Selfie-kulttuuri

[Socrates]

Itse olen ollut siinä (harha)luulossa, että anonyymeja keskustelufoorumeita ei lasketa kuuluvan someen.

Niin tai näin, pitäisi kai nimetä, mitä ovat ne somessa yleisesti epämiellyttäviksi/vahingollisiksi koetut tai oletetut tapahtumat ja kokemukset:

1) Ikäväksi koettu kanssakäyminen kuten epämieluisat konfliktit, joukon jyräämäksi tai muuten kiusatuksi joutuminen tai yleensä negatiivinen palaute.

2) Fomo eli ulkopuolisuus. Kukaan ei kommentoi omia julkaisuja, ei tykkäyksiä, vähän kavereita/seuraajia.

3) Vertailu. Liittyy edelliseen eli toisten julkaisut aiheuttavat huonommuuden tunnetta.

4) Liiallinen riippuvuus ja ajankäyttö somessa.

Nuo voivat esiintyä kaikki yhdessä tai yksistään. Lienee yleinen käsitys, että nuori kärsii useimmista noista enemmän kuin keski-ikäinen tai vanha ihminen. Oletetaan että vanhemmiten osaa suhteuttaa paremmin somen ongelmat, mutta pidän tuota oletusta vähän kyseenalaisena. Yksinäinen vanhempi ihminen, joka jyrätään somessa voi kokea sen yhtä lailla vahvasti, mutta sitä ei ole yhtä suotavaa valittaa kuin nuoren kokemusta kiusatuksi joutumisesta.

[TSS]

^Tuossa oli varmaan ihan hyvin eritelty noita somen uhkia. Varmaan keskeisimpiä vaikutuksia ihmisen mieleen, tutkitustikin, on itsetunnon huonontuminen (tosin voisi ajatella, että se voisi toimia myös sen parantajana, riippuen henkilöstä?) ja somen taipumus lisätä ahdistusta ja masennusta. Mutta näistä on tietysti aina vaikea tietää, missä määrin esim. jo valmiiksi ahdistuneet tai masentuneet käyttävät sosiaalista media, toisin sanoen runsas käyttö voi olla myös oire eikä syy.

Instagramhan yritti tehdä itsestään mielenterveydelle terveellisemmän alustan piilottamalla tykkäysten määrän, koska tiedettiin, että moni "live for likes". En oikein tiedä miten moinen kokeilu päättyi. Jotain soraääniä siitä taisi tulla.

Tuo on kyllä totta, että jotkut vanhemmat, someen tottumattomattomat henkilöt voisivat voida aika huonosti jos heidät heitetään keskelle kiivasta somekeskustelua. Jos vaikka ajattelisin jotain sukulaistätiä keskustelemaan nettiin, niin voisi se keskustelutyyli viedä yöunet 🤔 Nuoret taas ovat tottuneet sellaiseen.

[Hippi]

^
Luulenpa, että kuka tahansa on jokseenkin hämmentynyt jos ihan kylmiltään heitetään keskelle jotain netissä riehuvaa vesilasimyrskyä tai somen räjähtelyä. Ei siinä niin ikää katsota. Eikä minusta ikää katsota siinäkään, miten somessa selviytyy. Onhan somea nyt jonkinlaisessa muodossa jo reilut parikymmentä vuotta ollut, joten silloin alkuaikoina vankassa aikuisiässä olleet voivat hyvinkin olla jo vanhoja iältään, mutta kokemuksen myötä yhtä sopeutuneita kuin kuka tahansa muu.

Minkähän ikäisiä TSS:n täti on tai ihminen, josta socru (n.60v.) puhuu vanhana? Miksi ylipäätään joku (oikeasti) vanha nyt yhtäkkiä nakattaisiin somen pyörteisiin, jos ei tähän mennessä ole mielenkiintoa ollut.

Lisään nyt sen verran vielä, että en todellakaan ole mikään someasiantuntija, vaan lähinnä keskustelufoorumia lukuun ottamatta aikalailla ulkojäsen, joka kurkkii vain annettuja linkkejä, jos vaikuttaa kiinnostavalta. Meseä an laske somen osaksi, sillä sitä käytän vain perhepiirissä. Samoin FB käyttö on rajautunut vain muutamaan perheenjäsenten ulkopuolella olevaan perheenjäsenten lisäksi.

[TSS]

^ Ajattelin jotain +70 vuotiaasta, joka on tottunut kohtuu diplomaattiseen livekeskusteluun. Siis tuli oikeasti mieleen yksi henkilö, joka varmaan menisi tolaltaan, kun kasvokkainen peruskohteliaisuus ei ole mukana. Toki moni vanhempi tyyppikin osaa räyhätä eikä olisi moksiskaan keskusteluista. Varmaan luonnekysymys tosiaan enimmäkseen.

[Socrates]

Ajattelin jotain sellaista, että nuorilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettu esimerkiksi haarukassa 15-25v ja vanhemmilla (eikä vain vanhoilla) jotain 50+ porukkaa, joka pääsi tutustumaan someen vasta aikuisena tai jopa hyvin varttuneena.

Ja tuota taustaa vasten voisi ajatella, että nuorilla on realistisemmat odotukset somesta. Varttuneilla ne voi olla alussa tosi kovat ja sitten tulla pettymys, kun huomiota ei riitäkään kaikille eikä tykkäyksiä satele puhumattakaan jos siellä jotain rähinää ja banneja tulee.

Tuossa just erääseen fb ryhmään tuli 70 v nainen, joka vaikuttaa hiukan kokemattomalta somessa ja postaa joka päivä ryhmään ja kommentoi ja häärii sen tuntuisena, että siitä on tullut iso juttu.

Yleensä ongelmia somessa tulee alussa ja voisin olettaa, että nuoremmilla on alkuunpääsy mutkattomampaa kuin jollain iäkkäämmällä. Ja kyllä edelleen someen putkahtaa uusia postaajia.

[Melodious Oaf]

Epäilen että "somen ongelmat" ovat sellainen juttu, että vaikka jollain niitä olisikin, välttämättä helpoin tai oikea projekti ei silti ole laittaa nimenomaan somen käyttöä ja siihen liittyviä juttuja remonttiin, vaan... joku ihan muu muutos elämässä saattaa tuottaa siihen parannusta vähän kuin sivutuotteena.

Voi olla että ei itse näe siinä oikein mitään ongelmaa ja se on aivan liian vaikea juttu hahmottaa ja ottaa haltuun siitä käsin, missä elämässään menee. Tai toisaalta vaikka näkiskin että joo, tolla tavalla haluaisin toimia ja toi ois hyvää, voi olla ettei sen toteuttamiseen vain ole realistisesti rahkeita tai edellytyksiä.

Jos joku elää sosiaalisesti jämähtänyttä elämänvaihetta tai on melko eristynyt ja iloitsee vaikka siitä, että joku mitä kirjoittaa Jodeliin saa tykkäyksiä, ei se mun mielestä ole oikein mistään pois ja hyvähän sekin on.

Silti kun puhutaan siitä, tyydyttääkö jokin nettiaktiivisuus tai some kestävällä tavalla ihmisen tarpeita, mun mielestä usein ne on vaikutuksiltaan aika "heikkoja" tai ainakin lyhytkestoisia.
   Siellä tehty saattaa vaikuttaa reaalielämään jopa suoraan ja voi heijastua siihen monin tavoin, mutta... silti voi saada jollakin kevyellä jutulla lyhyen tähtäimen palkintona jotain tykkäyksiä tai aika helposti jotain hyvää, siis tavallaan "liian helposti". Ja samaan aikaan tollasen tekeminen kestävästi ja niin että se tuottais elämään paljon hyvää onkin aivan hiton vaikeaa.

Pitäis olla kirjallinen ilmaisu hyvää, ja sitten vielä korostuu aika paljon visuaalisuus ja se, että pitää näyttää hyvältä ja hallita niitä juttuja tosi hyvin. Ja toisaalta olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa siinä mielessä, että on oikea media ja alusta ja pelisilmää, vaikka yksi verkkopohjaisten juttujen hyöty onkin juuri tämän haasteen ainakin näennäinen loiventaminen.
     Esitän siis, että vaaditaan sekä "enemmän" että "vähemmän" kuin mitä ns. "oikeasti vaadittais" elämässä asioiden tekemiseen niin, että ne on riittävän hyviä.

Ja vaikka nettipreesensin anti ja toi kaikki olis sinällään "hyvää", koen että monesti vähemmällä ja vähemmällä vaivalla voi kasvotusten saada paljon enemmän.

Oli nyt käytössä oleva alusta some tai ei (ajattelen että tavallaan on), voin täällä kirjoittaa ummet ja lammet tai yrittää perustella tai välittää jotakin niin, että sen joku jopa tajuais tai... ties mitä kaikkea hölmöä täällä aina välillä tekeekin.
     Toisaalta voin käydä jossakin lyhyen rennon vuoropuhelun, jossa en mielestäni tee tai sano erityisesti mitään, mutta se voi silti tuoda jonkun uuden ystävän tai jotain ihan uutta ja konkreettisesti vaikuttaa elämään tosi paljonkin.

Sellainen ei välttämättä vaadi vaikeiden kysymysten käsittelyä, hienolta näyttävää olemusta tai vahvaa verbaalista tai visuaalista otetta, ei mitään erityistä tai ihmeellistä, ei sitä että hirveän moni kokis sen resonoivan tai antavan niille mitään tai puhuttelevan, vaan riittää että joku on vain oma itsensä.

Yritän kai haarukoida yhtä sellaista juttua minkä näen "nettikanssakäymisen" ja "somen" ominaishaasteeksi. Mutta en vaan osaa sitä selkeästi esittää

[Xantippa]

^ Ajattelin jotain +70 vuotiaasta, joka on tottunut kohtuu diplomaattiseen livekeskusteluun. Siis tuli oikeasti mieleen yksi henkilö, joka varmaan menisi tolaltaan, kun kasvokkainen peruskohteliaisuus ei ole mukana. Toki moni vanhempi tyyppikin osaa räyhätä eikä olisi moksiskaan keskusteluista. Varmaan luonnekysymys tosiaan enimmäkseen.

Ajattelin jotain sellaista, että nuorilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettu esimerkiksi haarukassa 15-25v ja vanhemmilla (eikä vain vanhoilla) jotain 50+ porukkaa, joka pääsi tutustumaan someen vasta aikuisena tai jopa hyvin varttuneena.

Ehkä tulokulman erilaisuus on tässä. Omassa piirissäni on niin innokkaita somen käyttäjiä kuin sellaisia, joita ei kiinnosta tippaakaan. Jos ajattelen otosta vanhoista, eli Socrun mainitsemista 50+  niin eivät hekään kuitenkaan missään puskissa ole eläneet, vaan ihan todellakin käyttäneet muita viestintävälineitä ennen somea. Semmoisia kuten puhelin, jolla tehtiin ihan kauppaakin ventovieraiden kanssa, vaikka ei oltukaan nähty livenä. Tai hoidettiin muuta yhteistyötä aivan eri maihinkin. Jo näissä ymmärrettiin, että eleet ja ilmeet eivät välity, joten äänensävyllä ja sanavalinnoilla on suuri merkitys. Ei ollut mitään rakettitiedettä ymmärtää sama somesta.

Omalla miehelläni mm. oli aikoinaan hyvin virea skypeyhteisö, jossa keskusteltiin anonyymina kirjoitellen tai puhuen, mutta parin kanssa vaihtoi oikeita numeroita ja ovat ystäviä vieläkin. Huolimatta tästä hän ei ikinä innostunut facesta, instasta tms. Eikä keskustelupalstoista, ei todellakaan tajua, kuinka paljon aikaa viitsin tänne uhrata etenkään kuumimpana aaveaikoina. Hän ei nimenomaan kuuntelisi semmoista pskaa tippaakaan vapaa-ajallaan, kun ei töikseenkään tarvitse...

Ei kaikki nuoretkaan toisaalta viihdy somessa. Vaikka pelaa aktiivisesti, ei se tarkoita, että mikään twitter kiinnostaa, esimerkiksi.

Jotenkin vaan koen vähän luutuneeksi yrittää ikäpolvistaa tätä asiaa, sillä se tuntuu niin helpolta tieltä ulos ongelmasta, jos sellainen nähdään.

T: Xante

Muoksis: siis ehkäpä tosiaan kyse on vain enemmänkin yksilöiden tilanteista: jos olet sosiaalisesti aktiivinen ja osaat luovia erilaisissa tilanteissa, ei se somessakaan ongelma ole. Jos olet kovin tottunut (ja odotat) tiettyä kaavaa, totta kai on haastellisempaa.

[TSS]

^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?

[Xantippa]

^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?

Periaatteellisesti aina, joo. Mutta tässä kuten muissakin asioissa olen taipuvainen ajattelemaan, että enemmän eroja on yksilöiden välillä kuin ryhmien. Koska se on kuitenkin aina yksilö, joka on yksilöllisellä janallaan johtuen niin monista syistä.

Jos vaikka vertaamme vakavasti masentunutta, yksinäistä aikuista reippaaseen nuoreen, jolla on kiva, muista reippaista nuorista koostuva kaveripiiri, tuskin voimme kuvitella, että heidän tilanteessa somessaKAAN olisi edes verrannollinen aidosti.

Ja siinähän se onkin, että omassa otannassani ei juuri eroja ole. Jotkut ovat puhelin kädessä koko ajan ja toiset eivät, ihan iästä riippumatta.

T: Xante

[Hippi]

Voihan tuossa vaikka niinkin yksinkertainen asia kuin työhistoria tehdä ihmisten välille valtavia eroja.

Meilläkin yli kaksikymmentä vuotta on ollut koko (suuren) firman henkilöstön käytettävissä avoin yhteydet tiedon valtateille ja sen erilaisilla alustoilla. Firmassa vain pieni osa on varsinaisia nörttejä, mutta kaikki ovat työaseman ääressä nököttäviä siistiä sisätyötä tekeviä. eiköhän noille ole nettielämä kaikessa raadollisuudessaan tullut tutuksi joko osallistumisen kautta tai ihan vain sivusta seuraten.

Itselläni tuli aikanaan IRC-galleria tutuksi omien penskojen kautta, sillä meillä oli diili, että huushollin yhteiskäytössä oleva kone on yhteisissä tiloissa ja voin nähdä, mitä lapset tekevät koneella, joskaan yksityisiä keskusteluja en tietenkään seurannut. Pian kai tuon jälkeen tuli FB ja se oli mielestäni täysin idioottimainen alussa, sillä tapana oli raportoida kaikki tekeminen tasolla: menen syömään ... söin hyvin. Aikuisemien käyttäjien myötä tuo lienee jäänyt pois tai en ainakaan ole enää sellaiseen törmännyt.

Mutta siis työelämä on varmaan monet jo nyt vanhoiksi luokiteltavat opettanut käyttämään koneita ja liikkumaan netissä, myös somessa ja meitä sopivan ikäisten lasten vanhempia on kouluttaneet omat lapset. Omiin käsiin on jäänyt sitten se, miten kiinnostunut koko somesta lopulta on

[TSS]

^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?

Periaatteellisesti aina, joo. Mutta tässä kuten muissakin asioissa olen taipuvainen ajattelemaan, että enemmän eroja on yksilöiden välillä kuin ryhmien. Koska se on kuitenkin aina yksilö, joka on yksilöllisellä janallaan johtuen niin monista syistä.

Jos vaikka vertaamme vakavasti masentunutta, yksinäistä aikuista reippaaseen nuoreen, jolla on kiva, muista reippaista nuorista koostuva kaveripiiri, tuskin voimme kuvitella, että heidän tilanteessa somessaKAAN olisi edes verrannollinen aidosti.

Ja siinähän se onkin, että omassa otannassani ei juuri eroja ole. Jotkut ovat puhelin kädessä koko ajan ja toiset eivät, ihan iästä riippumatta.

T: Xante

Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.

[Xantippa]

Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.

Näinpä vähän keskustelun alussa sanoinkin, että aiheesta on varmaan tehty jo sen verran tutkimusta, että sinällään asiasta mutuilu yleistasolla on vähän epäkiinnostavaa, eli ikään kuin pyrkimys puhua tutkimuksellisella, yleisellä tasolla, mutta vain ilman niitä tutkimuksia

Jos taas puhutaan yksilöllisellä tasolla omien  kokemuksien perusteella, tietysti linja on loputon, jos vähän kaikkeen toiseen sanomaan alun perin suhtaudutaan siten, että no joo, mutta tuskin nyt noin kuitenkaan ja varmaan tutkimuksetkin taitaa sanoa.

Eli ehkä olisi selkeämpää, jos määriteltäisiin, kummalla tasolla puhutaan?

T: Xante

[Socrates]

Onhan oleellinen ero siinä, että missä vanhemmille ihmisille some on paikka, minne mennään ottamaan kantaa kaikkeen maan ja taivaan väliltä, nuorille se on enemmän tilaisuus tsekata mitä kaverit parhaillaan puuhaavat. Heille pääsääntöisesti kevyemmin otettava alusta. Yhtä arkinen kuin nuorena itselleni oli joku Hesari.

Sen takia myös mahdolliset ongelmat erilaisia.

[TSS]

Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.

Näinpä vähän keskustelun alussa sanoinkin, että aiheesta on varmaan tehty jo sen verran tutkimusta, että sinällään asiasta mutuilu yleistasolla on vähän epäkiinnostavaa, eli ikään kuin pyrkimys puhua tutkimuksellisella, yleisellä tasolla, mutta vain ilman niitä tutkimuksia

Jos taas puhutaan yksilöllisellä tasolla omien  kokemuksien perusteella, tietysti linja on loputon, jos vähän kaikkeen toiseen sanomaan alun perin suhtaudutaan siten, että no joo, mutta tuskin nyt noin kuitenkaan ja varmaan tutkimuksetkin taitaa sanoa.

Eli ehkä olisi selkeämpää, jos määriteltäisiin, kummalla tasolla puhutaan?

T: Xante

Itse olen yrittänyt käsitellä enemmän yleisellä tasolla, mutta tietysti yleisen tason mallit johdetaan lopulta yksittäistapauksista (suuresta määrästä sellaisia). Mutta tämä on tällaista jutustelua, menee varmaan liian vaikeaksi jos aletaan hirveän tieteellisellä tyylillä tätä käsittelemään. Ja täällä keskustellessa mutu on tavallaan sitä, mitä haetaankin, koska muutenhan kannattaisi lukea vain tutkimuksia 🙂

Mutta joo, onhan tässä keskustelussa tuntunut olevan vähän sudenkuoppia, jotka voi liittyä juuri keskustelijoiden erilaisiin tulokulmiin.

[Xantippa]

Onhan oleellinen ero siinä, että missä vanhemmille ihmisille some on paikka, minne mennään ottamaan kantaa kaikkeen maan ja taivaan väliltä, nuorille se on enemmän tilaisuus tsekata mitä kaverit parhaillaan puuhaavat. Heille pääsääntöisesti kevyemmin otettava alusta. Yhtä arkinen kuin nuorena itselleni oli joku Hesari.

Sen takia myös mahdolliset ongelmat erilaisia.

Socrates kaataa itselleen taas vaan tai ehkä myös kavereilleen.

Todellakaan omassa piirissäni ei juosta ympäri somea eri alustoilla ottamassa kantaa, vaan nimenomaisesti tsekkaillaan kavereiden puuhia. Se on itselleni ollut ainakin esim. facen isoin anti, että välillä kuulee semmoisistakin kavereista ja heidän puuhistaan jotain, joita ei muuten tulisi tavattua juurikaan tai yhteyksiä pidettyä aktiivisemmin muilla välineillä.

Mutta eihän nuoriso tosiaankaan facessa enää edes mitään tsekkaile, vaan heillä on tähän muut välineet, mutta ei se asiaa muuta. Ne, joita kannanotot kiinnostavat esim. poliittisesti kyllä käyvät twitterissä, jos siellä heitä kiinnostavaa keskustelua on. Tai sitten jonnekin instaan säilövät kuviaan, kun ovat sen vuosikausia sitten aloittaneet. Ja jälleen ihan iästä riippumatta.

T: Xante