Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Sympaattiset konservatiivit

Aloittaja Melodious Oaf, syyskuu 30, 2022, 10:36:22

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Socrates

Kuten Hayabusa tuossa jo totesi, konservatiivisuus määritellään liikaa amerikkalaisten jakolinjojen kautta.

Archie Bunker, Joe Arpaio, Rush Limbaugh ovat konservatiivien arkkityyppejä, mutta on vaikea löytää vastaavia muualta maailmasta paitsi ehkä nyt Thatcher.

Oliko Pentti Linkola konservatiivi? En ole tainnut lukea häntä siksi kutsuttavan.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

#16
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 01, 2022, 14:03:35
MO, kannattiko viimeyön sympatiseeraaminen? Paljastuiko konservatiivin ajatusmaailman pohdinnallinen syvällisyys?

Kannatti se media- ja Tolkien-keskustelun takia itseänikin varten.

Tietystä näkökulmastahan viisaampaa olis ollut nukkua ja keskittyä enemmän ihan muuhun  :D  Mutta mulla ehti olla siinä välissä ihan hienoja juttuja yhden livekeikan ja parin siellä tapahtuneen kohtaamisen sun muun merkeissä, ja sit lopulta se että valvoin kun toi OM-homma vei mukanaan on semmonen että turha sitä murehtiakaan on. Itse niin tein ja se nyt oli semmonen repäisy sillä kertaa.

Mitä tulee syvällisyyteen, niin tossa Hayabusan ilmaisemassa mielipiteiden ja vaikutelmien yhdistelmässä ja sitten siinä ettei oikein välitä määräänsä enempää jostain liberaali-konservatiivi-jaosta vaan kiinnostaa se mikä on itsestä hyvää on.... siinä on jotain syvää, ei nyt ehkä tarkkoina hahmotuksina käsitteistä liberaali/konservatiivi tai semmosena analyysinä ollenkaan vaan oikeastaan "tapana elää" missä ajattelulla on joku rooli, mutta se on vain tietty oma siivunsa lopulta.

Siinä on fiksua myös se, että viestissä jäljempänä kerrotun valossa käytännön tasolla tollanen "koservatiivi"/"liberaali"-akseli ja vain siihen jämähtäminen saattaa hämärtää sellaista missä kyse onkin jostain muusta.
     Mistä me kuitenkaan tiedetään à priori että ne on ne muuttujat jotka kaiken selittää tai ratkaisee?

Sikarimies on tavallaan "konservatiivinen" siinä että se ajattelee että ihminen on itse vastuussa siitä, jos sen rahat ei riitäkään laskujen maksamiseen, eikä se ole Bidenin vika. Tai että miehen pitää itse suojella perhettään eikä se ole poliisin vastuulla viime kädessä. Tai että sun elämän olosuhteet on sun vastuulla eikä muiden.

Jos noi ottaa täysin vakavasti periaatteina jotka ei jousta sellaisena kuin sikarimies ne sanoo, niistä tulee vähän semmosia ajatuslukkoja jopa — tai vois tulla. 
    Ei ne päde aina tai totaalisesti, mutta se voi olla hyödyllinen näkökulma johonkin tilanteeseen tai hyödyllinen juttu sanoa jollekin jossakin yhteydessä.

Sillä tavalla hyödyllinen että joskus voi olla todella järkevämpi keskittää huomio ja effortti omaan toimintaan ja käytännön juttuihin ja miettiä sitä että mitä voit siinä tehdä ja mitä vaikutuksia tai seurauksia niillä jutuilla on. Tietyissä omien kykyjen ja resurssien rajoissa ihminen ihan todella pystyy kuitenkin vaikuttamaan siihen, miten sillä asiat menee, ja sitähän voi kokeilla jotain ja korjata ja parantaa.

Toki se vaatii myös ajattelua ja ennakointia ja muuta.

Sellainen asia mitä oikeastaan arvostan sikarimiehen toimintatavoissa ja ihan käytöksessä liittyy siihen että.... jos siltä joku kysyy vaikka jostain niiden avioliittoon tai perheeseen liittyvästä, ei se yritä niitä juttuja edes kertoa, vaan silloin pyydetään ainakin "äiti" eli sen vaimo mukaan ja se kertoo ihan omia täysin erilaisia käsityksiään.

Ne ei kaunistele sitä että niiden luonteilla ja eroilla välillä on myös vaikeaa ja riitoja sun muuta vaikka onkin paljon hyvää. Niiden kanta siihen on että niiden mielestä semmosia asioita ei kuulu julkisesti esitellä tai niillä retostella. Mutta ne molemmat sanoo että on tärkeä muistaa että se mikä niiden suhteesta ja elämästä näkyy ei ole se koko kuva, ja vaikka joku ajattelis niiden mielestä periaatteessa ei väärin, että niillä on hyvä suhde aika hyvin asiat ja onneakin, niin silti se koko kuva taustoinen on myös riitelyä ja vaikeuksia ja että joskus vituttaa tai ei suju.

Toi miten toi periaatteessa ei nyt niin "älykäs" tai analyyttinen sikarimies toimii että se tajuaa vaan ottaa siihen sen vaimonsa ja kysyä siltä väittämisen sijaan — tai että noita juttuja käsitellään tolla tavalla — on hiton arvostettavaa.

Voit verrata jotain tossa siihen, miten lopulta "ohutta" se voi pahimmillaan olla, kun joku järkeilee että erilaiset perhemallit on tämmösiä ja tämmösiä ja ymmärrän ja hyväksyn laajasti kaikkea ja etiikkani on oikein analysoitua ja oikeassa.

Siis :D 

Se on vähän sama kuin että joku selittää miten homot sitä ja trans tätä ja parisuhteet sitä ja tajuan sitä ja tajuan tätä joten kaikkien pitäis ajatella tota. Mutta samalla voi vaikka olla että se itse asiassa kohtelee jotain Tinder-säätöään aivan paskasti eikä sille tuu mieleen että se ois relevanttia tai oikeesti elämää tai että vois ton teoretisoinnin sijaan nähdä vaikka sen asian omassa elämässä.
    Tai sitten jos omassa elämässä on akuutteja noi muut jutut niin tilaisuuden tullen vois vaikka oman kumppanin tai ystävien kanssa luodata parisuhdejuttuja. Tai vaikka ihan oman toiminnan kautta ihmissuhteissa lähestyä ja tutkailla sitä mikä susta on niissä tärkeää ja miten haluat toimia ja mikä on hyvää. 
   Tai jos se on läsnä sulle ja sellainen mikä on nyt sulle ajankohtaista, niin tilaisuuden tullen vois ihmetellä homojen tai liikuntarajotteisten tai transsukupuolisten kanssa asioita ja kysyä niiltä että mitä ne haluaa, siis ihmisinä tai jossain tietyssä tilanteessa tai ylipäätään. Ei minään kategorian edustajina vaan omina itseinään omine historoineen ja taustoineen ja kokonaisina. 

Tai sitten ja lisäksi vois miettiä niiden tarpeita vaikka havainnoimalla ja keskustelemalla ja rauhassa seuraamalla eikä menemällä siihen teoria edellä päsmäämään.

Tajuatko lauri tosta mitään tai saatko kiinni mistään tossa?

Norma Bates

Jossain määrin voisin todeta jyrkästi että liberaalius on silkkaa paskaa, koska aina joku on liberaalimpi kuin joku toinen. Yleensä se on niin että mies on se lipilaari ja nainen on se jota jälleen kerran riistetään että mies saa olla "vapaa sielu" eli porsastella sen minkä ehtii.

Hippiliikkeessähän ilmeisesti jätkät vetivät kaikkia mahdollisia päihteitä niin että korvat heilui ja silmät seisoi päässä, ja jos nyt naisia kummikin paukahteli paksuksi e-pillereistä huolimatta, niin kyllähän ne olivat naiset jotka ne kakarat kasvattivat. Kommuunissa vaikka yhteisimetyksellä, ihan miten vaan, mutta naiset naiset ja jälleen kerran naiset olivat ne jotka tekivät kaikki kotityöt. Koska vaikka miten henkeväksi sieluksi paukahdettaisiin, niin valitettavasti ihminen edelleen syö ja paskoo, ja tarvitsee kaikenlaista muutakin siinä ohessa.

Oikeastaan jossain buddhalaisissa munkkiluostareissa on helvetin hyvää se että siellä joutuvat jätkät itse tekemään kotityöt. Siitäs saavat. (Tai ainakaan minä en ole kuullut että siellä olisi naisväkeä palkattuna.)

Voisi kai sanoa että olen sillä tavalla konservatiivinen feministi, että edustan sitä ihan ensimmäistä feminiinistä aatetta että kaikki oikeudet ja velvollisuudet pitäisi jakaa tasan, eikä niin että jotkut eli miehet ne saavat lipitellä kermat päältä, kun taas naiset joutuvat olemaan sitä arjenharmaata työvoimaa.

Erityisen yököttävänä olen pitänyt kuulemaani väitettä että harekrishnalaiset uskovat että ainoastaan mies kykenee valaistumaan, ja naisen suurin ja pyhin tehtävä on tukea miestä valaistumistehtävässään. Joku on sittemmin sanonut minulle että ei pidä paikkaansa, joten satavarma en tästä toki ole. Mutta että ylipäätään joku on noin voinut sanoa tahi olettaa osoittaa miten suunnattoman egoistisia ja itseensä lääpällään olevia miehet ovat, tai ainakin he sellaisen vaikutelman itsestään antavat.

Eli aina kun aletaan vaan piirissä pyöriskellä ja laulaa gumbayaata, tekee mieli kysyä että kuka siivoaa jäljet...


Melodious Oaf

#18
En osaa itse oikein arvottaa keskenään tollasta liberaalia ja konservatiivista.

Jossain vaiheessa noi termit kadottaa merkityksensä ja se koko kahtiajako lakkaa olemasta järkevä. Ja silti ne kuvaa jotain ihmisten piirteitä tai taipumuksia tai... jotain.

En mä siis oikein pysty ihailemaan sitä että joku on "liberaali" tai sitä että joku on "konservatiivinen" sinänsä. Vaan jonkun toiminnassa tai jopa ajattelussa yleensä se mikä on hyvää tai arvokasta tai hienoa ei enää palaudu täysin kumpaankaan.

Joku Kontula on periaatteessa kai aika liberaali, mutta siinä hienoa on sekin, että se pyrkii usein olemaan tosi asiallisuuden asenteeksi ottamisen ja neutraalin arvion hakemisen kautta rehellinen ja menee sitten sinne minne ne arviot johtaa, olematta kuitenkaan sillä tavalla irti kaikesta etteikö se nyt suosis tai ihailis jotain vasemmistolaista tai kommunististakin näkökulmaa.
    Mutta joku osa tosta rehellisyydestä ja tinkimättömyydestä valuu myös siihen, että henkilökohtaisella tasolla jos on jotain, minkä se itse kokee on hyvää tai toimii sille, ei se ehkä lähtis sitä niin helposti muuksi muuttamaan tai väittämään muuta. Eikä osa niistä jutuista varmaan menis joidenkin periaatteessa samalla aatteellisella suunnalla olevien pirtaan ollenkaan.

Mutta ei hän mulle silti mikään ideaali ole, enkä kauheasti seuraa, mitä hän tekee tai sanoo. En varmaan olis läheskään kaikesta samoilla linjoilla. Olen vaan huomannut tollasen jonkun itseäni ilahduttaneen tai arvostusta nostaneen piirteen hänen toiminnassaan joskus, eikä se liity oikeastaan siihen että olis "samaa mieltä" tai mitään semmosta.

Oikeastaan aika hyvä kysymys olis se, että kuka todella on pelkästään tai puhtaasti "liberaali" tai "konservatiivi"?

Ehkä sellainen ihminen voitais löytää, ja sekin olis kiinnostavaa. Vähän epäilen että noi pätee tai sopii kuvauksena johonkin mutta samalla ne häivyttää jotain piirteitä kun ne alleviivaa toisia suhteessa johonkin muuhun.

Mulle siis "liberaali" tarkoittaa jopa keskenään eri asioita. Tai se ajoittain tuntuu selkeältä mutta en tiedä onko se lopulta.

lauri voi olla siinä mielessä liberaali, että läpi miettiminen ja täsmälliset kuvaukset ja niiden arviointi ja puntarointi ovat korkeassa arvossa.
   Tai sillä tavalla että tendenssinomaisesti mikä tahansa on periaatteessa OK tai voi olla OK jos mikään anna riittävää syytä olettaa muuta. Paitsi tietyt jutut jotka ovat mustalla listalla ja lähtökohtaisesti ei-OK ellei anneta riittäviä perusteluita, rajauksia ja vakuuksia siitä, miksi ja missä mielessä niin ei ole.
   Mutta onko noi liberaaliutta ja onko noi osa jotain samaa juttua?

Ja onko hän selkeästi enemmän liberaali kuin vaikka Hippi? Tai enemmän kuin Hiha? Tai Socrates?

Miten liberaaliuden määrä mitataan ja mitä se ihan oikeasti käytännössä tarkoittaa suureena, jos se on suure?

Socrates

Minulle valinta konservatiivien ja liberaalien väliltä vertautuu koleraan ja ruttoon.

Mitä wikistä tsekkasin, niin alkuperäinen liberalisimi on ollut aika lähellä ajatteluani, joskin individualismin ja yhteisen hyvän nipottaminen saman aatteen alle on liian maailmoja syleilevää.

Valitettavasti liberalismi on kääntynyt osittain omaksi irvikuvakseen, mitä mm räsäsoikeudenkäynnin tapaiset episodit todistavat. Ehkä vielä pahempaa on liberalismin epärealistinen ihmiskäsitys.

Konservatiivien arvoiksi on monesti mainittu mm koti, uskonto ja isänmaa. En ole kovin uskonnollinen tai isänmaallinen, mutta koti-ihminen ja arvostan perheyhteisöä ainakin jonkin verran.

Sitten monet konservatiivien arvot ovat minulle vieraita tai vastenmielisiä kuten työkeskeinen elämäntapa tai yksityisautoilun ihannointi.

Konservatiivisuuskin on epämääräinen käsite ainakin ajallisesti. Kaipaako konservatiivi oman lapsuutensa maailmaa vai jotain muuta aikakautta? Tuskin sentään turvemajoissa asumista. Mikä erottaa nostalgian konservatiivisuudesta?

Konservatiivien ihmiskäsitys on kuitenkin terveempi myöntäessään esimerkiksi ihmisten välisen kilpailun liberaalien win-win - maailmaa paremmin.

Konservatiivisuus on alunperin paskempi ideologia luin liberaalius, mutta nykyään parempi, koska sen kylkeen on liimaantunut vähemmän kaikenlaista asiaankuulumatonta hömppää ja unelmahöttöä.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

Mitkään tommoset yksinkertaistetut periaatteet ei voi päteä aina.

Joskus on ihan hyvä katsoa vaikka niin, että jotkut jutut on itsestä kiinni tai omalla vastuulla. Se sopii sellaiselle ihmiselle, jonka vahvin taipumus ei muutenkaan ole kyseenalaistaa jatkuvasti itseään tai miettiä tai murehtia.

Hirveän itsekriittiselle ihmiselle tai murehtimiseen tai miettimiseen taipuvaiselle voi monesti olla hyvä nähdä niin, että kaikelle on syitä ja joku käytös opitaan jostain ja ties mitä kaikkea.

Kumpikaan noista ei ole aina hyvä kenellekään. Eikä ne ole ainoat vaihtoehdot.

Kaikista pahin irvikuva on se, kun joku joka ei murehdi eikä ole itsekritiikkiä tai kykyä muuttaa tai arvioida uudestaan ja pitäis olla ns konservatiivi tekeekin vielä niin että se ulkoistaa pahan sillä tavalla että se tulee tästä ja tästä ja tästä. Mutta toi oma vastuu ja konkretia jää aivan olemattomiin — tai se mikä siinä vois ees olla hyvää ja toimivaa tietyllä mielenlaadulla tai ylipäätään jätetäänkin siitä jutusta pois.

Samalla tavalla jostain liberaaliudesta saa aivan järjettömiä irvikuvia, vaikka ne jotkut ideat on tai vois olla täysin hyviä.

-:)lauri

Liberaalinen ja konservatiivinen eivät ole vastakohtia vaan progressiivinen ja konservatiivinen. Ihminen voi olla samoissa kysymyksissä sekä liberaali että konservatiivi. Sen sijaan progressiivinen ja konservatiivinen ei voi olla samaan aikaan samoissa kysymyksissä sillä edellinen sijoittaa kehittämiseen ja jälkimmäinen säilyttämiseen. Liberaalin vastakohta on autoritaari.


Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Toi on varmaan ihan hyvä kritiikki.

Koin että tää "konservatiivisuus" itselle toi jotain semmosta näkyviin, missä mun mielestä ihmisiä pilkataan turhaan tai arvotetaan ja tehdään keskeiksi juttuja jotka ei sitä ole.

Melodious Oaf

Jos maalaan tästä konkreettisempaa kuvaa:

Esimerkiksi lauri näpertelee Linuxin parissa ja ohjelmoi. Siihen kuuluu tai siinä on hyödyllinen sellainen mentaliteetti että ei eletä valmiissa maailmassa vaan koska rakennetaan juttuja, niin voi nähdä vaivaa ja näpertää niiden käyttisten ja ohjelmien ja ympäristöjen kanssa.

Se on toisaalta aika valistunutta "käyttämistä" tai oman käyttäjän roolin laajentamista, jota kuitenkin ohjaa se, mitä haluaa saada aikaan ja mitä tarvitsee.

Joku muu saattaa ajatella että en jaksa näprätä yhtään ylimääräistä. Kirjoitan ja nauhoitan musiikkia Applen koneella, ja se riittää tässä kohtaa.

Silti voi olla joku avoimuus sille, että periaatteessa voisi opetella uutta tai tehdä ihan toisin tai... nähdä sen että toi on tavallaan rajoittunutta.

En tiedä mitä toi nyt tuo tohon. Ehkä että "progressiivisuus" ei ole itsessään hyve, vaan "konservatiivisuudella" voi tehdä asioista helpompia ja tavallaan selkeämpiä. Mutta sitä taas säätelee joku muu asia että kumpi asenne on milloinkin parempi jollekin ihmiselle johonkin asiaan.

Toki noissa on hyvin yleisen tason taipumuksia ja eroja, mutta väittäisin että jos katsotaan ihmisiä tosi laajasti, niin ne voi vaikka rajata ihan helvetin konservatiivisesti isoa osaa asioista mutta ne onkin jossain tietyssä jutussa paljon avoimempia ja pitemmällä koska siihen sit jää niitä paukkuja.

Tai se voi mennä myös noin. 

-:)lauri

^
periaatteessa kaikki ihmiset ovat konservatiiveja kunhan heille vain tarjotaan riittävän paljon normaalista poikkeavaa tulevaisuutta. Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä. Toisin sanoen ihmiset eivät ole konservatiiveja sen vuoksi, että vastustaisivat järkevää kehitystä, vaan sen vuoksi, että mentaaliset kyvyt simuloida sitä jäävät vajaiksi.

Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä.

Eihän sitä voi arvottaa tolla tavalla, olisko mun "järkevää" tehdä jotain tiettyä asiaa vaikean kautta tai vaikka Linuxilla ja itse ohjelmoiden vai ei.

Tai ei se ole sanottua ettei sulla mene koko ajan aivan hitosti turhaa vaivaa johonkin.

Mun mielestä olennaista on se että kuitenkin tekee jotain, ja vasta sitä kautta voi hahmottaa vaikka, että no jos tekis tämmösen viritelmän, se mahdollistais sitä tai tätä. Sitten voi arvioida omaa ajankäyttöä ja resursseja ja kykyjä ja voi päättää että okei, tehdään, tai että ei tarvitse tai ei kannata.
     Tai selvitellä sitä ja jutella siitä. Tai rajata sitä silleen että tekee jonkun mukaelman mikä on itselle "doable" niillä reunaehdoilla joilla se on tehtävissä.

Jos käytän vaikka Applen käyttistä, niin elän tietyllä tapaa "valmiissa maailmassa". Mutta ei se nyt välttämättä jossain asiassa ole huono, tai ei ne kummatkaan valinnat ole mitään täysin ehyitä tai sinänsä "oikeita".

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 14:18:20
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä.

Eihän sitä voi arvottaa tolla tavalla, olisko mun "järkevää" tehdä jotain tiettyä asiaa vaikean kautta tai vaikka Linuxilla ja itse ohjelmoiden vai ei.

Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Tai toisella tapaa sanottuna:

Ainahan käytännön tasolla jutut edellyttää myös jotain rajaamista ja kompromisseja.

Jos suostun vain siihen, että teen sellaista, joka vastaa mun jotain kaikista palavinta visiota siitä, mikä ois absoluuttisesti hyvää ja oikein ja tärkeää, silloin todennäköisesti en saa mitään aikaan eikä mikään valmistu ikinä.

Eikä mikään takaa että se mun visio edes olis hyvä tai hyvin mietitty, kun sitähän ei silloin pääse käytännön toteutusten kautta arvioimaan.

Vaan niin kun...  sitä vois kysyä myös muilta ja kohtuullistaa niitä omia käsityksiä kuitenkaan luopumatta niistä täysin. Tai käsitellä ja kohdalla ensisijaisesti omalla kohdalla että miksi tämä tai tämä on mulle niin tärkeää ja mitä sitten jos tekisinkin jotenkin muuten tai ajattelisin toisin.

Eihän se ole mitään suoraviivaista kulkua kohti jotain järkevää absoluuttia tai ei sellaista ole.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:25:10
Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?

Et suinkaan. Vaan noi nyt on semmosia yleisen tason esimerkkejä siitä että jokainen toimii jossain suhteissa "valmiissa maailmassa" ja joissain suhteissa ei.

-:)lauri

#29
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 14:27:10
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:25:10
Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?

Et suinkaan. Vaan noi nyt on semmosia yleisen tason esimerkkejä siitä että jokainen toimii jossain suhteissa "valmiissa maailmassa" ja joissain suhteissa ei.

Yritin vain sanoa, että mitä vähemmän on visioita nykyistä/mennyttä toimivammasta tulevaisuudesta, sitä konservatiivisempi ihminen on.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.