Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tahdonvoima

Aloittaja kertsi, tammikuu 03, 2023, 12:31:27

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 03, 2023, 12:31:27
Mitä on tahdonvoima?
Onko se ihmisen pysyvä ominaisuus, vai voiko sitä treenata ja kasvattaa?
Miten se nähdään psykologiassa (, ja lääketieteessä, filosofiassa)?

Voi sitä treenata ja kasvattaa,-vaikka tahdolla ei sinänsä ole voimaa.

Kyse on asenteesta ja siitä antaako periksi- pitää myös tietää milloin on syytä antaa periksi.
Rimaa ei pidä laittaa liian korkealle kykyihin nähden, mutta tarpeeksi korkealle, että joutuu tosissaan yrittämään.

J

#16
Myös jonkinlainen päättäväisyys, sekä itsekuri kuuluvat tahdonvoiman taitoihin, joita voi niitäkin treenata. Tahdonvoima kun on alati kehittyvä kyky, jota on mahdollista vahvistaa & parantaa, kunhan tiedostaa/tunnistaa omat voimavaransa.

Omat voimavarat pitää vain saada hyötykäyttöön, jotta voi ryhtyä tahdonvoimaa vaativiin ponnistuksiin. Toisaalta taas, mielen vireystaso vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kykenee toimimaan tehokkaasti tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan myös hyvää itsetuntemusta, joka tarkoittaa myös kykyä kyseenalaistaa totuttuja toimintamalleja. Tavoitteita on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos jämähtää vain yhteen tapaan toimia.

- Eli yksinkertaistaen; omien tarpeiden, vahvuuksien, sekä heikkouksienkin tunnustaminen parantaa itsetuntoa, vahvistaen näin kokemusta onnistumisesta. Toisin sanoen, oman voimansa tunteva kykenee toimimaan niin, että se tukee päämäärän sinnikästä toteuttamista.
- Matkaajana maailman äärilaidoilla -

Kopek

Ehkä yksilöiden välillä on eroa siinä, miten vaikea tai helppo tahtoansa on hallita.

Systeemi on aika armoton näissä asioissa. Lainsäädäntömylly syytää kidastaan uusia lakeja, joilla ihmiset pakotetaan tekemään sitä ja kielletään tekemästä tätä, eikä selitykseksi lakien rikkomiselle riitä, jos sanoo, että en voinut hillitä tahtoani. Sekään ei kelpaa puolustukseksi jos sanoo, että lukemattomat ulkopuoliset syyt saavat minut toimimaan niin kuin toimin. En mahda itselleni mitään. Pakkokeinot ja rangaistukset iskevät täydellä voimallaan joka tapauksessa. Ne iskevät silloinkin, vaikka toiminnan katsottaisiin olevan seurausta sairauteen rinnastettavasta asiantilasta. 

Kyllähän jotkut yrittävät lieventää seurauksia vetoamalla ankeaan lapsuuteen ja muihin tällaisiin asioihin, mutta eipä näistä vetoomuksista paljon apua ole. Korkeintaan moraalista myötätuntoa voi vähän herua, mutta tuomioissa se ei näy.

No, entä sitten?

Jos mietin asiaa omalla kohdallani, niin en minä mihinkään luonteenpiirteisiini tai vaikeaan lapsuuteeni tai muihinkaan seikkoihin vetoa, jos saan sakon ylinopeudesta. Eihän se mitään auttaisi. Otan sen surkean lapun käteeni ja yritän päästä mahdollisimman nopeasti ulos sieltä poliisinhajusta, missä se sakko annetaan. Maksan sen, kun jaksan. Enkä kadu, että ajoin ylinpeutta. Enkä syytä itseäni enkä pyytele anteeksi. Enkä lupaa tehdä "parannusta". Ajattelen vain, että nämä ovat niitä käytännön töyssyjä, joita elämässä tulee eteen. On niistä ennenkin selvitty.

En jaksa keksiä syitä sille, miksi ajan mieluummin yli- kuin alinopeutta. Voisin tietysti sanoa, että ADHD-piirteitä omaavana kaipaan stimulaatiota, kun istun auton penkillä. Eikä sitä saa tarpeeksi, jos pelkästään kuljettaa autoa eikä aja sitä. Ajaminen alkaa siinä vaiheessa, kun pitää edes vähän keskittyä siihen, mitä tekee. Kuljettaminen on sitä, kun istuu tylsistyneenä ratin ääressä ja huokailee, että hoh, hoijaa. Tuollaisessa tilanteessa alkaa etsiä stimulaatiota vaikka mistä. Yrittää etsiä autoradiosta jotain kuunneltavaa, ja jos musiikkia löytyy, rummuttaa käsillä sen tahdissa (molemmilla käsillä tietenkin, koska polvillakin voi ohjata). Kaivelee kassia, syö eväitä, vilkuilee kännykkää...  paljon vaarallisempaa tuollainen on kuin kohtuullinen ylinopeus, joka pitää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä yllä.

Parkkisakkoja en ole onnekseni pitkiin aikoihin saanut. Sellaisen saaminen ärsyttäisi vielä enemmän kuin ylinopeussakon saaminen, koska parkkisakkohan ei saa siitä, että tekee jotain, vaan siitä, että unohtaa tehdä jotain - ja asioiden unohtaminen on yksi piirteistäni, joka ei ole tahdonvoimasta kiinni.

Sakkoansoja viritellään joka puolelle, ja loisliiketoiminta* kukoistaa.

* (liiketoiminta, joka ei perustu tuottamiseen vaan ihmisten heikkouksen hyväksi käyttämiseen ja loismaiseen rahastamiseen sillä - tämä on tyypillisesti ala, jota mafia suosii)

Lopuksi muutama sana tabuaiheesta eli tahdonvoimasta ruokailun ja juomailun suhteen.

Jos pizzan ja hampurilaisen tilaaminen on reaktio siihen, kun joku asia ärsyttää, eli roskaruoka on lohturuokaa, niin ehkä tällaisesta ehdollisesta reaktiosta voi oppia pois. Eihän se ole syntymässä tullut vaan jossakin vaiheessa opittu. Opetetaanhan väkivaltaisia ihmisiäkin hillitsemään väkivaltapurkaustaan, eli aina ei pidä lyödä, vaikka siltä tuntuisi, vaan pitää miettiä hetki ja luopua aikeesta.

Jos lohturuokaan opettaminen on tapahtunut vanhempien toimista, silloin tavasta eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Vanhemmat ovat saattaneet hellitellä lasta herkuilla aina, kun lapsella on ollut paha mieli, joten lapi on oppinut yhdistämään pahan mielen ja herkut toisiinsa. Eli kun äsyttää, niin mässätään, ja johan helpottaa.

https://www.studio55.fi/terveys/article/tassa-on-syy-lohtusyomiseen-ja-nain-paaset-ahmimisesta-eroon/124526

kertsi

No, esitä nyt sitten vielä, miten masentunut saa hoarderkämpän kuosiin tahdonvoimallaan.

Tai miten parantua masennuksesta, astmasta, ADHD:sta, fibromyalgiasta, kroonisesta kivusta, unettomuudesta, syömishäiriöstä jne. tahdonvoimallaan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#19
Lainaus käyttäjältä: J - tammikuu 03, 2023, 19:49:56
Myös jonkinlainen päättäväisyys, sekä itsekuri kuuluvat tahdonvoiman taitoihin, joita voi niitäkin treenata. Tahdonvoima kun on alati kehittyvä kyky, jota on mahdollista vahvistaa & parantaa, kunhan tiedostaa/tunnistaa omat voimavaransa.

Omat voimavarat pitää vain saada hyötykäyttöön, jotta voi ryhtyä tahdonvoimaa vaativiin ponnistuksiin. Toisaalta taas, mielen vireystaso vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kykenee toimimaan tehokkaasti tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan myös hyvää itsetuntemusta, joka tarkoittaa myös kykyä kyseenalaistaa totuttuja toimintamalleja. Tavoitteita on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos jämähtää vain yhteen tapaan toimia.

- Eli yksinkertaistaen; omien tarpeiden, vahvuuksien, sekä heikkouksienkin tunnustaminen parantaa itsetuntoa, vahvistaen näin kokemusta onnistumisesta. Toisin sanoen, oman voimansa tunteva kykenee toimimaan niin, että se tukee päämäärän sinnikästä toteuttamista.
Entä, jos tunnistaa omat voimavaransa, mutta tunnistaa että niitä on tuhannesosa tai sadastuhannesosa ei-masentuneen ja ei-unettomuudesta kärsivän voimavaroista? Mitä sitten, miten siitä sitten jatkaa?

Vakavaa kroonista masennusta ja kroonisesta unettomuudesta kärsimistä voisi verrata vaikka siihen, että molemmat jalat painaisivat kumpikin 4000 kg 99,99% ajasta. Yhtä vaikeaa on yleensä päästä liikkeelle. Eilen (olin kerrankin nukkunut yli 8 tuntia) nostin ylös piirustuslehtiön, joka oli lähtenyt livettiin paikaltaan kirjahyllyssä. Olen siis katsellut sitä kolmisen viikkoa, ja olin ollut aikeissa nostaa sen ylös kolmisen viikkoa, mutten tehnyt sitä. Nostamiseen meni ehkä kaksi sekuntia, kun sen vihdoin sai tehtyä, mutta tosiassa siihen siis meni kolme viikkoa.

En oikein usko tuohon tahdonvoima-puheeseen, tai voimavarojensa tuntemiseen.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

J

#20
Tietysti jos on vakavasti masentunut, tai toimintakyky jotenkin heikentynyt, niin on tosiaankin vaikea keskittyä oikein mihinkään. Kaikenlaisten häiriötekijöiden poissulkeminen on silloin älyttömän vaikeaa. Monet asettavatkin itselleen kohtuuttomia vaatimuksia & tavoitteita, joita on mahdoton saavuttaa. Joten heillä ei tässä tapauksessa ole riittäviä voimavaroja niiden toteuttamiseksi.

- Tarkoitin siis lähinnä sitä, että kun omaa edes jonkinlaisen toimivan aloitekyvyn, niin silloin ei niin helposti luovuta edes kohdatessaan erilaisia vastoinkäymisiä. Vaikka välillä tuntisikin itsensä turhautuneeksi, tai epätoivoiseksi, niin jostain saattaa löytyä aina ne viimeiset voimanrippeet, jotka vievät asioita eteenpäin.

- Kun käyttää tahdonvoimaansa vain olennaisiin asioihin, nämä rajallisetkin voimavarat on mahdollista hyödyntää oman tilansa kohentamiseen, jos siihen vain suinkin on kykyjä, tai motivaatiota. Kun sitten on edennyt tavoitteissaan tarpeeksi, niin oman mielensä tietoisesta hallinnasta luopuminen on paljon helpompaa.
- Matkaajana maailman äärilaidoilla -

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2023, 16:21:15
No, esitä nyt sitten vielä, miten masentunut saa hoarderkämpän kuosiin tahdonvoimallaan.

Tai miten parantua masennuksesta, astmasta, ADHD:sta, fibromyalgiasta, kroonisesta kivusta, unettomuudesta, syömishäiriöstä jne. tahdonvoimallaan.

Nyt kun tuon värisuoran mainitsit, niin tuli mieleen että joidenkin sairauksien kanssa näemmä voi löytää jonkinlaisen tasapainon, jos sattuu olemaan niin onnekas että on jotain millä lievittää oireitaan. Jouduin tässä ilmeisesti tavallaan antamaan astmalle periksi, sillä useammasta yrityksestä huolimatta en pärjännyt miedoimmalla Seretidellä (100/50), vaan olin jatkettava keskivahvan Seren (250/50) kanssa, kuten olen kesästä asti tehnyt. Nyt vähän kyllä mietityttää että mites sitten kun tulee taas se kevään vaihe että allergia-aika alkaa, ja tapanani on ollut useamman vuoden ajan siirtyä silloin 100 > 250. Jos olen JO käyttämässä 250, niin silloin pitäisi siirtyä - mikäli oireisto pahenee - > vahvimpaan Sereen (500), eikä kyllä yhtään huvittaisi...

Fibrolle minun ei toistaiseksi ole tarvinnut antaa periksi, koska näyttäisi siltä että LDN ehkäisee lukuisat vaeltavat kivut, tai ainakin vähentää niitä. Perseestähän on tämä että polvissa sitten onkin ongelmana muu kuin fibro. Sille olen antamassa periksi. Ei riitä tahdonvoima enää rääkätä itseään näiden kinttujen kanssa. Tai mikä se motivaatio nyt sitten olikaan. No, sehän oli se että saisin suoritettua toisen asteen tasokokeen, enkä saanut.

Mietityttää että voiko ihmiseltä edellyttää loppumattomiin tahdonvoimaa jos hänelle on "annosteltu" toisella tavalla kuin muille. Esim. meidän fibrootikkojen keskuudessahan on todella erilaisia keissejä. Jotkut könkkäävät tuen kanssa eteenpäin (mikä se häkkyrä oli nimeltään, jota vanhukset käyttävät? en tarkoita rollaattoria, vaan sitä väkkyrää jota pitää nostella ja siirtää eteenpäin edellään), jotkut makaavat viikon sängyssä kun tulivat siivonneeksi kivuttomassa vaiheessa kämppää tunnin, ja siinä energiat ehtyivät täysin. Jos olisin alvariinsa lörpötellyt fibrokollegoille kamppailulajiharrastuksestani, olisivat varmaan pyöritelleet silmiään ja lopulta miltei suuttuneet. Kun taas puolestani minua melkein suututtaa että tuntemissani ikäisissäni ihmisissä on näitä sporttipetoja joilla ei ole ikinä (muka?) mitään kipuja ja vaivoja, ja jotka sitten ihmettelevät miksi minulla takkuaa niin kovin harrastuksen kanssa.

En minä tiedä mitä tahdonvoima on. Onko se sitä että menee rajoistaan yli, sitä että puristaa itsestään paremman tuloksen kuin puitteet antaisivat varsinaisesti myöten? Vai olisiko se vaikkapa sitä että vaikka tuntuu siltä että mistään ei tule mitään, niin jatkaa silti härkäpäisesti eteenpäin?

Vaikea aihe.

Norma Bates

Minulle masennus on elämäni varrella aiheuttanut tilanteita etten kykene päättämään asioita suuntaan enkä toiseen. Mitä typerimmät pikkuasiat voivat yhtäkkiä olla ylitsepääsemättömän vaikeita. Kerran piti päättää kaupassa minkä värisen postimerkeille tarkoitetun kansion ostan, kun oli kolmea eri väriä tarjolla. Minähän menin siinä valinnassa niin riivatuksi, että ostin lopulta kaksi kansiota, kumpikin eri väriä, kun en osannut päättää kahden väliltä.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2023, 11:17:19
Minulle masennus on elämäni varrella aiheuttanut tilanteita etten kykene päättämään asioita suuntaan enkä toiseen. Mitä typerimmät pikkuasiat voivat yhtäkkiä olla ylitsepääsemättömän vaikeita. Kerran piti päättää kaupassa minkä värisen postimerkeille tarkoitetun kansion ostan, kun oli kolmea eri väriä tarjolla. Minähän menin siinä valinnassa niin riivatuksi, että ostin lopulta kaksi kansiota, kumpikin eri väriä, kun en osannut päättää kahden väliltä.

Oikein hyvä esimerkki siitä missä tahdossa on kyse- halujen ristiriidasta. On luovuttava jommasta kummasta halusta ja ellei kykene luopumaan- koettaa haalia kaikenlaista.

Tahdonvoimassa on kyse samasta prosessista- halutessaan jotain keskitytään sen toteuttamiseen ja hylätään muut halut.
Se on kuten tiedetään vaikea prosessi- siis prosessi aivojen toiminnassa. Aika moni asia vaikuttaa siihen- elämäntilanteet ja olosuhteen kaikkineen, luontaiset ominaisuudet jne..

Masennuksessa tuntee voimattomuutta eikä keskittyminen ole helppoa.  Vaikea kai neuvoa miten sen saa toimimaan--

Norma Bates

Ei sitä pysty neuvomaan. Edes masennuksesta parantunut ei voi neuvoa masentunutta. Moni tekee sen virheen että kuvittelee voivansa, mutta onnistuu vain syyllistämään masentuneen entistä pahemmin.

Vaikeina kausina ei oikein auta kuin kärsiä ja kestää. Ja ehkä minimoida valintatilanteet, jos mahdollista.

kertsi

Valintatilanteet tosiaankin voivat olla vaikeita. Ja sellaiset tilanteet, joissa pitää pyytää joltakulta ihmiseltä jotain, vaikka vain ajanvarausta tjst..
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

urogallus

Luulen, että paras tapa auttaa masentunutta olisi pyytää häneltä apua. Vaikkei nyt niin välttämättä sitä tarvitsisikaan.

Norma Bates

Silloin tehtävän pitää olla helppo. Olen jokusen kerran surrut sitä että minulta on kysytty missä on se ja se mesta, enkä ole osannut neuvoa.

Melodious Oaf

#28
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 06, 2023, 15:38:07
Luulen, että paras tapa auttaa masentunutta olisi pyytää häneltä apua. Vaikkei nyt niin välttämättä sitä tarvitsisikaan.

Onhan tässä ideaa.

Ihmisillä on monesti iso kynnys pyytää apua ns. pienissä asioissa, vaikka avusta olisikin oikeasti hyötyä. Tai sen voi tehdä hyvin avoimesti niin, että kertoo vaikka olevansa muuttamassa ja tarvitsevansa siinä mahdollisesti jotain jeesiä — tai että ylipäätään vain kertoo omasta tilanteestaan.

Silloin toisen pitäisi olla melko hereillä ja aktiivinen, miettiä miten voisi osallistua, muistaa, sopia ja aikatauluttaa sun muuta.

Aika jees vois olla joku selkeä nakkihomma ja se, että esittää asian ihan rehdisti niin, että on iso apu jos toinen pääsee jeesaamaan. Puutöihin, siivoamaan vinttiä tai vaikka lenkittämään tai hoitamaan koiraa jonain tiettynä aikana. 

Siis sen sijaan että kohteliaasti kiertelee, jättää toiselle tilaa ja esittää asiansa epäsuorasti.

Tietysti sopivantyyppinen homma voi riippua siitäkin, missä kunnossa toinen on, minkälainen sujuu ja niin pois päin.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 06, 2023, 15:38:07
Luulen, että paras tapa auttaa masentunutta olisi pyytää häneltä apua. Vaikkei nyt niin välttämättä sitä tarvitsisikaan.

Tässä on paljon pointtia. Osa erilaisista ahdistuksista ja huonoista fiiliksistä johtuu tarpeettomuuden tunteesta .
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.