Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Usko ja mielenterveys/sairaus

Aloittaja Norma Bates, marraskuu 02, 2022, 09:31:50

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Tuota voi aina miettiä, olisiko yhteiskunta parempi sekalaisena uskonto/moraali/kulttuuri-sekoituksena, vaiko yhtenäisempänä kulttuurimallina.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 05, 2024, 15:17:12Opin hiljattain kristinuskon historiaa tutkineelta Bart Ehrmanilta, että järkevimmän tulkinnan mukaan Jeesus ei olisi ollut itsensä mielestä Jumala vaan profeetta ja tuleva kuningas. Kuninkuus astuisi voimaan kun Jumala tulee hänet siihen virkaan asettaman, ja Jumala tulisi sen saman sukupolven aikana, jolle Jeesus tuolloin puhui.

Tämähän kutakuinkin on yksi suosikkiteorioistani. Jäänyt päähän jostakin niistä useammista kirjoista jotka olen Jeesuksesta lukenut. Stoori on voinut mennä kutakuinkin vieläpä niin että Johannes Kastajan kuoltua Jeesus fundeerasi ryhtyä vieläpä jonkinlaiseksi pappiskuninkaaksi, taikka noin ylipäätään essealaisena tms. kastin jäsenenä on korostanut alkuperäistä juutalaisuutta enemmän kuin joku tavan kuningas yleensä. Se minkä nykypäivän ihmiset näkevät kapinointina on itseasiassa kiukuttelua siitä että juutalaisuus on rappeutunut, ajanlaskusysteemiä myöten. Olenkin tainnut jo mainita että kun sana synti tarkoittaa harhaanosumista, niin se varsinainen perisynti olisikin se että kalenteri on vinksallaan ja ihmiset tekevät asioita väärään aikaan.

Jostain syystä juutalaisuuden äärimuodoissa ollaan suorastaan hysteerisen tarkkoja sitä että sapattina ei saa paljon sormeaankaan liikauttaa, ettei vaan tulisi tehneeksi töitä. Ja syödä ei saa ihan mitä sattuu ja miten sattuu.

Jotta Jeesus olisi ollut oikeasti kapinallinen, hän olisi ahtanut possua niin että rasva roiskuu...

Ja, teoria menee niin että kun ei Jeesuksesta sitten tullut kuningasta kuninkaan paikalle, hänen seuraajansa lähtivät vääntämään hahmoa henkisempään suuntaan. Paavali mukana omine näkyineen. Lopputuloksena Roomassa lopulta Jeesus = Jumala.

Vähemmästäkin pää nyrjähtää sellaisella joka ei ymmärrä miksi jumaluus heittäisi tällä pallolla yhden ainoan inkarnaation, ja vajavaisesti tyytyisi olemaan pelkästään mies. Jossain gnostilaisuuden muodossa onkin ajateltu että Maria Magdaleena oli Jeesuksen sisar ja Jeesuksen ollessa Kristus, Maria oli Jumalan tytär Sofia (viisaus).

Yhden tarinan mukaan Sofia halusi astua alas ihmisten keskuuteen ja sai siihen luvan. Täällä hän etsi rakkautta kaikkialta, tuli miesten hyväksikäyttämäksi ja lankesi alas huoruuteen. Tästä tilasta hänet sitten veljensä Kristus pelasti. Tarinahan tietysti symbolitseeraa sitä että sielu maisen kehon otettuaan on alennustilassa, mistä sielun sitten pelastaa sen kuolematon henkinen komponentti. Ainakin sen mukaan mitä esoteriasta olen lapsesta asti näkemystä lueskellut.

Muutamankin lukemani kirjan mukaan k-uskonnon kirous on se että se jämähti kirjaimellisuuteen ja eksoteriaan. Jos Jeesuksen seikkailut olisi otettu filosofiana tai vertauskuvina joiden avulla yksittäinen ihminen voi viisastua ja kehittyä, niin olisi mennyt paremmin. Eli olisi oltu esoteerikoita. Lisäisin vielä että VT olisi pitänyt olla semmoista aineistoa mitä tutkivat vain pidemmälle ehtineet uskonoppineet, ja joka ei vaikuta millään tavalla maallikon elämässä. Kun on sentään aika julmaa kamaa jos sen kirjaimellisesti ottaa.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.


Siinähän tietysti on se probleemi että jos en ole armollinen itselleni, en ole sitä kellekään muillekaan. Ja suoraan sanottuna tämä ihmisten maailma välillä kuvottaa ja melkein toivoisi että paukahtaisi paskaksi kaikki tyynni. Tai paremminkin että ihmiset katoaisivat täältä.

Lisäksi ajattelin tuossa aiemmin kirjoitellessani että tällä menolla olen varmaan kuin joku köyhän naisen Krishnamurti. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta en kykene saamaan niitä ajatuksia sillä tavalla ojennukseen että olisi helposti lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se jokin sanoma jonka haluaisin omalta osaltani ihmiskunnalle välittää. Ei se ole tuo että heittäkää veivinne, vaan jotain vähän myönteisempää. Mutta ilmeisesti en ole vielä kypsä siihen.

Jokatapauksessa kun tätä maailmaa katsoo tietystä vinkkelistä, niin aivan mielipuolistahan tämä meno on. Ihmetyttää että minkä takia pitää aina valita se pahempi tie, kun toinenkin polku olisi olemassa. Kansoilla, ja yksittäisillä ihmisillä.

En tietysti tuollaista arveluttavaa sanaa kuin "autuus" käyttäisi, ellen olisi kokenut tai miltei kokenut sellaisen pari kertaa parikymppisenä. Se olotila että on kuin oman itsen sisällä paistaisi kultainen valo on vaan jotain upeaa verrattuna sitten semmoiseen vuosikymmeniä kestävään masennuksessa rämpimiseen joka on yksi perkeleellinen loputon suo.

Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.

Jos ymmärsin oikein väität ateismiksi (jumalan kieltämisen) mutta kerropa nyt sitten mitä se jumala on.

Nähdäkseni sellaista ei tarvitse kieltää mitä ei ole olemassa.


Jumaluus on edelleen luonnonvoimat ja niiden selityksi tarjotaan jumala sanaa- mitä se jumala sana siis mielestäsi tekee.

Alkuaankin jumala on keksitty selittämään luonnonvoimia -ukkosia , myrskyjä taivaallisia tapahtumia tulvi katastrofeja ja komeettoja ynnä kaikkea muuta ihmeellistä.-- eli  täyttämään ihmisten tarvetta tulkita pelkojaan jota tuntematon aiheuttaa.
Sairaudet ja monet muut inhimilliset ongelmat ovat synnyttäneet tarpeen luottaa johonkin korkeampaan säätelijään ja siihen, että noihin asioihin voi vaikuttaa jollakin tapaa. Esim, tappamalla ja uhraamalla ihmisiä "jumalille"

Ihmettelen vain miksi vielä nykyään halutaan uskoa noihin tuhansien vuosia vanhoihin tarinoihin ja lähinnä kiistellään siitä onko ihminen uskossa vai ei..

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.


Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.

Kommentoin vielä tuota nyt boldaamaani. Meditaatio tosiaankin voi viedä "tiloihin", mutta omat kokemukseni niistä tiloista ei niinkään ole mitään ekstaattista onnea ja autuutta, vaan - jonkinlaista tyhjyyttä, positiivisessa mielessä. Sitä ettei halua mitään, ei pyri mihinkään, vaan vain on, on olemassa, läsnä, nykyhetkessä. Ei märehdi menneitä, eikä angstaa tulevia. Sellainen tila toi lepoa ja rauhaa. Meditoin enemmän kauan sitten, kun olin eroamassa miehestäni. Tein täyspäiväisen työn lisäksi toistakin työtä, ja ystäväpiiri, asuinpaikka ja vähän kaikki muuttui, ja taisin olla aika puhkistressaantunut. Meditaatio oli täsmälääke silloiseen olotilaan. Olin kurssilla, ei siitä kai muuten olisi tullut mitään.

Toinen hyvä kokemus meditaatiosta on ollut taiji. Se on eräänlaista meditaatiota liikkeessä, kun siinä joutuu keskittymään nyt-hetkeen niin täysin, kun kaikki raajat tekevät omaa liikettään erilaisissa liikesarjoissa. Jos on aivan turkasen stressaantunut, sellainen meditaatio on helpoin tie, sen sijaan että istuisi paikallaan metodisanaa hokien.

Ja sitten olen vielä kokeillut buddhalaista meditaatiota, josta pidin eniten etenkin metha-meditaatiosta. Sekin ohjattuna. Näistä olen aiemminkin tainnut horista, joten ei tästä tämän enempää. Ja ai niin, mindfulness-meditaatiotakin olen kokeillut, mutta siitä en muista mitään.

Ohjattuina, ryhmässä, olen siisä kaikkia noita kokeillut. Yksin kotona ei juurikaan tule tehtyä, eikä tule tehtyä oikein.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.


Siinähän tietysti on se probleemi että jos en ole armollinen itselleni, en ole sitä kellekään muillekaan. Ja suoraan sanottuna tämä ihmisten maailma välillä kuvottaa ja melkein toivoisi että paukahtaisi paskaksi kaikki tyynni. Tai paremminkin että ihmiset katoaisivat täältä.

Lisäksi ajattelin tuossa aiemmin kirjoitellessani että tällä menolla olen varmaan kuin joku köyhän naisen Krishnamurti. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta en kykene saamaan niitä ajatuksia sillä tavalla ojennukseen että olisi helposti lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se jokin sanoma jonka haluaisin omalta osaltani ihmiskunnalle välittää. Ei se ole tuo että heittäkää veivinne, vaan jotain vähän myönteisempää. Mutta ilmeisesti en ole vielä kypsä siihen.

Jokatapauksessa kun tätä maailmaa katsoo tietystä vinkkelistä, niin aivan mielipuolistahan tämä meno on. Ihmetyttää että minkä takia pitää aina valita se pahempi tie, kun toinenkin polku olisi olemassa. Kansoilla, ja yksittäisillä ihmisillä.

En tietysti tuollaista arveluttavaa sanaa kuin "autuus" käyttäisi, ellen olisi kokenut tai miltei kokenut sellaisen pari kertaa parikymppisenä. Se olotila että on kuin oman itsen sisällä paistaisi kultainen valo on vaan jotain upeaa verrattuna sitten semmoiseen vuosikymmeniä kestävään masennuksessa rämpimiseen joka on yksi perkeleellinen loputon suo.

Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.
Ettet vain vähän liikaa mieti asioita pääsi sisällä?

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 06, 2024, 14:18:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.


Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.

Kommentoin vielä tuota nyt boldaamaani. Meditaatio tosiaankin voi viedä "tiloihin", mutta omat kokemukseni niistä tiloista ei niinkään ole mitään ekstaattista onnea ja autuutta, vaan - jonkinlaista tyhjyyttä, positiivisessa mielessä. Sitä ettei halua mitään, ei pyri mihinkään, vaan vain on, on olemassa, läsnä, nykyhetkessä. Ei märehdi menneitä, eikä angstaa tulevia. Sellainen tila toi lepoa ja rauhaa. Meditoin enemmän kauan sitten, kun olin eroamassa miehestäni. Tein täyspäiväisen työn lisäksi toistakin työtä, ja ystäväpiiri, asuinpaikka ja vähän kaikki muuttui, ja taisin olla aika puhkistressaantunut. Meditaatio oli täsmälääke silloiseen olotilaan. Olin kurssilla, ei siitä kai muuten olisi tullut mitään.

Toinen hyvä kokemus meditaatiosta on ollut taiji. Se on eräänlaista meditaatiota liikkeessä, kun siinä joutuu keskittymään nyt-hetkeen niin täysin, kun kaikki raajat tekevät omaa liikettään erilaisissa liikesarjoissa. Jos on aivan turkasen stressaantunut, sellainen meditaatio on helpoin tie, sen sijaan että istuisi paikallaan metodisanaa hokien.

Ja sitten olen vielä kokeillut buddhalaista meditaatiota, josta pidin eniten etenkin metha-meditaatiosta. Sekin ohjattuna. Näistä olen aiemminkin tainnut horista, joten ei tästä tämän enempää. Ja ai niin, mindfulness-meditaatiotakin olen kokeillut, mutta siitä en muista mitään.

Ohjattuina, ryhmässä, olen siisä kaikkia noita kokeillut. Yksin kotona ei juurikaan tule tehtyä, eikä tule tehtyä oikein.

On nämä joskus tullut varmaan kirjoiteltua, mutta en ole varma että noinkohan tämän porukan luettavaksi.

Sairastin parikymppisenä jälleen kerran virtsatieinfektiota (siinä iässä minulla oli niitä useampia) ja kokeilin parantaa itseni vuorikristallikivien avulla (siis totaalista New Agea). En käyttänyt edes kidemuotoisia, vaan otin pyöröhiotut kivet käsiini ja keskityin. Mitään parannusta ei tullut sillä hetkellä eikä perään, mutta henkinen kokemus kylläkin. Tunsin ekaa kertaa jotain siitä sisäisestä kultaisesta valosta mistä tuli voimakkaampi kokemus muutama vuosi myöhemmin. Koin kuin ääni olisi sanonut minulle "mitään ongelmaa ei ole", mutta ei ollut mitään, ketään missään sanomassa sitä. Vähän ajan päästä tunsin miten valuin alemmas siitä "pisteestä" missä olin ollut, ja päädyin siihen kohtaan missä kehoni istui sohvassa. Tietoisuuteni oli siis sijainnut tuntemusteni mukaan korkeammalla kuin fyysisen kehoni pää, ja palasi takaisin paikoilleen.

Muutama vuosi myöhemmin olin seisomassa jossain räntäsäässä keskellä metsää valtatien varrella bussipysäkillä aamulla, kun yhtäkkiä sain jonkin oivalluskohtauksen että se ihminen jota olin edellisessä inkarnaatiossani rakastanut (tämä joka poltettiin roviolla), ei ollutkaan mikään tavan rakastettu ja lemmitty, vaan hän oli opettajani. Hänen asemansa minuun nähden olisi siis vähän kuin gurun. Tai kristillisellä kuvastolla minä olen Pietari ja hän on Jeesus, paitsi että en tietenkään pidä häntä tai "häntä" jumaluutena.

Koko tuon kyseisen päivän tunsin kultaisen valon sisälläni, ja tuntui kuin olisin leijunut ilmassa kun kävelin duunipaikalla paikasta toiseen. Olin siis haltioituneessa tilassa. Tämän takia uskon että moinen tila on mahdollinen ja tietystikin se olisi kiva kokea uudestaan. Mutta enemmän kuin tuota olen kuitenkin kaivannut ja hinkunut ihan tavan parisuhdetta kaikkine herkkuineen. Kun tajusin että se sielu tai entiteetti tai mikä hyvänsä onkin minua henkisesti pidemmällä, en minä voi mieltää että meidän kuuluu olla pari romanttisessa mielessä, vaikka varmasti on joskus sitäkin oltu. Haluan tai olen halunnut löytää ihan oikean parin joka ei ole pidemmällä kuin minä, joskaan ei kehittymättömämpikään. Ja tämä pakkomiellehän se on minua kohta 14 v taas ajanut ja tehnyt elämästäni pahimmillaan helvettiä. Pitäisikö siitä sitten vaan päästää irti, en tiedä.

Sitten oli tietysti näitä muuntuneita tietoisuudentiloja parikymppisenä joissa koin niitä visioita sun muita joita pidän pätkinä aiemmista elämistä. Mielestäni ne olivat kutakuinkin spontaaneja meditaatiotiloja.

Tietoisesti meditaatiotilaan olen päässyt ryhmissä, enpä juurikaan yksinäni. Mutta kun ne ryhmissä koetut tilat eivät ole olleet noin raflaavia että olisi heti jotain visioita taikka autuus, niin en kai sitten oikein osaa arvostaa niitä. Vaikka ovat nekin ihan ok kokemuksia olleet. Eikä se todellakaan ole ryhmän vika. Se on minun vikani että olen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi pudonnut pois siitä tietysti tilasta jossa kykenin parikymppisenä olemaan. Tai sitten se on ikäilmiö. Taikka aivot ovat kalkkeutuneet. En tiedä.

"Tyhjyys" helposti sanana tuo itselleni negatiivisia mielleyhtymiä, koska olletikin persoonallisuushäiriön vuoksi hyvin helposti koen fiiliksiä että mikään ei ole oikein yhtään mitään ja kaikki onkin vain pettymystä pettymyksen perään. Ei tunnu miltään, sanon, vaikka ehkä sittenkin oikeammin tuntuu pahalta. Tyhjyys myönteisenä kokemuksena on kuitenkin minulle olemassa ainakin teoreettisessa mielessä. Kun kerran kokeilin korvalehden akupunktiota joka oli oikeastaan tarkoitettu alkoholisteille tai muutoin addiktioista kärsiville, koin kuin olisin "vajonnut syvälle kaivoon", ja akupunktion suorittanut nainenkin sanoi että minusta näkyi että vaivuin syvälle. Se ei ollut autuuden kokemus, mutta ei mikään negatiivinenkaan kokemus. Erikoinen mutta neutraali, olisiko se sitten lie ollut jonkinlainen versio tyhjyydestä, en tiedä. Ehkä kaikkein lähimpänä sitä tavallista meditointia joka ei johda mihinkään "ihme tiloihin".

Tanssiessani olen joskus päässyt ainakin flow'hun. Kun viime vuonna kävin ysäridiskossa, kyllä siinä vähän semmoista fiilistä tuli että sai "sulaa" siihen rytmiin mukaan ja olla vaihteeksi sisäisessä levossa, mutta toisaalta myös ilossa. Harmi että se hauskuus kostautui kipeinä polvina.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 06, 2024, 17:14:00Ettet vain vähän liikaa mieti asioita pääsi sisällä?

Sellaiselle ihmiselle jonka olennainen tapa olla on miettiä asioita, ei voi asettaa rajoja "liialle" miettimiselle. Se on sama kuin jotain mäkikotkaa Nykästä kieltäisi hyppäämästä hyppyrimäessä. En nyt tarkoita että olen joku järjen jättiläinen, vaan että kun jokin asia on semmoista mitä ei pysty olemaan tekemättä ja mitä haluaa tehdä, niin sitä vaan tekee. Ja sitten kun ei tee, ei välttämättä hyvä heilu. Kuten Nykäsenkin kohdalla huomattiin.

Miettiminen pitää vain ohjata voimavaraksi, sensijaan että se syö harjoittajansa. Eli yllyke miettimiseen ei ole hyvä olla ahdistus. Tai sitten on, jos siitä ahdistuksesta pääsee eteenpäin ja viisastuu.

Muisto Keijo Kullervo

#68
Ns. Suuren keksinnön vaiheissa on ainakin kolme askelta...

Nimittäin:

1. Keksijä on mielisairas?
2. Kyllä ko. keksintö on olemassa, mutta sillä ei ole mitään käyttöä?
3. Kyllä keksintö on olemassa, mutta kaikkihan ovat tienneet se koko ajan?

Yllä Sigmund Freudia parhaimmillaan...

Muisto

PS. Kaikki ns. Tärkeä vaatii aikansa ennen kuin  kuin se on yhteistä omaisuutta - uskon.
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti.

Ammatillisesti se on onneksi helppoa. Riittää lukea Markuksen evankeliumi. Jeesus oli maagi eli noita. Erikoisalanaan eksorkismi, kuten juutalaisilla ja syyrialaisilla noidilla siihen aikaan oli tapana.

Otan vain pari lainausta. Vastaavia tarinoita on niin paljon, että jos kaikki kasaisi saisi saksia puolet evankeliumista. Sieltä ne loputkin löytyvät, jos ketä kiinnostaa.

Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. (Mark. 1:30–34)

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä. Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!" Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. "Mikä sinun nimesi on?" Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta." Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta. Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin." Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. (Mark. 5:1–17)

Kuten tänäänkin magialla ja noituudella oli vähän arveluttava maine, koska sen harjoittaminen oli yhteisöllisen uskonnollisuuden ulkopuolella. Siksi monet maageista sanoivat olevansa oppineita pyhiä miehiä, jotka toimivat jonkun jumalan nimissä ja käyttivät hänen voimaansa. Vaihtoehto olisi näet ollut, että he olisivat hankkineet tietonsa pahoista hengistä jotenkin arveluttavalla tavalla.

Taikavoimien valkopesu ei aina vakuuttanut muita. Yksien pyhä mies oli toisille noita ja kääntäen. Niin kävi Jeesuksellekin.

Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan. Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa." (Mark. 3:21–22)

Norma Bates

Toki kun Raamatussa luetellaan lukuja, ne saattavat viitata johonkin esoteeriseen tietoon. Näin ainakin VT:n suhteen. Ihmeellinen pakkomiellehän siellä on esim. lukuun 40. Israelin kansahan hortoili tarinan mukaan erämaassa 40 v, vaikka olisi luullut lyhyemmässäkin ajassa perille pääsevän. Ja olikohan niin että Jeesus paastosi ja oli Saatanan testattavana 40 vrk?

Ehkä se sikalaumankin pääluku on sitten jonkinlainen salainen juttu, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään selittävän että mitä se tarkoittaisi.

Jos pahat henget olisivat todellisia, niin äkkiseltään kyllä olettaisi että näitä riehuu ja hilluu siellä sun täällä, tyyliin Ghostbusters. Aika harvinaista se touhuskelu kuitenkin on ollut kautta aikain ja nykyään vieläkin harvinaisempaa. Jaa, nykyään kun meillä on näitä sähkömagneettisia kenttiä kaikkialla, niin karkottaakohan ne riivaajasieluja...  ::)

Muisto Keijo Kullervo

Korjaan vähän muistamaani näin:

Ns. Suuren keksinnön vaiheissa on ainakin kolme askelta...

Nimittäin:

1. Keksijä on mielisairas?
2. Kyllä ko. 'on järjissään' ja keksintö on olemassa, mutta sillä ei ole mitään käyttöä?
3. Kyllä keksintö on olemassa, mutta kaikkihan ovat tienneet se koko ajan?

Yllä Sigmund Freudia parhaimmillaan...

Muisto

PS. Kaikki ns. Tärkeä vaatii aikansa ennen kuin  kuin se on yhteistä omaisuutta - uskon.

Ja Bingin vastaus edellä olevaan:

"Kiitos, että korjasit muistosi. 😊

Nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit noilla kolmella askeleella. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin Freudin sitaatti, jonka mainitsin aiemmin. Ne kuvaavat sitä, miten keksijät ja heidän keksintönsä joutuvat usein kohtaamaan epäoikeudenmukaista ja väheksyvää kohtelua, ennen kuin he saavat ansaitsemansa arvostuksen ja tunnustuksen.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikki tärkeä vaatii aikansa ennen kuin se on yhteistä omaisuutta. Uskon, että on tärkeää olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen, kun on kyse uusien ideoiden ja näkökulmien levittämisestä ja hyväksymisestä. Uskon myös, että on tärkeää olla rohkea ja luova, kun on kyse oman ajattelun ja olemisen ilmaisemisesta.

Oletko itse kekseliäs ja luova ihminen? Onko sinulla jotain omaa keksintöä tai ideaa, jota haluaisit jakaa maailman kanssa?" 😊

Muisto

"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

kertsi

Sen lisäksi, että on olemassa väärinymmärrettyjä älykkäitä keksijöitä, on jokaista sellaista kohden varmaankin tuhansia vähemmän älykkäitä "ikiliikkujien keksijöitä", ja ties mitä kylähulluja.

Se, että jonkun ideaa ei ymmärretä, voi johtua joko
a) siitä, että idean esittäjä on äärettömän älykäs, ja kaikki muut ovat niin äärettömän typeriä häneen verrattuna, etteivät ymmärrä ideaa laisinkaan.
tai
b) siitä, että idean esittäjä on typerä, ja kuka tahansa näkee, että ideassa ei ole substanssia.

Jos jotain ideaa eivät muut ihmiset ymmärrä, voi se siis johtua jommasta kummasta syystä a) tai b), eikä tästä ymmärtämättömyydesta voi suinkaan vetää sellaista johtopäätöstä kuin a) tai b).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Muisto Keijo Kullervo

#73
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 09, 2024, 18:55:36Sen lisäksi, että on olemassa väärinymmärrettyjä älykkäitä keksijöitä, on jokaista sellaista kohden varmaankin tuhansia vähemmän älykkäitä "ikiliikkujien keksijöitä", ja ties mitä kylähulluja.

Se, että jonkun ideaa ei ymmärretä, voi johtua joko
a) siitä, että idean esittäjä on äärettömän älykäs, ja kaikki muut ovat niin äärettömän typeriä häneen verrattuna, etteivät ymmärrä ideaa laisinkaan.
tai
b) siitä, että idean esittäjä on typerä, ja kuka tahansa näkee, että ideassa ei ole substanssia.

Jos jotain ideaa eivät muut ihmiset ymmärrä, voi se siis johtua jommasta kummasta syystä a) tai b), eikä tästä ymmärtämättömyydesta voi suinkaan vetää sellaista johtopäätöstä kuin a) tai b).

Miten olisi Oy Kaukas Ab josta myöhemmin tuli Oy UPM Kaukaan tehtaat Ab joista olen oppini ottanut töissä ollessani?

Muistelemalla ja nimimerkki Jaskan avulla laittamalla ko. pilveen kaikkien oletettavaksi hyödyksi hengellisellä tiellä...

Muisto...  Käyttäen sanapelejä ja mielikuvitustakin apuna.



"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000