Itse en tiedä nuoruuden poikakavereita menneen hautaan, mutta en yleensä katsele kuolinilmoituksia, en Suomessa enkä siinä toisessa maassa, missä nuoruudessani asuin. Pari Facebook-kaveriani on vaihtanut hiippakuntaa (vaikka tässä tapauksessa taitaa olla pieleen mennyt sanamuoto, koska taisivat olla molemmat uskonnottomia). Pari työkaveriakin on kerennyt kuolla, kaikki suhteellisen nuorena. Yhden kouluaikaisen (yksipuolisen) ihastukseni elämää olen vähän seurannut juorulehdistä, hänestä kun sittemmin tuli julkkis. Vanhempana hän ei enää ollut niin ihana, ja on nyt kuollut. Kaksi lukioaikaista koulukaveriani olen tavannut, toisen työympyröissä, toisen erään harrastuksen yhteydessä. Tuo jälkimmäinen oli jonkinlainen järkytys, sillä hän tosiaankin näytti vanhalta ja pläsähtäneeltä. Näin hänet viimeksi ylioppilasjuhlissa. Hän väitti, että minä muka en ole muuttunut tippaakaan, mutta en hetkeäkään usko. Taisi olla vain kohtelias. Luulen, että onnistuin pitämään mölyt mahassani ja ilmeeni kurissa, vaikka olin aika järkyttynyt hänen ikääntymisestään. Itseään siinä kai peilaa sitten ikätoveriin, ja pohtii, miltä näyttää toisen silmissä.
