Tunnustan esimerkkini olevan siinä mielessä epäreilu, että taustoitetusta esseismistä on pitkä matka nopeaan, jokapäiväiseen uutisointiin.
Helsingin Sanomien ongelma on kuitenkin samanlainen kuin uutiskenttämme yleensä: taustatyön tekeminen on kallista ja hidasta, minun pitäisi tietää, käytän aivan liian paljon aikaa sellaiseen tutkivaan työhön, jota kutsutaan tutkivaksi journalismiksi. Kokonaisemman kuvan selvittäminen voi viedä päiviä tai viikkoja. Vielä kalliimpaa on lähettää journalisti suoraan kentälle lähdetutkimuksen sijasta. Siihen liittyy vieläpä poliittisia ongelmia ja jopa turvallisuusriskejä -journalismi ei ole mikään jokapojan viisinottelu pahasti kriisiytyneessä maailmassamme.
Helsingin Sanomat ja muut uutisjulkaisumme ostavat suuren osan jutuistaan suoraan ulkomaalaisilta toimituksilta, mutta samaan aikaan kotimaan toimituksiltamme puuttuu asiantuntemus käyttää noita lähteitä kriittisesti. Huolestuttavampaa on, miten kotimaan toimituksemme ovat sortuneet aktivismiin ja luopuneet alkuperäisestä tehtävästään informoida ja levittää tietämystä.
Siksi päädymme absurdeihin tilanteisiin, joissa joku palstalta referoi Ilta-Sanomia, jossa Ilta-Sanomat on referoinut ISW:tä uutislähteenä, eikä kenellekään koko ketjussa ole joko juolahtanut mieleen (hyväntahtoinen tulkinta) tai ketään ei ole kiinnostanut (pahantahtoinen tulkinta), että ISW on puhtaasti amerikkalaisen aseteollisuuden maksama puhetorvi, joka ajaa pelkästään sopimusurakoitsijoiden asiaa maan puolustusministeriön kautta ja myötävaikutuksella.
Kyllä journalistit saavat käyttää partisaanilähteitä, mutta silloin journalistin on hyvä ainakin osoittaa lukijalle avoimesti, mitkä ovat hänen lähteensä affiliaatiot. Näin ei meillä lehdistö menettele.
Tilanne on äitynyt siksi vakavaksi, että verkossa toimii jopa faktantarkistussivustoja, jotka on täysin rakennettu poliittista tehtävää varten, ja jotka esiintyvät jonain, jota ne eivät ole. Tavallisten lukijoiden pitäisi siis itse asettua tutkivan journalistin rooliin lukiessaan journalistisina julkaisuina tai faktantarkistussivustoina esiintyviä lähteitä.
Helsingin Sanomat otan usein esiin, koska sillä on niin suuri merkitys suomalaisissa piireissä valtakunnallisena sanomalehtenä. Esimerkiksi tapa, jolla HS tuli vääristelleeksi Intian pääministerin sanomisia, juontui kenties lipsahduksesta -HS ei ollut tehnyt taustatyötään asiasta, vaan luotti kokonaan ulkomaisiin, lähinnä anglosaksisiin sanomalehtiin sitaatissaan. Sen seurauksena HS päätyi levittämään vääristeltyä lausuntoa ja tukemaan sillä amerikkalaista sotapropagandaa.
