Seksi ja seksuaalisuus

[Norma Bates]

Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin (jälleen) aloittaa tämänkin aiheen käsittelyn, vaikka tänä vuonna en kyllä omakohtaisesti ole kokenut itseäni millään tavalla seksuaaliseksi. Eli naiseuteni ei toteudu käytännössä järin mitenkään. Mitään muuta syytähän minulla ei oikeastaan ole nimenomaan nainen ollakaan, kuin se että voin nauttia seksistä sillä tavalla kuin nainen voi(si) nauttia.

Tuli siihen tulokseen että saatan suhtautua seksuaalisuuteen vihamielisesti. Keskiössä on se, että olen vakuuttunut siitä että kukaan ei halua rakastaa minua. Syystä tahi toisesta olen kumminkin sikäli romanttinen luonne, että mieluiten kuitenkin naittaisin rakkauden ja seksin keskenään. Pystyn toki parittelemaan ilman rakkauttakin, mutta jo tuosta parittelu-sanasta voitte päätellä mitä siitä touhusta pohjimmiltani olen mieltä. Että ei kyllä henkisellä tasolla erityisesti tyydytä!

Vihamielisyyteni tietenkin uuttuu mielikuviini, fantasioihini ja fiktiiviseen tuotantooni. Joko otan niksahtaneen, humoristisen näkökulman, ja materiaali on varsinaista kieli poskella vääntöä. Tai sitten kuvaan tulee mukaan aggressio.

Jos minua rakastettaisiin, pyörisikö päässäni kauniimmat kuvat? Ei voi tietää. Ehkä en saa ikinä tietää.

Lieneekö toisaalta sellaista ihmistä jolle seksuaalisuus ei olisi tuottanut väistämättä syviä pettymyksiä? Mutta meniköhän se nyt niin että "kaikki ovat onnellisia samalla tavalla, mutta jokainen on onneton yksinään ja muista ihmisistä poikkeavalla tavalla"? Ei ne sanat olleet jossain sanonnassa juuri nuo, mutta idea oli jotain tuonne päin.

[Kopek]

Syystä tahi toisesta olen kumminkin sikäli romanttinen luonne, että mieluiten kuitenkin naittaisin rakkauden ja seksin keskenään.

Kun kouluaikoina ihastuin tyttöihin ja joskus rakastuinkin, en yhdistänyt kuvitelmiini seksiä. Palvoin ja rakastin ja ihailin jotain tyttöä kuin pyhää enkeliä, mutta koin, että pyhyyden illuusio särkyisi, jos siihen liittyisi seksi. Ehkä ajattelin alitajunnassani, että seksi on likaista ja syntistä ja iljettävää, eikä se sovi kuvaan.

[Hiha]

– Olisiko Leo, kuten Ressu toteaisi. – Tarkoitan tietysti Leo Tolstoita.

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."

Itse aiheesta. Ihminen jota rakastetaan – ja joka älyää sen, oikeasti tajuaa ja ymmärtää mitä se merkitsee – pehmenee väkisinkin ja rakastaa vastavuoroisesti. Joten kyllä, hempeämmässä maailmassa liikkuu toisen vierellä ollessaan.

[TSS]

Mulla on muuten ajatus sellaisesta karvalakkiteoriasta, että jos ihminen on elänyt hyvin kontrolloidun lapsuuden, häntä aikuisena kiihottaa seksissä olla itse dominoiva osapuoli. Jos taas ihminen on lapsena saanut tai joutunut ottamaan paljon vastuuta ja joutunut nojaamaan paljon omaan harkintaansa, häntä kiihottaa aikuisena jonkinlainen alistuminen, toisen vallassa oleminen. Enkä nyt tarkoita mitään HC SM-touhuja, vaan jotain pientä virettä tai vaikkapa ajatuksen tasolla tsm. Olen testannut teoriaa, ja havaintojeni osalta se pitää paikkansa....

Mielenkiintoinen teoria.

Olen huomannut että minulla seksielämä ja sen sisältö muovautuu aika erilaiseksi kumppanista riippuen. Jonkun kanssa on tuntunut luontevalta dominoivampi ote, jonkun kanssa päinvastoin, ja jonkun kanssa taas on vaikea sanoa miten päin se edes menee.

Kyllä toi silti yleistyksenä ja nimenomaan karvalakkiteoriana voi aivan hyvin jotakin keskeistä tavoittaa ja kuvata.

Siirrän tämän asian käsittelyn tänne Norman avaamaan ketjuun, jonne se paremmin sopii. Vaikka voisihan tämän "seksiteoriani" käsittely yhtä hyvin sopia vaikka tuonne paskojen ideoiden ketjuunkin...

Kysehän ei tarkalleen ottaen ole mistään teoriasta, vaan enemmänkin hypoteesista, jota olisi hauska lähteä tutkimaan, onko siinä mitään perää.

Olen samaa mieltä tuossa, että seksi tyypillisesti muokkautunee hyvin pitkälti sen mukaan, millainen kumppani on kyseessä. Se mikä toimii toisen kanssa, ei välttämättä toimi yhtään jonkun toisen kanssa. Hypoteesi ei ehkä lopulta ulottuisi kunnolla käytännön elämään, vaan toimisi paremmin jossain mielikuvien tasolla. Ehdotukseni olisi, että mikäli ihminen on tuntenut jonkinlaista "pienuutta" lapsuudessa, ollut esimerkiksi kovan kurin alaisena tai muuten hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat olleet vähäiset, häntä kiihottaa valta. Jos taas ihminen on lapsena ja ehkä aina kokenut joutuvansa ottamaan vastuuta asioista, joista ei ehkä edes pitäisi joutua, häntä kiihottaa kontrollin menetys.

Voi olla, että asia olisi näin vain ääripäissä, joissa kasvatus on ollut äärimmäisen ankaraa tai taas äärimmäisen vastuutavierittävää. Vastuutavierettävää kasvatusta voisi olla myös esimeriksi alkoholistiperheessä kasvaminen. Tai voi olla, että jonkinlainen korrelaatio löytyisi myös "tavislapsuuden" viettäneiltä, jossa kuitenkin on elementtejä joko kovasta kontrollista tai lapsen vastuunkantamisesta. Tai voi olla, että mitään korrelaatiota ei olisi. Uskon, että jollain tavalla, ehkä merkittävälläkin, lapsuuden kokemukset kuitenkin vaikuttavat seksuaalisuutemme muodostumiseen.

Jotta asiaa voisi tutkia, täytyisi selvittää suurelta joukolta sitä, mikä ihmisiä kiihottaa ja sitä, millainen kasvatustapa heillä on ollut. Myös monet muut asiat kasvuympäristössä voisivat vaikuttaa. Ei mikään ihan piece of cake tutkimusaiheena! Ja ei ehkä kovin hyödyllinenkään tutkimus...

[Norma Bates]

18-vuotiaana kirjoittelin miehen kanssa. En tiennyt että hän olikin minua yli 10 v vanhempi, kun ei sitä missään vaiheessa paljastanut. Kirjeitä kulki suuntaan ja toiseen, ja mies yhtäkkiä sai päähänsä että hän on rakastunut minuun. Jäätävien kotiolojeni vuoksi suutuin ja keuhkosin että mitään rakkautta ei ole olemassakaan. Hän lopetti kirjoittelun. Vuotta myöhemmin pyysin anteeksi ja jatkoimme kirjoittelua, kunnes hän yhtäkkiä pöllähti tapaamaan minua, mitään etukäteen kertomatta että on tulossa (ja vastaavia ylläripyllärikäyntejä taisivat olla lähes kaikki muutkin tapaamisemme). Jälkikäteen voin todeta että en tainnut rakastua häneen, enkä ihastuakaan. Aloitin sen kirjeenvaihdon vain koska minua oli alkanut kiinnostaa millaistahan se seksi on, ja hän vaikutti sopivalta vaihtoehdolta kokeiluun (ei tullut mieleen että olisi tutustunut johonkuhun toiseen, ja live-elämästä etsiminen ei ole koskaan ollut minulle oikein mikään todellinen vaihtoehto introvertin, autistisen ja muutenkin oudon luonteeni vuoksi).

Enhän minä sitä seksiä heti saanut, ja pieleenhän se sitten tosiaan meni, eli mies ei pystynyt ejakuloimaan. Joka sitten johti niihin hänen puheisiinsa että voisi polttaa itsensä elävältä, että tuntuisi edes joltain.

Mahdollisesti käytti jotain lääkitystä joka turrutti. 1980-luvun lopulla ei oikein taidettu vielä tietää kaikkien lääkkeiden sivuvaikutuksista, ja varmaan aika moni on alkanut syyttelemään itseään, kun ei ole tiennyt mistä on kyse.

Tavallaan olen aina sekä odottanut saavani rakkautta, sekä odottanut että en saa, koska en nyt vaan sitten jostain syystä voi saada. Ja aina se että en saa voittaa näissä skaboissa. Pisimmässä parisuhteessani ainakin koin itse rakastavani, jos ei se nyt mikään vuosisadan rakkaustarina ollutkaan. Luulenpa että tunnetta oli minun taholtani sen verran kuin normaalisti parisuhteissa nyt ylipäätään on. En lääpi ja roiku kokoajan miehessä kiinni, ja joku joka on koskettelevaisempi varmaan kokee että en ole kauhean lämmin ihminen. Minulle tunne voi tulla ennemmin "purskahduksina", kuin että se olisi kokoajan arjessa läsnä. Siksi seksikin on sitten ennemmin vartin intensiivinen kokemus, kuin jotain jatkuvaa ronkkimista ja hiplailua tuntikausia. (Rumilla nimikkeilläni kuvaan sitä miten epämiellyttävänä itse koen sen että toinen kokoajan koskisi minua intiimeihin osiin niin että ei olisi kuitenkaan seksiä. Tällainen ei kiihota minua, vaan alkaa ärsyttämään, vähän kuin jotain ärsyttäisi se että häntä kutitellaan kokoajan. Kysymys on siis kiusaamisesta, minun mielestäni.)

Jos kokee että rakkautta ei heru, on kokolailla yhdentekevää että harjoittaako seksiä vai ei, kun ei ole mitään kiveksiä jotka pitäisi saada tyhjäksi harva se päivä...?

[Norma Bates]

– Olisiko Leo, kuten Ressu toteaisi. – Tarkoitan tietysti Leo Tolstoita.

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."

Itse aiheesta. Ihminen jota rakastetaan – ja joka älyää sen, oikeasti tajuaa ja ymmärtää mitä se merkitsee – pehmenee väkisinkin ja rakastaa vastavuoroisesti. Joten kyllä, hempeämmässä maailmassa liikkuu toisen vierellä ollessaan.

Varmaankin Tolstoi.

En olisi tästä pehmenemisestä niinkään varma. Niin, toki jos on parisuhde, siinä voi ehkä oppia rakastamaan, koska itse haluaa olla sen toisen kanssa. Olkoon alkuperäinen syy sitten vaikka vain fyysinen kanssakäyminen. (Itse en kuitenkaan jaksa uskoa että joku mies alkaa rakastamaan minua siksi että harrastan hänen kanssaan seksiä, joten en ole ottanut kuuleviin korviinikaan miesten ohjeita että "jakele sinne tänne, niin kyllä joku sinut huolii ennenpitkää".) Mutta jos nyt on vaan joku random tyyppi joka on olevinaan mukamas kauhean ihastunut, ja itse en koe häntä viehättävänä, niin en pehmene vaikka hän päällään seisoisi. Eikä niin käynyt päinvastaisessakaan tapauksessa, eli että itse olin perin lääpälläni mieheen (1995 ja 2019). Kumpikaan ei antanut armoa, suhdetta ei sukeutunut. Toiselle kelpasi sentään seksi, toiselle ei edes sekään.

[Hiha]

Ah, taisin mennä Anneli Tempakka – tai ei se ollut varmaan hän, mutta joku täti kuitenkin – mukaisella linjalla, erotellen rakastamisen ja ihastumisen. Harva jaksaa rakastaa pitkään ilman vastakaikua, joten sellaiset ovat ihastumisia, jälkikäteen tuomiten ainakin.

Vaikka menisikin jengoille, se on vasta alku. Sälytin sivuhuomautukseen "oikeasti tajuaa ja ymmärtää mitä se merkitsee" kaiken sen kuonan, pelkuruuden, itsekeskeisyyden, vastuuttomuuden, ilkeyden, petturuuden, jotka monesti riittävät vaientamaan toiseen korvaan kuiskivan valkoisen enkelin neuvot. Ei toimi jokainen suhde, ei. Mutta jotkut ihmiset ovat ällistyttävästi plussan puolella, jonka jälkeen voi koettaa kykeneekö itse samaan.

Tukeeko rakkaus ja seksi toisiaan? Kyllä se silleen taitaa olla. Aito win-win niille, niin korni kuin termi yleensä onkin.

[Toope]

En pidä sinänsä pahana konservatiivista ajatusta siitä, että seksuaalisuus enemmän sopii parisuhteisiin, kuin satunnaisiin, vaikka kokemusta on molemmista. Tuo on hyvin vaikea kysymys. Osin liberaalina sanon, että ihmisillä on oikeus toimia kuten haluavat. Toisaalta tiedän, että hyvä perhemalli ja tietynasteinen rajoitus seksuaalisuuden suhteen on hyvä asia yhteisölle. Esitä nyt siinä sitten hyvää kuvaa..., kun en tiedä.

Yhteiskunta muuttuu aina, normit muuttuvat. Ehkä mieluummin esittäisin nykyiseen nähden konservatiivisempia näkemyksiä.
Mutta ei pakolla!

[Norma Bates]

Jopa seksin ympärillä pyörivällä saitilla on saanut törmätä näkemykseen että naisella ei saisi olla juuri minkäänlaista seksuaalista toimintaa ilman vakisuhdetta, kun taas on ihan jees että mies käy uittamassa melaansa jokaikisessa kolossa joka vaan hollille osuu. Minusta tuntuu aivan ihmeelliseltä että kun nykyään joka aktista ei ole tarvis tiinehtyä, että siltikin roikuttaan siinä biologisessa funktiossa että miehen kannattaa kylvää siementään joka suuntaan, kun taas naisen "kuuluu" olla ronkeli.

Minä itse olen ronkeleista ronkelein, mutta tekeekö se minusta onnellisen? Ei tee. Epäilen vain että ei tekisi se huoleton paneskelukaan, joten en sitten ole mennyt äärimmäisyydestä toiseen viime vuosina. Mutta etten ole mennyt, johtuu vain masennuksesta. Jos olisin tervepäinen, tuskin tässä rönöttäisin sääret solmussa ja tyytyisin vain kirjoittamaan seksistä.

Toisaalta en yhtään pidä siitä tendenssistä että mediassa on tuon tuostakin "uutisia" joiden mukaan terveys suorastaan huutaa ja vaatii akteja. Siinähän huutaa, rääkyköön oikein, mutta en joka jäppiseen sekaannu. Minä en vaan pidä ihmisistä noin ylipäätään niin paljon että tuntisin halua olla intiimisti tuon tuostakin.

[Norma Bates]

Yöllä kun tulee mietittyä kaikenlaista, tuli mieleen että väkivaltaisten fantasioideni yksi komponentti tai syy on ehkä se että vihaan naiiviutta ja hyväuskoisuutta itsessäni. Siis viattomuutta. Minulle ovat jotkut, varsinkin ns. henkiset ihmiset, yrittäneet väittää että minua kiusataan koska olen jo etukäteen pahalla päällä ja vedän paskaa puoleeni. Tämä on suututtanut, koska tilanteissa joissa ihmiset tulevat kimppuuni on ollut kyse siitä että en ole ajatellut yhtikäs mitään erityistä. Tuntuu pahalta että yritetään syyllistää siitä että joutuu kiusatuksi.

Ja tällainen aiheuttaa pahan ristiriidan. Toisaalta minun pitäisi etukäteen uskoa ihmisistä pahaa, että pystyn puolustamaan itseäni, mutta toisaalta en saisi ajatella heistä mitään pahaa, koska hyvyys, henkevyys, suvaitsevaisuus ja blaa blaa. Loppujenlopuksi se mikä minulle on ongelma, eli kiltteys, pystyy saamaan rankaisun vain aggressiivisessa seksuaalifantasiassa, koska missään muuallakaan en voi enkä saa sanoa mitään pahaa liiasta hyväntahtoisuudesta.

Jos siis vaikutan aggressiiviselta, se on sen kerrannainen että minulla on lapsesta asti ollut tunne että ei saisi olla. Se suututtaa, kun huomaa ja kuulee ympärillään että muilla ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan oikeus tehdä ja sanoa vaikka mitä. Miksi minä olen aina se poikkeus jonka pitää vaan niellä kaikki paska? Äitini kyllä kehtasi ainakin sanoa kaikenlaista, en nyt ihan tarkkaan muista mitä termiä hän käytti miehestä joka häntä lähenteli siellä hevonkuusessa jossa äiti asui, mutta olisiko ollut lehmännussija. Minä sensijaan olen aina pelännyt aggressiota, että jos sitä ilmaisen, niin minua rangaistaan. En kyllä tiedä että kukahan se rankaisija olisi. Varmaan oma niksahtanut yliminäni.

Ei se nyt ihme ole jos tällaisilla spekseillä ryhtyy vaikka dominointijuttuja puuhastelemaan, mutta jotenkin kuitenkin edelleenkin koen ne vähän naurettavina.

[Kopek]

Loppujenlopuksi se mikä minulle on ongelma, eli kiltteys, pystyy saamaan rankaisun vain aggressiivisessa seksuaalifantasiassa, koska missään muuallakaan en voi enkä saa sanoa mitään pahaa liiasta hyväntahtoisuudesta.

Voiko tehdä myös käänteisiä johtopäätöksiä? Esimerkiksi sellaisen, että jos kirjoittelee hillittyjä ja helliä ja ei-aggressiivisia seksuaalifantasioita, kapinoi todellista peiteltyä minäänsä vastaan, joka on aggeressiivinen ja väkivaltainen?

[Norma Bates]

Loppujenlopuksi se mikä minulle on ongelma, eli kiltteys, pystyy saamaan rankaisun vain aggressiivisessa seksuaalifantasiassa, koska missään muuallakaan en voi enkä saa sanoa mitään pahaa liiasta hyväntahtoisuudesta.

Voiko tehdä myös käänteisiä johtopäätöksiä? Esimerkiksi sellaisen, että jos kirjoittelee hillittyjä ja helliä ja ei-aggressiivisia seksuaalifantasioita, kapinoi todellista peiteltyä minäänsä vastaan, joka on aggeressiivinen ja väkivaltainen?

Nyt panit pahan. Minun on todella vaikea uskoa että ihminen kirjoittelisi halinallejuttuja, ellei hän hyödy siitä jotenkin... Eli tekee sitä työkseen, tai yrittää huijata himoitsemaansa ihmistä seksiin taruilemalla jotain millä uskoo saavansa kohteen suosiolliseksi.

Ainakaan yhdenkään miehen en pysty kuvittelemaan kirjoittelevansa herttaisuuksia hangoitellakseen vastaan aggressioilleen. Jokainen mies jonka olen henk.koht. tuntenut on antanut katkeruutensa ja turhautumisensa tulla läpi heti ensimetreiltä lähtien. Tosin noissa keisseissä ei ole ollut kyseessä seksuaalisesti sadistiset tai sadistisesti seksuaaliset miehet, koska semmoisia juoksen karkuun. Onpahan muuten vaan tuotu kaunaisuuttaan ilmi.

Lipevät tyypit olen myös kiertänyt, että voihan se olla ettei aineistoni miehistä ole kovin kattava.

Naiset puolestaan live- ja nettikeskusteluissa ovat vaikuttaneet sikäli koviksilta, että vaikea kuvitella heitäkään herttastelemassa.

Ihmeen monella kamppailulajeja harrastavalla kyllä on pitkä tukka, että en tiedä sitten onko muutakin pehmoilua mukana elämässä.

[Kopek]

Tätä kun katsoo vähän aikaa, niin... yäk

(On vähän toiset meinigit.)

https://av.tib.eu/media/22174

[Hippi]

^
Miten niin yäk?

En nyt loppuun asti ehtinyt katsoa, mutta siinä ne meidän lähimmät sukulaiset eläinmaailmassa hoitivat sosiaalisia suhteitaan. Siinä sen näkee, että ei kaikki kehitys välttämättä eduksi ole, ihmisparat oppivat puhumaan. Kyllähän hyvä seksi aina paskan smooltookin voittaa.

[Kopek]

^
Miten niin yäk?

Tuo oli tietysti täysin henkilökohtainen reaktioni. Naarasapinat eivät vain näytä silmissäni erityisen kauniilta, kun ne esittelevät vaalenpunaisia pyllyjään. En väitä, että uroksetkaan olisivat. Kauneus on tietysti katsojan silmissä. Apinauroksen mielestä näky voi olla hyvinkin kiinnostava. Siinä vaiheessa alkoi ällöttää, kun joku pentu nuoli naaraan... ettei vain olisi ollut oman äitinsä.... intiimejä paikkoja.

En katsonut videota kokonaan, kelailin vain vähän sieltä täältä.