Usko ja mielenterveys/sairaus

[Norma Bates]

Tätä kaveria varmaan voisi kutsua riivatuksi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfc2dd52-5bc2-422f-a819-9100a29c1538

Alaston mies häiriköi tiistaina Janakkalan Linnatuulessa, Hämeen poliisi vahvistaa Iltalehdelle.

Poliisi meni paikalle ja vei miehen putkaan Hämeenlinnaan. Mies ei merkittävästi vastustanut kiinniottoa, poliisi kertoo. Hän ei ollut päihtynyt.

Miestä ei epäillä rikoksesta, poliisi kertoo.

Hulluudenpuuskassa tuntuu olevan yleistä että kuteet lähtee. Tai jostain olen tällaisen mielikuvan saanut. Mistä lie johtunee. Kuva. Taikka alastomuus.

[Norma Bates]

Kantapaikalla taitaa olla keskimääräistä sakeampi ateistien keräytymä, kun koko maan tilanteeseen verrataan.

Vuoden 2022 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 65 prosenttia suomalaisista plus erilaiset muut suuntaukset siihen päälle. Määrä vähenee, mutta on kuitenkin vielä noin suuri. Kirkkoon kuuluvista eivät tietenkään kaikki enää usko siihen, mitä uskonto opettaa, mutta enemmän tai vähemmän niihin kuitenkin vielä aika moni uskoo.

Kyllä kirkkoon liitytäänkin. Taistolaisperheessä kasvanut historioitsija Keskisarja liittyi kirkkoon muutama vuosi sitten ja otti kasteenkin liittymisen merkiksi, se kun oli ateistiperheessä jäänyt aikoinaan ottamatta.

Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla. Tämä on kovasti sanottu, mutta eihän sen pitäisi loukata ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään tuollaisiin.

Syy uskontojen olemassaololle on helpompi ymmärtää, kun menee mielessään entisiin aikoihin ja miettii, millaista ihmisten elämä on silloin ollut.

Elämä on ollut lyhyt, kurja ja vailla toivoa. Suru ja murhe ovat olleet jatkuvasti läsnä, kun kuolema on riehunut perheissä, ja lapsia on haudattu kuin liukuhihnalta. On ollut ruttoa ja rokkoa ja vaikka mitä vaivoja. Ei ole ollut lääkkeitä eikä lääketiedettä eikä terveydenhoitoa. Ihmiset ovat kituneet ja kärsineet. Ihmisiä on kuollut nälkään ja kulkutauteihin. Ei ole ollut antibiootteja, ei ole ollut särkylääkkeitä, ei ole ollut mielialalääkkeitä, ei ole ollut terapiaa, ei ole ollut huolenpitoa, ei ole ollut kriisiapua.

Kaikelle on ollut syy ja selitys, paitsi elämälle itselleen.

Rakennetaan talo, jotta saadaan suojaa kylmyydeltä. Viljellään maata, jotta saadaan ruokaa. Kudotaan kangasta, jotta saadaan vaatteita. Taotaan rautaa, jotta saadaan työkaluja. Mutta miksi tämä kaikki tehdään? Eletään, jotta kuoltaisiin. Hankitaan lapsia, jotta hekin kuolisivat. Tämäkö on suuri viisaus ja totuus?

Elämän suuriin peruskysymyksiin ei ole vastausta. Miksi olemme olemassa? Ei kukaan tiedä.

Uskonnot ovat syntyneet tarpeesta antaa jonkinlainen järjelliseltä vaikuttava selitys tälle kaikelle selittämättömälle. Ne ovat olleet oman aikansa terapiaa ja henkistä huoltoa. Mitä muutakaan olisi ollut? Uskontojen avulla ihmiset ovat pysyneet edes joten kuten järjissään ja saaneet jonkinlaisen tarkoituksen olemassaololleen.

Totta kai uskontoihin on liittynyt väärinkäytöksiä niin kuin kaikkeen, mitä ihmiset tekevät. Mutta ei se välttämättä ole uskonnon vika, jos oikealta tieltä eksynyt pappi tekee pahojaan. Ainahan langenneita enkeleitä on ollut, olivatpa uskonnot mikä tahansa.

Olen sen verran syntinen, että en lämpene kovin tiukoille kristinuskon tulkinnoille. En kuulu Päivi Räsäsen hengenheimolaisiin, jotka ottavat jokaisen Raamatun sanan kirjaimellisena ohjeena tämän päivän maailmassa. Kannatan liberaalimpaa tulkintaa. Jeesuskin oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Tästä asiastahan hän joutui ongelmiin fariseusten kanssa, joille sääntöjen tarkka noudattaminen oli tärkeää, mutta sielunsa puhtaudesta he viis veisasivat. Jeesus piti fariseuksia hautoina, jotka ovat päältä kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa.

https://www.thegospelcoalition.org/blogs/kevin-deyoung/seven-characteristics-of-liberal-theology/

Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Eipäs muuten kovin usein pääse kirjoittamaan Jeesuksesta uskovaisena, uskonnon seuraajana.

[-:)lauri]

Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Eipäs muuten kovin usein pääse kirjoittamaan Jeesuksesta uskovaisena, uskonnon seuraajana.

Ano Turtiaisen mukaan me olemme israelilaisia. Eli stop tykkänään sianlihan syönti:
https://www.youtube.com/watch?v=EJSneK8ww20&t=402s

[Socrates]

Onhan asiassa se puoli, että todellisuus on verrattomasti ihmeellisempi kuin kahjoinkaan uskonto.

Arkijärjen mukaan missään ei pitäisi olla kivenmurikkaakaan ja täällä me vain viestittelemme toisillemme perspanoista.

Pidämme itsestäänselvänä, että hiippailemme valtavan pallon pinnalla, jota lämmittää vielä valtavampi tulipallo ja täällä on käsittämättömän monimutkaisia olioita, joiden jokainen solu on mielettömän tehokkaasti toimiva ihmehärveli.

Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?

[MrKAT]

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Tuo ei ollut valjennut mulle kuin vasta muutama vuosi stten hiljattain osittain, ja nyt sinä annoit vielä pari loppuvarmistusniittiä.
Thanks.

Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?

Monen itsekeskeisen rukoilijan/palvojan päähän ei varmaan ollut pälkähtänyt että heitä olisi miljoonia yhtäaikaa tekemässä samaa ja Jeesuksensa/Jumalansa..jne pitäis olla kuin joulupukki, monessa paikassa yhtäaikaa? Sittemmin modernimpana aikana kun on tajuttu uskontokunnan suuruus niin olisko oppineet alkaneet funtsia "hmmm"?

[kertsi]

Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla.

Paskapuhetta alusta loppuun. Ateismi ei ole uskonto, eikä eräänlainen uskonto, eikä etenkään saatanan asialla. Ihan huuhaa-väitteitä.

Lisättäköön vielä sekin seikka, että Kopek taitaa olla käsittänyt ateismin käsitteen aivan persiilleen. Sehän ei suinkaan "pidä kristinuskoa päävihollisenaan" niin kuin Kopek väittää, vaan wikipedian mukaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskon puuttumista jumalien olemassaoloon.[1][2][3][4] Kapeammassa merkityksessä ateismi viittaa positiiviseen ateismiin eli käsitykseen, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Negatiivinen ateismi taas väittää ainoastaan, ettei jumaliin tule uskoa, koska todisteet jumalien olemassaolosta ovat niin heikkoja. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5]

ps. Xante jo tästä mainitsikin aiemmin. Mutta jääköön tämä nyt tähän.

ps.ps. em. wikipedia:
Uskontotieteen tutkija Mikko Sillfors kirjoittaa, että tutkimusten mukaan esimerkiksi taipumus analyyttiseen ajatteluun sekä auktoriteettiuskon vähyys ennustavat todennäköisyyttä, että ihminen on ateisti. Täten ateismin historia on luultavasti yhtä vanha kuin uskonnon.[12]

[Norma Bates]

Se mikä minua tökkii ehkä eniten, tai ainakin merkittävästi, Lähi-idässä alkunsa saaneissa uskonnoissa, on se että niissä on erillinen, ulkoinen jumala luomassa kaiken. Tällä tavalla luotu on vain jotain alempiarvoista jonka osana on ruikuttaa mitättömyyttään ja ylistää luojaansa (miksi pitää ylistää sellaista tahoa jonka syytä on että on päätynyt tänne kärsimään, en ymmärrä).

Itämailla tavikset tietty palvoskelevat kaikenlaisia jumalia ja osa jopa esi-isiään, ja kaiketi Buddhallakin on lähes jumalinen asema. Mutta toisaalta on näitä tämmöisiä ideoita, jos en ole väärin käsittänyt, että Krishna on kaikki olennot, taikka Shiva luo ja tuhoaa kaiken tanssien. Kun nyt ylipäätään idässä on se ajatus että voi saavuttaa valaistumisen, eli tiedostaa oman todellisen itsensä (jos olen oikein ymmärtänyt), niin lopputulema kai lienee että ei ole olemassa mitään erillistä jumalaa tai jumalia luodun ulkopuolella, vaan kaikki on yhtä. Mikä, ykseys, on kaiketi ns. henkisyyden perusteema ja siksi kai olen edelleenkin hörhö koska se tuntuu jotenkin loogisimmalta, vaikka omassa itsessäni harvemmin mitään ykseyttä muuhun olemassaolevaan koenkaan.

Tai ehkä juuri siksi "uskon" (lainausmerkit kun tähän on vähän kimurantti juttu minulle) ykseyteen koska koen niin vahvasti erillisyyteni. En koe olevani syntinen, vaan epä-eheä. Ja eheys olisi sitä että olisi vahvasti siinä olemassaolon verkossa jossa kaikki oliot ja kappaleet ovat "näyttöpäätteinä".

Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

[Karikko]

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Tuo ei ollut valjennut mulle kuin vasta muutama vuosi stten hiljattain osittain, ja nyt sinä annoit vielä pari loppuvarmistusniittiä.
Thanks.

Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?

Monen itsekeskeisen rukoilijan/palvojan päähän ei varmaan ollut pälkähtänyt että heitä olisi miljoonia yhtäaikaa tekemässä samaa ja Jeesuksensa/Jumalansa..jne pitäis olla kuin joulupukki, monessa paikassa yhtäaikaa? Sittemmin modernimpana aikana kun on tajuttu uskontokunnan suuruus niin olisko oppineet alkaneet funtsia "hmmm"?

Kvantti-fyysikan mukaan ei mikään aineellinen kappale voi olla saman-aikaisesti kahdessa paikassa- eli hieman väärä tulkinta.

Aalloilla ei ole samanlaista rajoitusta.

  Ei siis tarvitse pelätä törmäävänsä "itseensä, kun lähtee aamulla, tai illalla normaaliin tapaan kaljalle, lähikuppilaan.


Hieman lisäystä aineelliset kappaleet eivät myöskään voi olla samanaikaisesti samassa paikassa- eli kun hiukkastutkimuksissa törmäytellään protoneita toisiinsa, niin ne posahtavat tuusan nuuskaksi joita sirpaleita sitten määritellään erilaisiksi niiden ominaisuuksien mukaan -kuten liikemäärän kiertymisen jne.

Siis mikään massallinen kappale ei voi olla samassa paikassa samaan aikaan- mutta ei tietenkään kahdessa paikassa myöskään samanaikaisesti
- se olisi jopa kvanttimaailmalle liian outoa.

Kappaleet voivat kyllä liittyä yhteen monenlaisilla sidoksilla kuten sm-ja muilla vahvavoima- painovoima. Sähkömagneettisia sidoksia kaikki molekyylit tietenkin- kuten ihminenkin koostumukseltaan.

[Kopek]

Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Arvasin jo kirjoittaessani, että sanaa "hippi" ei olisi kannattanut käyttää, vaikka en suoraan kuvaillutkaan Jeesusta tällä nimellä, kun kirjoitin, että hän oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Yritin keksiä kaavoihinsa kangistuneille fariseuksille jonkin vastavoiman ja tulin käyttäneeksi sanaa "hippi". Vasemmistoanarkisti olisi yksistään riittänyt, vaikka sillä ei olisi tarkoitettukaan anarkiaan pyrkimistä vaan pelkästään kapinaa vallitsevaa järjestelmää ja uskonnollisia auktoriteetteja vastaan. Hippi-ideologiaan voisi viitata korkeintaan Jeesuksen opetus vaatimattomasta elämästä ja neuvosta olla välittämättä maallisista murheista. En tiedä mihin ideologiseen kategoriaan kuuluisivat Jeesuksen neuvot ihmisille hylätä omaisuutensa ja vanhempansa ja seurata häntä. Ovathan tällaiset ajatukset aika radikaaleja, jos ei muuta.

"Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän."

Olisihan Jeesusta voinut kutsua myös oman aikansa radikaaliksi islamistiksi, koska hän ei tullut lakeja ja sääntöjä kumoamaan vaan vahvistamaan.

"Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.

[kertsi]

Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.

[kertsi]

Se mikä minua tökkii ehkä eniten, tai ainakin merkittävästi, Lähi-idässä alkunsa saaneissa uskonnoissa, on se että niissä on erillinen, ulkoinen jumala luomassa kaiken. Tällä tavalla luotu on vain jotain alempiarvoista jonka osana on ruikuttaa mitättömyyttään ja ylistää luojaansa (miksi pitää ylistää sellaista tahoa jonka syytä on että on päätynyt tänne kärsimään, en ymmärrä).

Itämailla tavikset tietty palvoskelevat kaikenlaisia jumalia ja osa jopa esi-isiään, ja kaiketi Buddhallakin on lähes jumalinen asema. Mutta toisaalta on näitä tämmöisiä ideoita, jos en ole väärin käsittänyt, että Krishna on kaikki olennot, taikka Shiva luo ja tuhoaa kaiken tanssien. Kun nyt ylipäätään idässä on se ajatus että voi saavuttaa valaistumisen, eli tiedostaa oman todellisen itsensä (jos olen oikein ymmärtänyt), niin lopputulema kai lienee että ei ole olemassa mitään erillistä jumalaa tai jumalia luodun ulkopuolella, vaan kaikki on yhtä. Mikä, ykseys, on kaiketi ns. henkisyyden perusteema ja siksi kai olen edelleenkin hörhö koska se tuntuu jotenkin loogisimmalta, vaikka omassa itsessäni harvemmin mitään ykseyttä muuhun olemassaolevaan koenkaan.

Tai ehkä juuri siksi "uskon" (lainausmerkit kun tähän on vähän kimurantti juttu minulle) ykseyteen koska koen niin vahvasti erillisyyteni. En koe olevani syntinen, vaan epä-eheä. Ja eheys olisi sitä että olisi vahvasti siinä olemassaolon verkossa jossa kaikki oliot ja kappaleet ovat "näyttöpäätteinä".

Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Huisin mielenkiintoista pohdintaa, ja sellaista, mistä voin oppia jotain uutta. En ole tullut ajatelleeksi tuota kristinuskon ominaisuutta juuri ollenkaan, siis tuota, että luojajumala (koska on luoja) on tosiaankin erillinen ihmisestä.

Ylempänä kuin ihminen, kristinuskon jumala tietysti on, ja palvonnan kohde, ja palvontaa ja pelkäämistä(!) ja rakastamista (!) vaativa. Aika ristiriitaista tietysti on vaatia samanaikaisesti sekä pelkäämistä että rakastamista, sehän lienee aika mahdoton kombinaatio vaatimuksia ihmisen psyykelle - ja ehkä omiaan aiheuttamaan mielisairauttakin? (Mielennyrjähdyksiä voi aiheuttaa myös esim. kaheli kolminaisuusoppi, ja se, että Jeesuksen väitetään olleen täysin ihminen JA täysin jumala.) Lestadiolaiset ovat vieneet tämän uskomuksen ihmisten alhaisesta asemasta Jumalaan verrattuna aivan omiin sfääreihinsä - he harjoittavat jatkuvaa itseruoskintaa tyyliin, että olemme maan matosia (Jumalaan verrattuna). Mutta samanaikaisesti he käsittääkseni tuntevat myös ylemmyyttä muita lahkoja ja uskontoja kohtaan, koska heidän mielestään vain heidän seurakuntansa ihmiset pääsevät taivaaseen, kun taas muulla tavalla uskovat tuomitaan kadotukseen. Tämäkin seurakuntaopin ristiriita varmaankin voisi aiheuttaa mielenvikaisuutta? (Mummoni seurakunnassa törmäsin harvinaisen moneen ihmiseen, joilla oli jotain henkistä häikkää. Minulla ei ole varmaa tietoa, hakeutuivatko jo valmiiksi häiriintyneet siihen lahkoon, vai tekikö lahko ihmiset sekopäiseksi. Veikkaisin jälkimmäistä, varsinkin esimerkiksi aiempaa hoitokokouskäytäntöä, joka oli henkistä ja hengellistä väkivaltaa ihmisiä kohtaan.)

Jokin hämärä muistikuva minulla on, että voisi olla (alku)kristinuskon suuntauksia (olisikohan ollut gnostilaisuus?), jotka korostavat yhteyttä kaikkien elävien olentojen ja Jumalan välillä ja kaiken ykseyttä, niin, että Jumala on "kaikki", koko maailma. Yritin etsiä vahvistusta muistikuvalleni, mutten löytänyt kuin päinvastaista:

(Google haku: christianity god is everything)
As Christians, we believe that God is transcendent, or external to, and independent of, the universe, but also immanent, or at work in it1. However, Christian theology opposes the ideas of pantheism, which says that everything is God. Christianity says that God created everything, not that he is everything2. God is all-powerful and created absolutely everything in the universe, including the laws by which it is governed

wikipedia: Two attributes of God that place him above the world, yet acknowledge his involvement in the world, are transcendence and immanence.[1][2][3] Transcendence means that God is eternal and infinite, not controlled by the created world and beyond human events.[1] Immanence means that God is involved in the world, and Christian teachings have long acknowledged his attention to human affairs.[1] However, unlike pantheistic religions, in Christianity, God's being is not of the substance of the created universe.[1]

Minua viehättää ajatus kaiken ykseydestä, ja sellaisesta (ei-kristillisestä) jumalasta, joka on "kaikki". Tai oikeastaan viehättää ajatus, että olisi yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ehkä tässä on taustalla sosiaalisen eläinlajin viehtymys lajitoverien seuraan? Ehkä jokin jumaluus on keksitty yksinäisyyttä lievittämään? Tai voisiko sellainen juontua varhaisiin kiintymyssuhteisiin, varsinkin äidin kanssa? Pieni lapsihan on symbioosissa äitinsä kanssa, ainakin sikiöaikana. Ehkä kyseessä on turvallisuuden tunteen kaipuu? Tarve tulla rakastetuksi, vallan ehdoitta? Hyväksytyksi sellainen kuin on?

Tuo yhteys maailmankaikkeuden kanssa voi ehkä vahvistua ihmisellä silloin, kun hän tekee lapsia ja kasvattaa heitä? Tulee ehkä tuntemus, että itse on yksi lenkki piiiitkässä ketjussa, sukupolvien ketjussa? Ehkä sillä lailla löytää paremmin oman paikkansa maailmankaikkeudessa? Ehkä lapsettomat ovat enemmän irrallaan maailmankaikkeudesta?

[-:)lauri]

Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Arvasin jo kirjoittaessani, että sanaa "hippi" ei olisi kannattanut käyttää, vaikka en suoraan kuvaillutkaan Jeesusta tällä nimellä, kun kirjoitin, että hän oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Yritin keksiä kaavoihinsa kangistuneille fariseuksille jonkin vastavoiman ja tulin käyttäneeksi sanaa "hippi". Vasemmistoanarkisti olisi yksistään riittänyt, vaikka sillä ei olisi tarkoitettukaan anarkiaan pyrkimistä vaan pelkästään kapinaa vallitsevaa järjestelmää ja uskonnollisia auktoriteetteja vastaan. Hippi-ideologiaan voisi viitata korkeintaan Jeesuksen opetus vaatimattomasta elämästä ja neuvosta olla välittämättä maallisista murheista. En tiedä mihin ideologiseen kategoriaan kuuluisivat Jeesuksen neuvot ihmisille hylätä omaisuutensa ja vanhempansa ja seurata häntä. Ovathan tällaiset ajatukset aika radikaaleja, jos ei muuta.

"Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän."

Olisihan Jeesusta voinut kutsua myös oman aikansa radikaaliksi islamistiksi, koska hän ei tullut lakeja ja sääntöjä kumoamaan vaan vahvistamaan.

"Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.

Opin hiljattain kristinuskon historiaa tutkineelta Bart Ehrmanilta, että järkevimmän tulkinnan mukaan Jeesus ei olisi ollut itsensä mielestä Jumala vaan profeetta ja tuleva kuningas. Kuninkuus astuisi voimaan kun Jumala tulee hänet siihen virkaan asettaman, ja Jumala tulisi sen saman sukupolven aikana, jolle Jeesus tuolloin puhui.


https://www.youtube.com/watch?v=2STiabRV8TE

[-:)lauri]

Minua viehättää ajatus kaiken ykseydestä, ja sellaisesta (ei-kristillisestä) jumalasta, joka on "kaikki". Tai oikeastaan viehättää ajatus, että olisi yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ehkä tässä on taustalla sosiaalisen eläinlajin viehtymys lajitoverien seuraan? Ehkä jokin jumaluus on keksitty yksinäisyyttä lievittämään? Tai voisiko sellainen juontua varhaisiin kiintymyssuhteisiin, varsinkin äidin kanssa? Pieni lapsihan on symbioosissa äitinsä kanssa, ainakin sikiöaikana. Ehkä kyseessä on turvallisuuden tunteen kaipuu? Tarve tulla rakastetuksi, vallan ehdoitta? Hyväksytyksi sellainen kuin on?

Tuo yhteys maailmankaikkeuden kanssa voi ehkä vahvistua ihmisellä silloin, kun hän tekee lapsia ja kasvattaa heitä? Tulee ehkä tuntemus, että itse on yksi lenkki piiiitkässä ketjussa, sukupolvien ketjussa? Ehkä sillä lailla löytää paremmin oman paikkansa maailmankaikkeudessa? Ehkä lapsettomat ovat enemmän irrallaan maailmankaikkeudesta?

Biologi Robert Sapolsky kritisoi kategoria-ajattelua ihmisen käyttäytymisen selittämisessä siitä, että usein kategoriat ovat mielivaltaisia tehden meidät helposti sokeaksi sille, että ne ovat usein mielivaltaisia. Ja fanittamani tubettaja filosofi Alex O'Connor lähestyy niin kutsuttua Kalamin kosmolgista argumenttia hieman samasta tulokulmasta, ettei asiat olisi varsinaisesti erillisiä entiteetejä, jotka selkeästi alkaisivat jostain ja loppuisivat johonkin, vaan enempikin ehkä vain välivaiheita. Ei ehkä ole Alexilta erityisen autenttinen ajatus, mutta en löytänyt tähän hätään muita lähteitä, jotka olisivat asiaa avanneet.

Näiden perusteella voisin kai spekuloida jotenkin, että kaikki, mitä on ajassa koskaan ollut olemassa, muodostaisivat puumaisen hierarkian suhteessa toisiinsa. Kaikki on alkanut alkuräjähdyksestä yhdestä pisteestä, joka on levinnyt kuin jokisen eväät. Jokainen tämän hetken uusi "välivaihe" olisi tavallaan haaraurunut oksa. Tuota parempaa kuvaa itselleni kaiken "ykseydestä" en onnistu mutoilemaan, joka vielä perustuisi ymmärtämiini realiteetteihin. Tosin en nyt muista olenko joskus jo vakuuttunut jostain selityksestä kvalioiden taustalle, joten kun en nyt muista, se mikä lopulta paljastuu kvalioiden taustalta, voi vielä sekottaa pakkaa omissa pohdinnoissanikin.

Edit. itse asiassa puu ei ole kovin hyvä analogia sillä edeltävien asioiden tai sukupolvien atomit, esiintyvät ainakin joiltain osin osana uusia asioita tai sukupolvia. Muistaakseni Lawrence Krauss mutoili kirjassaan Atomi, että joka kerta kun vedäämme keuhkoihimme ilmaa, on jokaisessa niistä keskimäärin seitsemän Jeesuksen aikoinaan keuhkoihinsa vetämää happiatomia.

***
Sapolskyn näkemys kategorioihin: Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 26, 2023, 19:03:12

Kalamin kosmologinen argumentti

https://www.youtube.com/watch?v=eOfVBqGPwi0

[-:)lauri]

Nähdäkseni maailmankaikkeuden elämäkerta "ykseys"-näkökulmasta on jotakuinkin seuraavanlainen.

Alkuräjähdyksessä kaikki tarkoitti järjetöntä määrää energiaa yhdessä pisteessä. Energian hajaantuessa pisteestä ts. energian viilentyessä "jähmettyi" neljä kvanttikenttää: vahva voima, heikko voima, sähkömagnetismi ja gravitaatiovoima. Eli eri kentät syntyivät eri lämpötiloissa kun alkuräjähdyksessä energia viileni.

Kaikki mitä havaitsemme, on noiden neljän kentän reaaliavaruuden puoleisia kvanttiilmiöitä; voiman välittäjähiukkasia, hiukkasia, jotka käyttäytyvät kullekin kentälle ominaisilla tavoilla. Ei siis ole sellaisia erillisiä asioiden luokkia kuin kemiaa, biologiaa, psykologiaa, taloustiedettä, internettiä, joulukinkkua, ihmisiä ja planeettoja vaan tavallaan vain kvanttikenttien harmonista värähtelyä.

Se että olisi kategorioita on vain meidän ihmisten lajityyypillisistä adaptaatioista johtuvia tarpeita hämätä itseämme, että ymmärtäisimme mistä on kyse. Joka tapauksessa kun yksittäinen kvantti-ilmiö ikääntyy riittävästi, se hajoaa takaisin energiaksi.

Maailmanakaikkeus kuolee nk. lämpökuolemaan; siihen kun pikkuhiljaa kaikki hiukkasista rakentuva materiaali viilenee ja hajoaa takaisin energiaksi; fotoneiksi, jotka punasiirtyvät riittävästi. Maailmankaikkeus lienee melkolaillla kuollut viimeistään sitten kun fotonien välinen etäisyys toisiinsa on suurempi kuin kosminen tapahtumahorisontti. En tiedä mikä on tuon tieteellinen nimi. Kosmisella tapahtumahorisontilla tarkoitan etäisyyttä kahden pisteen välillä, joiden välissä avaruus laajenee valonnopeudella. Eli ettei pisteillä ole mitään keinoa vuorovaikuttaa keskenään. Silloin maailmankaikkeuden täytyy olla kaiketi jotan minimissään 10¹⁸⁰ ja maksimissaan 10⁵⁰⁰ vuotta vanha. Nyt maailmankaikkeus on noin 10¹⁰ vuotta vanha.

[Toope]

Lauri on katsonut "Uljas universumia"...
Niin minäkin.