Kirjoittaja Aihe: Pahuudesta ja miten se käsitetään...  (Luettu 157 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 187
  • Päivieni kertomaa...
    • Keijo Kullervon kotisivu
Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« : Tammikuu 28, 2019, 11:06:45 »
Tässä mielenkiintoinen linkki:
https://houseoftruth.education/fi/opetus/kysy-totuuden-talolta/onko-paha-persoonallinen-henkiolento-vai-kollektiivisen-alitajunnan-luoma-mielikuvitusolento

Kannattaa selata linkin muitakin osioita?

Muisto Keijo Kullervo

PS. Tässä vielä siitä, mitä Jeesus tarkoitti lauseella:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit."

https://houseoftruth.education/fi/opetus/kysy-totuuden-talolta/miksi-jeesus-sanoi-ristilla-jumalani-jumalani-miksi-minut-hylkasit
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2019, 11:21:40 kirjoittanut Muisto Keijo Kullervo »

Poissa Karikko

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 362
Vs: Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« Vastaus #1 : Tammikuu 28, 2019, 11:43:59 »

PS. Tässä vielä siitä, mitä Jeesus tarkoitti lauseella:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit."

Voihan tuosta olla jotain mieltä. Jeesus varmaan tunsi itsensä ihmiseksi ja oletti olevansa ihmisen poika raamatun sanoman mukaan.

Maailma hylkää jokaisen kuoleman tullessa oman mielen kadotessa. Siinä menee omat ja lainatut uskomukset, kuten jumalalatkin sen mukana.

Eihän sitä kukaan omasta mielestään luopuisi ja olisi valmis lähtemään, mutta sitä ei kysytä.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 839
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« Vastaus #2 : Tammikuu 28, 2019, 11:55:01 »
Jos Pedon merkki 666 on ihmisen luku, ja Jeesus on ihmisen poika, onko Jeesus silloin Pedon poika?

Esoteriassa käsittääkseni Peto kuvastaa joko fyysistä kehoa taikka egoa, kenties molempia, kuolevaista tai katoavaista osaa meissä. Ehkäpä titteli ihmisen poika markkeeraa sitä että oikea ihminen on kuin maatuskanukke siellä petoihmisen sisällä, nimittäin kuolematon ja katoamaton henki on kuolevaisen ruumiin kätkemä. Esoteriassa ristillä kuoleminen tarkoittaa sitä että henki melkein kuolee, mutta ei ihan, kun se on materiaan upotettuna. Lopulta päädytään hautaan asti, ja hauta on fyysisen kehon symboli. Mutta kohta hauta onkin tyhjä, eli henki on ottanut ritolat eikä ole fyysisen kehon sitoma eikä kahlehtima, vaan vapaa.

Pahuuden itse miellän äärimmäisyydeksi johon ihminen kykenee joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Pahuuteen yllyttäviä erillisiä voimia en oikein usko olevan olemassa. Sikäli mikäli tietoisuus säilyy fyysisen kehon kuoleman jälkeen, voisi ajatella että eläissään todella saatanalliseksi äitynyt entiteetti ei ihan hetimiten tokenisi hullutuksestaan, vaan saattaisi kehottomassa tilassaankin olla jonkin aikaa jonkinlaisena kiusaajana joka pyrkii elävienkin ihmisten kimppuun.

Poissa Karikko

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 362
Vs: Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« Vastaus #3 : Tammikuu 28, 2019, 12:05:48 »

Pahuuden itse miellän äärimmäisyydeksi johon ihminen kykenee joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Pahuuteen yllyttäviä erillisiä voimia en oikein usko olevan olemassa. Sikäli mikäli tietoisuus säilyy fyysisen kehon kuoleman jälkeen, voisi ajatella että eläissään todella saatanalliseksi äitynyt entiteetti ei ihan hetimiten tokenisi hullutuksestaan, vaan saattaisi kehottomassa tilassaankin olla jonkin aikaa jonkinlaisena kiusaajana joka pyrkii elävienkin ihmisten kimppuun.

Jos haamut kulkevat seinien läpi, niin ei niistä kannata olla huolissaan. Eiväthän ne silloin kykene aineelliseen vaikutukseen.

Jos taas joku olettaa näkevänsä haamuja on näkeminen aineellista, joka kuitenkin on aivojen tuote ja sitä harhaa voi kuka hyvänsä katsella nukkuessaan ja unia nähdessään.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 839
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« Vastaus #4 : Tammikuu 28, 2019, 14:04:03 »

Pahuuden itse miellän äärimmäisyydeksi johon ihminen kykenee joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Pahuuteen yllyttäviä erillisiä voimia en oikein usko olevan olemassa. Sikäli mikäli tietoisuus säilyy fyysisen kehon kuoleman jälkeen, voisi ajatella että eläissään todella saatanalliseksi äitynyt entiteetti ei ihan hetimiten tokenisi hullutuksestaan, vaan saattaisi kehottomassa tilassaankin olla jonkin aikaa jonkinlaisena kiusaajana joka pyrkii elävienkin ihmisten kimppuun.

Jos haamut kulkevat seinien läpi, niin ei niistä kannata olla huolissaan. Eiväthän ne silloin kykene aineelliseen vaikutukseen.

Jos taas joku olettaa näkevänsä haamuja on näkeminen aineellista, joka kuitenkin on aivojen tuote ja sitä harhaa voi kuka hyvänsä katsella nukkuessaan ja unia nähdessään.

Jos ajatellaan että henki pystyy kommunikoimaan tai vaikuttamaan psyyken tasolla ihmiseen joka on yhä kehossaan, ja käskyttämään toista, niin minua on aina ihmetyttänyt että minkä täytisen tähden piti tottelemaan mennä... Eli siis nämä jotkut kun kertovat että paha henki käski tappaa ja tehdä sitä ja tätä, niin mikseivät vain yksinkertaisesti todenneet että haista sinä paha henki pee ja minä en tee yhtikäs mitään mitä iniset siinä. Vai huutaako se henki sitten niin kovaa ja korkealta että ei saa hetken rauhaa, jos ei mene ja murhaa sen mieliksi?

Kontralla on tästä biisi Enok, se perustuu Kauhu 7 -pokkarin erääseen kauhunovelliin jonka lapsena luin:

https://www.youtube.com/watch?v=0YJ96p-fxwQ


Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 187
  • Päivieni kertomaa...
    • Keijo Kullervon kotisivu
Vs: Pahuudesta ja miten se käsitetään...
« Vastaus #5 : Tammikuu 29, 2019, 12:01:25 »
Tajunta on ihmeellinen asia... Mitä ei juuri nyt käsitellä perusteellisesti, painuu alitajuntaan, ymmärtääkseni.

Myös hyvyys ja pahuus on asioita jotka moni projisoi itsensä ulkopuolelle.
Nähdään joku saarnaaja hyvän inkarnaationa ja itsessä oleva pahuus jossakin toisen ihmisen olemuksessa (varsinkin jos tuo toinen ihminen on loukannut syvästi itsessä olevaa minuutta)...


Kaikkein parhaiten oppii ymmärtämään kun peilaa itseään muihin ja muita itseensä.
Tuollaisesta tulee sanonta:

"Katso peiliin, niin viisastut."

Hyvä tapa, ainakin kohdaltani, on ollut sellainen, että kirjoitan mahdollisimman paljon.Yleensä nykyisin nettiin, mutta myös aikaisemmin paperille kynällä.
Kyllä itsensä purkaminen onnistuu vallan mainiosti (toiset makaavat psykologin sohvalla ja puhuvat suunsa puhtaaksi).

Itseltäni on mennyt muutama vuosikymmen henkisen olemukseni ymmärtämiseen, silti olen vielä alkeissa?

Ehkä seuraavassa 'elämässä' opin lisää - kuka tietää?

Muisto Keijo Kullervo