Tahdonvoima

[Aave]

Kuolemanpelkoa on kyllä melko hankala kuvailla; silloin kun se on läsnä niin se on koko ajan siinä vierelläsi ja ympärilläsii, ja väreilee.

Ei tämä tarkkaa ole, mutta pääsee lähelle ja tuntemuksesta kiinni:

Kun ajat nopealla autolla ihan saatanan lujaa, ja auto lähtee lapasesta. Teet kaikkesi että saisit auton suoraan ja tottelemaan, mutta ei onnistu. Poikittain tiellä mennään hallitsemattomassa liirrossa ja lujaa; odotat lopullista törmäystä, olet varma että kuolet. Kuolemanpelko tuntuu siltä kun törmäystä mihinkään ei tule mutta et hallitse mitään, tie pysyy pimeänä, olet kauhuissasi, liirto jatkuu loputtomiin... Ja jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu.

Sitten vaikkapa "erityisherkät" voivat miettiä, miten tämä liittyy tahdonvoimaan. 

[Karikko]

^
Tuskin mitenkään, jos on vaaratilanne on syytä pelätä, tai pelästyä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä vaikka vaaraa olisi tietoisesti haettu- jännitystä.

Psykologinen pelko on sitten toinen juttu, kun pelätään omien aivojen luomia kuvitelmia ja tulevaisuutta.-(mitä saattaisi tapahtua)

Kuoleman pelko on menetyksen pelkoa- itse kuolemassa ei ole mitään pelättävää.

[Hippi]

Jossain määrin samanlaista "kyydissä olemista" on synnytyksen aikana. Tietysti sillä erotuksella, että siitä pääsee pois kohtalaisen pian. Tosiasiahan on, että useimmissa tapauksissa lapsen syntymä sattuu äitiä niin, ettei äiti yleensä joudu vastaavaa kipua tuntemaan muutoin, ellei joudu pahasti luita rikkovaan onnettomuuteen.

Jossain vaiheessa kärvistely muuttuu ylitsekäyväksi kivuksi ja silloin ollaan kyydissä. Luulisin, että tuossa vaiheessa tulee joku adrenaliinibuusti, jota voisi sanoa tahdonvoimaksi ja sillä voimalla hoidetaan homma valmiiksi kaikesta uupumuksesta huolimatta. Voima on niin iso, että kipu ei siinä vaiheessa enää vaikuta sitä eikä tätä, siitä on vaan päästävä eroon. Monet siitä pääsevät eroon niin totaalisesti, että sen pyyhkivät mielestään kokonaan ja hankkivat toisen ja kolmannenkin lapsen siitä huolimatta, että hyvin on järjentasolla tiedossa, mikä matkan lopussa odottaa maalisuoran alussa.

Yleensä en välitä noista kokemuksista puhua, koska yleensä siitä ei hyvää seuraa. Nytkin tartuin vaan tuohon Aaven kyydissä olon kuvaukseen, kun en sitä tunnetta ole ennen osannut kuvata. Mielessä on ollut vain sen kriittisen hetken ajatus "no niin, nyt mennään".

[TSS]

Palaan polveilevan keskustelun aloitukseen. Minun nähdäkseni tahdonvoima liittyy aika pitkälti ihmisen persoonallisuuteen. En tiedä, esiintyykö käsite tahdonvoima psykologiassa sellaisenaan, mutta siihen liittyviä psykologian käsitteitä voisivat ehkä olla sinnikkyys ja muistaakseni Socrateen keskusteluun tuoma motivaatio. Jos ajatellaan vaikka tutkijoiden melko yksimielisesti hyväksymää big five -piirreteoriaa, tuo tahdonvoima voisi liittyä ainakin tunnollisuuden pääpiirteeseen. Tunnollisuuden alpiirteitä ovat muun muassa velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntauneisuus ja itsekuri.

Arkikeskustelussa moni asia voidaan kääntää tahdonvoiman kysymykseksi, vaikka asia olisikin paljon monimutkaisempi. Motivaatiokin on pitkälti perua siitä, millainen temperamenttimme on. Motivaatioon liittyy myös erilaiset selviytmiskeinot. Eli ehkä itse ajattelisin, että tahdonvoima on sekoitus synnynäistä temperamenttia ja ympäristön myötävaikutusta ja sitä kautta myös opittuja selviytymiskeinoja.

Yhteiskunta arvottaa tahdonvoimaa (sinnikkyyttä) varmaankin aika korkealle, ja kai ihmistä yritetään myös sen kehittämiseen opettaa lapsesta alkaen. Aika eri viivalla siinäkin lähtökohtaisesti seisotaan, mutta kyllä sitä oppiakin voi, etenkin, jos ihminen huomaa, että sen kehittäminen hyödyttää häntä itseään.

[kertsi]

Kuolemanpelkoa on kyllä melko hankala kuvailla; silloin kun se on läsnä niin se on koko ajan siinä vierelläsi ja ympärilläsii, ja väreilee.

Ei tämä tarkkaa ole, mutta pääsee lähelle ja tuntemuksesta kiinni:

Kun ajat nopealla autolla ihan saatanan lujaa, ja auto lähtee lapasesta. Teet kaikkesi että saisit auton suoraan ja tottelemaan, mutta ei onnistu. Poikittain tiellä mennään hallitsemattomassa liirrossa ja lujaa; odotat lopullista törmäystä, olet varma että kuolet. Kuolemanpelko tuntuu siltä kun törmäystä mihinkään ei tule mutta et hallitse mitään, tie pysyy pimeänä, olet kauhuissasi, liirto jatkuu loputtomiin... Ja jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu.

Sitten vaikkapa "erityisherkät" voivat miettiä, miten tämä liittyy tahdonvoimaan.

Onkohan psykopaateilla muuten poikkeuksellisen paljon tahdonvoimaa? Ainakin pelkoa he kaiketi tuntevat vain vähän, jos ollenkaan. Ovatkohan he siitä syystä hyviä vaiko huonoja sotilaita? Sotilaiden pitää voida tappaa ilman, että hajoavat itse, mutta toisaalta luulisi, että sotiailta vaadittaisiin prososiaalisuutta, lojaalisuutta, halua auttaa ainakin taistelukavereita ja oman maan siviilejä. Jotkut sotilaat jopa välttävät vihollismaan siviilien taurastamista ja raiskaamista, mutta psykopaatit varmaankin päinvastoin saavat kiksinsä sellaisesta.

Psykopaatit varmaankin halveksivat ei-psykopaatteja, nimeten heitä esimerkiksi erikoisherkiksi, neuronormaaleiksi, taviksiksi, pelkureiksi tai muilla halventavilla ilmauksilla.

Lieköhän rohkeutta yhtä vaikea kasvattaa kuin tahdonvoimaa? Onkohan se synnynnäinen ominaisuus, temperamentin osa tai jotain? Entä voivatko sotakokemukset nostaa esiin perimässä piilevän taipumuksen psykopatiaan?

[kertsi]

Yhteiskunta arvottaa tahdonvoimaa (sinnikkyyttä) varmaankin aika korkealle, ja kai ihmistä yritetään myös sen kehittämiseen opettaa lapsesta alkaen. Aika eri viivalla siinäkin lähtökohtaisesti seisotaan, mutta kyllä sitä oppiakin voi, etenkin, jos ihminen huomaa, että sen kehittäminen hyödyttää häntä itseään.

Miten (boldaukseni)?

[kertsi]

Palaan polveilevan keskustelun aloitukseen. Minun nähdäkseni tahdonvoima liittyy aika pitkälti ihmisen persoonallisuuteen. En tiedä, esiintyykö käsite tahdonvoima psykologiassa sellaisenaan, mutta siihen liittyviä psykologian käsitteitä voisivat ehkä olla sinnikkyys ja muistaakseni Socrateen keskusteluun tuoma motivaatio. Jos ajatellaan vaikka tutkijoiden melko yksimielisesti hyväksymää big five -piirreteoriaa, tuo tahdonvoima voisi liittyä ainakin tunnollisuuden pääpiirteeseen. Tunnollisuuden alpiirteitä ovat muun muassa velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntauneisuus ja itsekuri.

Arkikeskustelussa moni asia voidaan kääntää tahdonvoiman kysymykseksi, vaikka asia olisikin paljon monimutkaisempi. Motivaatiokin on pitkälti perua siitä, millainen temperamenttimme on. Motivaatioon liittyy myös erilaiset selviytmiskeinot. Eli ehkä itse ajattelisin, että tahdonvoima on sekoitus synnynäistä temperamenttia ja ympäristön myötävaikutusta ja sitä kautta myös opittuja selviytymiskeinoja.

Yhteiskunta arvottaa tahdonvoimaa (sinnikkyyttä) varmaankin aika korkealle, ja kai ihmistä yritetään myös sen kehittämiseen opettaa lapsesta alkaen. Aika eri viivalla siinäkin lähtökohtaisesti seisotaan, mutta kyllä sitä oppiakin voi, etenkin, jos ihminen huomaa, että sen kehittäminen hyödyttää häntä itseään.

Hyvä kiteytys tuo boldaamani kohta.

Selviytymiskeinot, coping skills, on kyllä myöskin kiinnostava käsite. Lieköhän sellaisia opitaan psykopterapiassa?

Onko sinnikkyydellä ja sisulla jotain eroa?

[TSS]

Yhteiskunta arvottaa tahdonvoimaa (sinnikkyyttä) varmaankin aika korkealle, ja kai ihmistä yritetään myös sen kehittämiseen opettaa lapsesta alkaen. Aika eri viivalla siinäkin lähtökohtaisesti seisotaan, mutta kyllä sitä oppiakin voi, etenkin, jos ihminen huomaa, että sen kehittäminen hyödyttää häntä itseään.

Miten (boldaukseni)?

Kun ennen on mietitty, mikä persoonallisuuden piirre johtuu ympäristöstä ja mikä on perinnöllistä, nykyään tiedetään, että nämä piirteet muodostuvat perimän ja ymäristön interaktiivisessa kehässä, jossa ympäristön tuki tai kuormitus joko sammuttaa tai vahvistaa geenien vaikutusta. Jos on oikeanlainen ympäristön tuki, ihminen, jolla on synnynnäisesti vähän sinnikyyttä, voi kuitenkin (ehkä voi sanoa) oppia sinnikkäämmäksi, kuin joku toinen toisenlaisissa oloissa. Mutta en tiedä, aika monimutkainen asia.

[kertsi]

En löytänyt ainakaan pikahaulla Duodecimin nettikirjakaupasta selviytymiskeinot-hakusanalla mitään.

Näistä ehkä voisi olla hyötyä:
Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC
Joustava mieli - Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta

Jompi kumpi noista mulla on jossain, mutten ole tainnut vielä lukea. Ei vaan jaksa keskittyä.

[Norma Bates]

En tiedä onko jo vähän turhan kaukaa haettua puhua tahdonvoimasta tässä kohdin, mutta olenhan tavallaan osoittanut tahtoa siinä että olen tehnyt (lähes) kaikkeni minimoidakseni juuri tuollaiset vihaamani tilanteet joissa ollaan vaan kyydissä ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Eli ehkäpä olen kontrollifriikki. Tietty tuosta kaahailusta tulee väkisinkin mieleen se etten saanut ajokorttia edes 2. yrittämällä, ja keskeisin syy oli että meinasin ajaa kolarin kun en huomannut että takaoikealta tulee joku ja kas kummaa sitä pitäisi väistääkin, taikka stopata, tai jotain. Yksi osasyy miksi en huomannut on se että vieressä istui inssi, ja siihen aikaan varsinkin minusta oli vastenmielistä katsoa johonkin ihmiseen päin, ja tavallaan olisin joutunut katsomaan häneen jos olisin katsonut oikealle.

Tuosta tilanteesta jäi sitten kuolemanpelko hetkeksi aikaa (siis tavanomaista pahempana). Jonkin ajan päästä tuli yksi rupeama jossa näin taas juttuja joita pidän muistikuvina edellisistä elämistä. Tiedepeikot voivat selittää asian niin että sain jonkun sortin hermoromahduksen, itse kaikenlaista kirjallisuutta kahlanneena katsoisin että kun ihminen joutuu tarpeeksi pahaan paikkaan, jokin hänessä voi avautua ja sanotaan nyt vaikka psyykkiset kyvyt voivat voimistua (kokee ns. ylinormaaleita ilmiöitä).

On montakin syytä miksi en halunnut lapsia laittaa, ja yksi syy on etten halunnut muiden ihmisten armoille kovassa kivussa ja kuolemanpelossa. Vihaan oikein sydämeni pohjasta sellaisen tilanteen mahdollisuuttakin että en mahda millekään mitään ja muut päättävät minun asioitani minun puolestani. Ehkäpä olisin jopa seonnut synnytyksessä. En pitäisi ollenkaan mahdottomana.

Meinattuani lapsena ja uimataidottomana hukkua en kauhean mieluusti mene syvään veteen, vaikka uimassa ramppaankin keväästä syksyyn. Tahdonvoimaa on mennä kylmähköön veteen, mutta ei olla tuon tuostakin tilanteessa jossa pelottaa. Nykyään en enää viitsi mennä uimaan jos tuulee kovasti. Olen aina saada paniikkikohtauksen kun se vesi liikkuu sen verran että uhkaa mennä nenään. Uimahallissa kerran roikuin poijussa kiinni kun säikähdin sitä vellovaa vettä. Sen koommin en ole siellä uinut, vaan harrastan hallissa ainoastaan vesijuoksua. Nenä pysyy vedestä loitolla.

Vaikkei elämäni kovin hääviltä aina tunnu, niin kyllä minulla tahdonvoima ajaa ennemmin suojelemaan itseään, kuin heittäytymään tilanteisiin joissa mennään eikä meinata. Tämän takia olen suututtanut jo ainakin yhden, ehkä useammankin miehen, kun deittisaitin kautta ollaan keskusteltu ja miehelle on tärkeää saada muija moottoripyörän päälle istumaan, ja minä en lähde.

Joillakuilla tuntuu olevan kovin vaikeaa ymmärtää toisen ihmisen pelkoja.

[Hippi]

Arkikielessä ja kertomuksissa, joissa on mainittu tahdonvoima, sitä on käytetty tilanteissa, jossa ihmisen rahkeet periaatteessa ovat jo loppuneet, mutta silti jostain vielä löytyy rippunen, jolla tilanteesta selvitään. "Hän teki sen pelkällä tahdonvoimallaan." Noin olen myös itse ymmärtänyt tai oppinut ymmärtämään sanan merkityksen. En sitä ole ymmärtänyt miksikään persoonallisuuden piirteeksi jota olisi joillain enemmän tai vähemmän, vaan melko alkukantaiseksi voimaksi, joka tulee esiin, silloin kun sitä todella tarvitaan.

Piti nyt googlettaa ja kysyä, mitä mieltä bittiavaruus on tahdon voimasta ja löytyi muutama linkki:

https://opiskelukoulu.fi/tahdonvoima/
https://mielenihmeet.fi/kuinka-tahdonvoimaa-vahvistetaan/
https://www.ekonomit.fi/ajankohtaista/tahdonvoima/

Ilmeisesti koko tahdonvoima on kansan suussa syntynyt termi, jota ei virallinen psykologia tunnusta erilliseksi olioiksi, koska yksinkertaisesti googlettamalla löytyy vain näitä erilaisia asiasta innostuneita, jotka ovat ohjeita kirjoitelleet. En sano huuhaamaakareita. Tuosta nyt jätin kaikki laihduttamista käsittelevät linkin pois. Niissähän tahdonvoimaa pidetään autuaaksi tekevänä.

[TSS]

Arkikielessä ja kertomuksissa, joissa on mainittu tahdonvoima, sitä on käytetty tilanteissa, jossa ihmisen rahkeet periaatteessa ovat jo loppuneet, mutta silti jostain vielä löytyy rippunen, jolla tilanteesta selvitään. "Hän teki sen pelkällä tahdonvoimallaan." Noin olen myös itse ymmärtänyt tai oppinut ymmärtämään sanan merkityksen. En sitä ole ymmärtänyt miksikään persoonallisuuden piirteeksi jota olisi joillain enemmän tai vähemmän, vaan melko alkukantaiseksi voimaksi, joka tulee esiin, silloin kun sitä todella tarvitaan.

Piti nyt googlettaa ja kysyä, mitä mieltä bittiavaruus on tahdon voimasta ja löytyi muutama linkki:

https://opiskelukoulu.fi/tahdonvoima/
https://mielenihmeet.fi/kuinka-tahdonvoimaa-vahvistetaan/
https://www.ekonomit.fi/ajankohtaista/tahdonvoima/

Ilmeisesti koko tahdonvoima on kansan suussa syntynyt termi, jota ei virallinen psykologia tunnusta erilliseksi olioiksi, koska yksinkertaisesti googlettamalla löytyy vain näitä erilaisia asiasta innostuneita, jotka ovat ohjeita kirjoitelleet. En sano huuhaamaakareita. Tuosta nyt jätin kaikki laihduttamista käsittelevät linkin pois. Niissähän tahdonvoimaa pidetään autuaaksi tekevänä.

Mikäli tahdonvoima on tunnistettava, yleisinhimillinen ilmiö, sille varmasti löytyy psykologiasta vastineensa. Oma veikkaukseni on edelleen, että ollaan lähellä temperamenttipiirteitä ja nimenomaisesti sinnikkyyttä tai sitä vastaavia piirteitä, joilla on biologinen pohja.

Kun arkikielessä "rahkeet loppuvat ja mentiin pelkällä tahdonvoimalla", on kyse hyvin mahdollisesti pohjimmiltaan sinnikkyydestä. Vähemmän sinnikäs lopettaa yrittämisen, kun "rahkeet loppuvat", mutta sinnikkäämpi voi kokea asian niin, että nyt mentiin tahdonvoimalla, vaikkei enää oikein olisi pystynyt jatkamaan.

Mutta joo, minulla on mielikuva, että nämä psykologisointini tylsistyttävät keskustelun kuin keskustelun. Mielenkiintoisempia keskusteluja varmaankin tällaisessa paikassa saadaan aikaan, kun asioita käsitellään omista kokemuksista ja niistä juontaneista ajatuksista ja oivalluksista käsin.

[kertsi]

^^ Kiitti, Hippi.
Tulee mieleen, että liittyisiköhän tahdonvoiman vastakohta instant gratification -käsitteeseen, nopean mielihyvän hakemiseen. (Juu, nyt vasta jälkikäteen luin Hipin ekan linkin alkua, eli näyttää liittyvän. Siinä tahdonvoima nähdään taitona lykätä palkitsemista.). En nyt kuollaksenikaan muista, mihin se liittyi persoonallisuuspsykologiassa. Periksiantamattomuus? TSS:n mainitsema sinnikkyys? Tunnollisuus/Tunnontarkkuus (conscientoussness?)?

Instant gratification liittyy ihmisen perustavaa laatua oleviin syihin tehdä yhtään mitään (tai jättää tekemättä), mielihyvän hakemiseen ja kivun (tai mielipahan jne.) välttämiseen. Taitaa olla alunperin ukko Freudin määrittelemä, ja yksi harvoista hänen teorioistaan, jotka ovat kestäneet aikaa?

Pitää lukea eteenpäin tuota ekaa linkkiä sitten kun jaksaa. Nukuin niin vähän viimeyönä, että keskittyminen on tänään seitinohutta.

[kertsi]

Mutta joo, minulla on mielikuva, että nämä psykologisointini tylsistyttävät keskustelun kuin keskustelun.

Ei ollenkaan, päinvastoin!

[TSS]

Tulee mieleen, että liittyisiköhän tahdonvoiman vastakohta instant gratification -käsitteeseen, nopean mielihyvän hakemiseen. (Juu, nyt vasta jälkikäteen luin Hipin ekan linkin alkua, eli näyttää liittyvän. Siinä tahdonvoima nähdään taitona lykätä palkitsemista.). En nyt kuollaksenikaan muista, mihin se liittyi persoonallisuuspsykologiassa. Periksiantamattomuus? TSS:n mainitsema sinnikkyys? Tunnollisuus/Tunnontarkkuus (conscientoussness?)?

Instant gratification liittyy ihmisen perustavaa laatua oleviin syihin tehdä yhtään mitään (tai jättää tekemättä), mielihyvän hakemiseen ja kivun (tai mielipahan jne.) välttämiseen. Taitaa olla alunperin ukko Freudin määrittelemä, ja yksi harvoista hänen teorioistaan, jotka ovat kestäneet aikaa?

Pitää lukea eteenpäin tuota ekaa linkkiä sitten kun jaksaa. Nukuin niin vähän viimeyönä, että keskittyminen on tänään seitinohutta.

Hyvä huomio, tuo varmasti liittyy tähän asiaan. En tiedä, liittyisikö impulsiivisuuskin tähän asiaan. Sen muistan, että impulisiivisuus puolestaan liittyy neuroottisuuteen, joka on yksi piirreteorian viidestä pääpiirteestä. Mutta en tiedä, liittyykö impulsiivisuus tai neuroottisuus suoraan tai siis käänteisesti "tahdonvoimaan" (eli impulsiivisuus ennustaisi vähäistä "tahdonvoimaa").

Epäilisin, että tunnollisuus, joka myöskin on yksi piirreteorian pääpiirteistä, liittyy tahdonvoimaan, koska siihen liittyy jo aiemmin mainitsemieni piirteiden lisäksi kyvykkyyttä, järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, jotka tuntuvat olevan vastakkaisia ominaisuuksia nopeiden palkintojen metsästykselle.