin yleispätevää kaikkiin ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa vastausta.

Mutta jos otetaan vaikka esimerkiksi se, että teini-ikäinen nuori polttaa pilveä ja muuten hakee identiteettiään, minusta on vähän kyseenalainen juttu, että aikuiset puuttuvat siihen sellaisen hätääntymisen kautta ja yrittävät samaan aikaan suojella nuorta perseilyn vaikutuksilta ja toisaalta järkeillä asiasta.

Sellainen tietysti tekee hyvää, jos saa kontaktia erilaisiin kantoihin ja tulee sellainen tunne, että jotkut aikuiset toimii linjakkaasti ja ehkä kuitenkin ihan suht fiksusti. Sitä vasten voi sitten arvioida muiden ihmisten toimintaa ja hakea vähitellen sitä, mikä lopulta omasta mielestä on hyvää ja järkevää ja mikä ei.

Nuoren pää toimii silleen, että se ottaa mallia jostain ikätovereistaan, haluaa hankkia kokemuksia, olla cool ja ties vaikka mitä kaikkea. Ihan hyvin keskeinen motivaatio saattaa olla vaikka se, että haluaa tehdä vaikutuksen johonkin, johon on ihastunut, eikä siinä järkisyyt paljon paina.

Yleisesti ottaen pitäisin hyvänä sitä, että aikuinen uskaltaa asettaa nuorelle rajat siinä mielessä, että pysyy omissa arvioissaan ja luottaa niihin, mutta silti suhtautuu siihen nuoreen kiinnostuneesti ja avoimesti niin, että siinä on suht selvää, ettei ne jutut lähde mistään hätääntymisestä eikä pelosta, vaan että niistä voidaan keskustella ihan vilpittömästi silloin kun sille on sopiva paikka.

Silloin vois esimerkiksi sanoa, että sun aivot edelleen kehittyy, eikä sun tässä vaiheessa elämää kannattais tehdä ainakaan mitään tämmöstä, mutta että silti kiinnostaa se mitä hyvää tää sulle tuottaa ja mitä sä tästä saat, ihan sillä että vois miettiä, saisko niitä samoja asioita jollain muullakin tavalla vai onko tää nyt oikeesti se paras mitä sä voisit tehdä.

Usein sieltä taustalta löytyy jotain semmosta, että jos nuori edes orastavasti tajuaa olevansa ihan hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, sitä taustaa vasten on helpompi hänen itsensäkin hahmotella, mitä hän nyt oikeastaan haluaisi tai mitä hänen kannattaa tehdä.

Ja sitten kuitenkin jonkinlainen perseily ja oman tien kulkeminen kuuluu elämään aika väistämättömästi, eikä sitä mitkään huutamiset tai muukaan miksikään muuta.

Eikä toi nyt poissulje sitä, että jollekin voi tehdä ihan hyvää sekin, että perseilee, joku suuttuu siitä oikein kunnolla, sitten säikähtää ja lopettaa sen siihen.
   Idea oli kai, että se toimii vaan osassa tapauksista.

Voi olla että nykyään aikuisen rooli on vähän liikaa muuttunut sellaiseksi, että se vaan suojelee nuorta kaikelta ja selittää sen puolesta asioita parhain päin sen sijaan, että tämmöset jäis enemmän nuoren itsensä tehtäväksi.

[Socrates]

PERSEILY TYÖVOIMAPOLIITTISENA TYÖKALUNA.

Suomen huoltosuhde on muuttumassa huonosta katastrofaaliseksi. Juuri joku nuori totesi mediassa, että jos sanoo haluavansa lapsia, saa juntin maineen.
Siispä työelämän pariin on saatava mahdollisimman moni ja siksi on sallittava töissä perseily.

Työntekijät jaetaan kahteen perseilyluokkaan: luokassa 1 sallitaan vain epäsosiaalinen käytös ja luokassa 2 sen lisäksi päihteiden käyttö. Luokkaan 1 kuuluvat mm ajoneuvojen käyttäjät, lääkärit ja lentäjät. Luokkaan 2 kuuluvat useimmat palveluammateissa toimivat, päätetyöntekijät ja ruumiillisen työn tekijät.

Perseilevässä työelämässä kaikenlainen vittuilu, urputtaminen ja räyhääminen on sallittu niin työkavereita, esimiehiä kuin asiakkaita kohtaan. Päihteiden käyttöön puututaan vasta kun sen vaikutukset työstä suoriutumiseen ovat hyvin voimakkaita. Jokaisen hetken, jolloin työpaikalla ei ole tekemistä saa käyttää mihin haluaa, vaikka pelata jalista kaupan käytävillä, maata lattialla tai perseillä. Missään ammateissa ei käytetä erillisiä työvaatteita ja työnantajilta kielletään pukeutumisvaatimukset. Töissä saa haahuilla vaikka pyjamassa tai paskaisissa kalsareissa.

Mitkä ovat perseilevän työkulttuurin edut ja haitat?
Toki varsinkin alussa työn tuottavuus joillakin aloilla voi kärsiä, mutta etujen lista on pitkä. Työelämään saadaan seuraavat ryhmät:
-kroonisesta päihdeongelmasta kärsivät, joiden päihteiden käyttö on vakiintunut siedettävälle tasolle.
-erilaisista mt ja neurologisista sairauksista kärsivät, joilla sairaus aiheuttaa perseilyä
-mamut, joilla perseily kuuluu kulttuuriin
-ikähaitarin ääripäät eli työelämään voidaan ottaa myöhäismurrosikäisiä, joilla on suuri tarve perseillä sekä yksinkertaisiin töihin vanhuksia, joilla alkavat aivojen rappeumasairaudet aiheuttavat perseilyä

Lisäksi yhteiskunta saa säästöä sitä kautta, että terapioitten ja vastaavien tukitoimien tarve vähenee, kun ihmiset voivat ilmaista itseään vapaasti työpaikalla. Riidat selvitetään ennen kuin ne pääsevät pahoiksi ja kielteisiä tunteita patoutumaan sisään. Akuutissa kriiseissä olevien ei tarvitse hankkiutua pitkille sairauslomalle, kun työpaikalle voi tuoda kaikki ongelmansa ja perseillä.

Korona-aika todisti, että työelämässä pelätään turhaan perseilyä. Työt ovat sujuneet etänä jopa paremmin, vaikka kotona varmasti moni ottaa huikkaa ja työskentelee perseilijöitten ympäröimänä.
Nyt on aika, että rento perseilykulttuuri valtaa myös työt, joissa on oltava fyysisesti paikalla.

[Norma Bates]

Ja kun kaikki eivät enää jaksa työelämän hullujenhuoneille mennä, he jättäytyvät koti-isiksi ja -äideiksi, joten sillähän se väestö sitten lisääntyy, ilman että pitää konteittain rahdata jostain vinkuintiasta.