Ei kertomuksilta oikein pääse pakoon. Jos sanoo, että on sellainen, joka suhtautuu tarinoihin varautuneesti, ei halua niitä muodostaa tai on huono sellaista tekemään, on sekin tavallaan tarinaa omasta itsestä.
Tunnistan itsessäni taipumuksen ajatella, että tarina olisi jotenkin kahlitseva. Kokemukset ovat kokemuksia, mutta kun niitä kerrotaan edelleen ja niistä muovataan tarinaa, joudutaan jollain tapaa kauemmaksi niiden raa'asta todellisuudesta. Varsinaiset kokemukset ja tapahtumat eivät tyhjene mihinkään tarinaan, vaan niistä voi kertoa vaikka minkälaisilla eri tavoilla. Eikä jokin minun niistä kertomani koskaan ole "koko totuus".
Alla on katkelma Virginia Woolfin
Mrs. Dallowaysta, jossa rouva Ramsayn kokemaa luonnehditaan näin:
...it was a relief when they [the others] went to bed. For now she need not think about anybody. She could be herself, by herself. And that was what now she often felt the need of—to think; well not even to think. To be silent; to be alone. All the being and the doing, expansive, glittering, vocal, evaporated; and one shrunk, with a sense of solemnity, to being oneself, a wedge-shaped core of darkness, something invisible to others. Although she continued to knit, and sat upright, it was thus that she felt herself.
Tossa on joku "tuntemus" erotuksena siitä, mitä ajattelee tai mitä sanoo. Ja kai sitä vois ajatella, että sellaiset hetket on jollain tavalla merkittäviä, missä ollaan kaikista kauimpana mistään tarinasta tai sellaisesta intoilusta tai... missä lakkaa sepittämästä tai unohtaa sen kokonaan. Esimerkiksi unohtaa ajatella että on sellainen joka ei muista asioita, tai sellainen jolla on huono käsiala, tai sellainen joka ei perusta narratiiveista
Tätä on vaikea muotoilla, mutta sanotaan vaikka niin, että tietyn näkemyksen mukaan mitä enemmän suoraan samaistaa itseään johonkin tiettyyn kertomukseen minkä on kenties itse muovannut, sitä suuremmassa vaarassa joskus on kadottaa otteen siitä, mitä varsinaisesti tapahtuu.
Ehkä ajateltaisiin että silloin samastaa itsensä kokonaan johonkin osaan tietoista kokemustaan tai vielä johonkin sen kuvaukseen, mikä kuitenkin on vain ohut pintakerros.
En osaa yhtään sanoa, mitä mieltä olen tästä tematiikasta nyt. Tuntuu että kertasin yllä lähinnä jotain aiempia ajatuskulkujani.
