Miksi erilaiset valinnat (tai maku) ärsyttävät?

[Hippi]

Ei tietenkään siirry, mutta voihan sitä miettiä, voisiko siinä kuitenkin olla jotain itselle soveltuvaa.

Olen toisaalla kertonut, miten olen itse (peruspessimistinä) oppinut nuorimmaiseltani näkemään asioissa usein edes jotain positiivista, vaikka homma muuten menee kintuille.

[Norma Bates]

Itse olen mustan huumorin ystävä (tietyin varauksin, eli ei ihan kaikki kammosekoilu aina naurata). Lisäksi asenteeni elämään on "eletään vaikka piruuttaankin". Minulle ei yksinkertaisesti toimi mikään naminamihöttö, eikä edes urheus ja sisukkuus. Pystyn jotenkuten sietämään sairauksia jos saan vittuilla ja vinoilla niistä. Ja ainahan en tietysti edes tuollaisenkaan pysty, vaan alkaa ottaa vaan niin helvetisti päähän.

Siinä ei auta se että tullaan kertomaan että joku Moona-Carita poltti itseltään naaman pois (onnettomuudessa tai tahallaan), ja sitten hän yhtäkkiä oivalsi että elämä on ihanaa. Koen nuo ekstremekohtalot sillä tavalla että ihmiseltä pilataan kaikki, tai hän pilaa itse kaiken, ja sitten saa jonkun hiihaahiihoosekopääoivalluksen, yhtä umpihullun kuin Jeesus-uskoon pamahtaminen. Oikeastaan tässä tulee jo mieleen (alkuperäinen) Marttyyrit-elokuva jossa toivo riistetään päähenkilöltä viimeistä pisaraa myöten, ja se sitten noin niin kuin johtaa johonkin ihme pyhittymiseen (väärä sana, mutten nyt parempaakaan keksi).

Yhtä raivostuttavan koin jo 1990-luvulla lukemani abduktiokertomukset joissa ihmisillä ei ole mitään sanansijaa siihen että ufoukot tulevat ja panevat joka reikään. Minulle jäi myös vaikutelma että aika moni (väitetyn) abduktiokokemuksen kokenut oli myös seksuaalisen hyväksikäytön uhri, ihan siis konkreettisesti ja oikeasti, ihmisten taholta. Se vielä korostaa lisää sitä että on ihmisiä joille "saa" tehdä ihan mitä vaan (jos nyt siis oletetaan että ne ufosieppaukset olisivat totta). VIHAAN tuollaista. Ja inhoan sitäkin että nämä ihmiset saavat jälkikäteen jonkun jumalisuuskohtauksen että tässähän onkin kyse jostain suurenmoisesta suunnitelmasta, ja he ovat antaneet jo ennen syntymäänsä luvan abduktoida itsensä...

Mitä muuta tuo on kuin Tukholma-syndroomaa? Joku tulee ja kidnappaa sinut, ja sen kuin vain olet hymyssä suin että jee jee.

Sairauskin tulee ja kidnappaa, pilaa sinun elämäsi, ja sitten pitäisi vain kiitellä vai?

Ei. Itse edustan uppiniskaista, uhmakasta, elämälle haistattelevaa ihmistyyppiä. Koska se on minun selviytymistapani. Minä en ole se joka sanoo thank you Sir, may I have another? (Mistä lie elokuvasta tuokin mieleen jäänyt.)

[Melodious Oaf]

Yksi mun ystävä ilmaisee tosi suoraan, jos ei tykkää jostakin. Aika usein myös sanoo sen, mutta yhtälailla sen näkee naamasta ja elekielestä.

Toi liittyy makuasioihin mutta myös siihen, jos joku mitä teet tai sanot ärsyttää. Ja monenlaiseen.

Kuvittelen, että tohon liittyy hyvääkin. On kasvanut isohkossa perheessä, itsetunto on melko hyvä, ihmissuhdekokemukset on olleet aika jees, ja muutenkin elämässä kaikki on mennyt suht mallikkaasti.

Ohuesti tulkiten toi on siinä mielessä vahvaa, ettei juurikaan pelkää tulevansa hylätyksi tai ettei riitä sellaisena kuin on.

Toisaalta tohon saattaa hänen kohdallaan liittyä myös jotakin epävarmaa, vaikka mun on vaikea sanoa täsmällisesti, mitä se on.

Kyseessä ei ole ole ylikorostunut miellyttämisenhalu tai pelko siitä, ettei kelpaa tai tulee hylätyksi.

Mutta joku tarve siinä on korostaa jotain tai saada validaatiota sille, että hänen herkkyydet, herkkyys ympäristölle ylipäätään sekä tapa nähdä ja kokea on hyviä. Että joku huomaa sen ja näkee siinä arvoa. Ettei joudu sellaiseen rooliin että kaikki tehdäänkin jonkun muun harkinnalla ja arvoilla tai että jotenkin... jäis jalkoihin.

Mun ystävän tapauksessa se, miten hän toimii, palvelee häntä kohtuullisen hyvin ja pääosin johtaa ihan hyviin tuloksiin.

Siinä on kuitenkin mahdollinen heikkous tai sudenkuoppa, että hukkaa tähän aika itsevarmaan "tämä ei ole hyvä" -kokemukseen ja reaktioon omaa potentiaalia aktiivisesti vaikuttaa ympäristöönsä.

Jos oletetaan että toive olis että ei jää jalkoihin ynnä muuta kaikkea, niin...   näyttämällä omia reaktioita sen sijaan että itse vaan tekis ja järjestäis mieleisellään tavalla, voi joskus pelata itsensä tilanteeseen jossa nimenomaan muut vaan tekee mielensä mukaan eikä itsellä ole mukavaa, koska muut ei alkuunkaan tajua, mitä ne ehkä vähän kummalliset haittaavat tekijät edes on, miksi ne muka haittaa — ja niin edelleen.

Eli siis on riski että tuottaa juuri sen, mitä yrittää välttää — sen sijaan että toimis vaan eikä odottais että sen pitäis muille käydä järkeen tai että niille herkkyyksille pitäis saada myös validaatiota.

Toi on hyvinkin lennokasta ja ohuella pohjalla olevaa tulkintaa ton ihmisen kohdalla, enkä esitä sitä faktana.

Ketjun otsikkoon ja aiheeseen nähden ton oli kai tarkoitus tuoda esiin sellaista, että samanlaiset jutut voi johtua aika erilaisista syistä.

Saattais olla, että Normalla esimerkiksi olis taustalla aika erilaisia tekijöitä kuin tällä ihmisellä. Eivätkä he samanlaisia ole tässä suhteessa muutenkaan.

"Herkkyys ympäristölle" on sekin aika hähmäinen käsite, enkä tiedä, kuinka täsmällisesti se lopulta tarkoittaa mitään.

Hyvin arkisella tasolla vois ajatella, että jotkut ihmiset on vaikka hyväntuulisia ja aika samanlaisia omia itsejään melkein ympäristöstä riippumatta. Ne ei tarvitse ehkä sitä, että asunto tai ympäristö tai joku muu tällainen olis just tietynlainen. Ei hätkähdä tai ole moksiskaan, vaivaannu tai kiinnitä samalla tavalla huomiota edes sellaiseen, mistä saattaisi tällainen reaktio tulla.

Jollekin taas...  on vaan tosi iso vaikutus sillä, että ympäristö on just sopiva. Siis sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset saattaa olla isompia.

Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen, kun Norma joskus kuvaili, miten saattaa vapautua ja kokea itsensä eri tavalla esimerkiksi kesäisenä päivänä rannalla, kun kaikki on juuri sopivasti.

Tää ei tietenkään suoraan selitä, miksi "erilaiset valinnat tai maku" ärsyttää.  Mutta sehän on tekijä Norman ympäristössä, että siellä on jatkuvasti tietynlaisia artikkeleita missä kerrotaan milloin mitäkin, ja tulkitsen nuivasti niin, että hän pitää tätä itselleen epäotollisena.

Se olis oma aiheensa, miten digitaalisesta ympäristöstä vois tehdä sellaisen, että se on otollisempi. Luulis että siinä moni juttu toimii aika eri tavalla kuin fyysisen ympäristön kohdalla. Esimerkiksi ärtymyksen ilmaisemisella tai näyttämisellä ei useinkaan ole ihan samanlaista vaikutusta.
    Ja muutenkin toimivat jutut, hyödyllinen käytös jne. on varmaan aika erilaisia.

Uskoisin, että mua ei kauheasti yleisellä tasolla haittaa, jos joku on herkkä ympäristölle. Siinä on myös hyviä puolia, ja siihen liittyy paljon vahvuuksia.

Arvostan sitä, että tällainen ihminen ottaa siitä itse vastuuta. Totta kai joskus on hyvä kertoakin niistä asioista ja selittää niitä toisille. Mutta tarkoitan tällä sitä, että ensisijainen juttu on tehdä itse eikä tavallaan... siirtää vastuuta toisille.

Ja puhun siis "herkkyydestä ympäristölle" leväperäisesti omien hahmotusten kautta ja arkisella tasolla miettimättä, mitä se ns. oikeasti tarkoittaa täsmällisesti, tieteellisesti tai mitattavasti.

[Norma Bates]

Polyamorian "tuputtaminen" on viimeaikoina ollut ykkösärsykkejäni, koska pelkään jo muutenkin tarpeeksi olevani koko loppuelämäni yksin. Sopivia kumppaniehdokkaita ei löydy, ja joku jossakin haalii itselleen nekin vähät mitä olisi? Tai jos itse lähtisin haaremin jäseneksi, olisin se dissailtu, armopaloihin tyytyvä yksilö?

Mutta järjen kanssa ajatellen: polyys taitaa olla nuorten juttu. Minun ikäisteni valikoimaa vähentää ennemmin se, että meitä ei enää kiinnosta. Paljon mikään.

[Socrates]

^ Voisit olla Petrille, 42 joku väri:

www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/ba6ecc91-2f97-4322-b883-ed928a0c8c77

[Norma Bates]

Nettituttu tuon aamulla esitteli. Kaikenlaisia kummallisuuksia kun tiedottaa.

[Melodious Oaf]

Kai se on ihan jees ja ymmärrettävää, jos seuraa hakiessa joku kertoo aika suoraan, jos on polyamorisessa suhteessa.

En ole vissiin kokenut että mulle ois semmosta koskaan tuputettu.

Olen törmännyt siihen, että jotkut on aika innoissaan siitä suhdemuotona tai suhde-etiikkana tai jotain. Ja olen huomannut, että se on saanut mediassa näkyvyyttä.

Mediassa juttuja ei loppujen lopuksi määrällisesti ole niin paljoa. Mun kokemus on, että ellen erikseen niitä hae, aika harvoin niitä tulee vastaan.

Sen takia mua kiinnostais Normalta kuulla, minkälaisissa yhteyksissä tuputtamista ilmenee.
     Tuleeko sulle some-syötteissä toistuvasti vastaan siihen liittyvää sisältöä, paasaako ihmiset sulle siitä vai mistä oikein on kyse?



Ei liity aiheeseen, mutta kerron taustatietoina:

Seuraan jonkin verran Yleä ja Hesaria ja luen paria muutakin lehteä. Yleensä niin että joko luen fyysistä lehteä tai menen itse sivustolle selaamaan uutisia tai katsomaan, löytyisikö jotain mielenkiintoista.

Aika vähän tulee seurattua mediaa somen välityksellä, kun Facebook ja tällaiset ovat jääneet melko vähälle käytölle viime vuosina. Melkein huomaamatta on siirtynyt siihen, että on jotain ryhmiä ja pientä yhteisöntynkää jonkin alustan kautta (WhatsApp, Signal, Discord jne) ja toisaalta suoraviestintää ihmisten kanssa pääosin samoilla alustoilla.

Parisuhdejutuissa voi tietysti olla ongelma, jos polysuhde tai muu tämmönen vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta  tai tuntuu että siihen pitäis taipua jotta vois jotain olla.

Mutta ei mulla ole tällaista kokemusta ollut.

Jos puhutaan raadollisesta deittisovellusten maailmasta, mulla kai ongelmat on olleet aika arkisia. Omasta näkökulmasta hyviä tyyppejä saattaa olla vaikea löytää. Ehkä on vähän varuillaan tutustumisen suhteen, kun miettii, onko ihmisillä asiat kunnossa. Jos jossain mielessä vaikuttaa tosi hyvältä, ehkä välimatkaa on liikaa, halutaan eri asioita, elämäntilanteet ei sovi yhteen tms.

Perstuntuma on että suurin osa kuitenkin hakis elämänkumppania ja eksklusiivista suhdetta.

Periaatteessa aika ihanteellista on tutustua sattumalta tai vaikka niin, että joku ystävä esittelee. Silloin ei yleensä tarvitse tollasia asioita niin paljoa veivata.

Taustatekijänä saattaa tietysti olla myös hienoinen iän myötä varovaisemmaksi, mukavuudenhaluiseksi, laiskemmaksi ja ehkä vähän kyynisemmäksi tuleminen.

En mä varmaan parikymppisenä olis ajatellut tommosia asioita samalla tavalla. Miettinyt että halutaan eri asioita tai etäisyyttä on liikaa tai muuta sellaista vaan... suuremmalla prosentilla mennyt vaan     Ehkä silloin jaksaa enemmän, en tiedä.

[Norma Bates]

Saitilla jossa olen kohta 13 v pyörinyt, ja aiheena on nätisti sanottuna eroottiset asiat, on minuun välillä suhtauduttu kummeksien kun haluan ylipäätään parisuhteeseen, monogamisesti, ja bio-miehen kanssa. Eräällä naisvoittoisella keskustelufoorumilla puolestaan oli trendinä että pidetään yhtäaikaa montaa poikaystävää.

Facessa olen vaihtelevasti ollut jäsenenä useissa sinkkuryhmissä, ja niissä puhutaan seksistä tai parisuhteista, mutta harva tuntuu haluavan lainkaan suhteeseen. Jos joku ihminen jota jollain tavalla arvostan alleviivaa sitä että parisuhdetta ei tarvita, koen sen ahdistavana. Melkein kuin olisin uskovainen ateistien joukossa. Joku reliikki, ja vähän tyhmä.

Tuntuu että itsekkyys ja helppous on hip ja hop. Parisuhde yhden ainoan ihmisen kanssa koetaan rasittavana. Joten jos haluan sitä, minäkin olen rasittava? Tunteellinen idiootti?

Aika moni ikäiseni FB-kaverini on myöskin tehnyt selväksi etteivät jaksa etsiä enää ketään. Niin naiset kuin miehet.

[Hippi]

Ketjun aloitusviestissä mainittu ääriminimalismin jonkinlainen vastakohta lienee tässä: Valkoinen minimalismi, ei kiitos! Hennan uskomaton koti on kaikkea muuta. On värejä kirjavuuteen asti ja tavaraa tavaran päällä, ei kuitenkaan niin, että koti olisi tunkioksi muuttunut, vaan on runsaan anteliaalla kädellä sisustettu.

Tällaisia juttujahan viikoittain on, jotta katsokaa nyt, miten XX on kotinsa laittanut. Kyllä minä nämä tulkitsen vain hyväntuulen jutuiksi enkä mitenkään ärsyttäviksi tyrkytteiksi. Voihan joku noista itselleen ideaa saada, jos on yli päätään sisustamisesta ja laittamisesta innostunut. Tämän tapaiset aiheet on helppo skipata ohi, jos aihe ei kiinnosta.

Tästä jutusta opin uuden sanankin, Eklektisyys (kreikan kielen ἐκλεκτικός eklektikós 'valikoiva') kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista., joten lukeminen ei mennyt ihan hukkaan. Sisustusideat olivat minulle kyllä liian räväköitä.

[Toope]

Polyamorisuus tms. perusperhettä rikkovat ideat ovat aika lailla iltapäivälehtien (nais-)toimittajien perusjuttua.
En tiedä onko täysin tervettä...?

Miksi perusperheestä on tullut vihankohde tuolle vihervasemmistolle?
Pelkkä miesviha ei tuota selitä.

[Norma Bates]

Jotkut naiset innostuvat ideologioista, ja nämä samat naiset haluavat tuntea olevansa hyviä ihmisiä. Kun naisiin liitetään sosiaalisuus ja hoivaavuus, tottakai polygamia innostaa kun siinä pääsee olemaan usean ihmisen kanssa tekemisissä ja jeesustelemaan miten sydän oikein purskuaa rakkautta niin että on oltava monta kumppania tämän ylitsevuotavan rakkauden kohteena.

Jos polyzydeemin keskiössä on mies, hän haluaa johtaa ja leikkiä patriarkkaa. Ja panna useita naisia ilman että muija ulisee pettämisestä.

P8lyamoristit ovat vaan itsekkäitä. Tai pelkäävät kiintyä kehenkään, kun tämähän saattaa jättää.

[Melodious Oaf]

Mulla ei ole omasta mielestäni mitään tarvetta puolustaa esim polyamoriaa  tai seksuaalivähemmistöjä a) suhteessa perinteiseen ydinperheeseen tai b) ihmisten mielipiteitä vastaan, tai oikeastaan edes ruveta mielipiteistä sinänsä jankkaamaan vaikka ne ois mitä.

Mutta jos lainataan ketjun aihetta sen artikuloimiseen, mikä MO:ta hieman triggeröi, niin ehkä tietty juttu tossa mitä Toope tekee.

Polyamoria on naistenlehtien toimittajien perusjuttu — no, en siitä tiedä, kun en lue mutta hyvä että Toope tietää.

Toisaalta wokettajat murentaa perinteistä perhemallia. 

Tollaset mielipiteet ei sinänsä mielipiteinä edes ärsytä tai oikein tee mitään.

Kun eihän faktojen ja numeroiden valossa ongelma voi olla se, että polyamoriasta tai seksuaalivähemmistöistä puhuttais liikaa. Epäilen että lausumaton toive olisi täsmällisemmin, että perinteisestä ydinperheestä ei ylipäätään puhuttaisi ja tuotaisi esille negatiivista tai sen suhteen oltais hyvin hyvin varovaisia. Että tietyt jutut olis pyhiä ja kyseenalaistamattomia. Se mikä ei siihen mahdu vain sivuutettaisiin tai ei vaivattais ikään kuin "kansaa" tämmösillä.

Toi sisältää epäsuorasti sen, että pyhälle ja vankasti hyväksytylle jonkinlaisen vaihtoehdon esittäminen ja sen hyvänä pitäminen tai sellaisena esittäminen on uhka, jota on torjuttava. Ja epäilen ettei ole kyse niinkään mistään todellisista määristä vaan siitä että tollanen jo sinänsä on haitallista ja väärin.

Täsmälleen toihan on pelin henki monissa asioissa useissa muslimimaissa.

Voi ihan hyvin olla, että vuosia sitten Oseaniassa kadonnut Malaysian Airlinesin kone jäi sen takia löytämättä että maassa ihan todella uskotaan, etteivät muslimit ole homoja eivätkä tee itsemurhia sillä tavalla kuin länsimaissa tehdään. Nää on niin vankasti hyväsyttyjä ja itsestäänselviä isoja asioita, että voidaan tehdä aika kummallisiakin juttuja, jottei kuva murru tai jouduta sitä pakkaa yhteiskunnallisella tasolla avaamaan.

Eihän ne tietenkään kirjaimellisesti usko että ei ollenkaan itsemurhia tai homoja. Olennainen juttu on että vaikka oliskin niin tietyt rajat ylittävällä tavalla tätä käsittelevää materiaalia ei voida nostaa esille, ei niin että pakkaa avattaisiin ja oikeasti kyseenalaistettaisiin tiettyjä yhteiskunnan perusjuttuja tai vaivattais niillä "tavallisten ihmisten" päitä.

Se ei vaan käy.

Sain kuvan että Toopen käsitys on, että vasemmistolaiset ja liberaalit on niitä jotka väkisin pitää kiinni siitä, miten asioiden toivottais olevan, kun taas oikeisto ja hän itse päinvastoin edustavat realismia ja sen kohtaamista miten asiat todella ovat.

Silti toisesta suunnasta katsoen on tosi paljon sellaisia ongelmia, joita sitten taas sellaisen näkökulman ihmisillä on lähes pakottava tarve siivota pois ja kieltää. Eikä tossa ole oikeistolla tai vasemmistolla mitään monopolia vaan se koskee kaikkia.

Siihen mitä Toope sanoo kannattavansa kuuluu esim. sellainen että vaikka nyt kansalaisoikeusliikkeen aikana Yhdysvalloissa ei ollut mitään ongelmaa ja se kohkaaminen oli aivan perseestä — ja näin ajattelevia ihmisiä oli silloin siellä paljon.

Historia on muuttanut perspektiiviä tossa nimenomaisessa asiassa, mutta samalla tavalla se toimii ja tässä ja nyt ja Toopekin sitä koko ajan ilmentää.

Mielipiteitä enemmän triggeröi ajatus siitä, että joku sanoo ihan pokkana olevansa realisti ja painaa samaan aikaan kaikenlaista ja muita ihan uskomattomalla tarmolla alas ja maanrakoon.

Eikä tollanen poikkea mitenkään siitä, mitä sellainen täysin hypoteettisesti olis, jos ei pysytytä kohtaamaan vaikka sellaista että joku muslimi on homo tai että joku toinen muslimi lentää koneen maahan, eikä se tee sitä islamin puolesta vaan sen takia että sitä vituttaa ja sen mielestä niiden yhteiskunta on epäoikeudenmukainen tietyissä asioissa.

Niiden näkökulmastahan kaikki tollaset jutut homoista ja itsemurhista on vaan vaarallista hapatusta ja paskaa, ja koko kuvassa ainoa ongelma on, että niistä paskajutuista puhutaan ihan liikaa ja ihmiset uskoo kaikenlaista ihan turmiollista oikeiden ja hyvien juttujen sijaan.

Mitään ongelmaa niillä ei ole, ja ongelma on ne joka sellaista väittää.

Siitä se johtuu ja se on se syy, piste.

Isoja eroja vertaamieni asioiden välillä tietysti on, koska ei kukaan ketään pakota mihinkään eksklusiiviseen suhteeseen tai ydinperheeseen tai ei täällä siitä joudu vankilaan eikä valtio teloituta. Mutta provokatiivinen väite oli, että kyse olis silti siitä että ei ikään kuin sais oikeasti edes sanoa että tälle on joku hyvä vaihtoehto vaan että se ärsyttää niin maan helvetisti joitakuita.

En tiedä, ärsyttääkö siinä se että on niin paljon vaihtoehtoja joista puhutaan, ei tiedä kuka puhuu totta ja ketä uskoa, väsyttää ja kaipaa vaan selkeyttä ja helppoutta tai rauhaa.

Mutta kumminkin

[Norma Bates]

Uskon että ihminen syntyy homoseksuaaliksi. Voin uskoa että jotkut syntyvät väärään sukupuoleen, koska aivot ja keho "puhuvat keskenään eri kieltä".

Mutta polygamisteja kohtaan olen kriittisempi, koska on vaikea uskoa että joku syntyjään on pakotettu olemaan yhtäaikaa rakkaussuhteessa useaan ihmiseen. Lisäksi epäilen että polyt ovat dominoivia päällepäsmäreitä. Siis ne heistä, jotka sitä systeemiä keskeisesti pyörittävät.

Minkäänlaista säälittelevää tai mielistelevää vähemmistöstatusta en kyllä heille myöntäisi. Joskus tuntunut henkisten ihmisten parissa että vaaditaan kunnioittamaan polyja jaloina ja kehittyneinä yli-ihmisinä. Ei tule kauppoja.

[-:)lauri]

Polyamorisuus tms. perusperhettä rikkovat ideat ovat aika lailla iltapäivälehtien (nais-)toimittajien perusjuttua.
En tiedä onko täysin tervettä...?

Miksi perusperheestä on tullut vihankohde tuolle vihervasemmistolle?
Pelkkä miesviha ei tuota selitä.

I feel you. Kun työmuistiin mahtuu korkeintaan mies ja nainen, niin jokaisen ylimääräisen aikuisen sinne tunkemienen on järjetöntä.

[Toope]

Uskon että ihminen syntyy homoseksuaaliksi...

Itse uskoisin pikemminkin kyseessä olevan todennäköisemmin kehityshäiriö, koska biologiamme tukee kaksijakoista sukupuolijatkumista.