Ehkä näitä asioita tarkasteltaessa pitäisi ottaa käsittelyyn ihmisten psykologia ja viettimaailma ja yhteisöasema ja kilpailu sekä muita tämän tyyppisiä asioita eikä pelkästään tarkastella sitä, mitä jossakin kulttuurissa tehdään.
Miksi jokin asia koetaan jossakin kulttuurissa häpeälliseksi ja tuomittavaksi, mutta jossakin toisessa kulttuurissa ei tuomita. Mitkä perussyyt vaikuttavat kulttuuristen käytäntöjen taustalla?
Tästä aiheesta kirjoittaminen vaatisi laajaa perehtyneisyyttä, jota minulla ei ole. Niinpä tyydyn tarkastelemaan asiaa pelkän "nojatuolifilosofin" kannalta. Taitaa olla tuokin liian hieno nimitys.
Luulen, että kaiken taustalla on ikivanha asia eli yhteisöihin kuuluvien ihmisten keskinäinen kilpailu asemasta "lauman" hierarkiassa. Tässä kilpailussa erityisesti miesten kesken - ja ehkä naistenkin - yksi merkittävä ulottuvuus on ollut kilpailu sukupuolisen kyvykkyyden alalla. Korreloihan se usein positiivisesti myös muunlaisen kyvykkyyden ja menestymisen kanssa.
Miehen arvoa yhteisössä on nostanut se, jos hän on saanut puolisokseen yhteisön halutuimman ja ihailluimman naisen - sellaisen naisen, jonka kaikki muutkin miehet olisivat halunneet. Joissakin kulttuureissa yksi nainen ei ole riittänyt, vaan menestynyt mies on haalinut niitä useampia. Tämä kaikki on nostanut hänen statustaan muiden silmissä. Naiset on ajateltu omaisuudeksi ja heitä on alettu kohdella kuin omaisuutta. Tasa-arvosta ei ole ollut puhettakaan.
Omaisuudelle määritellään yleensä jokin hinta, ja näin on ollut naistenkin kohdalla. Kaunis houkutteleva tytär on ollut kultakimpale, joka on onnistuneilla naimakaupoilla hyödyttänyt myös perhettään ja sukuaan. Köyhälle perheelle ei ole ollut samantekevää, kenen kanssa heidän kauniit tyttärensä avioituvat.
Miehiseen kunniaan kuuluvaksi on katsottu se, että mies pitää omaisuudestaan huolen ja vaalii sen arvoa. Vaimoa on vahdittu, ettei vain joku vieras mies viekoittelisi häntä. Tytärtä on vahdittu samalla tavalla. Olisi nimittäin perheen kannalta turmiollista, jos tytär menettäisi neitsyytensä jonkun vähäpätöisen kulkurin kanssa. Sen jälkeen hän olisi arvoton. Kukaan yläluokkainen mies ei haluaisi "käytettyä naista". Uusi ja koskematon naisen pitäisi olla, koska tällainen nainen todistaisi tulevalle aviopuolisolleen ja muillekin, että hän on aviopuolison ainoa valittu ja rakastettu, kunnes kuolema heidät erottaa. Ei ole, eikä ole ollut, muita. Kauniin koskemattoman naisen saaminen puolisoksi olisi siis kaikin puolin arvokasta.
Jos nainen menettää arvonsa säädyttömällä toiminnallaan, hän on häpeäksi perheelleen. Hän myös aiheuttaa perheelle taloudellisen tragedian. Erityisesti tyttären kohdalla on näin. Joissakin kulttuureissa suvun miesväki ei voi sovittaa häpeää muuten kuin surmaamalla arvottomaksi muuttuneen tyttären. Tällöin puhutaan kunniamurhasta. Tapon jälkeen suvun kunnia palautuu.
