Sympaattiset konservatiivit

[Hayabusa]

Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.

Progressiivisuuden käyttäminen konservatiivisyyden vastakohtana pitää sisällään oletuksen, että muutos olisi aina hyväksi. Mutta muutos voi olla myös huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole visioinnin kyvystä.

Voidaan myös miettiä sitä, onko muutoksesta tai säilyttämisestä erityistä hyötyä tai haittaa jollekin. Ja edelleen jos, jotku tai jotkut hyötyvät, niin kuinka paljon sillä saa aiheuttaa haittaa muille.

[-:)lauri]

Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.

Progressiivisuuden käyttäminen konservatiivisyyden vastakohtana pitää sisällään oletuksen, että muutos olisi aina hyväksi. Mutta muutos voi olla myös huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole visioinnin kyvystä.

Voidaan myös miettiä sitä, onko muutoksesta tai säilyttämisestä erityistä hyötyä tai haittaa jollekin. Ja edelleen jos, jotku tai jotkut hyötyvät, niin kuinka paljon sillä saa aiheuttaa haittaa muille.

Muutos ei ole aina hyödyllistä, mutta sen jälkeen kun kelloyhtiöt keksivät aikoinaan ajan kaupatakseen ihmisille kelloja, muutos on tullut ikään kuin vakiona. Meidän tavallisten kuolevaisten osaksi on jäänyt joko yrittää varmistaa, että muutos tapahtuu parempaan tai luottaa siihen, että tekemättä mitään (normaalista poikkeavaa), muutos ei tapahdu ainakaan huonompaan.

[Melodious Oaf]

Tai sitten esimerkiksi että ne ei ole aina ole edes relevantteja kysymyksiä välttämättä, mikä on sun yleisen tason käsitys homoseksuaalisuudesta tai jostakin suhdemuodosta tai perhemallista tai muusta.

Nehän on väistämättä typeriä jos niitä tarpeeksi pitkälle auki kelataan, siis ihan kenen tahansa tommoset käsitykset jos ne sanotaan myös rehellisesti eikä varoen mitään mikä vois olla tyhmää tai "väärin". 

Eikä se nyt ole elämän ainoa tarkoitus pystyä vaan keskustelemaan noista niin että kaikki tuntee itsensä tosi fiksuiksi ja hyviksi.

Mun mielestä olennaisempi kysymys vois olla vaikka tutkailla omassa elämässä ja omassa toiminnassa nimenomaan toistenkin kanssa toimien sitä että mikä sun mielestä on erilaisissa ihmissuhteissa hyvää, miten haluat niissä toimia ja muuta.
     Ei siihen jonkun toisen ihmisen teoriatason pohdinnat tai kuvailut anna sulle kuitenkaan valmiita vastauksia.

Sitä mikä sulle voi olla mahdollista elää ei ennakolta rajaa se, minkälaisen jutun pystyt jo ennen mitään toimintaa teoriatasolla mallintamaan ja kuvittelemaan.

Ethän sä sitä mallia kuitenkaan voi kai elää.

Semmonen asenne, että jotkut on niin tyhmiä (konservatiivit) että ne ei pysty edes kuvittelemaan tai "simuloimaan" sellaista minkä sä pystyt on...

No. Se on semmosta hellyttävää tavallaan, mutta eikö sua toisaalta yhtään vaivaa se, että eihän se mitä joku ei näe tai ei ymmärrä tai ei arvosta ole sulta pois tai ei sen kai pitäis sitä rajata miten sä voit elää tai mitä tehdä.
    Tota samaa tulee kuitenkin kenen tahansa kanssa vastaan elämässä, eikä siinä välttämättä fiksua ole ajatella, että kaikki pitäis pystyä perustelemaan ja olla sitten samaa mieltä.

Tietysti se voi olla joku lohtu jäädä semmoseen että mun käsitykset on kuitenkin tosi hienoja verrattuna kategorian X ihmisten vastaaviin, ja elämässä ihmisten arvo mitataan niillä tai että olennainen juttu on löytää semmosia ihmisiä jotka näkee niissä mun jutuissa hitosti arvoa tai ne käsitykset on yhtenevät.

Kun käytännössä vaikka ihmissuhteissa ei ole ennakkoon mitään kriteeriä mitkä käsitykset pitää olla yhtenevät tai samansuuntaiset tai missä joku sussa voi nähdä arvoa. Onko ne jotkut tietyt käsitykset vai joku ihan muu mitä et itse näe etkä hahmota edes.

Siis... mun mielestä mun käsitykset on mitä ne kulloinkin on, ei nyt aina fiksuja eikä hyviä kuitenkaan. Ja sitten en välttämättä ajattele että mulle hyödyllistä on se että joku ajattelee samalla tavalla tai löytää joku semmonen lokero missä olevat ihmiset on "ne hyvät" jollain niiden lausutuista käsityksistä mittavilla jutuilla.

Kyllä mulle saattaa silti olla jotkut asiat tärkeitä tai rajaan ulos että tommosta tai tommosta en jaksa oikein katsella. Mutta mieluummin siinä meen aika fiiliksellä ja en täysin tai pelkästään loogisesti.
     Aika keskeistä on joku semmonen että ihmiset on epätäydellisiä mutta myös ilahduttavilla tavoilla erilaisuuksineen omanlaisiaan.

Jos mun pitäis sanoa että mikä mulle on keskeistä niin joku semmonen perusjärkevän hyvän ihmisen fiilis jostain että se toiminta on pääosin hyvää tarkoittavaa ja että sitten on jonkinlaista kykyä kohdata sitä ettei ihmisissä kaikki ole vaan semmosta hyvää ja kaunista ja ehjää.

Mutta ei silti tehdä mitään fetissiä mistään rujoudesta vaan niin kun...  ollaan vaan ja eletään.

Toi aika paljon pelkistyy siihen että tulee vaan joku hyvä tunne jostain ihmisestä joka sit hiljalleen muovautuu ja kehittyy. Ei se ole mikään tarkka arvio, vaan siinä on joku semmonen että siitä tulee hyvä mieli tai hyvä olo tai jotain — ja sitten vielä se miten kohdataan ja käsitellään vaikeuksia on oma tärkeä lukunsa. Mikä on aina kiinni myös itsestä.

En koe siinä hyödylliseksi miettiä sitä onko se nyt jollain kategorialla sitä tai tätä vai ei. Tai en koe että niiltä eroilta tai vaikeuksilta olis mitään järkeä yrittää täysin suojautua.

Ja kuitenkaan mikään tommonen "ehyt kuvaus" ei rajaa sitä miten oikeasti elän tai miten voin elää. Eikä se anna siitäkään oikein realistista kuvaa edes, mitä mun käytännön elämä on kaikkine ristiriitaisuuksineen ja virheineen ja omituisuuksineen.

Enkä mä silleen odota tai kuvittele että olisin kauhean hyvä esimerkki välttämättä kenellekään, kun jokainen toimii omista lähtökohdistaan eikä niistä voi pois hypätä.

[Melodious Oaf]

Kuvitteellinen skenaario:
Joku vasemmalla oleva ihminen on vaikka sitä mieltä että lopulta tulee joku luokkasota ja sille on kauhean keskeistä että on "virallisen järjestyksen puolella olevat" ja sitten on jotkut "tavalliset ihmiset" ja pitää tietää, kummalla puolella kukin on. Jos olet hyvällä puolella, olet hyvä tyyppi ja OK, muuten et.

Voisin mä kai yrittää tosta jotain puhua tai keskustella, mutta aika todennäköisesti mulle tulis semmonen fiilis vaan että ei saatana, en mä tämmöseen halua elämääni käyttää.

Ei se liity edes siihen että noi ajatukset olis jotenkin... liian poliittisesti jotain, vaan mä varmaan ajattelisin että nyt tolla ihmisellä on jotain ihan muita ongelmia ja sen pitäis ensin nähdä ne ja keskittyä niihin. Pelkästään noilla ehdoilla keskusteleminen voi olla ihan hauska juttu hetken, mutta eihän se nyt ole mitään... oikeasti järkevää touhua.

[Socrates]

Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Kattavasti muutosvastarintaisia ihmisiä ei edes juurikaan ole, niin syvällä ihmislajin geeneissä on tyytymättömyys olevaan, kyvyttömyys sietää staattisia tiloja olivat ne kuinka helppoja ja hyviä tahansa. Muutoksen hyvyyttä arvioidaan oman edun kannalta sekä riippuen siitä miten yksilö pystyy sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, mihin vaikuttaa moni asia kuten terveydentila.

Niin sanotut muutosvastarintaiset ihmiset ovat yleensä rintamakarkureita tiukan paikan tullen. Jos vaikka markan paluu alkaisi näyttää realistiselta, suurin osa sitä nyt ajavista muuttaisi mielensä.

Todellisuudessa elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallan alla ja jos emme eläisi, asuisimme luolissa.

[-:)lauri]

Tai sitten esimerkiksi että ne ei ole aina ole edes relevantteja kysymyksiä välttämättä, mikä on sun yleisen tason käsitys homoseksuaalisuudesta tai jostakin suhdemuodosta tai perhemallista tai muusta.

Nehän on väistämättä typeriä jos niitä tarpeeksi pitkälle auki kelataan, siis ihan kenen tahansa tommoset käsitykset jos ne sanotaan myös rehellisesti eikä varoen mitään mikä vois olla tyhmää tai "väärin". 

Eikä se nyt ole elämän ainoa tarkoitus pystyä vaan keskustelemaan noista niin että kaikki tuntee itsensä tosi fiksuiksi ja hyviksi.

Mun mielestä olennaisempi kysymys vois olla vaikka tutkailla omassa elämässä ja omassa toiminnassa nimenomaan toistenkin kanssa toimien sitä että mikä sun mielestä on erilaisissa ihmissuhteissa hyvää, miten haluat niissä toimia ja muuta.
     Ei siihen jonkun toisen ihmisen teoriatason pohdinnat tai kuvailut anna sulle kuitenkaan valmiita vastauksia.

Sitä mikä sulle voi olla mahdollista elää ei ennakolta rajaa se, minkälaisen jutun pystyt jo ennen mitään toimintaa teoriatasolla mallintamaan ja kuvittelemaan.

Ethän sä sitä mallia kuitenkaan voi kai elää.

Semmonen asenne, että jotkut on niin tyhmiä (konservatiivit) että ne ei pysty edes kuvittelemaan tai "simuloimaan" sellaista minkä sä pystyt on...

No. Se on semmosta hellyttävää tavallaan, mutta eikö sua toisaalta yhtään vaivaa se, että eihän se mitä joku ei näe tai ei ymmärrä tai ei arvosta ole sulta pois tai ei sen kai pitäis sitä rajata miten sä voit elää tai mitä tehdä.
    Tota samaa tulee kuitenkin kenen tahansa kanssa vastaan elämässä, eikä siinä välttämättä fiksua ole ajatella, että kaikki pitäis pystyä perustelemaan ja olla sitten samaa mieltä.

Tietysti se voi olla joku lohtu jäädä semmoseen että mun käsitykset on kuitenkin tosi hienoja verrattuna kategorian X ihmisten vastaaviin, ja elämässä ihmisten arvo mitataan niillä tai että olennainen juttu on löytää semmosia ihmisiä jotka näkee niissä mun jutuissa hitosti arvoa tai ne käsitykset on yhtenevät.

Kun käytännössä vaikka ihmissuhteissa ei ole ennakkoon mitään kriteeriä mitkä käsitykset pitää olla yhtenevät tai samansuuntaiset tai missä joku sussa voi nähdä arvoa. Onko ne jotkut tietyt käsitykset vai joku ihan muu mitä et itse näe etkä hahmota edes.

Siis... mun mielestä mun käsitykset on mitä ne kulloinkin on, ei nyt aina fiksuja eikä hyviä kuitenkaan. Ja sitten en välttämättä ajattele että mulle hyödyllistä on se että joku ajattelee samalla tavalla tai löytää joku semmonen lokero missä olevat ihmiset on "ne hyvät" jollain niiden lausutuista käsityksistä mittavilla jutuilla.

Kyllä mulle saattaa silti olla jotkut asiat tärkeitä tai rajaan ulos että tommosta tai tommosta en jaksa oikein katsella. Mutta mieluummin siinä meen aika fiiliksellä ja en täysin tai pelkästään loogisesti.
     Aika keskeistä on joku semmonen että ihmiset on epätäydellisiä mutta myös ilahduttavilla tavoilla erilaisuuksineen omanlaisiaan.

Jos mun pitäis sanoa että mikä mulle on keskeistä niin joku semmonen perusjärkevän hyvän ihmisen fiilis jostain että se toiminta on pääosin hyvää tarkoittavaa ja että sitten on jonkinlaista kykyä kohdata sitä ettei ihmisissä kaikki ole vaan semmosta hyvää ja kaunista ja ehjää.

Mutta ei silti tehdä mitään fetissiä mistään rujoudesta vaan niin kun...  ollaan vaan ja eletään.

Toi aika paljon pelkistyy siihen että tulee vaan joku hyvä tunne jostain ihmisestä joka sit hiljalleen muovautuu ja kehittyy. Ei se ole mikään tarkka arvio, vaan siinä on joku semmonen että siitä tulee hyvä mieli tai hyvä olo tai jotain — ja sitten vielä se miten kohdataan ja käsitellään vaikeuksia on oma tärkeä lukunsa. Mikä on aina kiinni myös itsestä.

En koe siinä hyödylliseksi miettiä sitä onko se nyt jollain kategorialla sitä tai tätä vai ei. Tai en koe että niiltä eroilta tai vaikeuksilta olis mitään järkeä yrittää täysin suojautua.

Ja kuitenkaan mikään tommonen "ehyt kuvaus" ei rajaa sitä miten oikeasti elän tai miten voin elää. Eikä se anna siitäkään oikein realistista kuvaa edes, mitä mun käytännön elämä on kaikkine ristiriitaisuuksineen ja virheineen ja omituisuuksineen.

Enkä mä silleen odota tai kuvittele että olisin kauhean hyvä esimerkki välttämättä kenellekään, kun jokainen toimii omista lähtökohdistaan eikä niistä voi pois hypätä.

Mä uskon, että jos emme puhu synnynnäisistä tapauksista, ihmisten kiinnostus pohtia keinoja parantaa edes omaa arkea puhumattakaan joidenkin "homojen" arkea rajoittuu vain siihen määrään kapasiteettia, jota akuutit tai traumatisoituneet huolet eivät siitä jo valmiiksi varaa.

[-:)lauri]

Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Kakkua ei voi sekä syödä että säilyttää samanaikaisesti.

[Melodious Oaf]

Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Yleensä kai muutosvastarinta on yhdistelmä pelkoa ja epäluottamusta ja epäluuloa mutta myös jotain järkevää.

Sanotaan vaikka että jossain kielitieteen laitoksella on joku vanhan liiton filologi, joka on tehnyt tosi pitkään tiettyä sen omaa tutkimusta tietyillä tavoilla. Se näkee siinä arvoa ja tekee monia asioita hyvin.

Sitten se vaikka pelkää että tulee jotain isoja muutoksia ja se ajattelee sitä silleen että siltä kielletään sen oman jutun tekeminen. Joku määrittelee ulkoapäin että hyvää on se että keskitytään pelkästään ohjelmointiin ja kielen koneelliseen käsittelyyn ja mallintamiseen. Ja tää aiheuttaa jopa tiettyä raivoa siitä että joku lingvistiikan perinne ja sen hyvät jutut sivuutetaan.

Järkevää tossa on se, että vanhemmalle ihmiselle ei välttämättä ole kauhean realistinen tavoite ruveta yhtäkkiä tekemään jotain NLP:tä (kieliteknologia, ohjelmointipainotteista lingvistiikkaa) ja opetella sitä aivan juuresta alkaen.

Voi olla myös totta että tämmösellä ihmisellä saattaa olla aivan maailmanluokan tarkkoja käsityksiä tai hahmotuksia vaikka jostain semantiikasta tai siitä, miten sanoja voidaan kielessä muodostaa ja miten se toimii. Tämmönen olis arvokasta tietoa myös niille, jotka tekee tommosta ohjelmointihommaa, mutta ei se ole aiheeton pelko periaatteessa, että joku ei tätä arvoa näkisi tai siihen ei jäisi tilaa hyödyntää tätä osaamista.

Nyt siis....  toi muutosvastarinta ei itsessään ole ehkä rakentavaa tai ei siihen välttämättä sisälly tarkkaa ymmärrystä siitä, mikä tossa on se ongelma tai mikä olis oma etu tai miten sen voiskin nähdä positiivisena tai mahdollisuutena.

Mutta ei se kuitenkaan ole pelkästään typerää, vaan se on aika inhimillistä että vituttaa ja huolettaa ja pelottaa tai että näkee, miten joku vois mennä tosi huonosti omalta kannalta. 

[Melodious Oaf]

Se taas on mun mielestä aivan jotenkin... todellisuudesta vieraantunut ihmiskäsitys että kaikkien pitäis aina pystyä nousemaan omien rajoitteidensa ulkopuolella ja näkemään kaikki tommoset asiat omassa elämässään täysin oikein ja hyvin.

Kun sehän koskee sitten myös sua vaatimuksena, ei pelkästään nyt siinä missä olet hyvä ja vahvoilla, vaan aina ja kaikessa ja siinäkin missä olet täysin kujalla ja onneton. Ja mun mielestä tollanen vaatimus on aika raskas ja kohtuuttoman kova.

[Melodious Oaf]

Vaikka se että lauri ajattelee ettei se olis kauhean hyvää seuraa jollekin tai osais toimia lapsen kanssa tai riittävästi sitä viihdyttää on... kai vähän sama asia jopa.

Muutosvastarintaa sekin kai on, että pysyy jossain kuvassa itsestään ja tietyssä lestissä. Ei sieltä kai hyvä ketään ole väkisin pakottaa siihen mitä se itse ei halua, mutta kai se että päästäis irti jostain omista ennakkokäsityksistä ja tekis vaan rohkeasti ja kokeilis olis enemmän semmonen toimntamalli mitä se soveltaa helpommin jos domain onkin tietokoneet ja ohjelmointi tai joku muu itselle läheisempi tai tutumpi asia.

Että miksei toi luokittelu sitten mee niin että olis itse tossa ihan patakonservatiivi — tai ehkä mä en taas vaan tajua näitä termejä ja puhun puuta heinää. 

[Socrates]

Minusta muutokseen liittyviä rintamalinjoja nähdään liikaa henkilöiden ominaisuuksina, kun kysymyksessä on enemmän prosessi, johon liittyy yleensä aika samanlaisia vaiheita.

Kukaan ei innostu heti kaikista muutoksista eikä kukaan jää pysyvästi vastustamaan edes suurta osaa niistä.

[Melodious Oaf]

Toi on varmaan totta.

Itse pidän penseänä sitä että alleviivattais pelkästään ihmisten heikkouksia tai oletettais että on joku "yleinen kyvykkyys" joka sitten näkyy tasaisesti kaikessa.

Ja että sen takia jostain yhdestä asiasta voi tolleen suoraan yleistää että ihminen on kategoriassa hyvä tai kategoriassa surkimus.

[Melodious Oaf]

Sivumennen sanoen mun mielestä Socrateksella on välillä aika kovat standardit itselle esimerkiksi urheilusuorituksissa.

Siis ymmärrän tavallaan sen vertailun omaan aiempaan itseen ja vitutuksen tai muun. Mutta toisaalta joku 8 leukaa on ihan jees. Tai en tiedä jaksaisko joku kovassa tikissä oleva semmosta edes murehtia tai näkiskö sun kohdalla ongelmana.

En tiedä, montako itseltä menee, mutta voisin helposti keksiä vertailukohdan jostain aiemmasta itsestäni tai jostain tuttavasta joka kiipeilee tai toisesta on treenannut hitosti enemmän kuin minä,  ja voisin tältä pohjalta päätyä sitten siihen että se mikä itseltä menee on jotenkin "säälittävä tulos".

Ja ei kai siinä mitään jos sellainen jotenkin auttaa tai motivoi mua Voihan se olla hyvä tapa nähdä se silleen brutaalisti ettei hypetä tai liioittele tai vedätä itseään.

Mutta tuloshan on kuitenkin suhteessa siihen, mitä on tehnyt ja miten elänyt, mitä loukkaantumisia sattunut tai siihenkin, että kroppaa ikääntymisen myötä muuttuu.

[-:)lauri]

Minusta muutokseen liittyviä rintamalinjoja nähdään liikaa henkilöiden ominaisuuksina, kun kysymyksessä on enemmän prosessi, johon liittyy yleensä aika samanlaisia vaiheita.

Kukaan ei innostu heti kaikista muutoksista eikä kukaan jää pysyvästi vastustamaan edes suurta osaa niistä.

Konservatiivi luopuu käsityksistään käytännössä vain pakon edessä. Prosessina sekin on toki progressiota. Ongelma vain on, että pakko ei aina tarkoita pakkoa muuttua parempaan vaan asiat voivat muuttua myös huonompaan joko itselle, muille tai molemmille.

[Melodious Oaf]

Konservatiivi luopuu käsityksistään käytännössä vain pakon edessä. Prosessina sekin on toki progressiota. Ongelma vain on, että pakko ei aina tarkoita pakkoa muuttua parempaan vaan asiat voivat muuttua myös huonompaan.

Toi määritelmä taas rajaa konservatiivin tarkoittamaan jotain sun mielikuvaa ja jotain aivan absurdia, joka nyt vaan sulle jostain syystä on joku ajatuslukko tai pidät siitä aivan väkisin kiinni vaikka sulle sanois mitä

Voidaan me löytää sulta sellaisia käsityksiä, joita käytännössä olet tosi huonosti kykenevä itse edes näkemään tai arvioimaan tai muuttamaan.
    Ja tossa nyt olis näytillä yksi.

Ja varmaan toisenlaisia käsityksiä joissa vaan sanoisit että eihän tätä ole mitään tarvetta muuttaa. Mikä on sun oma subjektiivinen arvio.
     Ja toihan voi olla myös sellainen.

Toinen asia mikä tossa mitä lainatussa sanot on täysin hämärää, on se, että miten määritellään "pakko". Joku voi kokea vaikka sellaisen tilanteen, että sen oma toiminta tuottaa jotakin, jota se ei enää pysty mitenkään selittämään hyväksi ja sitten tullaan siihen että on "pakko" muuttaa jotain.
      Mutta eihän sitä ole pakko muuttaa, vaan voit vaan sanoa että en muuta. Eikä ole pakko suostua näkemään mitään omaa ajatus- tai toimintamallia muuna kuin hyvänä ja oikeana.

Tai sitten jos sua riittävästi kidutetaan ja lopulta suostut. Se voi olla "pakko" tavallaan. Silloinkin vois kyseenalaistaa että onko se enää aitoa muutosta kuitenkaan. Tai voi kyseenalaistaa että loppuiko sulta kuitenkin vaan joko henkinen tai fyysinen kantti.

Joku voi muuttaa jotain ihan huvikseen tai aika kevyesti. Ja se voi mennä päin persettä silti.

Niin missä tossa skaalalla on se missä sun mielestä joku on "konservatiivi" yleisesti suhun verrattuna?

Esimerkiksi mä en näe että itse muuttaisit tapaa lytätä ja vähätellä muita sen takia että sulle selvästi kerrotaan miksi se on aivan hävettävää paskaa ja typerää.

Jos sulle pelkästään perustelu riittäis tommosen muuttamiseen niin ethän sä sanois semmosta tai tekis sitä mitä koko ajan teet.

Se pitäis itse oivaltaa ja ymmärtää — ja se pätee aivan kaikkiin.

Saattais olla että omasta mielestäsi näät joissain muissa ihmisissä tommosia rajoja joissain tietyissä asioissa, ja sun nimi sille on se että ne ihmiset on "konservatiiveja".  Joka on vähän sama kuin sanois "ei mun ongelma" tai "kelvoton" tai jotain tämmöstä.

Mutta kun kaikilla ihmisillä on niitä koko ajan. Et sä eroa niistä mitenkään.