Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kehon mittaaminen, kuuntelu ja arvioiminen

Aloittaja ROOSTER, syyskuu 22, 2022, 19:03:34

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Päätin tammikuussa, että pudotan painoani noin kymmenen kiloa vuoden aikana, koska minulla on siihen varaa. Alipainoisuudesta ei ole vaaraa vielä. Vastoin kaikkia nykyisiä ohjeistuksia aloitin myöspäivittäisen painonseurannan digivaa´allani. Olen näet sitä mieltä, että ilman eksakteja mittauksia tulosten arviointi ja visuaalinen seuranta on pelkkää huuhaata.

Jouduin melko pian muuttamaan tavoitetta kohtuullisemmaksi. Uusi tavoite on kymmenen kiloa kolmessa vuodessa. Paino on nyt pudonnut 13 grammaa päivässä mutta todennäköisesti tahti hidastuu alle sen kun paino vähenee, vähemmästä on vaikeampi rutistaa samaa poistumaa. Missään tapauksessa en halua mitään kärsimysdieettiä.

Itse asiassa, on aika hyvä saavutus tuo 13 gramman päivävauhti, hieman enemmän kuin voinapillinen päivässä. Erityisesti jos se poistuu sisäelimien ympäriltä. Olen ollut huomaavinani vatsanympäryksen pienenemistä vaikkei pyykkilauta vielä olekaan tullut esiin.



Kehonmuutoksissa tärkeää on kanssaihmisten reaktiot. Olen ollut huomaavinani keski-ikäisten naisihmisten keskustelunhalun kanssani kasvaneen. Sitä voitaneen pitää positiivisena indikaattorina. Yritän pysytellä paremmassa kuosissa kuin ikäiseni äijät keskimäärin. Sekin on jo aikamoinen tavoite.

Uskon myös, että hidas eteneminen tässä on eduksi pidempiaikaiselle hyvinvoinnille. Mitään "pelkkää näkkäriä"-dieettiä en suostuisi ikimaailmassa noudattamaan vaikka hetkellisesti voisikin olla tehokas. Olen yrittänyt syödä suurinpiirtein samoin kuin ennenkin, paitsi että annoskoko on pienempi ja ns. turhat ateriat olen jättänyt väliin.

Oluessa ja perunalastuissakin olen pyrkinyt laatuun määrän kustannuksella. Hifistely on tässä hyväksi jos sijoitettu rahamäärä pysyy vakiona. Välillä sorrun mutta ei haittaa, kestän sen ja eipä siitä kukaan muu huomauttelekaan. Eikä se vaikuta PTS-suunnitelman toteutumiseen juuri mitään, kunhan poikkeamat eivät ole jatkuvia.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

Välttämättä vaa'alle polkaisu päivittäin ei ole kovin hyödyllistä. Ainakin minua lannistaa painon luonnollinen vaihtelu, vaikka miten sen yrittäisi saada mitattua aina "samassa vaiheessa päivää". Eilinen hiukan suolaisempi ruoka näkyy seuraavana aamuna painossa takapakkina - no, ainakin minulla.

Itselläni on vaa'asta huonoja kokemuksia, mutta silti aina sorrun samaan joka-aamuiseen punnitsemiseen. Pahin kokemukseni oli ensimmäisen raskauden aikana, jolloin nestettä kertyi kehoon ja jokainen neuvolakäynti pelotti, sillä terveydenhoitaja oli käyräuskovainen. Labrat oli kunnossa koko ajan, mutta painoa kertyi liikaa. Lopulta ajauduin tilanteeseen, että ennen tulevaa neuvolakäyntiä oli jopa päiviä syömättä, ettei tarvisi kuunnella moitteita. Kaikki ylimääräinen poistui lapsen synnyttyä. Myöhemmillä kerroilla samaa ei enää tapahtunut, mutta silti sama punnituspelko oli läsnä kummallakin kerralla, vaikka painoni nousi niin vähän, että periaatteessa itse laihduin.

Mutta siis painonpudotuksessahan oleellista on vyötärön kapeneminen. Viikoittainen vyötärön mittaaminen olisi ehkä parempi kuin punnitseminen ainakin, jos liikuntaa alkaa enemmän harrastaa. Lihaksiston vahvistuminen hidastaa painon putoamista, vaikka todellisuudessa ehkä on tapahtunut laihtumista, jonka voi todeta mittaamalla vyötärön kohdalta.

Yksi hyvä keino on lautasen pienentäminen, jos arvelee, että ruoka-annos on liian suuri. Itselläni on noin 2/3-kokoinen ruokalautanen, joka useinkin on aika täynnä jokseenkin oikeaoppisesti lastattuna. Annos näyttää suurelta, joten myös aivot huomaavat saavansa runsaan annoksen. Isommalla lautasella sama annos näyttää aika kituliaalta eikä täytä vatsaa yhtä hyvin. Tuo on aika kummallinen juttu, jossa aivot toimivat järjen vastaisesti.

Onhan noita keinoja monia keinoja, joista valita itselleen sopivin.

Viimeksi lääkärillä käydessäni huokailin, etten saa painoa putoamaan, lääkäri oli jokseenkin armelias ja ehdotti, että "mitä jos pitäisit sen tuossa ja huolehdit ettei se enempää nouse". Tiedän, että ehkä joku kymmenen kiloa on liikaa, mutta  se on sijoittunut jokseenkin tasaisesti ja ottaen huomioon pituuteni, se ei ole ihan katastrofi, joten voin sanoa olevani "isoluinen" :D

Mutta tsemppiä aloittamallasi tiellä. Voisin osallistua tukijoukkoihin. Kolme kiloa vuodessa ei ole ylivoimainen homma ja luultavasti minun ei tarvisi jättää kuin karkit pois. Pitänee harkita, kun saan ensin syötyä herkkukaappini tyhjäksi :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

En ole kertaakaan eläissäni varsinaisesti laihduttanut. En edes silloin kun kolmikymppisenä näin 168 cm pitkänä keikuin varmaankin 70 kg tienoilla ja täten normalaipainon ylärajalla (vaaka hajosi noihin aikoihin, että menee ihan arvailuksi mikä maksimipainoni oli). Vaikka paino oli kaiketi yhä normaalin rajoissa, minulla oli "läskivekit" käsivarsissa ja vyötäröllä. Sitten kävi niin että kun ei muutakaan puuhaa ollut, aloin kävelemään pitkiä lenkkejä huvikseni, ja paino alkoi laskemaan.

Parikymppisenä paino oli jossain 57 kg tienoilla, ja vanhemmiten tavanomaisin painoni on ollut 62 kg. Mutta nykyään minulla on ollut lihastakin. Tässä viimeaikoina paino on kuitenkin ihmeellisesti pudonnut niin että on nyt noin 59 kg paikkeilla. Käsivarretkin ovat ohentuneet, joten pitäisi kai alkaa ähräämään punnerruksia. Refluksin takia ei kai sitten ole tullut syötyä niin paljoa, vaikka oma mielikuvani on että en nyt tässä missään nälässäkään ole itseäni pitänyt.

Mutta oikeastihan liikunta ei kyllä taida olla se laihduttavin tekijä, vaan ruokavalion rukkaaminen. Toisaalta olin joitakin vuosia sitten keväisin aina vaan lihavampi, enimmillään kai 65,5 kg, mutta se läskin kerryttäminen tyssähti sitten siihen että aloitin kamppailulajin.

Socrates

Sixpäkki ei erotu kuten aiemmin, pakko myöntää. Joissakin asennoissa vatsan kohdalle rullaantuu ikävän näköisiä makkaran alkuja.

Tähän asti ongelma on ollut riutuminen eli on pitänyt ahtaa ruokaa ja nyt pitäisi vanhoilla päivillä yrittää hiukan laihduttaa.

Herkuttelua en pysty kokonaan lopettamaan. Aterian korvaaminen salaatilla tai jopa jättäminen ajoittain väliin onnistuu paljon helpommin, mutta riskinä on ilta- ja jopa yöherkuttelun riistätyminen käsistä.

Käytän puolen litran teekuppia. Leivän syönti vähenisi, jos vaihtaisin pienempään. Kerman käyttöä nyt ainakin kohtuullistan.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Norma Bates

Vaikka painoni laskisi/laskee, navan kohdalla on kuitenkin "löllää" vatsan pinnalla. Mitään litteää vatsaa en siis enää tule saamaan, mutta samapa tuo.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 23, 2022, 10:02:13
Välttämättä vaa'alle polkaisu päivittäin ei ole kovin hyödyllistä. Ainakin minua lannistaa painon luonnollinen vaihtelu, vaikka miten sen yrittäisi saada mitattua aina "samassa vaiheessa päivää". Eilinen hiukan suolaisempi ruoka näkyy seuraavana aamuna painossa takapakkina - no, ainakin minulla.

Tämä on juuri näin, siis paino vaihtelee melko huomattavasti eri aamuina. Esim. viime viikolla alin ja ylin painomittaus poikkesi toisesta jopa 1,2 kiloa. Osasyy voi olla huonolaatuinen vaaka mutta vaihtelua on kuitenkin melkoisesti. Olen hyväksyttänyt itselläni sellaisen menetelmän, että poistan suurimman ja pienimmän lukeman kultakin viikolta ja lasken lopuista keskiarvon. Näin saaduista arvoista näen selkeän trendin. Luultavasti kehon kiinteän osan paino ei oikeasti vaihtele noin paljoa, kyse lienee nesteistä ja ruoka-aineista jotka ovat vain piipahtamassa.

Ilman tarkkaa mittariakin voi päätellä edistymisestä. Jos saa sukat jalkaansa helposti, on todennäköisesti kondiksessa.  ;D
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

^
Tuo on hyvä, siis suurin ja pienen pois. Mutta jäljelle jäävistä vielä voisi laskea keskiarvon ja sen merkitä käyrälle. Eli käyrälle vain yksi merkintä viikossa, niin kaikki pieni sahaus jäisi pois kuviosta ja pidemmän ajan käyrä olisi jo hyvinkin suuntaa-antava.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 23, 2022, 10:12:43Aterian korvaaminen salaatilla tai jopa jättäminen ajoittain väliin onnistuu paljon helpommin, mutta riskinä on ilta- ja jopa yöherkuttelun riistätyminen käsistä.

Olen kokenut tuon annoskoon pienentämisen toimivan kohdallani parhaiten. Kokonaan välistä jättäminen voi aiheuttaa toisinaan himokasta ahmimista myöhemmin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 23, 2022, 10:19:22
Vaikka painoni laskisi/laskee, navan kohdalla on kuitenkin "löllää" vatsan pinnalla. Mitään litteää vatsaa en siis enää tule saamaan, mutta samapa tuo.

Mahan pitääkin olla hieman pyöreähkö, eihän ventrikkeli ole kenkälaatikko vaan säkkimäinen ja kaartuva. Lisäksi kumppanin mahan hellä silittäminen on hauskempaa jos se on pikkusen pehmeämpi ja loivasti kurvikas.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 23, 2022, 10:45:04
^
Tuo on hyvä, siis suurin ja pienen pois. Mutta jäljelle jäävistä vielä voisi laskea keskiarvon ja sen merkitä käyrälle. Eli käyrälle vain yksi merkintä viikossa, niin kaikki pieni sahaus jäisi pois kuviosta ja pidemmän ajan käyrä olisi jo hyvinkin suuntaa-antava.

Juuri näin toiminkin. Ilmaisin sen vain kehnosti :-\ Paino on kuin muoti: Päivittäisiä muutoksia ei kannata ottaa liikaa huomioon, mutta trendejä on jossain määrin seurattava, ettei vaikuta ihan ulkopuoliselta.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hayabusa

Kun olin viimeksi kipeänä, painostani putosi hyvä prosenttiosuus. Sittemmin "aerodynaamiset" muodot ovat palanneet ennalleen.  ;D
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Karikko


On aina kiva, jos taistelee luojaansa, tai (omia halujaan vastaan) lopputulos lienee taattu- tai ainakin odotettu.
Aikoinaan nuorena aktiivisena urheilun harrastaja pyrin saamaan lisää massaa ja voimaa, että keppi lentäisi pidemmälle, mutta nykyisin vaatii itsekuria pitää se "massa" rajallisena.

Onneksi vieläkin tulee liikuttua kohtuullisesti ja se auttaa siinä.- Nälkä ei lähde syömällä sen olen jo huomannut- se pirkule vain yltyy siitä ja monia makuja halutessaan pikemminkin vain suorastaan huutaa.

Olisi nykyään kyllä valmis hieman luopumaan osasta kiloja, semmoinen viisi viiva kymmenen, mutta ei enempää, ettei tarvitse neuvolan vaa-alla punnita.

Hayabusa

Säännöllinen päivärytmi auttaa massan hallinnassa. Kaikki eivät voi elää kuten kuningatar Elizabeth tai Hipin kissat, mutta rutiinit ovat oikeasti tärkeitä sekä ulkoisen habituksen että mielen kannalta. Säännölliset heräämis- ja nukkumaanmenoajat plus hallittu ateriarytmi auttavat jo pitkälle.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur