Kehopositiivisuus

[Toope]

Tämähän on nyt mennyt hulluimmillaan siihen suuntaan että lihavuus pitäisi hyväksyä siltä pohjalta että lihavakin voi olla terve. Tämmöistä mantraa on alettu hokea, ja siihen jotkut terveysasioihin perehtyneet ovat reagoineet tyrmistyneesti.

En tiedä miltä pohjalta lihavuus pitäisi jonkun mielestä hyväksyä, mutta onko väitteesi, että lihava ei missään tapauksessa voi olla terve, ja siksi lihavuutta - tai lihavia ihmisiä - ei missään tapauksessa voi hyväksyä? Sanojesi tueksi esität joidenkin tuntemattomien terveysasioihin perehtyneiden tyrmistyneet reagoimiset, eli vetoat joihinkin auktoriteetteihin.

Sullehan pitää aina olla jotain mihin vedota, joten tuntuu oudolta että nyt yhtäkkiä auktoriteetit ei kelpaa. Eipä sillä että niitä kauheasti itse arvostaisin. Mutta mietipä jos joku yhtäkkiä saisi päähänsä että tupakoinnista tai juopottelusta ei saa sheimata, ja korsteenin lailla savuttava tai rapajuoppokin "voi olla terve".

Miksi syöpöttely koetaan niin hellyttävänä että siitä ei saa sanoa enää mitään negatiivista?

https://www.apu.fi/artikkelit/lihavuus-on-ongelma-mutta-ei-kenenkaan-oma-valinta-pippa-laukka

Tuossa nyt sitten se auktiriteetti. Luin jutun Avusta ja on jäänyt pyörimään mieleen.

Täyttä roskaa puhuu Pippa Laukka. Lihavuus yleensä on omien elämäntapojen luoma ilmiö, vaikka taipumuksia ehkä on geneettisesti.
Se on valinta. On ongelmakin, kuten esim. taipumus alkoholin viehätykseen, silti valinta. Ei ole pakko syödä tuplajuustopizzaa joka päivä...
Vika on omassa päässä.

Kehopositiivisuusajattelu on epäterveen lihavuuden hyväksymistä. Tuo ajatus ei ole terve. Pieni ylipaino voi olla tervettä, ihmiset kun ovat rakenteeltaan erilaisia. Pulleus on ok. Kymmenien kilojen lihavuus ei koskaan sitä ole.

[TSS]

Ajattelen tätä varmaankin sellaisen "seurausetiikan" kautta. Kehopositiivisuus on hyvä ja vaalittava asia, mikäli se saa yleisesti ihmiset voimaan paremmin. Mikäli kehopositiivisuuden vaaliminen johtaa siihen, että ihmisten ylipaino alkaa lisääntyä, se ei ehkä ole hyvä asia.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että kehomyönteinen asenne ei lisää lihavuutta. Lihavuus johtuu osin geneettisistä asioista ja myös ympäristöstä, millaiset eväät elämään, mm. stressinhallinta- ja itsesäätelykeinot ihmisille on geenien ja ympäristön interaktiivisessa kehässä muodostuneet.

Lasten ylipainoon yleensä puututaan (se pitää tehdä tietysti sensitiivisesti), mikä on hyvä asia. Jos aikuinen ylipainoinen kokee hyväksyntää kehopositiivisen ajattelun ja kehoposiitivisen ympäristön avulla, se lienee vain hyvä asia. Yleensä ihmiset kuitenkin tietävät, mikä olisi terveellinen paino, ja menevät sitä kohti luonnostaan, jos heillä vain on siihen resurssia. Kaikilla ei ole.

[Hippi]

Harmi, että Prismasarjan jakso lihavuuden anatomia ei ole enää katsottavissa. Sitä tyrkytin aikanaan tuolla terveysketjussa, sillä se avasi hyvin ja ymmärrettävästi sitä, miten monimutkainen asia lihavuus on. Se ei todellakaan ole vain sitä, että kaksin käsin vetää roskaruokaa naamaan, niin kuin monesti annetaan ymmärtää. Korkeintaan asiaan annetaan selityksen sen alkusysäys, jokin koettu kaltoinkohtelu. Yritin hakea, mutta en tuota löytänyt netistä edes englanninkielisenä. Ilmeisesti jakson nimikään ei ole suora käännös, niin oli vähän vaikea keksiä muita hakusanoja ohjelmalle.

Lihavan ihmisen laihtuminen ei useinkaan ole yksinkertainen asia eikä laihtumista edes välttämättä tapahdu sillä, että muuttaa ruokavaliotaan ja lisää liikkumista. Lihavakin voi olla aliravittu.

Sitten tuosta lasten painon tarkkailusta. Meillähän on vielä peruskoulussakin lääkärintarkastukset ja siellä seurataan lapsen kasvamista. Kyllä siellä laihuuteenkin puututaan ja asiasta puhutaan vanhemman kanssa niin, että lapsi on kuulolla. Naapurin 11v poika otti laihuutensa puheeksi monta kertaan ja selvästi asia jäi häntä vaivaamaan. Mitäpä hän enempää voi tehdä kuin syödä kylläiseksi itsensä. Kerran vuodessa tehdyt mittaukset ei kuitenkaan välttämättä anna oikeaa kuvaa painon ja pituuden suhteesta. Ainakin kokemus omien lasteni kasvusta on ollut sellainen, että pituuskasvu tapahtuu nykäyksittäin. Lyhyessä ajassa lapsi venähtää melkoisesti ja sitten pituuskasvu hidastuu ja tässä vaiheessa paino ikään kuin tulee perässä. Huonolla onnella nuo tarkkailumittaukset osuvat juuri tuollaisen nykäyksen jälkeen, jolloin lapsi vaikuttaa huomattavan kevyeltä pituuteensa nähden. Ennen pituusnykäystä suhde on paljon paremmin "käyrille sopiva".

[kertsi]

Sullehan pitää aina olla jotain mihin vedota, joten tuntuu oudolta että nyt yhtäkkiä auktoriteetit ei kelpaa. Eipä sillä että niitä kauheasti itse arvostaisin. Mutta mietipä jos joku yhtäkkiä saisi päähänsä että tupakoinnista tai juopottelusta ei saa sheimata, ja korsteenin lailla savuttava tai rapajuoppokin "voi olla terve".

Oletko sitä mieltä, että sheimaaminen on se paras tapa puuttua tupakointiinkaan ja juopotteluunkaan, eli se paras tapa auttaa tupakoitsijoita ja juoppoja savuttomiksi ja alkottomiksi ja terveiksi? Ja tämän ajatuksesi perustat mihin tutkittuun tietoon?

Vai omaa mielihyvääsikö vain haet sheimaamisella? On niin kiva painaa alas ja häpäistä muita ihmisiä, että koet siitä nautintoa?

[Norma Bates]

Olisihan se mielenkiintoista nähdä tv-ohjelma missä ihminen hyväksytään sellaisena kuin on, vaikka on ollut yhtä ja samaa koko elämänsä. Lihavat hyväksytään välillä jos he laihduttavat, välillä jos he syövät itsensä sairaalloisen lihaviksi. Kaikki pyörii lihavien ympärillä. Jos joku muija pölöttää telkassa polyamorisista suhteistaan, takuulla kyseinen daami on pyöreä.

Aina median valokeilassa ovat kaikki jotka osaavat pitää eniten ääntä itsestään, ottavat sitä tilaa suurella auralla ja/tai suurella kropalla. Olen niin kyllästynyt fyysiseen ja psyykkiseen rehevyyteen. Joskus saisi ääneen päästä myös se varjoissa väijyvä väistyvä luonne joka yrittää olla häiritsemättä ketään.

Vai onko se lihominen niin normaalia iän myötä, että yksinkertaisesti keski-ikäisissäkään ei ole kuin täti moonikoita?

Ai siis sä et saa tarpeeksi mielestäsi huomiota, kun et ole lihava, eli olet KATEELLINEN lihaville heidän saamastaan huomiosta, ja siksi auot päätäsi lihavista?

Voi olla. Mietiskelin tuota asiaa tässä eilen ja jotenkin olen kyllä koko elämäni ajan tuntenut olevani milloin minkäkin naislauman sivuun siirtämänä, tai miten tämän nyt kuvailisi. Yhteen aikaan se oli 20 v minua vanhemmat naiset jotka aina jyräsivät (äitini ikäiset), nykyään se on sitten kai nämä "kehopositiiviset". (Käsittääkseni en kuitenkaan ole tässä "aukonut päätäni", koska en ole nimitellyt ketään.)

Kaikenlaista outoa on osunut vastaan muutenkin. 1990-luvulla olin lähes ihastunut yhteen hippityyppiin juuri sinä vuonna kun olin mm. burn outin takia laihtunut alipainoiseksi (pituus 168 cm, paino 52 kg). Housut putosivat jalasta, kireät ratsastushousutyyppiset housut. Mies ei oikein kiinnostukselleni lämmennyt, ja ilmoitti että hän tykkää "vähän kookkaammista naisista". Oletin että rintavammista ja persevämmistä, ja olin sitten että ok. Viikkoja kestäneen ihmettelyn jälkeen oli suorastaan helpottavaa kuulla joku konkreettinen syy miksi en sitten kiinnostanut.

Nyt kun vanhemmalla iällä ollaan kohdattu somessa tämän miehen kanssa, niin hän vaikuttaakin arvostavan hoikkia naisia (en tiedä arvostaisiko hän minua, ei olla livessä tavattu, enkä ole itse enää kiinnostunut kiinnostumaan hänestä). En tiedä että mikä ihmeellinen mielenmuutos hänelle on tullut, vai tahallaanko eli mielestään ilkeästi hän korosti pitävänsä kookkaista naisista, että saa intoni lopahtamaan, kun enhän minä voinut enkä voi muuttua rintavammaksi. Enkä edes halua.

Erikoisena pidän sitä että kun netissä mainitsen että minulla on pienet rinnat, jotkut alkavat lohduttelemaan. En moista lohdutusta kaipaa, koska olen tilanteeseen tyytyväinen. Nyt kun olen taas jonkin verran laihtunut, käy niin että rinnat katoaa kokonaan jos menen selälleni makaamaan. Eikä minua haittaa hittojakaan. Kuitenkin minusta tuntuu kuin koko maailma tuputtaisi vaikka väkisin semmoista että ei saa olla kehoonsa tyytyväinen sellaisena kuin se on. Toisaalta olen aina ollut yliherkkä havainnoimaan sitä että hyväksytäänkö minut vai ei. Joskus tuntuu että ei hyväksytä jos hyväksyn itse itseni, ja joskus taas hyväksytään vain jos suostun johonkin vaatimukseen hyväksyä jotain mitä en hyväksy.

Erityisesti ns. henkisten miesten kanssa minua on kyllä turhauttanut se että on tuntunut siltä että useampikin (valehteli tuo em. mies tai ei) mies haluaa jonkun "Äiti Maan", eli henkiset, hintelähköt miehet haluavat juuri sen pyöreän, pehmoisen naisen. Kyllähän se käy pännimään jos itse tykkäisi jostain miestyypistä ja sen tyypin edustajien suosikki ei itse koskaan ole!

Toisaalta nuo henkiset miehet aika usein jämähtävät jostain syystä pesemättömyyteen, ja haisevaa miestä en halua... (Kai joku nyt sitten loukkaantuu taas tästä, mutta sanotaan nyt että sori siitä.)

[Norma Bates]

Tämähän on nyt mennyt hulluimmillaan siihen suuntaan että lihavuus pitäisi hyväksyä siltä pohjalta että lihavakin voi olla terve. Tämmöistä mantraa on alettu hokea, ja siihen jotkut terveysasioihin perehtyneet ovat reagoineet tyrmistyneesti.

En tiedä miltä pohjalta lihavuus pitäisi jonkun mielestä hyväksyä, mutta onko väitteesi, että lihava ei missään tapauksessa voi olla terve, ja siksi lihavuutta - tai lihavia ihmisiä - ei missään tapauksessa voi hyväksyä? Sanojesi tueksi esität joidenkin tuntemattomien terveysasioihin perehtyneiden tyrmistyneet reagoimiset, eli vetoat joihinkin auktoriteetteihin.

Sullehan pitää aina olla jotain mihin vedota, joten tuntuu oudolta että nyt yhtäkkiä auktoriteetit ei kelpaa. Eipä sillä että niitä kauheasti itse arvostaisin. Mutta mietipä jos joku yhtäkkiä saisi päähänsä että tupakoinnista tai juopottelusta ei saa sheimata, ja korsteenin lailla savuttava tai rapajuoppokin "voi olla terve".

Miksi syöpöttely koetaan niin hellyttävänä että siitä ei saa sanoa enää mitään negatiivista?

https://www.apu.fi/artikkelit/lihavuus-on-ongelma-mutta-ei-kenenkaan-oma-valinta-pippa-laukka

Tuossa nyt sitten se auktiriteetti. Luin jutun Avusta ja on jäänyt pyörimään mieleen.

Toistan: Onko väitteesi siis, että lihava ei missään tapauksessa voi olla terve, ja siksi lihavuutta - tai lihavia ihmisiä - ei missään tapauksessa voi hyväksyä?

---
Kuka kokee syöpöttelyn hellyyttävänä? Linkki?

(Tupakointi ja juopottelu ovat hiukan eri asioita kuin syöminen, ainakin mitä tulee lopettamiseen. Syömistä kun ei voi lopettaa kokonaan, mutta juomisen ja tupakoinnin voi, edes periaatteessa. Kaikki eivät voi niitäkään lopettaa.)

Ihan uteliaisuudesta, ja tähän keskusteluaiheeseen liittyen: miksi lihavia pitäisi mielestäsi sheimata? Mitä seurauksia toivot sheimauksellasi olevan? Miksi sinulla on mielestäsi oikeus sheimata lihavia?

Mistä sait päähäsi että se on joko-tai, eli jos ei paijata ja silitellä päähän että ihan ok olla lihava, niin ainoa toinen vaihtoehto voi olla "sheimaus"? Minua kiinnostaisi nyt tasapainotilanne, jossa ei tarvitse kokoajan velloa ääripäästä toiseen.

En tiedä olenko sitten joku terveysnatsi tai muun sortin äärihöhlä, kun minusta olisi hieno homma jos (ilman että haukutaan lihavia ja laihoja) arvostettaisiin ennenkaikkea tervettä kehoa joka ei edusta mitään ääripäätä. Heroiinikanojen ja kehopositiivisten sijasta pääsisi vihdoinkin lavalle se ihan normaali keho. Se mitä minä en valitettavasti arvosta on se että ylipainoisesta on viime vuosina yritetty tehdä normaalia juurikin sellaisilla intteillä että "lihavakin voi olla terve" (voi olla, mutta voi olla olemattakin). Se on vähän kuin että kun ei asialle mitään mahda, niin sitten se vaan hyväksytään.

Lihansyömisestä ja eläinkunnasta peräisin olevien tuotteiden käytöstä meitä kuitenkin piiskataan ja syyllistetään kokoajan. Tämä tuntuu jotenkin niin hullulta että ylipainoisuuden pitäisi olla ihan jees homma, mutta samaan aikaan olet syntinen suuri surkea jos tykkäät lihan mausta tai käytät maitotaloustuotteita. Eli kyllä joo, minuakin on sheimattu. Ei ylipainosta, vaan siitä että olen tällainen ihmispaska että takiani koko maailma joutuu tuhoon ja Brasiliassa viidakot poltetaan paskaksi koska minä kehtaan syödä suomalaista sikaa, kanaa ja jopa nautaakin ajoittain. Ja hevosta.

Somessa vilisee piirroskuvia joissa lihavat mummelit pitävät hauskaa keskenään. Muutama ikäiseni nainen jakaa näitä ja en usko että he ovat mikään harvinainen poikkeus. Esitellään mitä kaikkea on taas tullut leivottua ja mitä tänään syödään. Välillä tuntuu että keski-ikäisten naisten elämä suorastaan pyörii ruoan ympärillä.

Ja sitten jos minä sanon netissä että valitettavasti en innostu ylipainoisista miehistä, tai sanon että etsin hoikkaa miestä, niin saan naiset päin näköä. Eräskin kävi kerran sanomassa että loukkaan miehiä sillä että deitti-ilmoituksessani lukee että haen hoikkaa miestä. Tästä on nyt jo jokunen vuosi, mutta menee siihen samaan isoon läjään mihin kaikki muutkin naisten puolesta loukkaantumiset. Ihmettelen että mistä moinen edes johtuu. Jos joku nainen ilmoittaa että hän tykkää tai hakee pitkää miestä, niin en minä mene hänelle töräyttämään että loukkaat lyhyitä miehiä. (Varsinkin kun sittenhän ne lyhyet saattaisivat jäädä minulle... paitsi kumma kyllä niitä ei nettideiteissä tunnu pyörivän.)

[Norma Bates]

Sullehan pitää aina olla jotain mihin vedota, joten tuntuu oudolta että nyt yhtäkkiä auktoriteetit ei kelpaa. Eipä sillä että niitä kauheasti itse arvostaisin. Mutta mietipä jos joku yhtäkkiä saisi päähänsä että tupakoinnista tai juopottelusta ei saa sheimata, ja korsteenin lailla savuttava tai rapajuoppokin "voi olla terve".

Oletko sitä mieltä, että sheimaaminen on se paras tapa puuttua tupakointiinkaan ja juopotteluunkaan, eli se paras tapa auttaa tupakoitsijoita ja juoppoja savuttomiksi ja alkottomiksi ja terveiksi? Ja tämän ajatuksesi perustat mihin tutkittuun tietoon?

Vai omaa mielihyvääsikö vain haet sheimaamisella? On niin kiva painaa alas ja häpäistä muita ihmisiä, että koet siitä nautintoa?

Sulla lähti nyt kuule laukalle. Minä haen tässä sitä että ylipainoisuutta ei alettaisi arvostamaan liikoja. Ei siitä tarvitse ihmistä ahdistella ja haukkua, mutta ei toisaalta ylenmäärin ymmärtää ja hyväksyäkään jos ihminen tekee selvää haittaa omalle terveydelleen syömisillään.

Yli 70-vuotiaan kuulemma kannattaa olla hivenen ylipainoinen, että jos tulee jotain näivetyssairauksia kuten syöpä, on mistä ottaa. Sitä ennen käsittääkseni kannattaa olla normaalipainoinen.

Ja kyllä, kun olen koko elämäni ajan kuullut ja lukenut milloin minkäkin ihmisryhmän rehentelyä ja elvistelyä, niin ehkä sitä on semmoiseen väsynyt. Alkoholistit ovat mukamas lupsakoita, leppoisia kivoja tyyppejä, tupakoitsijat ovat korostaneet että vapaa maa ja pitää olla suvaitsevainen. Lihavat miehet ovat paukuttaneet vatsaansa ja kokeneet että on kovinkin hauskaa ja humoristista olla eräänlainen antisankari, oluella kehonsa rakentanut.

Kun olen ihmetellyt aikoinani uskovaisten omahyväisyyttä, tiedeorientoituneen maailmankuvan omistavien vastaavaa, suvaitsevaisten ylimielisyyttä, ja milloin minkäkin porukan ylenkatsetta muita ihmisiä kohtaan, niin kai se oli sitten väistämätöntä alkaa miettimään sitäkin että miksi minä keskikokoisena ihmisenä olen niin paska verrattuna isokokoiseen ihmiseen. 

[kertsi]

Normaalin määritelmästä. Muistelisin (saa korjata), että jo yli puolet suomalaisista on ylipainoisia. Silloinhan ylipaino on normaalia, ja "normaalipaino" tai alipaino on epänormaalia. Ei niin, että mitenkään ihannoisin ylipainoa, mutta en soisi sitä stigmatisoitavankaan.

Terveen kehon ihannointi siinä merkityksessä, että hyväksytään vain terveet tai kauniit kehot, mutta ei sairaita tai vammaisia tai rujoja kehoja, tai sairaita tai vammaisia ihmisiä ylipäätänsä, mitä siitä pitäisi ajatella? Tulee mieleen Natsi-Saksa ja sen ihanteet.

Jos joku alkaisi kampanjoimaan sen puolesta, että hyväksytään vain kauniskasvoiset ja paksutukkaiset ihmiset, mutta ohuttukkaiset ja kasvoiltaan rumat ihmiset joutaisivat panemaan päänsä silmäaukoilla varustettuun pussiin liikkuessaan ulkona, olisiko se ihkua ja edistyksellistä, ja kannatettavaa, ja tekisi ohuttukkaisista ja kasvoiltaan rumista simpsalapim paksutukkaisia ja kauniita ja terveitä (vrt. fat sheimaajien oletus toimintansa ihkuista seurauksista)?

[kertsi]

Ja kyllä, kun olen koko elämäni ajan kuullut ja lukenut milloin minkäkin ihmisryhmän rehentelyä ja elvistelyä, niin ehkä sitä on semmoiseen väsynyt. Alkoholistit ovat mukamas lupsakoita, leppoisia kivoja tyyppejä, tupakoitsijat ovat korostaneet että vapaa maa ja pitää olla suvaitsevainen. Lihavat miehet ovat paukuttaneet vatsaansa ja kokeneet että on kovinkin hauskaa ja humoristista olla eräänlainen antisankari, oluella kehonsa rakentanut.

Ja siitä syystä päätit itse alkaa pätemään, rehentelemään, ja elvistelemään, luomalla tällaisen keskustelun? Maksat potut pottuina, vaikkakin aivan väärille ihmisille eli aivan muille ihmisille kuin niille, jotka sinulle ovat pottuilleet.

Olettaisin, että alkoholistit ja tupakoijat ja lihavat puolustelevat itseään kun heitä vastaan hyökätään ja heitä stigmatisoidaan ja paheksutaan yhteiskunnassa, puolustamalla valintojaan tai addiktioitaan (tai (addiktoitumiselle ja lihomiselle altistavia) geenejään *)). Jos yhteiskunnassa paheksuttaisiin yhtä lailla ohuttukkaisia ja rumakasvoisia, millaisia reaktioita luulisit tulevan ohuttukkaisten ja rumakasvoisten suusta? Kaipa hekin jotenkin puolustautuisivat.


*) isoäitien nälänhätä aikaansaa jälkeläisissä lihomistaipumusta, kertoi eräs ruotsalainen tutkimus.

[Hayabusa]

Harmi, että Prismasarjan jakso lihavuuden anatomia ei ole enää katsottavissa. Sitä tyrkytin aikanaan tuolla terveysketjussa, sillä se avasi hyvin ja ymmärrettävästi sitä, miten monimutkainen asia lihavuus on. Se ei todellakaan ole vain sitä, että kaksin käsin vetää roskaruokaa naamaan, niin kuin monesti annetaan ymmärtää. Korkeintaan asiaan annetaan selityksen sen alkusysäys, jokin koettu kaltoinkohtelu. Yritin hakea, mutta en tuota löytänyt netistä edes englanninkielisenä. Ilmeisesti jakson nimikään ei ole suora käännös, niin oli vähän vaikea keksiä muita hakusanoja ohjelmalle.

Tämä? Tai siis ohjelma, jonka traileri on tuotantoyhtiön sivulla?
https://www.holtproductions.org/index.php/the-truth-about-fat

[Hippi]

Juu, minusta tuo vaikutti juuri oikealta ohjelmalta, kun van löytyisi jostain kokonaisena. Tosin ainakaan minun kielitaitoni ei riitä sen katsomiseen edes kertauksena ilman tekstitystä, koska siinä oli sen verran fysiologiaan ja lääketieteeseen liittyvää erikoissanastoa, että tarkkana sai olla, että pysyi mukana tekstitetyn katsomisessakin.

[Norma Bates]

Ja kyllä, kun olen koko elämäni ajan kuullut ja lukenut milloin minkäkin ihmisryhmän rehentelyä ja elvistelyä, niin ehkä sitä on semmoiseen väsynyt. Alkoholistit ovat mukamas lupsakoita, leppoisia kivoja tyyppejä, tupakoitsijat ovat korostaneet että vapaa maa ja pitää olla suvaitsevainen. Lihavat miehet ovat paukuttaneet vatsaansa ja kokeneet että on kovinkin hauskaa ja humoristista olla eräänlainen antisankari, oluella kehonsa rakentanut.

Ja siitä syystä päätit itse alkaa pätemään, rehentelemään, ja elvistelemään, luomalla tällaisen keskustelun? Maksat potut pottuina, vaikkakin aivan väärille ihmisille eli aivan muille ihmisille kuin niille, jotka sinulle ovat pottuilleet.

Olettaisin, että alkoholistit ja tupakoijat ja lihavat puolustelevat itseään kun heitä vastaan hyökätään ja heitä stigmatisoidaan ja paheksutaan yhteiskunnassa, puolustamalla valintojaan tai addiktioitaan (tai (addiktoitumiselle ja lihomiselle altistavia) geenejään *)). Jos yhteiskunnassa paheksuttaisiin yhtä lailla ohuttukkaisia ja rumakasvoisia, millaisia reaktioita luulisit tulevan ohuttukkaisten ja rumakasvoisten suusta? Kaipa hekin jotenkin puolustautuisivat.


*) isoäitien nälänhätä aikaansaa jälkeläisissä lihomistaipumusta, kertoi eräs ruotsalainen tutkimus.

Minä olen sitä mieltä että sellainen ihminen kuin minä ei saa lisääntyä. Liikaa sairauksia, eikä tuo pärstäkerroinkaan kaksinen ole, korkeintaan keskinkertainen. Muiden ihmisten suhteen en välttämättä lähtisi rajoituksia laatimaan, paitsi jos on pedofiili tai pahoinpitelijä. Kaikenlaiset lapsensilpojat voisi minun puolestani kyllä vaikka steriloidakin. Jos ottaa itselleen erivapauksia kajota toisen ihmisen kehoon, niin menettäköön sitten itsekin itsemääräämisoikeuden omaan kehoonsa.

Tuossa nyt sitten sitä natsismia minun osaltani, kaiketi.

Pari miestä on vaatinut että minun pitäisi lihoa, onneksi sentään netissä, eikä livessä missä vaatimukset ovat vieläkin painostavampia. Minusta tuntuu omituiselta että minun pitää alkaa perustelemaan normaalia painoani sillä että selkä sanoisi justiinsa poks jos alkaisin kantamaan jotain valtavaa taakkaa sen ympärillä. Polvetkaan ei tykkäisi. Luulenpa että miehet olettavat että rasva asettuu automaattisesti naisella rintoihin ja takalistoon, joten kaiketi nämä tyypit ovat diggailleet "muodokkaammasta" naistyypistä, eli semmoisesta tosi kurvikkaasta. Kun taas minä olen enempi sellainen tasaleveä pötkö. Joillain uimareilla taitaa olla vähän samantyyppinen vartalo kuin minulla on.

Onhan se tietty vähän sillä tavalla että kun nuoruudesta jäi niin voimakas tunne siitä että en kelpaa ja minua saa potkia päähän kaikkien taholta, niin tuntuu ikuisesti siltä että aina on joku ihmisryhmä joka dissaa minua ja hymyilee ivallisesti ohimennessään, tälleen kuvainnollisesti sanoen (joskus toki konkreettisestikin). Minulla ei ole mielestäni rahkeita rehennellä, elvistellä ja päteä, mutta johtuneeko tämä sitten vain siitä että taustajoukot puuttuvat? Eli kun en kuulu mihinkään joukkoon joka voi jyrätä muita alleen, niin olen aina "väärässä", oli asia mikä hyvänsä. Yksinjääville voi kehittyä tosi piinkova taipumus tapella vaikka tyylimyllyjä vastaan, ja olla se huutavan (hullu) ääni erämaassa jota kukaan ei kuuntele.

Minun vinkkelistäni ylipaino, silloin kun siihen ei ole mitään sairautta taustatekijänä, on jonkinlaista periksi antamista. Ehkä koska olen nyt 50+ kuolema pelottaa entistä enemmän, taikka rappeutuminen ja sen mukanaan tuoma kärsimyksen lisääntyminen. Joku ikäiseni mies ostaa "mopon" ja kultaketju kaulassa köröttelee ympäriinsä kuvitellen olevansa nuorekas. Minusta lihominen näyttää liittyvän vanhakkuuteen, ja kaiketi sitten omalta osaltani vastustan vanhentumista vastustamalla läskiintymistä. Helppoahan se minulle tietysti on kun olen nyt päinvastoin näivettynyt anemian myötä, ja kumpikaan vanhemmistani ei ollut lihava, joten geenitkin ovat antaneet edes tuollaisen lahjan, vaikka muuten olen perinyt pelkkää paskaa eli sairauksia. Mutta jotenkin se vain tympii että miehet lyövät läskeihinsä nauraa röhöttäen, ja naiset tosiaan jakavat näitä meemejä joissa pyöreät mummot telmivät rinnat ja takalisto heiluen. Että ei niin kuin muka mitään muuta VOI olla kuin lihava ja kaikkien pitäisi olla, ja naureskella yhdessä kuinka on lystiä.

[Hayabusa]

Juu, minusta tuo vaikutti juuri oikealta ohjelmalta, kun van löytyisi jostain kokonaisena. Tosin ainakaan minun kielitaitoni ei riitä sen katsomiseen edes kertauksena ilman tekstitystä, koska siinä oli sen verran fysiologiaan ja lääketieteeseen liittyvää erikoissanastoa, että tarkkana sai olla, että pysyi mukana tekstitetyn katsomisessakin.

Tuolta löytyy koko ohjelma. Näkyy olevan parikin tekstitystä, ei valitettavasti suomea.
https://www.bilibili.com/video/BV1e5411h7FX/?uid=425631653534313168374658

[Norma Bates]

https://yle.fi/aihe/a/20-10003483

Siinä nyt sitten ihminen jota kehopositiivisuus ei kata. Hoikka mies.

[Xantippa]

Ja tässä se tavallisempi tarina

https://yle.fi/aihe/a/20-10003481

eli miten etenkin tytöt osaavat tuhota painavamman pojan itsetunnon.

Pahintahan jutussa on, että totta kai ihmisellä, johon kovasti koskee toisten mielipiteet itsestä, on jo valmiiksi mitä todennäköisemmin itsetunnon kanssa tai muutenkin ongelmia. Ei niitä tarvitse mennä lisäämään huomauttelemalla toisen ulkonäöstä.

Suoraan sanottuna Norma aika outoa tämä läskivihasi.

T: Xante