Valtavirtasuhtautumisia jos haluaa ymmärtää, niin tekee mieli palata vielä siihen pessimistikkoon, ja optimistikkoon.
Pessimistikkous, populaarisempana trendinä, taviksellisellisemmille, on ymmärrettävissä helpommin oletusarvoiseksi. Tavisten rakenteluihin ei ole yleensä kovin luottamista, ja vaikka olisi esim faktisin perustein, sekin vähäinen käytännön kantovoima, joka niissä on, voi laimentua helposti, kuin pieru Saharan aavikon ilmatilassa.
Pierutien kulkijuus, väkevämmäksi tislattuna, samaa ilmaisukaavaa käyttäen, saanee lisätiivistymää, ollen viimein niin positiivisessa muodossa, varteenotettavilla spesiaalialuiella, että optimistikoston suhtautuminen tuskin on heti horjutettavissa, ainakaan pessimistikoiden taholta veivaten.
Onhan näitä, jos minkinlaisia salaliiton asiantuntijoita.
Huumorista asiaan. Jos on varteenotettavaa, uskomispuolelle, niin siitä pidetään kiinni vahvasti. Tieteen vahvuus on näin uskonnollispohjaista. Paljon puhuttu mm tiedeuskovaisuudesta.
Kun mennään tälle tieteen alueella, toisaalta, niin vastustus on helposti vahvuudeltaan sitä samaa, kuin mitä joudutaan toteamaan, esim islamistisemmin jämäkämmin liikkeellä olevissa. Näitä riittää, ja klaanihenkisesti ovat vahvimmillaan.
Eliittiklaanistot ovat omanlaisensa linnake, ja usko on näissä se kantava voima, ja ehkä kantavin, jos sen joutuu venyttämään äärimmilleen, mikä taas on paljon tarveriippuvaista. Näihin voi liittyä aivan toisen luokan puolustusvoimat.
