Kirjoittaja Aihe: Ideoita  (Luettu 1105 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 511
  • Päivieni kertomaa...
    • Keijo Kullervon kotisivu
Vs: Ideoita
« Vastaus #15 : Tammikuu 28, 2019, 15:50:40 »
Kirjoitusvirheiden johdosta poistin edellisen - saman - viestin, mutta nyt uusittuna:

On se fiksu kirja se Raamattu...
Miten olisi sormeen tai ranteeseen istutettu siru joka ilmoittaisi automaattisesti missä On?
Sillä voisi maksaa kauppaostokset automaattikassalta, ei kassahenkilöä lainkaan.
Ihan kun kertoisin Johanneksen Ilmestyskirjasta muutaman jakeen, kirjoitettu ammoisina aikoina.
Etsinpä paikan:
Johanneksen ilmestys 13:16,17,18
Ko. automattikassoja jo on Amerikassa, myös Suomessakin kuin myös siruja kädessäkin ( intialaiset voisivat laittaa sirunsa otsaan kun niitä väriläiskiä on jo varsinkin intialaisnaisilla riittämiin otsassa).
Paikanninlaitteen voisi siruun laittaa ja 'isoveli' voisi valvoa jokaista liikettä ja menemisiä. Johan vangeilla niitä onkin.
Loppujen lopuksi:
Jo vuosituhansia on osattu ajatella se, miten olisi oikeasti oltava tai pitäisi olla, mutta vasta nyt olemisesta tehdään käytäntöä.
'On se fiksu kirja se Raamattu'.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Suomen Leijona tarvitsee hyvää liikevaihtoa ja sopuisaa ulkopolitikkaa...
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2019, 18:37:35 kirjoittanut Muisto Keijo Kullervo »
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Poissa Xantippa

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2097
Vs: Ideoita
« Vastaus #16 : Tammikuu 28, 2019, 15:53:26 »
Ilmeisesti myös lomapäivien kirjaamiseen meillä HR kiinnittää huomiota, niissä oli joskus tullut jotain sekaannuksia ja käsitin, että verotuksen vuoksi ne pitää olla oikein kirjattu. Saikkuja varmaan myös seurataan siten, että jos jossakin niitä alkaisi olla paljon, varmaan tulisi jotain henkilöstökeskusteluja.

Voi olla, että seuraavat myös sitä, että ylitöitä ei tehdä liikaa, mutta meillä on tiimissä sääntö, että pyritään pitämään tunnit 35-40 rajoissa. Onnistuu hyvin, kun välillä pitää puoli päivää vapaata, välillä koko päivän.

Ruokatunnille emme leimaa ollenkaan, tai siinä tapauksessa, että lähtee jonkun kauppa-asian tms hoitamaan.

T: Xante

Poissa Kansan syvät rivit

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2396
Vs: Ideoita
« Vastaus #17 : Tammikuu 28, 2019, 16:20:31 »
Meillä työpäivä on 7.5 tuntia ja sen saa tehdä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja ihan missä tahansa (mm. esimieheni lähti juuri pariksi kuukaudeksi Thaimaahan ja tekee työnsä nyt sieltä käsin). Ylitöitä ei saa tehdä, mutta jos tekee liikaa tunteja yhtenä päivänä, voi ottaa ne vapaaksi toisena päivänä. Meillä on verkossa sovellus, johon kirjataan, mitä on päivän aikaan tehnyt ja onko se asiakkaalta laskutettavaa tuntityötä, asiakkaalta laskutettavaa urakkatyötä vai firmamme piikkiin menevää muuta työtä. Asiakkaiden ja esimiehen kanssa suunnitellaan sitten, mitä työtehtäviä otetaan työnalle, ja toki pidetään heidät ajantasalla, miten projektit etenevät (kerrasta muutamaan kertaan viikosta tarkistetaan tilanne projekteissa). Hyvin vapaasti saamme itse työmme organisoida.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2037
  • crazy cat lady
Vs: Ideoita
« Vastaus #18 : Tammikuu 28, 2019, 16:54:54 »
Meillä tuon läsnäolon lisäksi tehdään työaikailmoitus, jossa erilaiset tehtävät on kooditettu ja lisäksi merkitään, mille toimialalle tehtävät kuuluvat. Toiset jaksavat tehdä nuo ilmoitukset päivittäin ja vartin tarkkudella oikein.

Tarpeettomien töiden vastustajana olen käyttänyt vain kahta eri tehtäväkoodia niin kauan kuin tuota värkkiä on käytetty. Lomat ja saikut tulee toisesta järjestelmästä siihen automaattisesti. Mielestäni olen sillä tuon todistanut tarpeettomaksi, että kukaan ei koskaan ole ihmetellyt noita kahta työkoodiani.

Noitakin erilaisia järjestelmiä on tullut nähdyksi monenlaisia, yleensä aina suuntaus on ollut kökömpään päin. Vain halvin on meille riittävän huono. Harvoin nuo erilaiset raportointijärjestelmät edes suostuu keskustelemaan keskenään ja pahimmillaan samoja asioita on joutunut kirjaamaan kahteen värkkiin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Sepe

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1176
Vs: Ideoita
« Vastaus #19 : Tammikuu 28, 2019, 19:00:12 »
Noita kuvauksia lukiessa huomaa, että kirjoittajat työskentelevät jossain tulosyksikössä tai osastolla  - tyyliin kirjanpito tai henkilöstöhallinto. Sellaisessa minäkin valtaosan urastani tein.
Kymmeniä vuosia sitten koulupoikana olin kesällä autokorjaamossa. Siellä jokainen tunti piti - ja niin nykyäänkin pitää kirjata jollekin asiakkaalle. Jos pojan palveluksia ei tarvittu, kirjaus oli "työn odottelua".

Poissa Xantippa

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2097
Vs: Ideoita
« Vastaus #20 : Tammikuu 28, 2019, 20:04:18 »
Pieleen meni Sepen arvaus ainakin minun kohdallani. Mutta toisaalta kirjaan vain tunnit, eikä koodeja, joten muista en sitten tiedä, onko tuolla asialla vaikutusta.

T: Xante

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2037
  • crazy cat lady
Vs: Ideoita
« Vastaus #21 : Tammikuu 28, 2019, 20:31:24 »
Siistiä sisätyötä tekee koko firma, mutta erilaisten tehtävien kirjo on melkoinen.
Tietohallinto on oma pääyksikköni.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Juha

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1483
Vs: Ideoita
« Vastaus #22 : Tammikuu 28, 2019, 20:40:14 »

Oma työelämäkokemukseni on mitä on.

Muuten tapanani on tehdä aika nopsaan sellaista, joka tuntuu toimivammalta. Muu asenne tuntuu oudolta. Kaikkea voi hakea ihan matalalla kynnyksellä, kunhan pitää mielessä, että kaiken kokeilun voi jättää samaan tapaan.

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1440
Vs: Ideoita
« Vastaus #23 : Tammikuu 28, 2019, 22:37:40 »

Oma työelämäkokemukseni on mitä on.

Hyvin sanottu.

Minun työelämäkokemukseni on surkean vähäinen, eikä palkkakaan ole ollut korkea. Löysin sattumalta vanhan päiväkirjamerkinnän siitä, miten paljon olen saanut "puhtaana käteen" viimeisestä oikeasta vakituisesta työpaikastani. Rahanarvolaskurilla nykyrahaksi muutettuna se on 1425 euroa. Bruttopalkka on muistini mukaan ollut nykyrahaksi muutettuna 1818 euroa. Tuo on siis suurin kuukausipalkka, mitä olen saanut. Suurin päiväpalkka tuli neljän päivän opettajan sijaisuudesta. Se oli minun mittareillani ökyraha.

En tiedä, miten todellinen tuo muutosarvo on.

http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN

Olen miettinyt, että olisi ollut mielenkiintoista edes kerran elämässään kokea se, että kulkee työmatkan bussilla aamuisin ja iltaisin, eli työpaikka on jossakin kauempana. Työpaikkani ovat nimittäin olleet noin 5 - 15 minuutin kävelymatkan päässä. Kun olin omassa firmassamme töissä, työmatkaa oli 10-15 metriä. Ainoat pidemmät matkat olivat ne, kun olin kolme viikkoa kouluavustajana ja neljä päivää opettajan sijaisena. Tuolloin piti ajaa autolla noin kymmenen minuuttia. Lyhyt työmatka on tietysti hyvä asia, mutta silloin jää kokematta, millaista on tyypillisen kaupunkilaisen elämä, johon kuuluvat työmatkat julkisilla kulkuneuvoilla. Jos olisin kaupunkilainen, (ruuhka)tilanteesta riippuen olisi kuitenkin kiusaus käyttää omaa autoa.

Poissa Juha

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1483
Vs: Ideoita
« Vastaus #24 : Tammikuu 29, 2019, 07:18:53 »

Pääasiassa työelämässä tulisi tehdä asiat siinä kun tulee vastaan, ja vaihtaa parempaan, jos tuntuu kyseenalaiselta, tai jos on jotain sujuvampaa. Näin toimivat jutut menee.

Erityisongelmoinnin sopivuutta ja sovellettavuutta, en ole hoksannut isomääräisesti, enkä lähtöoletuksenomaisesti arvostettavaksi. Kun sellaista tekee, niin aina saa jälkiä siivota. Ei siinä mitään loppua ole.

Ongelmalla ja ongelmallakin on eroa. Elämä ei ole ongelmaa, tai jos, niin paree, että elää ainakin sitä ongelmaa, jota tulee elää. Silloin se mikään ongelma enää ole. Onkohan näin.

Voi olla olemassa sitkeitä haasteita, joiden voi ajatella vaativan tunteja tai päiviä toisensa perään, ilman suuria näkyviä onnistumisenkokemuksia. Ei tämäkään suoraan erityisongelma ole. Tehty ongelmakin voi olla tätä, tosin tehtyjen ongelmien rakentelu lienee oma juttunsa.

Ongelmiakin voi varmaan luonnehtia jotenkin, ja vertailla toisiinsa.

Poissa Juha

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1483
Vs: Ideoita
« Vastaus #25 : Tammikuu 29, 2019, 07:47:57 »

Kun ajatellaan tietyn yhteisen mahdottomuuksia, esim turvallisuuteen vedoten, niin moniko ajattelee sitä, että yhteisyyttä kuitenkin eletään, ja halutaan elää, joiltakin osin, ja ehkä jopa pakosti, vaikutusten takia. Jos tarvetta yhteisempään ei ole, ovat yhteisrakennelmat monelta osin turhia, eikä niitä saa olla, jos ei mahdollisia, eikä mahdollisuutta tehdä mahdollisiksi.

Tällainen toiminta-alue voi olla toisaalta kiikkerä. Mikä rakenne voi olla selkeästi jotain kaikkien jakamaa, jos kerran kaikilta odotetaan jotain tiettyä? Mistä syntyy yhteisempien ratkaisujen kiikkeryys? Tulisiko kokonaisuutta jotenkin kyetä seuraamaan, ja toimimaan välittömästi sen pohjalta?

En tarkoita välittömyydellä sitä, että jotain tulee tehdä kiireellisen nopeasti, vaan sitä, että on joustavuus seurata ja ratkaista asioita saman tien, vaikka ratkaisuihin ei edes odoteta sisältyvän nopeita vaikutuksia.

Laivojen ohjaamiset ja ohjaantumiset ovat erilaisia, jos asian sanoisi mekanistisesti.

Kun on laiva L_x, sen suunta S_x, ja vauhti V_x, niin jotta reitillä pysyy, voi suunnanmuutos vaatia pitkäaikaista potkurointa sivulle, että muutos toteutuu, kun on hetki H_x. Toinen laiva L_y voi olla sellainen, että kun suuntamuutosta tarvitaan, niin vähän hönkäistään sivulle, ja saman tien on tehtävä suoritettu, ja valmiita kohden uusia tuulia.

Laivoissa L_x ja L_y yhteistä on se, että on toimittu ja alettu toimia, kun tarvis. Se, millaisia paatteja voidaan ohjailla järkevästi, ja tähän on oikeasti halua, on toinen asia.

Ehkä uusinta tällaisen käsittelyssä voisi olla, ettei viestillä haeta mitään konkreettisen koherenttia, vaan ajatus voi toimia taustalla, jos tällaista vinkkeliä joskus tarvitaan. Kirjoittelu voi olla selkeyttävää, luoda jotain pohjaa.

Erästä ajatuksellisesta antia tällaisessa voi olla kiikkeryyden "käsite". Fysiikassa käytetään käsitettä: labiilius. Kiikkeryys arkikuvauksena liittyy helposti nopeuteen. Harvemmin ajatellaan kiikkeryyksistä pitkällisempinä. Näissä tilanteissa kuvauskäsitteiksi voi tulla aivan oma käsitemaailmansa.

Mieleen tulee fysiikaalinen käsite: dynamiikka. Todellisuudessa en ole edes miettinyt, mitä käsitteellä tarkemmin tarkoitetaan. Dynaamisuus liike-elämässä voi olla aika toista, mielikuviensa puolesta, jos vertaa ihan karun fysikaaliseen kaveriinsa, jos nämä ylipäätään kovasti keskenään hengailevat.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2018
Vs: Ideoita
« Vastaus #26 : Tammikuu 29, 2019, 12:57:37 »

Samat ihmiset, jotka suurinta älämölöä pitivät, lukivat työaikana iltapäivälehdet huolella ja pitivät kahvitunnin ilman omantunnonpistosta menetetystä työajasta :)

Kauan sitten eräässä kunnassa hommissa ollessani - sorry, nyt tulee paljastus moraalittomuudesta - tein joskus niin, että luikin ruokatunnille salaa sivuovesta leimaamatta itseäni pois työpaikalta. Kun palasin ruokatunnilta, tulin etuovesta ja leimasin kortin kaikkien nähden. Kukaan ei vain hoksannut, että vasta tällöin leimasin itseni ruokatunnilla olijaksi. Puolen tunnin kuluttua kävin salaa sivuoven automaatilla leimaamassa itseni palanneeksi ruokatunnilta. Tässä oli se riski, että saatoin unohtaa tämän jälkimmäisen leimauksen.

Syy tuolle menettelylle oli se, että pidin salaa ylipitkän ruokatunnin. Ketään ei kiinnostanut, koska kyseisellä työpaikalla minulla ei ollut oikeastaan edes mitään tekemistä. Istuin vain huoneessani ja yritin saada ajan kulumaan jollakin tavalla. Selailin hupilukemistona kuntakertomuksia ja arkistomappeja joistakin ikivanhoista nuorisorikoksista ja kaikenlaisista asioista. En ole luonteeltani muiden ihmisten asioista kiinnostunut nuuskija, mutta historia kiinnostaa. Arkistoista kävi ilmi asioita, jotka olivat jollakin tavalla sivunneet minunkin elämääni lapsena. Kaverini olivat rötöstelleet ja jääneet kiinni. Näistä asioista olin kuullut aikoinaan korkeintaan huhuja. Nyt näin poliisikuulustelupöytäkirjat. Salassa pidettävää tietenkin, joo. Mutta millä ihmeen oikeudella joillakin ihmisillä (kuten tuolloin sattuman oikusta minulla) on oikeus lueskella salassa pidettäviä asioita. Poliisin rikosrekisteri nollataan jossakin vaiheessa, mutta nuoruuden rötöksistä säilyvät merkinnät sosiaalitanttojen kaapeissa. Löysin jostakin lokerosta jopa oman lapsuudenaikaisen neuvolakorttini, jonka otin muistoksi ja hukkasin tietysti myöhemmin. Olin luihu työntekijä täysin turhassa virassa, joka laman tultua lakkautettiin tarpeettomana, mutta silloin olin jo muualla.

P.S. En pitänyt usein tuollaisia ylipitkiä ruokatunteja. Muutaman kerran korkeintaan.

Tässä tulee mieleen kysymys, kuka valvoo valvojia ja heidän tekemisiään?

Tai tekemättä jättämisiään, kuten sitä valvomista. 

Avainpaikoilla on poikkeuksetta kaikenlaisia ihmisiä jotka pääsevät arkaluontoisiinkin aiheisiin käsiksi ja henkilötietoja osoitteineen kauppaa jopa rekisterihallinto kaupallisille toimijoille.
Osoite ja nimitiedosto on peruslähtökohtaa muihin tietoihin.