Historiaa

[ROOSTER]

Koska Kantapaikalla ei taida olla historiaketjua, vaikka monet sen tutkiskelua harrastavat ja lisäksi historian määrä lisääntyy jatkuvasti, perustetaanpa menneisyyden asioille ja tapahtumille oma ketju.

Valmistuessaan vuonna 1960 Bore oli Suomen ensimmäisiä matkustajalaivan ja autolautan yhdistelmiä. Autot oli mahdollista ajaa suoraan sisälle laivan kylkiluukusta eikä niitä tarvinnut nostella kyytiin vaivalloisesti vinssin avulla.

Kovin lyhyestä historiastamme muistuttaa myös tämä:

Dieselkoneet alkoivat yleistyä ja tulla laivojen ykkösvalinnaksi 60-luvulta lähtien.

Autolautat ja laivadieselit alkoivat yleistyä siis vasta 60-luvulla.

[Brutto]

^Turussa vieraillessani käyn usein Boressa lounaalla. Laiva on nykyään hostellina. Miten ahtaita ja matalia nuo ensimmäiset autolautat olivatkaan.

[Kopek]

^Turussa vieraillessani käyn usein Boressa lounaalla. Laiva on nykyään hostellina. Miten ahtaita ja matalia nuo ensimmäiset autolautat olivatkaan.

Minua kiinnostaa laivojen tekniikka. Siitä ei tahdo löytyä helposti tietoa. Tästä ex Bore -paatistakin on jos jonkinlaisia artikkeleja, mutta ne ovat käytännössä pelkkää pintatietoa ja siten aivan kuin kopioita toisistaan. Mitään oleellista uutta tietoa ei esitetä.

Ex Boresta kiinnostaisi tietää sen höyryajan tekniikasta, eli millaiset höyrykattilat aluksessa oli, ja miten ne sijoitettu ja niin edelleen. Pääsin käymään laivan konehuoneessa syksyllä 1979 ja nappasin muutaman (epäonnistuneen) valokuvankin. Yhtäkkinen informaatiotulva oli vain niin mieletön, ettei kaikkea pystynyt sulattamaan.

Oli museaalisessa mielessä sääli ja harmi, että laiva dieselöitiin 1980-luvulla. Viimeiseksi höyryn vuodeksi jäi 1986.

Ex Bore oli viimeisin Itämeren liikenteeseen (1960) rakennettu perinteisellä mäntähöyrykoneella varustettu iso matkustajalaiva, ja tuskinpa niitä muuallakaan enää 1960-luvulla ja sen jälkeen on tehty. No, itse paatti on sentään olemassa, mutta tekniikaltaan pilalle runneltuna.

Uniflow-höyrykoneella varustettu Svea Jarl valmistui vuonna 1962, joten se oli aivain viimeisin, mutta siinä käytetty kone on fiilikseltään jo melkein kuin diesel, vaikka se höyrykone onkin. Tämä paatti on jo romutettu.

Höyryturbiinilaivoja on tehty maailmalla näihin päiviin asti, ja ydinkäyttöisissä sotalaivoissa höyryä nähtäneen edelleen.

Uniflow höyrykone

Näin perinteisellä höyrykoneella "pakitetaan". Näkymä on Victory-luokan rahtilaivan konehuoneesta. Näitä laivoja tehtiin sarjatuotantona toisen maailmansodan aikana. Muutama on säilynyt museolaivoina. Kone ei pidä kovaa ääntä.

Kohdassa 1:40 (en saa videota alkamaan muuten kuin alusta):

[Hiha]

Joskus sanotaan, että 1:n sukupolvi luo, 2:n sukupolvi nauttii ja 3:s sukupolvi tuhoaa perinnön...

Tuollainenkin viisaus netistä löytyy. Ajatuksen historiaa on mahdollista seurata taaksepäin. Ennen nettiä samaa väitettä esiteltiin kirjoissa. Kannattaa etsiä se eräiden saksalaisten historiankirjoittajien teoksista. He näet tiesivät, että itse asiassa kolmas sukupolvi perustajasta hassaa perinnön. Sukupolvia on siis paremminkin neljä. Lisäksi he kertovat, että tämä teoria on peräisin arabeilta.

Filosofi ja historioitsija Ibn Khaldun (1332–1406) muotoili syklisen teorian dynastioiden noususta ja tuhosta. Havainnoiden oman aikansa Pohjois-Afrikkaa hän arvioi kierron keskimääräiseksi ajaksi 120 vuotta. Se tarkoittaa noin kolmea tai neljää sukupolvea. Teoreettinen selitys oli tällainen: Seuraava sukupolvi ei todella ymmärrä tai unohtaa osittain edellisen arvot ja motivaation lähteet. Ensimmäinen luo uuden hallinnon ja määrittelee sen perustan ja periaatteet. Toinen vain seuraa ensimmäisen esimerkkiä, ei luo uutta eikä vahvista perustaa. Kolmas on vieraantunut kantavista ideoista ja seuraa enää pelkkää perinnettä. Neljäs ottaa rakennelman itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä, että sen pelkkä ylläpitokin vaatii panostusta. Dynastia on valmis romahtamaan. Ibn Khaldunin maailmassa noutaja saapui pian.

Syklisiä teorioita on esitetty aiemminkin. Mikäli kiinnostaa mistä Ibn Khaldun oli vaikutteensa imenyt, suosittelen tutustumaan keskiaikaisiin arabiankielisiin ja antiikin kreikankielisiin teksteihin.

[Hiha]

Historian tarkastelusta nykyajasta käsin

Historia ja anakronistinen lähestyminen ovat erottamattomat. Historia on menneisyyttä ja sitä tarkastellaan jälkikäteen, so. eri tilanteesta ja eri tiedoilla. Jonkun verran äherrystä liittyy kysymykseen, kuinka ja millä tavoin anakronistista magiikkaa pitäisi käyttää ja milloin sitä pitäisi välttää.

Täysanakronistinen lähestyminen on woke-päiväuni. Siinä Martin Luther oli juutalaisvastainen tavoitteenaan tulla 400 vuotta myöhemmin natsien profeetaksi. Hänen pyrkimyksenään oli jo silloin tuhota Euroopan juutalaiset keskitysleireissä ja hän suuntasi aktiivisesti sitä kohti.

Nolla-anakronistinen kulma on aika lapsellinen. Christophorus Columbus lähti 1492 länteen kohti Intiaa, merta, merta, maata!, Intiassa oltiin!, hm ehkä tarunomaisessa Japanissa?... hups, nämä olivatkin jotain muita saaria ja mantereita...

Mihin kohti janaa pitäisi asettua? Kuten Aki Rasilainen on huomauttanut väliä on silläkin, puhutaanko historiallisista henkilöistä, historiantutkijoista, vai nykyisistä ihmisistä yleensä.

Historiallisille henkilöille tekee vääryyttä, jos heidän sanomisistaan ja tekemisistään hakee tarkoituksia, joita niissä mitenkään ei ole voinut silloin olla. Magna Carta oli Englannin yläluokan keskinäistä rajanvetoa. Sen ajatus ei ollut globaalisti edistää universaaleja ihmisoikeuksia. Asian tekee hankalaksi, että etenkin hallitsijoita on perinteisesti ollut tapana tarkastella kuin strategiapelin pelaajia. Jos heidän vilpitön uskonsa siihen, että asiat paranevat kun papiston arvovalta palautetaan tai hallinto täytetään omilla sukulaisilla joihin voi luottaa tai protektionistinen politiikka on hyväksi kun omat kauppiaat pysyvät tyytyväisinä, on johtanut epäsuotuisaan kehitykseen tai törmännyt vastavoimiin tai jopa arvaamattomiin ongelmiin, he ovat olleet huonoja ja typeriä hallitsijoita. Sitä kysymystä miksi hallitsijan edes pitäisi kehittää maastaan rikkaampi, rauhallisempi, innovatiivisempi, sotilaallisesti voimakkaampi, yleisesti arvostetumpi kuin se on ollut ennen, ja vieläpä kaikkia noita yhtaikaa, vaikka ne ovat keskenään osin ristiriidassa, ei ole välitetty pohtia ensinkään. Miksi hallitsija ei saisi keskittyä omaan syömiseensä, juomiseensa ja nussimiseensa? Kun siihen kerrankin on paalupaikka.

Historiantutkijan pitäisi pyrkiä totuuteen. Jos hän kirjoittaa, että Napoleon sitä tai tätä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan kantansa alkuperäisillä lähteillä tai nojaten edes aikakauden yleisiin arvoihin ja aatteisiin. Napoleon saattoi kannattaa tai olla kannattamatta Ranskan suuren vallankumouksen arvoja. Kysymys siitä oliko hän feministi on kuitenkin mieletön, koska koko konsepti alkoi kehittyä vasta 1800-luvun lopulla.

Tavallinen kansalainen saa valita vapaasti. Suomesta löytyviä Pyhän Henrikin kirkkoja ei tarvitse polttaa sen vuoksi, että herran historiallisuus on vähän hataralla pohjalla. Toisaalta eduskunnan aiempaa kokoontumispaikkaa, Heimolan taloa, ei tarvinnut 1969 suojella sen vuoksi, että kansanvaltaa oli vielä ensimmäisessä tasavallassa jollakin tavoin arvostettu. Historia on tämänkin päivän ihmiset tuomitseva. Sitten jokainen kuulee verrataanko imperialismin perinneyhdistyksen kannattajajäseneen vai kulttuurikohteita tuhoavaan talibaniin.

[Laika]

Miksi hallitsija ei saisi keskittyä omaan syömiseensä, juomiseensa ja nussimiseensa? Kun siihen kerrankin on paalupaikka.

Sen kysymyksen puolesta tai sitä vastaan voisi kai väitellä, elleivät hallitsijan uskollisimmat alamaiset sen sijaan kivenkovaan väittäisi hallitsijan toimivan päätöksissään demokratian, vapauden tai uljuuden asialla. Varmasti Espanjan hovissakin joku yritti kysyä sitä karibianseikkailujen lomassa. Silloinen selitys oli, että kristillinen arvopohja asetti päätöksenteon reunaehdot. Kristilliset arvot voi korvata länsimaisilla arvoilla ilman sen kummempaa älyllistä painia sisällön suhteen. Tai kuten Karl Rove on todennut:

We're an empire now, and when we act, we create our own reality. And while you're studying that reality — judiciously, as you will — we'll act again, creating other new realities, which you can study too, and that's how things will sort out. We're history's actors . . . and you, all of you, will be left to just study what we do."

Jos mitättömät miehet johtavat mitättömiä hännystelijöitään, niin mitä tuloksia voi odottaa? Ainakin Karl Roven pitäisi se tietää.

[Socrates]

Vanhaa Tamperetta puretaan:


https://youtu.be/ix16HmZRETc

[ROOSTER]

Vanhaa Tamperetta puretaan:


https://youtu.be/ix16HmZRETc

Mainio filmi.

Siitä selvisi mistä Amurin kaupunginosan nimi on tullut, sekä se että jo 1967 on ollut push-up tyyppisiä liivejä.

Kaihomielihän tuollaisesta nousee. Pojat potkii ensin palloa lämpimällä ja aurinkoisella sisäpihalla, sitten lähtevät kalaan ja ties minne kolttosiin. Kontrasti kylmiin betonibunkkereihin ei voisi olla suurempi (vaikka todnäk talvella palelivat eniten nuo puutaloasujat).

[Kopek]

Roman Schatz kertoi lehtihaastattelussa jutelleensa aikoinaan Saksan suurlähetystöön kuuluvan diplomaatin kanssa, joka oli ihmetellyt suomalaisten suhtautumista natsi-Saksaan. Suomalaiset olivat olleet pystyttämässä muistomerkkiä saksalaisen Kuhlmeyn lento-osaston muistoksi ja pyytäneet Saksan suurlähetystöstä edustajaa paikalle muistomerkin paljastamistilaisuuteen. Suurlähetystö oli vastannut, että se ei voi osallistua tapahtumaan. Diplomaatti oli ihmetellyt Schatzille, että miten suomalaiset edes kuvittelevat, että nykyisen Saksan virallinen edustaja voisi olla paikalla, kun jollekin natsiupseerille paljastetaan muistomerkki.

Wikipedia kertoo, että kyseinen upseeri jatkoi sodan jälkeen Länsi-Saksan ilmavoimien palveluksessa ja jäi eläkkeelle kenraalimajurina. Aivan pahimman luokan natsi hän ei siis tainnut olla.

Historiallisista syistä johtuen suomalaisten suhtautuminen sodanaikaiseen saksaan on hieman erilainen kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu Saksan roolista Suomen kohtalon kannalta ratkaisevilla hetkillä kesällä 1944 ja ehkä muulloinkin.

Tästä tuli mieleen historiallinen jossittelu, mitä Suomen kannalta olisi voinut merkitä se, jos Hitlerin salamurha 20. heinäkuuta vuonna 1944 olisi onnistunut. Neuvostoliittohan luopui noihin aikoihin yrityksestään valloittaa Suomi - tai ainakin siirsi yritystä myöhemmäksi - ja keskittyi Saksan kukistamiseen. Jos Hitler olisi murhattu ja Saksan ylin natsijohto syrjäytetty, miten tämä olisi vaikuttanut yleiseen sodan kulkuun.

On esitetty arvioita, että uudistunut Saksan johto ei olisi taipunut liittoutuneiden vaatimaan ehdottomaan antautumiseen, vaan sota olisi jatkunut. Mutta jos Saksa olisi romahtanut kaaokseen "johtajan" kuoltua ja antautunut, olisiko Venäjä silloin keskittynyt uudestaan Suomen valloittamiseen, kun Saksan rintamalla ei olisi tarvinnut enää taistella. Olisiko Suomi ollut seuraavat vuosikymmenet osa Neuvostoliittoa?

Oma kysymyksensä on se, miksi Stalin ylipäätään jätti Suomen itsenäiseksi kapitalistiseksi valtioksi, kun se kuitenkin valloitti lukuisia muita maita liittäen jotkut itseensä ja pakottaen muut kommunistisiksi "alusmaikseen". Oma arvaukseni on se, että karskina voimamiehenä Stalin kunnioitti Suomea, joka oli pannut sitkeästi vastaan, ja ajatteli, että Suomesta voidaan hyötyä muuallakin tavalla kuin valloittamalla se. Ehkä Stalin jätti asian suomalaisten kommunistien käsiin, eli jos he saisivat aikaan vallankumouksen, ovi Suomen jäsenyydelle Neuvostoliitossa olisi auki. Sellainenkin ajatus käväisee mielessä, että ehkä Stalin oli pettynyt suomalaisiin emigranttikommunisteihin, jotka olivat luvanneet hänelle helpon voiton Suomesta vuonna 1939, mutta toisin oli käynyt. Kukapa diktaattorin ajatuksista tietäisi.

[ROOSTER]

Tästä tuli mieleen historiallinen jossittelu, mitä Suomen kannalta olisi voinut merkitä se, jos Hitlerin salamurha 20. heinäkuuta vuonna 1944 olisi onnistunut. Neuvostoliittohan luopui noihin aikoihin yrityksestään valloittaa Suomi - tai ainakin siirsi yritystä myöhemmäksi - ja keskittyi Saksan kukistamiseen. Jos Hitler olisi murhattu ja Saksan ylin natsijohto syrjäytetty, miten tämä olisi vaikuttanut yleiseen sodan kulkuun.

Mielenkiintoinen suhde tosiaan meillä Saksan kanssa.

Jos Adolf olisi pystytty listimään sopivana ajankohtana olisi ehkä solmittu jonkinlainen välirauha, mutta Saksan ollessa vielä voimissaan se olisi saanut pitää joitain  hankkimiaan lisäalueita. Niitä se sitten olisi 10-20 vuotta sulatellut ja varustautunut uuteen hyökkäyssotaan. Jos näin olisi käynyt, olisimme luultavasti osa SuurSaksaa jostain 60-luvulta asti, kuten valtaosa nykyEU:stakin.

Rauhan tultua Yhdysvallat olisi hankkiutunut läheiseen liittolaisuuteen Saksan kanssa ja koko maailma näyttäisi hieman erilaiselta. Asiat olisivat "in gutem Zustand" eli suorakulmaa ja silitysrautaa käytettäisiin paljon nykyistä enemmän.

Oikeaa natsismia ei varmaankaan ole ilman yksinvaltaista superdiktaattoria joten natsismi itsessään olisi laimentunut lähinnä perussotilasdiktatuuriin. Vittumaista olisi kuitenkin, kuvitelkaapa SS:ää vahtimassa mielipiteitä.

[Hayabusa]

Jälleen naapuriketjusta lainattua.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009538094.html

"Kiinan Ranskan-suurlähettiläs Lu Shaye kyseenalaisti perjantaina Krimin kuulumisen Ukrainalle ja samalla Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden täysivaltaisuuden."

Koska Kiina pitää Taiwania osana itseään, eihän se mikään ihme ole että ottaa tuollaisen kannan entisiin NL-maihin.

Niin oikeasti krim kuuluu tietenkin tataareille, tai osmaaneille olihan siellä kreikkalaisiakin ja hetken saksakin taisi sen omistaa.

Amerikka kuuluu intiaaneille- suomi saamelaisille tai ruotsalaisille venäjääkin oltiin sata vuotta.

Tästä tulee mieleen historian dilemma: mikä on se historian hetki, jonka mukaiset rajat ovat "oikeat"?

En tiedä vastausta. Oikeastaan jos joku väittää tietävänsä, uskallan väittää hänen olevan väärässä - ainakin jostakin näkökulmasta.

[Kopek]

Ote Walter Ulrichin puheesta DDR:n poliittisten laulujen festivaalilla (Festival des politischen Liedes) Rostockissa helmikuussa 1970:

I, on the other hand, have tried for two decades to build a new socialist order in Germany, with a minimum of interference and without harming our productive capacity. This has not only eliminated unemployment, but also the profits of labor have flowed increasingly to working people.

The results of our policies are unique in all the world. Our economic and social reorganization has led to the systematic elimination of social and class barriers, with the goal of a true people's community.

Kysymys: Mikä edellä esitetyssä ei pidä paikkaansa?

[Hayabusa]

^Ainakaan se, että Ulbricht olisi puhunut englanniksi.

Muoks. korjattu derkkuführerin nimi Socrun huomiosta.

[Socrates]

Ulbricht eikä Ulricht.

Walter Ulbricht oli kunnon stalinisti. Järkähtämätön aatteessaan.

[Kopek]

Sorry kirjoitusvirheestä nimessä. Wikipedian sivu oli auki, joten näin kyllä, miten Ulbricht kirjoitetaan, mutta minä nyt olen minä. Teen virheen aina, kun sen vain voi tehdä, ja silloinkin kun sitä ei voi tehdä. Aina keinot keksin.

Ulbricht ei tietenkään puhunut englantia, mutta kopioin tekstin englanninkielisestä käännöksestä.

Se varsinainen virhe, minkä odotin löytyvän välittömästi, oli se, ettei puhuja ole Walter Ulbricht, eikä vuosi ole 1970. Tekstin englanninkielinen käännös on kopioitu tästä puheesta:

https://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/hitler4.htm

Aatuhan se siinä.

Päädyin lukemaan Hitlerin puhetta luettuani sitä ennen Putinin puhetta, jolla hän perusteli hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022. Putinin puhe on hengeltään samanlainen kuin Hitlerin puheet aikoinaan. Kumpikin puhuja kertoo toimineensa rauhan ja sovinnon puolesta, mutta ulkovallat (Putinin puheessa Yhdysvallat ja Hitlerin puheessa Englanti) ovat jatkaneet pyrkimyksiään tuhota Venäjä/Saksa, jolloin ei ole jäänyt vaihtoehtoa kuin aloittaa itsepuolustuksen nimissä sotatoimet vihollista vastaan. Kumpikin puhuja kuvailee kansainvälistä liittoumaa tai salaliittoa, joka on ympäröinyt Venäjän/Saksan tavoitteena aloittaa antaa lopulta ratkaiseva isku. Ja tähän on vastattava.

P.S. Tein vielä tässäkin kirjoituksessa kaksi kertaa virheen sanassa Ulbricht, mutta huomasin sen ennen kuin lähetin jutun. Viimeinen "t" jäi pois.