Tahdonvoima

[Norma Bates]

Michael Mosleyn jossain dokumentissa tutkittiin sattuuko häntä vatsaan vai suoliin, en muista mikä. Mutta kuitenkin neuroottisille ihmisille oli tyypillistä kokea herkemmin ruoansulatuselimistön kipuja. Jotenkin jäi sellainen mielikuva että neuroottisuudella tarkoitettiin siinä vähän eri asiaa kuin sillä yleensä tarkoitetaan. (Mosley havaittiin ohjelman neuroottisuuden mukaisesti neuroottiseksi.)

Tuli vaan mieleen. Noin muutoin kun itse miellän itseni neuroottiseksi psykologisessa mielessä, eli stressaan kaikesta mahdollisesta ja mietin asioita liikaa, niin enpäs oikein osaa sanoa kuitenkaan että olisin erityisen impulssiivinen. Nuorempana saatoin jotain sanoa tai tehdä kaikenlaista kun oikein vimmaistuin, varsinkin parisuhteen varrella. Mutta nykyään olen ennemminkin jälki- ja pitkävihainen. Tai ehkei tuota impulssiivisuutta tässä nyt kuulu käsittää negatiiviseksi piirteeksi, että saa jotain raiviksia. Positiivisena piirteenä eli että innostuu kaikenlaisesta ja esim. ryntään benji-hyppäämään kun sellainen tilaisuus tulee, voinee olla eri juttu, ja sitten ainakin puuttuu minulta kokonaan moinen impulsiivisuus.

[TSS]

Michael Mosleyn jossain dokumentissa tutkittiin sattuuko häntä vatsaan vai suoliin, en muista mikä. Mutta kuitenkin neuroottisille ihmisille oli tyypillistä kokea herkemmin ruoansulatuselimistön kipuja. Jotenkin jäi sellainen mielikuva että neuroottisuudella tarkoitettiin siinä vähän eri asiaa kuin sillä yleensä tarkoitetaan. (Mosley havaittiin ohjelman neuroottisuuden mukaisesti neuroottiseksi.)

Tuli vaan mieleen. Noin muutoin kun itse miellän itseni neuroottiseksi psykologisessa mielessä, eli stressaan kaikesta mahdollisesta ja mietin asioita liikaa, niin enpäs oikein osaa sanoa kuitenkaan että olisin erityisen impulssiivinen. Nuorempana saatoin jotain sanoa tai tehdä kaikenlaista kun oikein vimmaistuin, varsinkin parisuhteen varrella. Mutta nykyään olen ennemminkin jälki- ja pitkävihainen. Tai ehkei tuota impulssiivisuutta tässä nyt kuulu käsittää negatiiviseksi piirteeksi, että saa jotain raiviksia. Positiivisena piirteenä eli että innostuu kaikenlaisesta ja esim. ryntään benji-hyppäämään kun sellainen tilaisuus tulee, voinee olla eri juttu, ja sitten ainakin puuttuu minulta kokonaan moinen impulsiivisuus.

No ei tuo impulsiivisuus itselläkään neuroottisuudesta tule ensimmäisenä mieleen. Muistan, että se kuitenkin luki jossain alapiirteiden listassa, ja mietin,  miten se tässä yhteydessä ilmenee. Mutta yleisemmin neurottisuus kai psykologisessa mielessä tarkoittaa taipumusta kokea kielteisiä tunnetiloja ja taipumusta nähdä maailmaa ja ihmissuhteita uhkaavina, kokea stressiä, ahdistusta, surua, olla itsekriittinen jne. Vaikka neuroottisuus kuulostaa jotenkin pelkästään huonolta, uskon, että siihen littyy myös joitakin etuja, koska muuten se lienisi evoluution mukana kadonnut hyödyttömänä tai haitallisena piirteenä (?). Ja se on myös yksi viidestä pääpiirteestä, joten ei mikään ihan marginaalipiirre.

[Socrates]

Kova tahdonvoima on kiehtova ominaisuus, jolla voi saada aikaan sekä hyvää että pahaa, mutta epäilen onko mitään keinoa arvioida tahdonvoiman määrää edes itseltä saati toisilta, koska siihen kietoutuu niin monenlaisia asioita.

Usein se liittyy omilla vahvuusalueilla liikkumiseen ja on enemmän tilannekohtaista kuin pysyvä ja kaikissa konteksteissa ilmenevä ominaisuus.

Tahdonvoiman vastakohta on kai saamattomuus. Siitä eli heikosta tahdonvoimasta syyttämisessä on vähän samaa kuin syyttää jotakuta väärästä asenteesta. Molemmat ovat sen kaltaisia heittoja, joista en oikein tykkää.

[TSS]

Kova tahdonvoima on kiehtova ominaisuus, jolla voi saada aikaan sekä hyvää että pahaa, mutta epäilen onko mitään keinoa arvioida tahdonvoiman määrää edes itseltä saati toisilta, koska siihen kietoutuu niin monenlaisia asioita.

Usein se liittyy omilla vahvuusalueilla liikkumiseen ja on enemmän tilannekohtaista kuin pysyvä ja kaikissa konteksteissa ilmenevä ominaisuus.

Tahdonvoiman vastakohta on kai saamattomuus. Siitä eli heikosta tahdonvoimasta syyttämisessä on vähän samaa kuin syyttää jotakuta väärästä asenteesta. Molemmat ovat sen kaltaisia heittoja, joista en oikein tykkää.

Sellaisiin asioihin löytyy tahdovoimaa, joilla on merkitys. Samoin niihin asioihin on "hyvä asenne". Ei tuota tahdonvoimaa tai asennetta voi oikein kenellekään kaataa, jos asialla ei ole merkitystä ihmisille itselleen.

[Karikko]

Kova tahdonvoima on kiehtova ominaisuus, jolla voi saada aikaan sekä hyvää että pahaa, mutta epäilen onko mitään keinoa arvioida tahdonvoiman määrää edes itseltä saati toisilta, koska siihen kietoutuu niin monenlaisia asioita.

Usein se liittyy omilla vahvuusalueilla liikkumiseen ja on enemmän tilannekohtaista kuin pysyvä ja kaikissa konteksteissa ilmenevä ominaisuus.

Tahdonvoiman vastakohta on kai saamattomuus. Siitä eli heikosta tahdonvoimasta syyttämisessä on vähän samaa kuin syyttää jotakuta väärästä asenteesta. Molemmat ovat sen kaltaisia heittoja, joista en oikein tykkää.

Tahdossa on kyse valinnasta- mitä haluaa. Taholla voi olla rutkasti voimaa, jos sitä ruokkii ja haluaa toteuttaa.

Koska selityksistä ei varmaan ole apua -annan esimerkin- Mika Myllylällä oli rutkasti tahdonvoimaa laittaa itsensä rääkkiin ja koville kilpaillessaan hiihtäjänä ja voittaessaan.

Mutta silti hän ei pystynyt vastustamaan juomisiaan myöhemmässä elämässään. Näitä esimerkkejä on paljon muitakin.

Halujen suuntauksessa voi siis valtava tahdonvoima olla ongelma- ja jonkinlainen neuroottinen häiriö sekin. Pienemmät halut ja toiveet menettävät merkityksensä ja sorrutaan elämän tarkoituksen menettämiseen, kun ei koeta enää riittävää tyydytystä muista tavoitteista, tai ei ole tavoitteita.

Kuten sanoin aiemmin tahdonvoimaa ei oikeastaan ole olemassa- ilman tavoitteita jotka ovat riittävän merkityksellisiä halujen ristiriitaisuuksissa, sillä ihminen voi haluta monia asioita ja vasta valinta ja halun suuntaaminen on sitä tahtoa.

Aivoilla on tapana menne sieltä missä aita on matalin, ellei tyydys ole riittävä- enemmän ponnisteluja vaativa suoritus antaa parhaan tyydytyksen ja ruokkii itseään uusiin suorituksiin. Koskee kaikkia elämäaloja ei pelkästään urheilua- aina tavoitellaan "parempaa"- tyydytystä.

[Norma Bates]

En nyt kumminkaan oikein lämpene tahdonvoiman ja neuroottisuuden naittamiselle. Itsehän teen asioita, kuten muistaakseni mainitsin, neuroottisuuden eli ahdistuksen vuoksi, mutta en minä sitä kyllä tahdonvoimaksi nimittäisi millään tavalla.

En tiedä mitä tapahtuu esim. hoarderille, ihmiselle joka kerää asuntonsa täyteen kamaa niin ettei pysty enää itsekään liikkumaan siellä. Jos se roina kuitenkin ahdistaa häntä, niin miksi hän kerää sitä niin paljon? Vai onko niin että jos hän näkee jonkin esineen, häntä ahdistaa enemmän jättää se esine poimimatta, kuin se että se taas lisää sitä roinan määrää? Kun minulle asennettiin pattereita, yksi asentajista sanoi että on minulla paljon kirjoja ja hänelle tuli sitten mieleen että liika roina on paloturvallisuusriski josta voi tulla huomautus. Minä sitten pohtimaan että onko minulla liikaa, johon hän toppuutteli että ei todellakaan ole. Oli juuri taannoin ollut jossain asunnossa jossa piti tehdä joku korjaava toimenpide, ja asukas sanoi että tulkaa viikon päästä uudestaan. Siinä ajassa hänen oli tarkoitus siirtää kamoja sen verran että pääsee perille asti. Oli nimittäin kasannut kamaa torneiksi ympäri asuntoa niin että oli jäänyt vain jonkinlaisia "polkuja" sinne tavaramäärän sekaan.

Itselleni on tärkeää että keskilattiat ovat aina tyhjät. En halua edes olohuoneen pöytää lattian "tukoksi". Näin ollen minulla kaikki huonekalut ja roina menee seiniä myöten.

Olenhan melkeinpä fanaattinen terveyden ja kehon eheyden vaalija, joten siksi kammottaa ajatuskin että kompastuisin johonkin esineeseen. Fibromyalgia ja asentohuimaus tekevätkin sen verran kömpelöksi, ettei vara venettä kaada. Fibron vuoksi minulta saattaa esim. puristusvoima(?) yhtäkkiä kadota näpeistä, niin että kaikki menee aina pitkin lattioita. Varsinkin lääkkeet ja ravintolisät, mikä ottaa päähän, kun minun on sitten pakko huuhtoa ne hanan alla ennen kuin tohdin syödä niitä. Pillerin kanssa ei ole siitä kiinni että oli niin painava että ei jaksanut nostaa... Mutta muutkin fibrootikot ovat maininneet tästä että kaikki vaan yhtäkkiä irtoaa otteesta. Jos olisi lattiat lainehtimassa roinaa, niin etsi sieltä sitten niitä lääkkeitäsi.

[TSS]

En nyt kumminkaan oikein lämpene tahdonvoiman ja neuroottisuuden naittamiselle. Itsehän teen asioita, kuten muistaakseni mainitsin, neuroottisuuden eli ahdistuksen vuoksi, mutta en minä sitä kyllä tahdonvoimaksi nimittäisi millään tavalla.

Juttuhan menikin niin, että neuroottisuudella olisi käänteinen yhteys "tahdonvoimaan", eli mitä neuroottisempi, sitä vähemmän tahdonvoimaa. Mutta siis en itse ole erityisemmin tuota mieltä, mutta tuo ajatushan lähti siitä, että Kertsi toi keskusteluun mukaan "nopeiden palkkioiden metsästyksen" vastakohtana "tahdonvoimalle", ja mietti, liittyisikö se asiaan, ja että mihin temperamenttipiirteeseen se mahdollisesti liittyisi. Minulla tuli mieleen impulsiivisuus, mutta en tiedä, liittyykö se varsinaisesti siihen, ei välttämättä paljoakaan. Ja sitten muistin, että impulisiivisuus oli listattuna neuroottisuuden piirteen alle. Joskin impulsiivisuus saattaa liittyä lisäksi myös ekstroversioon.

Niin tai näin, ei neuroottisuudella ja tahdovoimattomuudella luultavasti ole kummoistakaan linkkiä, kunhan siinä ajatuksia heiteltiin aivoriihityyliin.

[Norma Bates]

Lähinnä viittasin tuohon:

Halujen suuntauksessa voi siis valtava tahdonvoima olla ongelma- ja jonkinlainen neuroottinen häiriö sekin.

Valtavan tahdonvoiman ehkä mieltäisin ennemmin pakkotoiminnoksi. Jos siis jotain järkeviä ja asiallisia syitä on luopua jostain hankkeesta, mutta ei siltikään luovu, niin sitten kyseessä on pakkomielle, eli pakkotoiminto kun toimiikin pakkonsa vimmassa. Neuroottisuus jo sanana kuulostaa jotenkin hajottavalta. Noinkohan neurootikko pystyisi mihinkään valtaviin ponnistuksiin? Itse en ainakaan koe pystyväni.

[Socrates]

Kertsin esiin nostama "nopeiden palkkioiden metsästys" on kyllä asian ytimessä, mitä tulee mieleen heikosta tahdonvoimasta, mutta siinäkin on erehtymisen vaara, jos vasta kaukana siintävän palkkion takia ei viitsi nähdä vaivaa, koska sitä ei tule tai se ei kiinnosta. Kuntoilun jälkeen ei olekaan kovin hyvä olo tai raatamisesta saatu ylennys tai palkankorotus ei ole tärkeää.

Joillakin on pelissä koko ajan hiukan tahdonvoimaa ja toisella menee laidasta laitaan kuten Karikon esimerkissä.

Sitten on hyvin monenlaisia tilanteita, joissa jollain näyttää olevan poikkeuksellisen kova tahdonvoima, vaikka kysymyksessä on lähinnä suotuisat puitteet ponnistella.

Tahdonvoiman määrässä on jonkinlaisia eroja, mutta oleellisempaa on löytää sille väylä päästä esiin. Suurin osa tahdonvoimasta jää piiloon ja menee hukkaan kuten toki käy monelle muullekin yleisesti hyvänä pidetylle ominaisuudelle.

Vaikea aihe, jota pyöriteltiin jo keskusteluissa epämukavuusalueesta ja epäonnistumisista.

[kertsi]

En nyt kumminkaan oikein lämpene tahdonvoiman ja neuroottisuuden naittamiselle. Itsehän teen asioita, kuten muistaakseni mainitsin, neuroottisuuden eli ahdistuksen vuoksi, mutta en minä sitä kyllä tahdonvoimaksi nimittäisi millään tavalla.

En tiedä mitä tapahtuu esim. hoarderille, ihmiselle joka kerää asuntonsa täyteen kamaa niin ettei pysty enää itsekään liikkumaan siellä. Jos se roina kuitenkin ahdistaa häntä, niin miksi hän kerää sitä niin paljon? Vai onko niin että jos hän näkee jonkin esineen, häntä ahdistaa enemmän jättää se esine poimimatta, kuin se että se taas lisää sitä roinan määrää? Kun minulle asennettiin pattereita, yksi asentajista sanoi että on minulla paljon kirjoja ja hänelle tuli sitten mieleen että liika roina on paloturvallisuusriski josta voi tulla huomautus. Minä sitten pohtimaan että onko minulla liikaa, johon hän toppuutteli että ei todellakaan ole. Oli juuri taannoin ollut jossain asunnossa jossa piti tehdä joku korjaava toimenpide, ja asukas sanoi että tulkaa viikon päästä uudestaan. Siinä ajassa hänen oli tarkoitus siirtää kamoja sen verran että pääsee perille asti. Oli nimittäin kasannut kamaa torneiksi ympäri asuntoa niin että oli jäänyt vain jonkinlaisia "polkuja" sinne tavaramäärän sekaan.

Itselleni on tärkeää että keskilattiat ovat aina tyhjät. En halua edes olohuoneen pöytää lattian "tukoksi". Näin ollen minulla kaikki huonekalut ja roina menee seiniä myöten.

Olenhan melkeinpä fanaattinen terveyden ja kehon eheyden vaalija, joten siksi kammottaa ajatuskin että kompastuisin johonkin esineeseen. Fibromyalgia ja asentohuimaus tekevätkin sen verran kömpelöksi, ettei vara venettä kaada. Fibron vuoksi minulta saattaa esim. puristusvoima(?) yhtäkkiä kadota näpeistä, niin että kaikki menee aina pitkin lattioita. Varsinkin lääkkeet ja ravintolisät, mikä ottaa päähän, kun minun on sitten pakko huuhtoa ne hanan alla ennen kuin tohdin syödä niitä. Pillerin kanssa ei ole siitä kiinni että oli niin painava että ei jaksanut nostaa... Mutta muutkin fibrootikot ovat maininneet tästä että kaikki vaan yhtäkkiä irtoaa otteesta. Jos olisi lattiat lainehtimassa roinaa, niin etsi sieltä sitten niitä lääkkeitäsi.

Yksi selitys kamojen kertymiselle ainakin on masennus: kun ei vaan jaksa tehdä mitään asialle.

Ajan kuluminen pahentaa vielä monasti tilannetta: jos ei ole viiteen vuoteen pölyimuroinut, voi imuriin tarttumisen kynnys tulla todella isoksi. Vielä isompi kynnys muodostuu siitä, että voidakseen imuroida joutuu ensin raivaamaan. Raivaaminen edellyttää päätöksentekokykyä, pitää pystyä päättämään, mikä on roskaa ja joutaa mennä, ja mikä on säilyttämisen arvoista, ja jos säilyttää, niin miten varastoida. Montakohan päätöstä joutuu tekemään jos raivaa tunnin verran kamaa? Varmaan satoja? Yhdenkin päätöksen teko voi tehdä tiukkaa masentuneelle, saatikka satojen.

Homman valtavuus voi olla niin järkyttävä, että sekin uuvuttaa jo pelkkänä ajatuksena. Jos koti näyttää esimerkiksi tältä:
https://i.pinimg.com/originals/51/1b/87/511b875117eb12791009014174f3a5a6.jpg
tai edes murto-osan tuolta.

[Karikko]

Lähinnä viittasin tuohon:

Halujen suuntauksessa voi siis valtava tahdonvoima olla ongelma- ja jonkinlainen neuroottinen häiriö sekin.

Valtavan tahdonvoiman ehkä mieltäisin ennemmin pakkotoiminnoksi. Jos siis jotain järkeviä ja asiallisia syitä on luopua jostain hankkeesta, mutta ei siltikään luovu, niin sitten kyseessä on pakkomielle, eli pakkotoiminto kun toimiikin pakkonsa vimmassa. Neuroottisuus jo sanana kuulostaa jotenkin hajottavalta. Noinkohan neurootikko pystyisi mihinkään valtaviin ponnistuksiin? Itse en ainakaan koe pystyväni.

Tahdolla ei ole voimaa, jos sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti halua. Aivothan haluavat kaikenlaisia kokemuksia.
Tahto on siis asennetta toteuttaa jokin "tärkeä" halu, kuten esimerkiksi voittaa kilpailuja ja mitaleita, ynnä rahaa siinä sivussa.   Milloin se sitten menee neuroottisesti pakkomielteeksi- ilmeisen usein ja melko helposti.

Ei myöskään ole olemassa mitään itseä, joka olisi erillinen haluista--

[Norma Bates]

Jaa, että ihminen muuttuu välittömästi itsettömäksi, jos ei halua mitään. Kuulostaa ihan buddhalaiselta. 

[Karikko]

Jaa, että ihminen muuttuu välittömästi itsettömäksi, jos ei halua mitään. Kuulostaa ihan buddhalaiselta. 

Ei muutu- itseä on kaikki mitä ihmisessä on.

Jokainen halu on itseä, haluttomuus on määritelmänä halun puutetta.  Jos tarkoitat apaattisuutta se on toimintakyvyn puutetta- eikä ihmismieli ole siitäkään erillinen.

(Mieli haluaisi mutta ei jaksa) Sanallinen kuvaus on kuitenkin melko huono.

[Norma Bates]

Jaa, että ihminen muuttuu välittömästi itsettömäksi, jos ei halua mitään. Kuulostaa ihan buddhalaiselta. 

Ei muutu- itseä on kaikki mitä ihmisessä on.

Jokainen halu on itseä, haluttomuus on määritelmänä halun puutetta.  Jos tarkoitat apaattisuutta se on toimintakyvyn puutetta- eikä ihmismieli ole siitäkään erillinen.

(Mieli haluaisi mutta ei jaksa) Sanallinen kuvaus on kuitenkin melko huono.

En tarkoita apaattisuutta. Ihan vaan semmoista että jonkin asian suhteen halu puuttuu. Itseäni jos ajattelen, koko elämäni ajan on puuttunut halu laittaa lapsia. Biologisessa mielessä tämä sitten kai on joku geenien itsemurha.

[Karikko]

Jaa, että ihminen muuttuu välittömästi itsettömäksi, jos ei halua mitään. Kuulostaa ihan buddhalaiselta. 

Ei muutu- itseä on kaikki mitä ihmisessä on.

Jokainen halu on itseä, haluttomuus on määritelmänä halun puutetta.  Jos tarkoitat apaattisuutta se on toimintakyvyn puutetta- eikä ihmismieli ole siitäkään erillinen.

(Mieli haluaisi mutta ei jaksa) Sanallinen kuvaus on kuitenkin melko huono.

En tarkoita apaattisuutta. Ihan vaan semmoista että jonkin asian suhteen halu puuttuu. Itseäni jos ajattelen, koko elämäni ajan on puuttunut halu laittaa lapsia. Biologisessa mielessä tämä sitten kai on joku geenien itsemurha.

Yleensä on liikaakin haluja eikä yhteen haluun jaksa keskittyä. Luultavasti melko monella on halun "puutetta".
Voi olla myös erilaisia helppoja tapoja saada riittävät rektio- eli aivot tyytyvät siihen.

Aivothan osaavat ainoastaan reakoida, ne eivät tiedä mitään- niiden toiminta on sähkökemiallisia impulsseja.