Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Taiteeton maailma

Aloittaja Socrates, marraskuu 20, 2022, 15:40:10

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 20, 2022, 23:47:17
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.

Kuten useimmilla muillakin eläimillä, ihmisillä merkittävin tiedon lähde on parviäly, josta mm tämä foorumi on yksi pieni esimerkki.

Suurin osa tieteestäkin saa merkitystä vasta kun se siivilöityy parviälyn läpi.

Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.

Vain poikkeukselliset yksilöt vievät tiedettä ja taidetta eteenpäin. Joko sattumalta, jonkun tapahtuman ajamana tai silkkaa superälyään.

Parvi on parhaimmillaan vain toteuttaessaan, kirjatessaan ja toistaessaan näitä yksilöiden saavutuksia, arvottajaksi/keksijäksi/taiteenluojaksi parvesta/laumasta/sotajoukosta ei ole.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Käsitys taiteen ylevyydestä ja nerokkuudesta perustuu samaan harhaan kuin kaukaisten kulttuurien ihailu: kun joku asia tehdään vaikeaksi täysin ymmärtää, luullaan että se sisältää jotain suurta viisautta.

Harhaa on mahdotonta poistaa eliminoimalla taidetta. Se kumpuaa ihmisistä, eikä edes ensisijaisesti taiteilijoista. Suurin osa heistä itse asiassa tahtoisi, että ymmärrät heitä ja heidän teoksiaan. He haluavat viihdyttää sinua, jotta jakaisit heidän katseensa maailmaan, eikä heidän tarvitsisi tuntea ihan niin kosmista yksinäisyyttä. Tietysti on hankaliakin tapauksia, mutta niinhän osa pikkulapsistakin kiukuttelee sietämättömästi kerjätessään huomiota.

Taiteesta tekee vaikeaa kaksi ihmisryhmää: ammattikriitikot sekä toisaalta ihmiset itse. Taidekärpäset pörräävät sotkemassa selvää asiaa. Teoksissa on aina ymmärtämisen paikka. Sen ydin ei kuitenkaan ole ottaa selvää, mitä maamme johtava ars-asiantuntija kohteesta tykkää. Riittää että tajuaa miten itse reagoi. Ja sen vastauksen saa aina. Automaattisesti ja välittömästi. Jos nukahtaa heti alkusoiton jälkeen tai ei koskaan pääse kahta sivua pitemmälle tai kävelee ulos näyttelystä mutisten valtiomiesmäisesti "vittu mitä paskaa, ei vois vähempää kiinnostaa", on ymmärtänyt täysin oikein minkälaisia ajatuksia kyseiset taidepläjäykset ovat itsessä sillä erää herättäneet. Ja se on tosi vastaus. Ainoa viisaus mitä taiteesta voit saada.

Ihmiset nöyristelevät kaikkia. Johtajia. Pappeja. Univormupukuisia. Kun ei mistään mitään ymmärrä, pelkää vaikuttavansa naurettavalta ja siksi on herkästi mielin kielin. Pokkurointi menee susille, kun ei ne muutkaan tajua asioita sen kummemmin vaikka ovatkin koristaneet itsensä prenikoilla ja titteleillä. Taiteilija on taavi, myönsi se sen itse tai ei, ei sitä tarvitse pelätä ja vihata sen enempää kuin tolloja naapureita.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 21, 2022, 11:16:12
Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.

Vain poikkeukselliset yksilöt vievät tiedettä ja taidetta eteenpäin. Joko sattumalta, jonkun tapahtuman ajamana tai silkkaa superälyään.

Parvi on parhaimmillaan vain toteuttaessaan, kirjatessaan ja toistaessaan näitä yksilöiden saavutuksia, arvottajaksi/keksijäksi/taiteenluojaksi parvesta/laumasta/sotajoukosta ei ole.

Osittain samaa mieltä. Joukossa tyhmyys usein tiivistyy, mutta se ei johdu siitä, että parviäly ei voisi toimia, vaan siitä, että ihmisten välinen sosiaalinen peli pilaa monet tilanteet saamalla ihmiset mukautumaan yhteisön vaatimiin rooleihin sekä sen sisällä olevan enemmistön tahtoon.

Ääliötkin pystyvät porukalla tuottamaan hyviä oivalluksia mikäli he uskaltavat vapaasti ilmaista itseään ja toimivat tarkoitukseen sopivilla motiiveilla.

Yleinen mielipide on usein syntyessään oikea tai ainakin huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta kun se kasvaa lumipallon lailla pakottavaksi ja jyrkkenee, se menee pilalle.

Parviäly on ollut merkittävin tekijä esimerkiksi hyvinvointivaltion luomisessa: on käyty laaja kansalaikeskustelu, jonka yhteenveto se on. Toki lahjakkaiden poikkeusyksilöiden antama tutkimustieto on ollut myös merkittävä taustatekijä siinä. He antavat jonkinlaiset perustukset, joiden varaan parviäly osittain rakentuu.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 21, 2022, 10:52:45
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 10:28:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 21, 2022, 10:21:04
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä.

Taiteen tekemisen edellyttämä luovuus ei ole mitenkään arvokkaampaa luovuutta kuin vaikka foorumiviestin kirjoittamiseen tarvittava luovuus tai uskovaisen luoma jumalkuva.

Onkin kummallinen juuri tämä arvottamisasia. Siis miksi taiteen tekemisen tai luovuuden edes pitäisi olla "arvokasta"? Sanoisin, että ne nyt vain molemmat kuuluvat niin tiukasti ihmisyyteen, että eroonkaan niistä ei voi ilman todella radikaaleja toimia päästä - eikä sittenkään pääse, vaikka toimet olisivatkin radikaaleja.

Ihminen on luonnostaan luova ja luonnostaan nauttii luovuuden tuotoksista.

T: Xante

Muoksis: Normaa lukuunottamatta (koska hänelle kirjoittaminen on selkeästi intohimo) enpä tiedä, moniko meistä kylläkään täällä ajattelee luovuuttaansa ilmentävän?

Oma vaikutelmani on se, että ilmentävät, kokivat sitten itse miten tahansa.

Toki se ei usein ole juuri syntynyttä luovuuden hedelmää, vaan ainakin osittain pitemmällä aikajänteellä syntyneitten oivallusten summa, jonka sopiva ärsyke saa hioutumaan loppuun asti.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Itse asiassahan sitä voi mielivaltaisesti ottaa minkä hyvänsä ihmisten toimintamallin inhokikseen ja esittää, että juuri se pitäisi poistaa, koska poistaminen toimii yhteisön parhaaksi - ja näinhän tosi monet toimivatkin.

T: Xante

TSS

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 20, 2022, 23:47:17
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.

Käsitys taiteen ylevyydestä ja nerokkuudesta perustuu samaan harhaan kuin kaukaisten kulttuurien ihailu: kun joku asia tehdään vaikeaksi täysin ymmärtää, luullaan että se sisältää jotain suurta viisautta.

Todellisuudessa taiteen merkitystä yhteiskunnassa voidaan verrata mielenosoitukseen: taidetta seuraavat ihmiset saattavat sen avulla kiinnittää huomiota johonkin epäkohtaan tai ongelmaan, mutta taide ei tuo mitään oivallusta , mitä ihmisten välinen normaali kommunikaatio ei voisi tuoda.

Yritinkin sanoa sitä, että taiteen ei tarvitse välttämättä pyrkiä mihinkään, vaan se voi auttaa löytämään jotain oivalluksia tai voimavaroja, joita ihmisessä itsessään jo on. Taiteen kautta voi löytää esimerkiksi itseään ja oman itsen viitekehyksessä toimivia asioita, joka on käytännön elämässä hyödyllistä.

Ja sinua siteeraten, jos taide voi tuoda yhtä lailla oivalluksia kuin ihmisten välinen kommunikaatiokin, niin eikös se sitten ole aika arvokasta.

Toope

#21
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 21, 2022, 11:16:12
Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.
Ei aina. Beatles, Bach, Juice, Leevi & Leavings, Mozart tms. ovat rahvaan suosimia ja myös taiteellisesti korkeatasoisia.

Taide sinänsä eri muodoissaan on tärkeää ihmismielelle.

a4

Taiteilijathan ovat elämäntapaperseilijöitä!

Harjoittelija vietti päivän hississä
Taiteilija Pilvi Takala tutki, miten työyhteisö suhtautuu outouteen

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004596549.html (maksumuuri)

Mitä tapahtuu kun joku alkaa rikkoa kirjoittamattomia sääntöjä? Pilvi Takala järkyttää teoksissaan katsojan turvallisuudentunnetta ja haastaa kyseenalaistamaan sosiaalisia "totuuksiamme".
https://finlandabroad.fi/web/bel/ajankohtaista/-/asset_publisher/TV8iYvdcF3tq/content/pilvi-takala-paljastaa-kirjoittamattomia-kayttaytymissaantoja/384951

Taiteilijan joutilaisuus hämmentää konttorin väkeä.
https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2008/harjoittelija-on-uhka/

Kuvataiteilija pukeutui univormuun – Pilvi Takala opiskeli vartijaksi ja ryhtyi valvomaan kauppakeskusta
https://yle.fi/a/3-12410914

Norma Bates

Sain lapsena päähäni että minusta tulee isona kirjailija. Tuo päähänpisto tai pakkomielle tapahtui ennen kuin minua alettiin koulumaailmassa kiusata. Ala-asteella tapahtuneet kiusaamiset olivat yhdentekeviä, koska ne kohdistuivat kahden pojan taholta itseni lisäksi myös ystävääni. Yläasteella olin yksin kiusaamisen kohteena, ja välillä tuntui että melkein kaikki koulun pojat kiusasivat minua.

Koska en siis kelvannut mukaan siihen paarmaparviälyyn joka nyt ilmeisesti on ihmiskunnan suurin saavutus, voi kysyä pyrinkö olemaan jotain erityistä esittämällä luovaa ihmistä. Eli kehitinkö ylemmyyskompleksin, etten tapa itseäni alemmuuskompleksin riivaamana. Tuo muistikuva että kirjoittaminen oli missioni jo ennen kaikkea "sosiaalista" skeidaa kertoo minulle että se mitä koen itsessäni luovuuden paloksi ei ole mikään reaktio kusipäihin, vaan on ominta itseäni.

Kyllähän hyvin helposti tulee tunne että jäsenet Socrates ja a4 haluaisivat eliminoida kaltaiseni ihmiset pois häiritsemästä organisoitua TYLSÄÄ maailmaa. Ehkä tilanne on vähän kuin homofobia joillakin. Ehkä on olemassa luovuusfobia? Erilaisuushan pelottaa.

Sitten taas toisaalta jos olisin syntynyt mieheksi, ehkä minustakin olisi tullut rutikuiva insinööripersoonallisuus, kun olisin nykyistäkin autistisempi miehenä.

Socrates

^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.

Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 21, 2022, 21:10:21


Yritinkin sanoa sitä, että taiteen ei tarvitse välttämättä pyrkiä mihinkään, vaan se voi auttaa löytämään jotain oivalluksia tai voimavaroja, joita ihmisessä itsessään jo on. Taiteen kautta voi löytää esimerkiksi itseään ja oman itsen viitekehyksessä toimivia asioita, joka on käytännön elämässä hyödyllistä.

Ja sinua siteeraten, jos taide voi tuoda yhtä lailla oivalluksia kuin ihmisten välinen kommunikaatiokin, niin eikös se sitten ole aika arvokasta.

Osa ihmisistä varmaankin voi saada taiteesta oivalluksia tai voimavaroja, mutta ne eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin vaikka uutisvirrasta, naistenlehtien selviytymistarinoista tai Tuksun sekoilusta saadut oivallukset tai voimavarat.

Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.

Taiteen antama maailmankuva on auttamatta vajaa. Osalle se voi olla inspiroiva, osaa ärsyttää ja aiheuttaa pikemminkin vastareaktion. Jos näen uutisissa nälänhätää kärsiviä, se herättää enemmän empatiaa kuin joku nälkään kuolevia esittävä taiteilijasakki hillumassa.

Eli kuten totesit, taiteen ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, vaan se pitäisi nähdä viihteenä kuten Seiska tai Sohvaperunat. Tällä hetkellä taide nostetaan jalustalle ansioitta.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 20, 2022, 15:40:10
Uskontoja kritisoidaan jumalharhasta, mutta taide perustuu usein jonkun taiteilijan nostamiseksi jumalaksi, jonka maalaamaan lantakasa tai hampurilainen on mestariteos.

Olen oikeastaan samaa mieltä siitä, että monesti taidetta mystifioidaan ja glorifioidaan liikaa. Siihen liittyy tärkeilyä ja egotrippailua, ja sitten vielä vihjaillaan, että taide sisältää suuria totuuksia tai viisauksia ja ties mitä kaikkea.

Musiikkia esimerkkinä käyttääkseni minusta suhteellisen tervehenkinen tapa tapa suhtautua taiteeseen on vaikka tällainen: Irlantilaisessa pubissa porukka musisoi pöytänsä ääressä koska se nyt on vaan kiva tapa viettää aikaa. Tarinat nivoutuvat lauluihin, ja välillä se saattaa olla todella hyvääkin tekemistä tai tavallaan "taidetta". Kukaan pubissa ei kuitenkaan erityisesti noteeraa musiikkia, vaan jokainen keskittyy omiin juttuihinsa, ja se nyt vain on jotakin mikä tapahtuu siellä taustalla. Jossain vaiheessa joku soittajista toteaa että jaaha, sisko on kuumeessa, täytyy mennä laittamaan sille ruokaa, ja porukka hiljalleen hajoaa suuntiinsa.

Luova tekeminen ja myös taide voi aivan hyvin olla luonnollinen osa elämää. Ei se välttämättä tarvitse mitään erityisiä puitteita tai rahaa tai muutakaan ihmeellistä. Vaikutelma siitä, että näin olisi, syntyy osittain siitä, että kaikki elämässä on niin pitkälle suunniteltua ja eriteltyä. Konsertti pidetään konserttisalissa ja siitä ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen. Pubissa tai jossain muualla ei voi yhtäkkiä soittaa, koska se häiritsee ihmisiä tai he eivät tiedä, pitäisikö heidän nyt taputtaa tai kuunnella tai mitä heiltä odotetaan — ja niin pois päin.

Toisaalta joissain tapauksissa ns. "taiteellinen tekeminen" tai "luova tekeminen" voi kiusallisella tavalla tehdä näkyväksi eroja ihmisten välillä.
   Sanotaan vaikka, että Hampurissa pidetään klassisen musiikin konsertti vuonna 2016 valmistuneessa 600 miljoonaa euroa maksaneessa Elbiphilharmonie-konserttisalissa.
  Orkesteriin kuuluu noin sata muusikkoa ja lisäksi mukana on 50 hengen kuoro. He esittävät Mahlerin toisen sinfonian, ja orkesteria johtaa joku korkean profiilin kapellimestari.
  Muusikot ovat lapsesta asti käyttäneet järkyttäviä määriä aikaa harjoitteluun. Pelkästään heidän soittimensa saattavat maksaa aivan käsittämättömän paljon, ja koko tämän konsertin toteuttaminen ja näin suuren porukan harjoituttaminen on melkoinen temppu.

Silti voisin kuvitella, että ei siinä heidän näkökulmastaan oikeastaan ole mitään "ihmeellistä". Jonkun kuoron tyypin asenne koko touhuun voi ihan hyvin olla tosi arkinen ja maanläheinen. On kiva tehdä yhdessä tällaisia projekteja ja hienoa kun se parhaimmillaan toimii aika hyvin.

Mitä tulee Socrateksen pointtiin musiikista ja mielialojen vaihtelusta, oma vaikutelmani on, että moni jolle musiikki ei taiteena ole kovin läheinen tai eivät siitä taidemuotona juuri perusta, käyttää musiikkia nimenomaan itsesäätelyyn tai mielialojen säätelyyn. Tietynlainen musiikki sopii siihen, kun siivoaa tai kun tekee töissä jotakin tiettyä hommaa - ja niin edelleen.
    Joku painaa vittumaisen pitkää päivää vaikka kaatopaikalla koneita ajaen ja luukuttaa heviä ja räppiä bluetoothilla kuulosuojainten kaiuttimista niin että itse asiassa kuuntelee musiikkia tuntimäärällisesti mitattuna aivan järkyttävän paljon.
    Tai joku kuuntelee aamuisin calypsoa, kun kirjoitushomman aloittaminen vituttaa, ja jotenkin alitajuisesti huomaa, että vitutus vähenee tai vastassa oleva vuoren rinne tuntuu loivemmalta, jos kuuntelee tietynlaista musiikkia.

Samanlaisia efektejä saa periaatteessa aikaan muullakin kuin musiikilla. Treenaamalla tai vaikka kuuntelemalla jotain suosikkipodcastia tai tekemällä jotain ystävän seurassa tai jossakin mukavassa porukassa sen sijaan että tekisi yksin.

En näe siinä sinänsä ongelmaa, että musiikkia käytetään vireystilojen tai mielialojen säätelyyn. Enkä siinäkään, että ihmiset rakentavat osittain musiikin varassa itselleen jonkinlaisia rituaaleja.

Sitä voi tehdä fiksusti tai vähemmän fiksusti. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin vastaavaan. Kahvin juomiseen, tupakointiin tai jossakin porukassa pyörimiseen tai tietyn ihmisen seurassa ajan viettämiseen. Sen voi viedä liian pitkälle, se voi olla liian orjallista tai yksipuolista ja sillä voi ajaa itsensä seinään tai huonoon kuntoon.

Olen aika huono käyttämään musiikkia säätelykeinona.
    Tämä johtuu osittain siitä, että jos haluan kuunnella tietynlaista musiikkia ja nautin siitä, silloin en useinkaan varsinaisesti tarvitse sitä, mitä se minulle mielialan tai vireystilan puolesta tekee. Hyödyllinen säätely olisi monesti sellaista, että laittaisi soimaan jotakin, joka siinä hetkessä tuntuu ärsyttävältä tai lähes sietämättömältä mutta joka pienellä viiveellä tuottaa jonkin hyödyllisen muutoksen. Stimuloi tai piristää tai ärsyttävyydestään huolimatta tekee vähän iloisemmaksi — tai sitten rauhoittaa ja laskee kierroksia juuri sopivasti — tai jotain aivan muuta.

Jos peilaan omien kokemusten kautta sitä, mitä Socrates sanoo bipolaarisuudesta tai mielialahäiriöistä, liittäisin sen ehkä juuri tähän.

Kopek

#27
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:46:41
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.

Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.

Lohduttavaa?

On määrittelykysymys, mikä on taidetta ja mikä ei. Joskus vanhoina hyvinä aikoina taiteena pidettiin sellaista, mikä oli tehty katseltavaksi ja näytti hyvältä. Patsaissa ja tauluissa ihmiset pyrittiin esittämään yleensä positiivisessa valossa. Lieneekö syy ollut joissakin tapauksissa se, että malli maksoi taiteilijalle, tai taiteilija menetti päänsä, jos taulu ei ollut mallin mieleen. Taitaa olla tämä meininki vieläkin voimassa jossakin Pohjois-Koreassa.

Ajat ovat muuttuneet. Nyt taide on sitä, mitä esitellään gallerioissa, ja minkä on tehnyt taideapurahoja ja lehtijulkisuutta saanut henkilö. Muu on ei mitään.

Arvostettua taidetta

Arvotonta tuhertelua

Tuhertelijoiden lohdutukseksi voi sanoa sen, että arvostukset muuttuvat aikojen kuluessa. Tämän päivän taide voi olla tulevaisuuden roskaa ja tämän päivän roska voi olla tulevaisuuden taidetta. Pitkässä perspektiivissä osaajia arvostetaan ja lahjattomat esillepyrkijät jätetään omaan arvoonsa.

Kun "The Beatles" nousi aikoinaan julksuuteen, sitä todennäköisesti vähäteltiin ns. paremmissa musiikkipiireissä. Beatleshan esitti vain yksinkertaista kevyttä käyttömusiikkia, jota kymmenet muutkin bändit samaan aikaan esittivät. Nämäkin käsitykset ovat vanhentuneet, kuten tiedämme. Maailma muuttuu. Arvostukset muuttuvat.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 11:20:30
Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.

Joskus aikanaan ihmiset varmaan istuivat pitkiä pimeitä iltoja tulen ääressä ja silloin kerrottiin tarinoita. Runomitta auttoi muistamaan ja saattoi tehostaa kerrontaa jos sitä joku osasi oikein taitavasti käyttää. Luulisin että siinä aika keskeistä on ollut joku tällainen yhteisöllinen kokemus, jossa kuunnellaan yhdessä ja toisaalta runoja ja tarinoita muistetaan ja sepitelläänkin yhteisesti.

Ei se niin kaukaa haettua ole, että jotkut eepokset tai suomalainenkin perinnerunous olisi lähtenyt tällaisesta ja että niissä olisi yksittäisten tekijöiden sijaan aika keskeistä se, että juttuja kehitellään monien sukupolvien saatossa, perinne välittyy, muuttuu ja elää, ja keskimäärin ehkä hyvät jutut muistetaan paremmin kuin huonot.

Monesta sellaisesta mitä meillä nykyään pidetään taiteena puuttuu vastaavanlainen perinne. Ne ovat jotain yksilösuorituksia tai ne muuten nostetaan jalustalle.

Symboliikka on vielä oma lukunsa. Sekin on mun mielestä ihan hienoa hommaa, mutta en nostaisi sitä niin keskeiseksi. Ylipäätään sanataiteessakin on minusta hienoa, että lukijalle ei suoraan välitetä jotakin informaatiota, vaan pyritään vaikkapa teoksella ilmentämään jotakin kokemusta. Tekijällä voi olla mielessään joku tietty kuva tai tietty kokemus tai useampikin, ja tekstin tulkitseminen vaatii sitä, että lukija asettaa siihen omat kokemuksensa ja ymmärtää sen kaiken lopulta ihan omalla tavallaan.

Eikä mun mielestä romaanien tai runojen tai muun sellaisen arvottamisella ole määräänsä enempää merkitystä. Mulle on joskus kolahtanut aika kovaa Kiven Seitsemän veljestä, mutta en osaisi perustella, miksi jonkun pitäisi tykätä siitä. Se nyt vaan on mun mielestä kova, vähän niin kuin mun mielestä Herman Melvillen Moby Dick on kova — mutta en mä odottais että ne välttämättä on jollekin muulle sitä.

Joskus koin pienen elämyksen lukiessani Gerard Manley Hopkinsin runoa "Pied Beauty". Muistaakseni kaveri oli suhteellisen uskonnollinen, ja koko runo on varmaan sille tarkoittanut jotain ihan muuta kuin mitä silloin joskus siitä itse sain:

Lainaa
Pied Beauty

Glory be to God for dappled things –
   For skies of couple-colour as a brinded cow;
      For rose-moles all in stipple upon trout that swim;
Fresh-firecoal chestnut-falls; finches' wings;
   Landscape plotted and pieced – fold, fallow, and plough;
      And áll trádes, their gear and tackle and trim.

All things counter, original, spare, strange;
   Whatever is fickle, freckled (who knows how?)
      With swift, slow; sweet, sour; adazzle, dim;
He fathers-forth whose beauty is past change:
                                Praise him.

Eihän toi välitä mitään tietoa eikä koko jutussa tavallaan ole mitään "järkeä".

Silloin kun luin ton ja se yhtäkkiä kolahti, kuulin sen päässäni tietynlaisella rauhallisella aika syvällä äänellä niin että ne rytmit muistuttaa tietynlaista pohjoisirlantilaista puhetapaa mutta ilman sen aksentin muita erityispiirteitä.

Sitten näin mielessäni miten lehtien läpi metsänpohjaan siivilöityvässä valossa on tavallaan "laikkuja" jotka liikkuu, tai tää kuva syntyi ensimmäisestä rivistä, vaikkei siinä puhuta siitä edes mitään vaan sanotaan vaan että "Glory to be God for dappled things".

Samanlainen elävä kuvasto ja soundimaailma jatkuu läpi koko runon, on lehmän kylki ja pilvet taivaalla, kalan kylki ja niin edelleen :D

En ajatellut uskonnollista ulottuvuutta oikeastaan ollenkaan, vaan sanoisin, että sain runosta jonkinlaisen esteettisen elämyksen — se puhutteli ja aktivoi hienolla ja uudella tavalla joitakin omia kokemuksia ja muistikuvia. Nykyään siitä saattaa nousta joskus katkelmia mieleen — ja periaatteessa kun siitä on itsellä joku "oma käsitys", kai se olis helpompi tarvittaessa vaikka lausua jollekin ääneen niin että tarkoittaa mitä sanoo.

Mutta en lähtis sanomaan, että toi edes välttämättä on runona erityisen hyvä, vaikka se mulle aiheuttikin jonkun tollasen mieleenpainuvan kokemuksen ja kolahti, vaan se nyt vaan on hienoa että joskus voi käydä niinkin.

Ja vastaavanlaisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon. Ei se yleensä mene niin, että se mikä eniten puhuttelee tai kolahtaa olis jotain yleisesti hirveän arvostettua niin kuin Moby Dick ja Seitsemän veljestä. Eikä mun mielestä pidäkään.

Ei kai tollanen mitenkään erityisempi juttu ole kuin se, että mulle jää mieleen joku mitä joku sanoo tai ihan mikä tahansa juttu jostakin. Paljonhan mulla asuu pään sisällä esimerkiksi puoliksi muistettuja tai väärin muistettuja Kummeli-sketsejä, ja niistä muodostuu tavallaan paljon rikkaampi kokonaisuus ja maailma kuin jostakin tollasesta yksittäisestä runosta.

Mutta koen että siinä on jotakin hienoa, että vaikka joku tollanen tekstinpätkä voi herätä eloon ja synnyttää niin eläviä mielikuvia niin, että samalla tykkää jostain sen rytmeissä ja soundeissa. Ei sitä oikein osaa selittää, mitä siitä edes saa, ja tavallaan se on kai aika henkilökohtaista.

Tollanen esteettinen elämys on mun mielestä jotain erilaista kuin se että saisin siitä jotakin tietoa tai ymmärrystä tai mitään sellaista. En mä millään väitteiden tasolla kai ole siitä mitään oppinut, mutta siihen että se on jostain syystä sattunut heräämään itselle eloon tai joskus puhuttelemaan, liittyy joku oivaltamista muistuttava kokemus tai joku ilo, jos nyt näin voi sanoa.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:46:41
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.

Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.

Pöytälaatikkotaiteilija, sikäli kuin kirjailija tai kirjoittaja edes taiteilija on. Makuasia. Viime vuosien harva fiktiivinen tuotantoni on lähinnä pornoa, ja noinkohan tälle foorumille voi ns. eroottista novellia laittaa? Mitä sanoo raati? Jos se käy, voin jonkun eksämppelin heittää. Vai pitäisikö sijoittaa sinne minne pääsee vain rekisteröitynyt käyttäjäkunta?

(Pornoa on kaikista helpoin kirjoittaa, ja 2019 minulla oli siihen muusa, kun kuolasin treenitoverin perään.)

Ai niin juu, sitten on tietysti näitä maahanmuuttosekoiluihin liittyviä hupailuita, mutta en tiedä löydänkö niitä enää mistään, eivätkä ne enää ole ajankohtaisia.