Entä jos kuume ei varsinaisesti ole mikään puolustautumisen edistäjä. Eli että kuumetta vaikka olisi, niin se ei itsessään olisi mitenkään toipumista edistävää?
Tullut siihen päätelmään mielessäni, että elimistön osakokonaisuudet ovat sopeutuvia, siinä missä yksilöksi katsottava kokonaisuuskin. Itsellemme näemme helposti liikkumatilaa ja vapautta, mutta emme ajattele samalla tapaa niistä osista, jotka ovat itseemme fyysisesti kytkettyjä/kytkeytyneitä, millä tavoin ovatkin.
EM ajatuslähtö lienee harvinaisempi, tarkasteluissa. Luonnossa sopeutuminen tiedetään tärkeäksi, käytettiinpä sitä riippuvuus/suhde-linkkiä tai sen mahdollisuutta, miten tehtiinkin. Tiettyä ylläpitoa ilmenee, ja ilman sitä ei muulla olisi mitään erityistarjottavaa. Se taas voi olla paha taakka. Sen pahempi irrallisille, jotka tiellä tallaantuu.
Sopeutuminen influenssan yhteydessä merkitsee elimistön jonkin osan reaktiota muuttuneeseen tilanteeseen. Sopeutuminen tarjoaa työtä, ja vie resursseja, ja kun tällaista tehdään, niin kai se lämpöä pukkaa. Lämmöntuotto olisi duunin sivujuttu, kuten tulee mieleen ajatella fyysisiä suoritellessa, tietoisemman mielen mukaisesti.
Jos kuormitus uuvuttaa, ja vie resursseja, voi lämpö olla senkin seurausta, että tarvittavaa tehdään kalliimmalla, kun tietyistä tekemisestä ei voida luopua. Resurssihupenema näkyy toimintojen vaikeutumisena, ja vaikeat yleensä kuormittaa entisestään.
Jos lämpö säätyy jotenkin muuten kuin epäsuorasti, niin kai senkin voi nähdä sopeutumallisena. Tällainen arvelu voi avata kuumeensyntymekanismia, jos olettaa, ettei kuumeen synnystä olisi jo karttunutta, osuvaa tietoa.
Systeemisesti en oikein usko siihen valmistautumiseen, jota sana puolustus herättää, mielentasolla. Ihmisten keskinäisjutuissa kuvioita voi nähdä näin, tosin meneekö kaikki viimein tuossakaan kovin sen mukaan, mitä todellisuus on, vai onko kyseessä harhat, vaikka kivasti palvelevatkin.
Hassu filosofinen kysymys. Sitä ihmiset kuitenkin voivat eleskellä, vaikka muuten sana kuulostaa hyvin vieraalta, ellei sitten oudolta.