Selfie-kulttuuri

[Melodious Oaf]

Mallailen tätä vähän eri yhteyteen. Katsotaan antaako se mitään.

Kielten opetusta vois ajatella niin, että siinä on kielen sanasto, rakenne ja ääntämys. On kielet järjestelminä sekä osana yhteisöjä, elämänmuotoja ja identiteettejä. On kyky mielellistää ja kielellistää, kyky tunnistaa ja rohkeasti käyttää omia kielellisiä rersursseja. Ja ties vaikka mitä.

Totta kai on hyödyllistä, jos opettajalla on lingvistiikan osaamista.

Käytännön työ, jossa opetetaan ja toimitaan oppilaiden kanssa, voi kärsiä siitä, että opettaja liikaa reflektoi ja analysoi esimerkiksi lingvistiikan linssillä koko ajan tätä kaikkea.
    Versus että toimii rennosti ja vähemmän miettien.

Tosi tönkkönä esimerkkinä:  Osaat käyttää suomea, vaihdella puhekielen, kirjakielen sun muiden välillä jouhevasti, käyttää intonaatiota luontevasti ja vaikka mitä.

Vaikka olisit tosi hyvä lingvistiikassa ja sitä kautta olis noihin vaikka mitä annettavaa, aika todennäköisesti teet noi jutut paremmin jos et mieti liikaa etkä pinnistele.

Ehkä olet silloin rennommin läsnä kielen käyttäjänä, jää kenties isompi siivu ihan muuhun tai jopa tyhjäkäynnille. Tai jotain.

Jollain tasolla vois ajatella että "lingvistiikka" on sama asia kuin "kielitietoisuus".
  Lingvistiikassa on teoriatason kuvauksia ja selityksiä ilmiöistä, ja toisaalta dataa sekä datan keräämistä kielestä ja sen ilmiöistä.
  Kielitietoisuus taas periaatteessa tarkoittaa huomaamista ja ymmärtämistä kieleen liittyvissä asioissa.
Oma bias on nähdä kielitietoisuus niin, että se ulosmitataan toimintana eikä selityksinä, vaikkei se olekaan vain se mikä siitä näkyy. Ei varmaan ole kovin kosher käsitys alan ihmisten mielestä, mutta ajatus on, että se on jotain joka tukee ja ohjaa omien kielellisten resurssien hahmotusta ja käyttöä tosi laajasti ymmärrettynä.
     Se mikä auttaa tässä tai vahvistaa tätä, myös vahvistaa tai nostaa kielitietoisuutta, vaikkapa tasapainottamalla sen osa-alueita paremmin tai jotain muuta tällaista.

Toiminta ei välttämättä vaadi eksplisiittistä ymmärrystä, eli luovun samalla käsityksestä, että kielitietoisuus tarkoittais vain eksplisiittistä ymmärtämistä.
    Taustalla kaiku monesti ennenkin esittämäni ajatus, että toiminnallisesti ihminen pystyy parempaan, jos ei vaadita, että kuvausten ja selitysten pitää olla samalla tasolla kuin toiminnan — tai että kuvauksia ja selityksiä pitäisi jalostaa siinä samalla.

Läppätason esimerkkinä miettimällä vaikka että "Mitä ihmiset normaalisti tällaisessa tilanteessa tekee?" vois ehkä saada itsensä jopa solmuun.

Ja voihan olla täysin tarkoituksenmukaista ja hyvä mennä lukkoon ja että toiminta pysähtyy.

Mutta "ei-mietitty normaali" on eri suoritus kuin että miettien hakee sitä, mikä on normaalia, ja sitten vielä tekee sen "normaalisti" ja "jouhevasti".

Vähän sama jos korvataan "normaali" sanalla "moraalinen" tai "hyvä" tai jopa määreellä "omien arvojen mukainen".

Totta kai on tärkeä hahmottaa, millaisia ovat omat arvot tai niiden mukainen toiminta.
     Esim mun olis hyvä jossain kohtaa miettiä,  minkälainen haluaisin olla somen tai digitaalisten laitteideni käyttäjänä. Kuvitella hommaa uusiksi ja löytää näkymää siihen, mitä se vois olla ja mihin voisin olla menossa.

Silti "omia arvoja" ei mun mielestä yleensä tarvitse muuttaa eikä ne itsessään ole ongelma. Ennemmin on kyse siitä, miten ja mihin niitä kulloinkin käyttää vai käyttääkö edes.

Vähän noin on lingvistiikan suhteen opettamisessa: Hiton jees ja tärkeä juttu sinänsä, mutta silti olennainen kysymys on, miten saat siinä hommassa hyödynnettyä sun erilaisia resursseja, joista osa voi olla yhteydessä vaikka taustaan lingvistinä.

Silloin se on samaan aikaan aivan olennaista siinä kuka ja mitä olet, ja silti tietynlainen 'ideaali' voi aika monessakin kohtaa olla unohtaa se täysin ja päästää siitä irti.

Tässä ideaalissa  oma 'kielitietoisuus' on koko ajan läsnä siinä mitä teet — tai toi kuva sisältää oletuksen, että ollaan tilanteessa, jossa sun toiminta ilmentää sitä.

Silloin 'kielitietoisuus' on vähän niin kuin 'arvot' — siis löyhänä analogiana.

Mulla saattaa hyvinkin olla hölmö tapa ajatella tätä, mutta...  yleistävänä perusoletuksena on, että ihmisen arvot ja esimerkiksi ihmisen kielitietoisuus ovat koko ajan ihan riittäviä.

On hyödyllistä uteliaasti tutkailla niitä sekä myös kannustaa tällaiseen. Niitä voi ehkä tukea tai vahvistaa tai silleen... kultivoida. Tavallaan vaalia niitä, mutta myös vaalia maata josta ne itää eikä vaan sitä mikä jo näkyy.

Toihan on järisyttävän naiivia   Mutta niin kai sitä on joskus.

[-:)lauri]

Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.

Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.

Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.

Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.

Minä kun en ajattele edes lottopallojen pomppivan sattumanvaraisesti, en voi ajatella, että ihminenkään toimisi koskaan ilman mitään vaikuttimia. Kaikki maailmassa noudattaa jonkilaista syy-seuraus-suhdetta, vaikka syyt monesti jäävätkin tietämättömiksi.

Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.

[TSS]

Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.

Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.

Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.

Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.

Minä kun en ajattele edes lottopallojen pomppivan sattumanvaraisesti, en voi ajatella, että ihminenkään toimisi koskaan ilman mitään vaikuttimia. Kaikki maailmassa noudattaa jonkilaista syy-seuraus-suhdetta, vaikka syyt monesti jäävätkin tietämättömiksi.

Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.

Ei siitä tarvitse hermostua, jos tuon ilmi taas yhden "varjopuolistani", pätemisen, leuhkimisen tarpeen. Mutta vaikka tällaisen vireen joskus itsessäni huomaan ja sen ääneen sanon, en usko, että olen kuitenkaan kamalan huono ihminen tai täysin erilainen kuin ihmiset yleensä. Mutta ilmeisesti kukaan muu paitsi ehkä Kopek ja socru ei tunnista itsessään tuollaista, joten ehkä sittenkin olen vain huonompi kuin muut, leuhkimisine kaikkineni.

En minä sano, että kaikki somepostailu on huonoa ja tuomittavaa ja ties mitä, mutta käytin nyt tällaista ehkä hieman provosoivaa kuvausta tuodakseni siitä sellaisen elementin esiin, josta ei ehkä paljon puhuta. Mutta ehkä sellaista elementtiä ei sitten olekaan muilla kuin minulla. Ja kuten sanottua, myös minä otan selfieitä, käytän somea ja postailen jonkin verran, eikä siihen liity mitään kamalaa mielen draamaa. Draaman tuntu tuntuu syntyvän siitä, kun kirjoittaa niistä asioista.

[Norma Bates]

Voisiko tässä olla jonkinlainen sellainen patologia taustalla (joillain ihmisillä, ei kaikilla), että jos lapsuudessa lämmön, hyväksynnän ja turvallisuuden tunteet ovat ehdollistuneet enempi sitä kautta, mitä lapsi on, sen sijaan, että mitä lapsi tekee, niin taipumus olisi käsitellä maailmaansa myöhemmässä elämässä selfieiden kautta (objektina). Jos taas lapsen olemassaolo on rakennettu hänen tekemistensä kautta, hänen taipumuksensa käsitellä maailmaa olisi enempi "prosessien" kuten blogien ja keskustelupalstapätemisien kautta (entiteettinä joka tekee ja saa aikaan asioita)?

No mites sitten kun ei ole saanut hyväksyntää eikä turvallisuuden tunteita sen paremmin olemisen kuin tekemisenkään kautta.

Eli on ihan turha ihminen.

[Norma Bates]

Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.

Joudun ikävä kyllä myöntämään, että matkustamisiini on liittynyt jo hyvin pitkään epämääräinen, osin tiedostamaton, kilpailun elementti. Toisin sanoen matkustamisen yksi motiivi on ollut kerätä kuvitteellisia statuspisteitä, joita saa jokaisesta paikasta ja maasta, missä on käynyt. Miten enemmän on maailmaa nähnyt ja maailmalla ollut, sitä korkeammalla on hierarkiassa. Joka ei ole käynyt missään, ei ole mitään.

Ehkä siksi että kyllästyin Madventuresin Tikuun ja Takuun (tosin katson kyllä satunnaisesti joitakin ohjelmistaan yhä), en osaa enää asettaa paljon matkustelleita arvoon arvaamattomaan. Nimittäin koko maailma on täynnä tavallisia ihmisiä. Mitä ihmeellistä siinä on että menee jonnekin puolen maailman taakse ja sielläkin kohtaa jonkun tavallisen ihmisen? Omissa silmissä hän on tietysti epätavallinen, mutta omiensa parissa vain tavallinen.

Jos sitten tapaisikin vaikka jonkun staran tai muuten vain kuuluisan, niin hänkin syö, nai ja paskoo siinä missä muutkin.

Tätä menoa kehitän kyynisyyden taiteenlajiksi...

Ei maar. Paikat minua kyllä kiehtovat. Olisin varmaan autuudesta poksahtamaisillani jos pääsisin pällistelemään erinäisiäkin megaliittisia rakennelmia ympäri maailmaa. Toistaiseksi olen nähnyt vain Stonehengen  ja Aveburyn. Etelä-Amerikkahan olisi näitä väärällään, kaikkea sitä mitä aloin kuolaamaan jo von Dänikeniä lasna tavaillessani.

[Norma Bates]

Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.

Pääosa omista matkakuvistani koskee tai koskisi kyllä itse kohdetta. Että jälkikäteen voi vielä fiilistellä sitä mestaa.

Olen käyttänyt tässä ketjussa sanoja leuhkiminen ja kerskailu hieman kärjistetyssä merkityksessä. Noiden sanojen on tavallaan ollut tarkoitus tuoda julki jotain ehkä piilossa olevia motiiveja, joita postailuun mahdollisesti liittyy. Kun laittaa kuvan lomamatkalta, on siinä varmasti aitoa iloa ja kaikkea positiivista, mutta onhan siinä toisaalta sekin elementti, että haluaa, että myös muut pääsevät ihailemaan ja validoimaan sitä, mitä minulla nyt on. Jotain sellaista kutsun leveilyksi nyt tässä yhteydessä. Olkoon se lapset, joista olen ylpeä, kaunis pärstävärkki, uusi tutkinto, työpaikka, talo, söpö koira - mistä nyt ihmiset ikinä iloitsevatkaan ja ovat ylpeitä.

Edellä mainittuja iloja tietysti tyypillisesti jaetaan ystävien ja läheisten kanssa, mutta somessa ihmisillä on tyypillisesti puolituttuja ja lähes tuntemattomiakin "kavereita", jolloin somefiidi alkaa lähennellä jo jonkinlaista estradia, jossa ei olla enää intiimisti ystävien kesken jakamassa asioita. Some on melkein kuin tavisten iltapäivälehti, jossa postaukset on lööppejä: jokainen voi olla somessa julkkis, joita koskevia lööppejä muut lukevat.

Mutta joo, mistäs minä näitä tiedän, kunhan pohdin. Kiva, että sentäs Kopek tunnustaa kerskailevansa lomamatkoilla ja Socru puolestaan lomamatkattomuudella, niin en jää ainoaksi kerskailijaksi somessa.

Itse olen jonkin verran humoristi myös Facessa. Huomasin tänään että kaikki päälläni oli mustaa, joten otin kuvan ja vinoilin siihen että suomalainen värispektri talvivaatteiden suhteen on niiiiin laaja että.

Koska minulle ei varsinaisesti tapaa sattua mitään hyvää ja hauskaa, hauskuutan itse itseäni, ja kiva jos muillakin on hauskaa. Enemmän huumoria tietty irtoaa eläinten touhuiluista ja meemeistä sun muusta, kuin omasta itsestä.

Tjah, voihan se toki olla jonkinlaista leuhkuutta että esittelee hoksaavuuttaan ja luovuuttaan. Jokunenkin pilakuva tullut nettiin pusattua jossain vaiheessa, vaikken todellakaan mikään erinomainen kuvankäsittelijä ole.

[TSS]

Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.

Jatkan vielä tätä puolustuspuheenvuoroani, että minulla ei tässä ketjussa ollut tarkoitus paheksua somettamista mitenkään ilkeällä tavalla. Tarkoitus oli päästä kiinni niihin inhimillisiin tarpeisiin, joita somettamisen taustalla on, ja ehkä pohtia, tyydyttääkö some lopulta noita tarpeita. Ne tunteet ja tarpeet, joita olen tuonut tässä esiin, eli lähinnä nyt leuhkiminen, päteminen ja kerskailu, ovat minusta perin inhimillisiä tarpeita (käytin tahallisesti kärjistäviä termejä, mutten tajunnut väärinymmärryksen riskiä). Tunnistan näitä tarpeita itsessäni, mutta en kulje somessa paheksuen etsien tuomittavaa. Jos minua yhtään tuntee, tietää, että olen melko lailla loputtoman ymmärtäväinen (no menikö nyt taas leuhkimiseksi....).

Kaikki syyt, miksi ihmiset somettavat, ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Some on kuitenkin mielestäni jotenkin ristiriitainen ilmiö, koska on tuotu esiin, että se ei välttämättä ole kaikinpuolin hyvinvointia lisäävä tekijä. Myös äitinä ja ammattikasvattajana pohdin paljon somen vaikutusta ihmismieleen.

En myöskään tarkoita, että joku leuhkiminen on ainut syy somettaa, mutta halusin keskustella tällaisesta inhimillisestä tarpeesta kokea ihailua, tuntea itsensä hyväksi. Yhtä lailla somettamiseen liittyviä inhimilisiä tarpeita voi olla esimerkiksi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. En arvota näitä tunteita ja tarpeita, mutta halusin pohtia sitä, kuinka hyvin some vastaa tarpeisiimme, ja se vaati rehellistä puhetta tarpeistamme. En jaksa uskoa, että olisin itse ainut, jolla on joskus tarvetta ihailuun tai muuhun, mutta ei ollut tarkoitus syyllistää ketään moisesta, pahalla, ilkeällä tavalla, jolla kohottaisin itseni muiden yläpuolelle.

[-:)lauri]

Ymmärtääkseni kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään myös somessa leuhkimiseen ja kerskailuun siinä missä kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään somen ulkopuolellakin leuhkimiseen ja kerskailuun kun ihminen sille päälle sattuu ja sellaisella jollain elämän osa-alueella omasta mielestään kompetenssia riittävästi on.

En minä sitä käsitystä tässä haasta, etteikö ne olisi osa kokonaisuutta vaan enempi sitä, miksi leuhkiminen ja kerskailu olisivat nähtävä pysyvänä syynä selfieiden postaamisille eivätkä kyseisetkin syyt voisi olla luonteeltaan enempi tapauskohtaisia. Siis isossa kuvassa myös yhden ihmisen elämässä.

Tosin minä en ota tai laita selfieitä eetteriin, joten minulla ei ole ensikäden tietoa psykologisista mielentiloista, joita pitää olla, jotta niitä laittaisi eetteriin. Eli voi tietysti olla, että leuhkiminen ja kerskailu ovat tärkein yksittäinen syy selfieiden postittamiselle, mutta kun en harrasta asiaa, en voi tajuta kuinka vahva voiman pimeä puoli on.

[TSS]

Ymmärtääkseni kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään myös somessa leuhkimiseen ja kerskailuun siinä missä kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään somen ulkopuolellakin leuhkimiseen ja kerskailuun kun ihminen sille päälle sattuu ja sellaisella jollain elämän osa-alueella omasta mielestään kompetenssia riittävästi on.

En minä sitä käsitystä tässä haasta, etteikö ne olisi osa kokonaisuutta vaan enempi sitä, miksi leuhkiminen ja kerskailu olisivat nähtävä pysyvänä syynä selfieiden postaamisille eivätkä kyseisetkin syyt voisi olla luonteeltaan enempi tapauskohtaisia. Siis isossa kuvassa myös yhden ihmisen elämässä.

Tosin minä en ota tai laita selfieitä eetteriin, joten minulla ei ole ensikäden tietoa psykologisista mielentiloista, joita pitää olla, jotta niitä laittaisi eetteriin. Eli voi tietysti olla, että leuhkiminen ja kerskailu ovat tärkein yksittäinen syy selfieiden postittamiselle, mutta kun en harrasta asiaa, en voi tajuta kuinka vahva voiman pimeä puoli on.

Minua kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan some, koska se on niin irrallaan kuitenkin todellisuudesta, se on virtuaalitodellisuus. Ja kuten tuohon ylle lisäsin, se kiinnostaa myös äitinä ja ammattikasvattajana - en osaa suhtautua someen aivan huolettomasti. Vielä ei edes kunnolla tiedetä, millainen tästä sukupolvesta kasvaa, jotka nyt elävät virtuaalimaailmassa paljon enemmän kuin koskaan ennen on eletty. Ei minua varsinaisesti kiinnosta juuri yksittäisen selfien postailun syyt, vaan postailu yleisemmällä tasolla. Että millaisia yleisinhimillisiä tarpeita ja tunteita sieltä löytyy, ja kuinka hyvin ne tulevan vastatuksi somettamisella.

[Socrates]

Näkisin somen yleensä ja selfiet hiukan eri asioina, vaikka joillekin selfiet ovat keskeinen osa sitä.

Sometus kokonaisuutena lähtee valitettavasti usein halusta esittää oma elämä upeana oli siellä selfieitä tai ei.

Selfieitä otetaan kai sekä edelliseen liittyen tai sitten ilman sen kummempaa motiivia vain jonkinlaisen tavan vuoksi.

[Xantippa]

Minua kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan some, koska se on niin irrallaan kuitenkin todellisuudesta, se on virtuaalitodellisuus. Ja kuten tuohon ylle lisäsin, se kiinnostaa myös äitinä ja ammattikasvattajana - en osaa suhtautua someen aivan huolettomasti. Vielä ei edes kunnolla tiedetä, millainen tästä sukupolvesta kasvaa, jotka nyt elävät virtuaalimaailmassa paljon enemmän kuin koskaan ennen on eletty. Ei minua varsinaisesti kiinnosta juuri yksittäisen selfien postailun syyt, vaan postailu yleisemmällä tasolla. Että millaisia yleisinhimillisiä tarpeita ja tunteita sieltä löytyy, ja kuinka hyvin ne tulevan vastatuksi somettamisella.

Olen yrittänyt tuoda julki juuri sitä, että kyllä somekin on nimensä veroinen, eli sillä on todellakin suuri sosiaalinen merkitys monelle. Ainakin minulle on joskus merkitystä sillä, että koen yhteyttä, saan kertoa jonkun mielen päällä olevan jutun ja saan siihen vastakaikua, eli tykkäyksiä (tulkitsen: hei, kiva kuulla susta) ja muutaman kommentin (tulkitsen: hei tätä nousi mulle tosta mieleen).

Toki somessa, kuten elämässä yleensäkin, on monia huolestuttavia piirteitä. Mutta itse näen sen vastaavan nimenomaan ihmisten laumahaluisuuteen (juu tämä voi olla tosi paha), haluun kuulua, haluun olla läsnä ja kohdata.

T: Xante

[TSS]

Näkisin somen yleensä ja selfiet hiukan eri asioina, vaikka joillekin selfiet ovat keskeinen osa sitä.

Sometus kokonaisuutena lähtee valitettavasti usein halusta esittää oma elämä upeana oli siellä selfieitä tai ei.

Selfieitä otetaan kai sekä edelliseen liittyen tai sitten ilman sen kummempaa motiivia vain jonkinlaisen tavan vuoksi.

Sometus ja selfiet ovat tietenkin eri asia, ja ketju hieman laajentuikin pellkien selfieiden postailusta yleisemmin somettamisen taustoittamiseen. Osaltaan taustalla varmaan on samoja tarpeita, postasi sitten naamakuvan tai jonkun muun kuvan. Mutta tietysti aika paljon erilainen fiilis tulee sometilistä, jossa silloin tällöin on postauksia erilaisista aiheista, kuin tilistä joka on yhtä naama- tai vartalovirtaa. Kohtuupostaajalle some tuskin on ongelma (vaikka tietysti pelkkä liiallinen selailukin voi olla ongelma), mutta ehkä jos some alkaa muodostua identiteetin kannalta erityisen merkittäväksi, voi asiaan liittyä ongemallisuutta.

Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi*) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.

*Ehkä leveilyä, kerskailua parempi ja vähemmän provosoiva termi olisi ollut vaikka makeilu.

[Xantippa]

Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.

Totta kai liittyy ja alustasta riippuen mitä enemmän. Onhan niitä oikein kursseja, miten esim. linkkarissa voi luoda brändia ja mitä pitää postata ja mitä ehdottomasti ei.

Mutta hyvin ongelmallinenhan aina keskustelussa onkin se "voi monelle olla". Se kun on määre, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja useimmiten meillä ihmisillä on tapana tulkita niin, että se mitä minä teen, sitä tekee monikin tai tai ainakin voi minusta todennäköisesti tehdä.

Itse olen tulkinnut usein selfiet hieman tyyliin "pic or it didn't  happen", eli ne ovat jonkinlainen...virtuaalinen vieraskirjaan kirjoittaminen, leimaus siitä, että täällä oltiin.

Valokuvauksen historiasta noin ylipäätään on varmasti tehty aika paljonkin tutkimusta ja olettaisin, että tästä jatkumosta myös, mutta en nyt oikein kerkiä penkoa. Jotain hämärästi muistan (ja nyt voi mennä pahasti pieleen), että ylipäätään se, että ihmiset alkoivat hymyillä valokuvissa vaati yhteiskunnallisten olojen parantumisen ja vapautumisen. Se on kyllä kiinnostava ajatus, että missä kohtaa janaa olemme siis nyt, kun hymyn lisäksi on vapautunut...noh, muitakin osia esille .

T: Xante

[TSS]

Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.

Totta kai liittyy ja alustasta riippuen mitä enemmän. Onhan niitä oikein kursseja, miten esim. linkkarissa voi luoda brändia ja mitä pitää postata ja mitä ehdottomasti ei.

Mutta hyvin ongelmallinenhan aina keskustelussa onkin se "voi monelle olla". Se kun on määre, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja useimmiten meillä ihmisillä on tapana tulkita niin, että se mitä minä teen, sitä tekee monikin tai tai ainakin voi minusta todennäköisesti tehdä.

Itse olen tulkinnut usein selfiet hieman tyyliin "pic or it didn't  happen", eli ne ovat jonkinlainen...virtuaalinen vieraskirjaan kirjoittaminen, leimaus siitä, että täällä oltiin.

Valokuvauksen historiasta noin ylipäätään on varmasti tehty aika paljonkin tutkimusta ja olettaisin, että tästä jatkumosta myös, mutta en nyt oikein kerkiä penkoa. Jotain hämärästi muistan (ja nyt voi mennä pahasti pieleen), että ylipäätään se, että ihmiset alkoivat hymyillä valokuvissa vaati yhteiskunnallisten olojen parantumisen ja vapautumisen. Se on kyllä kiinnostava ajatus, että missä kohtaa janaa olemme siis nyt, kun hymyn lisäksi on vapautunut...noh, muitakin osia esille .

T: Xante

Kyllä sen ymmärrän, että jos tulen sanomaan, että sometuksen taustalla on monesti leuhkimista (ihailun, hyväksynnän tarvetta), saa se helposti ihmiset varpailleen ja hyökkäysasemiin. Osaltaan lienee kyse sanoista, joita käytin väärin, mutta ehkä myös jostain tavasta nähdä itsensä. Vaikea tavallaan uskoa, että minä ja Kopek olisimme kantapaikan leuhkimmat tyypit. Niin ja Normakin vähän myönteli leuhkivansa oivaltavilla vitseillään.

Ehkä tämä liittyy jotenkin MO:n puhumaan kielitieteseen (en osaa puhua kieltä, jota ymmärrettäisi), mutta josta en oikein saanut kiinni. Aion vielä palata siihen viestiin ja koittaa ymmärtää Mutta niin, voihan se olla, että olen myös väärässä, pakkohan sekin vaihtoehto on hyväksyä. Tarkennetaan vielä, että en väitä, että seflie-postailun taustalla on aina pelkästään ihailun, validaation tarve (leuhkiminen), kuten lauri tuntui luulevan minun sanovan. Ihailun tarve voi olla vaikka vain yksi lottopallo 40 pallon joukossa joukossa, jonka poukkoilu vaikuttaa hieman lopputulokseen.

[Xantippa]

Tarkennetaan vielä, että en väitä, että seflie-postailun taustalla on aina pelkästään ihailun, validaation tarve (leuhkiminen), kuten lauri tuntui luulevan minun sanovan. Ihailun tarve voi olla vaikka vain yksi lottopallo 40 pallon joukossa joukossa, jonka poukkoilu vaikuttaa hieman lopputulokseen.

Tämäkin mielipide varmaan saa varpailleen ja hyökkäysasemiin, mutta oletan kyllä, että jos omassa elämässä on jotain hankausta, toisten toimet näyttäytyvät enemmän siltä tai tältä. Onhan nytkin foorumilla useita ketjuja, joissa pohditaan, että miksi ne noin tekevät.

Lisäksi olettaisin kyllä vähän lonkilta, että kyllä, validaation tarvetta esiintyy paljonkin, mutta uskon, että enemmän kuin leuhkiminen sen kärki kohdistuu hyväksynnän hakemiseen, vastineeseen, että ihan ok tässä ollaan. Että tulen nähdyksi, koetuksi, kuulluksi. Nämä ovat mielestäni kaksi eri asiaa.

Uskon lisäksi lonkilta, että aika harva oikeasti näkee elämässään niin uniikkeja piirteitä, että kokee aitoa tarvetta leuhkia niillä.

T: Xante