Selfie-kulttuuri

[Norma Bates]

On yksi asia FB-selfieiden kanssa jota en ymmärrä. Ihminen laittaa naamansa kuvan esille silloin kun se mitä hän laittaa ohessa olevaan tekstiin ei millään tavalla käsittele hänen olemustaan. En tiedä osasinko tämän nyt sanoa oikein. Mutta yhdessä FB-ryhmässä sitä alettiin muidenkin taholta ihmetellä että mikä jumalaton hinku naisilla oli kokoajan esitellä kasvojaan. Itsekin sitten aloin sitä dissaamaan, ja huonosti kävi. Yksi nainen julkaisi kasvoistaan mustavalkokuvan ja ohessa oli joku semmoinen teksti että tämä suhde ei tunnu oikein hyvältä, tai jotain tämmöistä. Joku sitä sitten kai kysymysmerkkaili tai jotain, ja minä menin ehdottelemaan että nainen on suhteessa kummituksen kanssa. Eli luulin tai esitin että kyseessä on vitsi, kun siitä mustavalkokuvasta tuli sellainen tunnelma että jotain parapsykoloogista tms. Naisella taisi olla vielä silmät auki levällään. Nythän on tietty niin että joillain ihmisillä vain on semmoinen outo tuijottava katse, joten autistisena idioottina en tajunnut että olin tullut pilkanneeksi hänen ulkonäköään, kun yritin vain tsoukkia vääntää siitä yleiseksi käyneestä oman naamansa vimmaisesta esittelystä. FB-ryhmän mode laittoi porukoille banneja moisesta keljuudesta, ja päädyin osalliseksi.

Totesin että minä en varmaankaan ko. naisvaltaisessa ryhmässä oikein viihdy enivei, joten otin ritolat.

Eräässä ryhmässä naiset (yhtäkään miestä en muista nähneeni tällä asialla) laittelevat kuvia kasvoistaan sillä odotuksella ja toiveella että joku näkisi heidän kasvoistaan heidän aiempia inkarnaatioitaan. Ainahan siellä joku sitten heittelee ummet ja lammet, ja jotain herttaista. Ei ole tainnut kukaan sanoa että joopa joo, olit varsinainen sadisti ja murhamies 2. maailmansodan aikaan, oikein natsien natsi...

Sitten on tietysti nämä sinkkuryhmät joissa naisilla on ne tekoripsensä ja rintavako leukaan asti, mutta sen taisinkin jo mainita.

Yksi mitä on kanssa tajua, että jos maataan lasaretissa koipi kipsissä tai muuten vammaisena, niin jos sen kuvan kanssa esittelee, miksei laiteta kuvaa siitä kipsatusta kintusta, vaan laitetaan itkettyneistä kasvoista. Joillakin on siis tosiaan joku ihmeellinen tarvis kaikessa aina tuoda esiin se naamataulu.

Nyt tuli mieleen että olisiko ideana että kun ihmisten kesken keskustellaan, niin joillekin ne kasvot olisivat eräänlainen avatar, eli halua korostaa sitä että kenen kanssa tässä toiset keskustelevat? Yrittävät tehdä somesta enempi liveä, todellisempaa?

[-:)lauri]

Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)

Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.

[Xantippa]

Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)

Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.

Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.

T: Xante

[-:)lauri]

Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)

Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.

Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.

T: Xante

Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.

[-:)lauri]

Toinen pointtini koski sitä, että selfien postaajassa on jotain psykologisesti vialla.

...tai ei välttämättä vialla vaan palautejärjestelmä on siten ehdollistunut, että siinä missä, jotain kehutaan siitä, että osaa maalata hienon kuvan niin toista kehutaan siitä että on kaunis ja pikkuhiljaa molemmille tuon henkilökohtaisen ominaisuuden kanssa pelaamisesta tulee tapa ja aina palaavat esittelemään tuota ominaisuuttaan.

[Hippi]

^
Kaavan mukaan kaverit uskollisesti kirjoittavat ihailevia kommentteja "olet ihana", "voi miten kaunis" jne. Kirjoitetaan, koska niin on tapana ihan riippumatta siitä, mitä mieltä kirjoittaja on kuvasta. Jos kuvan jättää (rehellisyyden nimissä) huomiotta useamman kerran, niin meneekö kaveruus katkolle? Kuviinhan ei voi kommentoida, että siinä olisi jotain vikaa. Silloin kaveruus varmaan katkeaa kohtalaisen nopeasti.

[-:)lauri]

^
Kaverit tuppaavat olemaan vähän sellaisia.

[TSS]

Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)

Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.

Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.

T: Xante

Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.

Tämäkään ei vielä selitä sitä, miksi yksilö postaa sen someen. Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee. Keskustelun pääpointtina ei ole arvottaa sometusta ilmiönä hyväksi tai huonoksi, eikä sellainen asian mustavalkoisena näkeminen kovin järkevää olisikaan. Minua kiinnostaa esimerkiksi tunteet, tarpeet ja ihmisten luomat merkitykset sometuksen taustalla. Siinä mielessä sellainen tulokulma, että se nyt vaan on niin, toiset tykkää ja toiset ei, ei ole kamalan antoisa ja selitysvoimainen näkökulma.  Se on varmaan kuitenkin ihan riittävä näkökulma, jos ei ole kovin paljon motivaatiota juuri kyseistä asiaa pohtia - kaikilla on omat kiinnostuksenkohteensa.

[-:)lauri]

Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)

Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.

Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.

T: Xante

Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.

Tämäkään ei vielä selitä sitä, miksi yksilö postaa sen someen. Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee. Keskustelun pääpointtina ei ole arvottaa sometusta ilmiönä hyväksi tai huonoksi, eikä sellainen asian mustavalkoisena näkeminen kovin järkevää olisikaan. Minua kiinnostaa esimerkiksi tunteet, tarpeet ja ihmisten luomat merkitykset sometuksen taustalla. Siinä mielessä sellainen tulokulma, että se nyt vaan on niin, toiset tykkää ja toiset ei, ei ole kamalan antoisa ja selitysvoimainen näkökulma.  Se on varmaan kuitenkin ihan riittävä näkökulma, jos ei ole kovin paljon motivaatiota juuri kyseistä asiaa pohtia - kaikilla on omat kiinnostuksenkohteensa.

Eikö kysymystä voi palauttaa tarpeeseen postittaa yhtään mitään someen? Kuten nyt vaikka, mikä tarve meillä on esitellä täällä kysymyksiämme tai mielipiteitämme? Ehkäpä palaute vain on somessa parempaa joko määrällisesti ja/tai laadullisesti kuin somen ulkopuolella?

[TSS]

^ Kyllä kysymyksen voi laajentaa koskemaan ylipäätään somettamista, ei pelkästään selfieitä. Alkuajatus lähti näistä selfieistä, kun jotenkin aloin haeskella ajatusta, onko suomalaisuudessa tapahtunut muutos, että onnella (esim. hyvällä ulkonäöllä) onkin lupa avoimesti leveillä? Tätä sometusilmiötä voinee tarkastella monesta tulosuunnasta, ehkä osaltaan muutoksena asenneilmastossa, toisaalta taas ihmisten tarpeiden kautta ja mitä kaikkea te/me nyt vaan keksitään.

Muistaakseni olen näkkärille avannut aikoinani ketjun myös siitä, miksi keskustelupalstalle kirjoitellaan. Eli sekin kiinnostaa, mutta tutkimuskysymystä on tietysti jotenkin rajattava, eli yksi asia kerrallaan. 🙂

[Amore]

Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee.

Sanoisin, että kuvasometus ei monelle palvele mitään yksilöllistä tarvetta. Sitä vain sometetaan, koska muutkin somettaa - mitään miettimättä. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät harrasta itsetutkiskelua. Eivät välttämättä koko elämänsä aikana. Tykkäyksistä saa kuitenkin pienen mielihyväboostin. Siinä koko looppi kaikessa yksinkertaisuudessaan.

[Socrates]

Minulla on fb kaverina ikäiseni veteraaniurheilija, joka vuosia laittoi lähes päivittäin faceen jonkun esittelykuvan timmistä kropastaan. Useimmiten pyykkilautavatsa, mutta välillä selkäpuolikin. Joku huomautti siitä ja tahti harveni, mutta on taas uudelleen kiihtynyt.

Mutta postailee muutenkin älyttömästi. Olisiko niin, että pelkää seuraajien katoavan, jos tulee päivänkin tauko kuviin.

Mutta ei minua lihaspullistelut tai tissien/perseitten esittelyt ärsytä. Muut elvistelyt saattavat joskus tympiä.

[Xantippa]

Hmm, tässä nyt annetaan vai annetaanko ymmärtää, että erityisesti kauniit ihmiset julkaisevat selfietä postatakseen kauneuttaan. Mutta eihän se nyt niin mene, vaan selfietä ottavat lähes kaikki, erilaisissa tilanteissa. Yleensä niitä kai otetaan hengessä cicero kävi täällä, vai mikä se maailman vanhin grafitti väitettiin olevan.

Eli enemmän kuin ulkonäöllä, onnella tms. kerskumista näkisin sen olevan modernihko tapa osoittaa existentialismia, ajattelen, olen, elän. Läsnä täällä sitä minäkin, muiden mukana.

Joillekin ryhmään kuuluminen varmaan on tärkeämpää kuin toisille, mutta itse näen siis, että noissahan jaetaan elämää, tapahtumia.

Onhan sekin mielenkiintoinen kysymys, miksi ajateltaisiin, että jos postaan selfien eiffel-tornin juurelta, teen sen paitsi esitelläkseni itseäni niin myös kerskuakseni, ts. miten eri ihmisille välittyy eri tavalla esimerkiksi selfie.

Kyllä minäkin monesti ajattelen, että tämä olisi nyt kiva jakaa jonkun kanssa, mutta mukana ei ole muita, somessa sitten olisi muita, mutta yleensä silkka laiskuus iskee. Lisäksi en varmaan osaisikaan ottaa ainakaan mitään kivaa selfietä, tarkoitan, että en osaisi varmaankaan kuvalla välittää sitä, mitä yritän.

T: Xante

[TSS]

Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee.

Sanoisin, että kuvasometus ei monelle palvele mitään yksilöllistä tarvetta. Sitä vain sometetaan, koska muutkin somettaa - mitään miettimättä. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät harrasta itsetutkiskelua. Eivät välttämättä koko elämänsä aikana. Tykkäyksistä saa kuitenkin pienen mielihyväboostin. Siinä koko looppi kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Se, että ei tiedosta tai mieti toimintansa syitä, ei poista syiden olemassaoloa. Kaikella, mitä teemme, on syynsä - everything happens for a reason!

[Amore]

Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.