Mielestäni hyvään keskusteluun usein pätee samaan kuin hyvään seksiin: on osunut kaksi yhteensopivaa (tai useampia) keskustelijaa yhteen. Jos kahden ihmisen tyyli tai "rytmi" on totaalisen erilainen, niin keskustele siinä sitten. Esim. erään miehen kanssa meinasin tulla hulluksi, kun hänellä oli tapana puhua sillä tavalla katkonaisesti, että välillä puheeseen tuli semmoinen kohta jossa normaalisti olisi toisen vuoro kommentoida, mutta sitten hän vaan jatkaakin yhä juttua sen hengenvetäisyn perään. Kyllä siinä tuli aika turhautunut olo kun itse jäi aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla.
Perinteisen suomalaisesti en tykkää päällepuhujista muutenkaan. Mutta välillä sitä on täytynyt yrittää itsekin oppia, tai muuten ei saa sanottavaansa ikinä perille. Se jos mikä on ärsyttävää että kiltisti odottelet että kaikki muut saisivat asiansa kakaistua, ja sitten meinataankin jo siirtyä vallan toiseen aiheeseen, kun aiot viimein kohteliaasti odotettuasi sanoa sen oman sanasi. Ehkä vieläkin ärsyttävämpää on jos joku "huolehtivainen" ihminen tulee kysymään että "oliko Normalla vielä jotain?" Ihan kuin olisin joku reppana joka pitää erikseen huomioida. Ei kiitos.
Vuosia sitten meinasi aina pumppu rytkähtää rinnassa kun tuli niin kovat paineet siitä että nyt juuri puhutaan asiasta josta minullakin olisi sanottavaa. Että sanonko vaiko enkö? Uskallanko, jos menee siihen että loppuu henkikin kesken? (Astmakin ajoittain tehnyt sitä että ei se puhuminen niin helppoa ole.) Nykyään tulee kaikenlaista ehkä turhaakin huudeltua välittömästi silloin kuin ajankohtaista, koska treeneissä on väkisinkin jonkin verran jännittämisestä päässyt. Tai se jännittäminen on nykyään toisenlaista. Jos miettii liikesarjaa, ei siinä samaan aikaan pysty olemaan sosiaalisestikin solmussa.
Oikeastaan voisi näin introverttina sanoa että hyvä keskustelu itselleni on sitä(kin) että unohdan jossainmäärin itseni, enkä jännitä niin perkeleesti että nyt tarttis sanoa.
***
Somessa hyvä, siis nimenomaan HYVÄ, keskustelu on sitä että yksittäisiä ihmisiä ei aleta jahtaamaan ja ajamaan nurkkaan, eikä varsinkaan joukolla. Silloin kun ärtyy jonkun kirjotuksista, saa jonkun pyhä sota -kohtauksen ja kuvittelee että on oikeutettu keuhkoamaan sille toiselle, vaikka sillä on jo monta muutakin kimpussa. Jokainen ajattelee huonossa keskustelussa vain itseään ja omia pyhiä tunteitaan.
Toisaalta on toki sellaisia ihmisiä jotka vaikuttavat niin teräksestä tehdyltä, että heitä nyt ei paljon liikuta vaikka ärsyttäisivät sataa ihmistä yhtäaikaa. Kenties oikein nauttivat siitä. Poliittisessa FB-ryhmässä tullut näitä vastaan. Lopulta joitakin joutunut laittamaan ignoreen, kun se setti on semmoista että ei jaksa. Trollitehdaskin tullut kyllä mieleen...