Tiedekysymyksiä

[Lognessa]

Lunta tullut maisteltua ennen jäätelöä ja hattaraa.
Vesi maistuu janoisena taivaalliselta.

Veikkaisn vastaukseksi kuitenkin vaihtoehtoa C
eli lämpötila vaikuttaa, myös muistot lapsuudesta, nykyinen vedenjakelija sekä asunnon putkiston ikä vaikuttaa.

[MrKAT]

Suutuntuma vaikuttaa makuaistimukseen. Jäätelö jäisenä tai puolisulana maistuu erilaiselta kuin sulanut jäätelölitku.

Nenä ulkoilmassa vaikuttaa myös.
Voileipä maistuu ulkona ihan erilaiselle kuin sisällä huoneessa. (Maku on paljolti lähinnä hajua).
  V-h:n kivennäispuute-teoriaa voisi kokeilla sulattamalla lunta vedeksi ja lämmittämälä huoneen lämpöön ja verrata huoneen lämpöiseen vesijohtoveteen, onko maussa eroa.

[Lognessa]

Minulla oli ostettuna Lidlistä savuporosulatejuustoa. Maistoin sitä lusikalla, maistoin toisen ja kolmannekin, kunnes ymmärsin levittää leivän päälle. Latoin sitä saman määrän, jonka hetkeä aiemmin nautin paljaalteen kun kokemus oli nautinto, mutta myös luulo, että teen jotain pahaa. Nyt leivän päällä, ei maistunut erityiseltä, hukkui leivän makuun, olo olo oli kuitenkin hyvempi.
Varsinaista itsekusetusta sekä sensuuria.

[Toope]

Vesi maistuu janoisena taivaalliselta.

Ei ole parempaa lääkettä.

[Juha]

Hyviä ajatuksia "skeptisyydestä" ja tieteellisestä metodista:
https://www.youtube.com/watch?v=tZ3dob0_16o

Oma kokemukseni itse skeptikoista, ja sen tyyppisistä, on ollut hyvin paljon ajatuksia herättävää. Jotain omituislaatuista tosiaan liittyy, tähän porukkaan / suhtautumistyyppiin.

[Juha]

Osa ihmisistä ei kontekstui pelkästään yleisesti havaittavaa maailmaa, jotain tarkastellessa ja tutkaillessa. Mukana on mutua, ja sen osuuden odotusta yleisesti, uskottavuussyistä.

Keitä ovat tämän käsityksen jakajat? Onko jakolinjaa olemassa, minkälaisena? Keitä ovat päinvastaisemmin liikkeellä olevat?

[Toope]

Osa ihmisistä ei kontekstui pelkästään yleisesti havaittavaa maailmaa, jotain tarkastellessa ja tutkaillessa. Mukana on mutua, ja sen osuuden odotusta yleisesti, uskottavuussyistä.

Keitä ovat tämän käsityksen jakajat? Onko jakolinjaa olemassa, minkälaisena? Keitä ovat päinvastaisemmin liikkeellä olevat?

Uskot, luotat tieteeseen, tai olet uskomatta/luottamatta.
Ei toki niin yksiselitteistä, vrt. koronateoriamme.

[Juha]

Voiko olla ihminen, jos ei ole edes eläin?

[Jaska]

Mikä olet alkanut epäilemään olevasi? Suurin mahdollinen kaljanjuontimäärä?

Huonoihin kysymyksiin saa huonoja vastauksia. Jos niitäkään.

[Juha]

Huonoihin kysymyksiin saa huonoja vastauksia. Jos niitäkään.

Epäilyksesi on aiheellinen. Voi tosiaan jäädä saamatta huonoja vastauksia, ja tosiaan jotain ylittävää. Se noissa huonoissa kysymykssissä onkin, sitä hyvää osuutta.

Toisaalta, hyvä kysymys, ei oikein voi saada aikaan kuin huonoja vastauksia, kannatusta, tai täydennystä.

On kyllä olemassa parempia kysymyksiä, joihinkin kysymyksiin nähden. Ne voivat olla toisaalta olemassa, sen huonommaksi jäävän kysymyksen takia, jolloin taas tapahtui askellusta, sen ensimmäisen jälkeen. Hyvä.

Oliskoi sitten muuta. Ehkä, jos oikein tiristää. Voi tosin mennä uskonnoksi, mutta jos se ei haittaa, niin ... ehkä joku siitäkin jotain kääräisee.

Joku nämä aina hoitaa, äiti pyyhkii.

[Jaska]

Kysymyksen "Voiko olla ihminen, jos ei ole edes eläin?" heikkous on siinä, että lähtökohtana on käsitteiden ihminen ja eläin mielivaltaistminen. Jonkinainen "vapaa" assosiointi.  Testata lähtökohdan käytettävyyttä tms. sillä, johtaako se johonkin. Tieteen mainitseminen tämän ketjun yhteydessä on tieteen halventamista.

[Juha]

Voiko olla ihminen, jos ei ole edes eläin?

Kysymys toisella tasolle vietynä, voisi kuulostaa esim tältä:

Voiko tietää, tajuta tai ymmärtää, ellei tunne mitään?

Jäänyt siihen käsitykseen, että yleisesti ajatellaan, että järki ja rationaalisuus ilman tunteita, ei ole kovin mahdollinen asia.

Itse korostanut omissa summailuissa, juuri tätä puolta, ja sen merkitystä.

Äärimmilleen vietynä, kun mennään ohi tuntemusten, tulisi olettaa, että jotain ihmiselle tyypillisen kehittynyttä, tapahtuu itsestään, tyhjästä. Tämä voisi viitata aivan erilaisiin energiamuotoihin, ja uskomukseen niiden olemassaolosta, tai jostai liikuttavasta voimasta, johon ei sisälly vaikuttavuutta. Aika jänski ajatus. Ehkä tässä on vaihtoehtoja, tosin ei ihan vakuuta.

[Toope]

Kysymys toisella tasolle vietynä, voisi kuulostaa esim tältä:

Voiko tietää, tajuta tai ymmärtää, ellei tunne mitään?

Meidän kannaltamme vaikea kysymys, kun tiettävästi olemme ainoa harvinainen (tai olimme harvinaisia, nythän meitä on pian 8 miljardia) ihmisapinalaji, joka loi tuollaisia ajatuksia.
Nyt olemme myös laji, jonka dominointi maailmassa estää minkään toisen lajin kehittyvän älylliseksi.

[Jaska]

Entä onko olemattomuutta olemassa 


Voiko kaikkivaltias sitoa kaljut hiuksistaan yhteen?

[Juha]

Jonkinainen "vapaa" assosiointi.

Viitetaten edelläolevaan, en usko, että vapaata assosiaatiota oikein ilmenee tavalla, joka tällaiseen ilmaukseen liitetään. Liittyy vähän käsityksiin yleensäkin, vapaasta tahdosta.

Aihe tietysti hankala tajuttavaksi.

Voisi ajatella alkuun lähtevästi vaikka niin, että tiettyä vapautta ei ole kuin seurailussa. Vapauden aktiivinen (potentiaalinen) komponentti olisi poissa.

Toisenlaista vapautta olisi poikkeamisissa, joihin puolestaan liittyy aktiivisen komponentin käyttöä, energiatilan purkamisen mahdollisuutta, jonkin toteuttamiseen. Tässä jälkimmäisessä, ei ole vapautta sen suhteen, mikä ohjaa ja luo suuntaa.

Miksaus molemmista tietysti mahdollinen, jolloin mentäisiin "molempineuvoisesti". Vaikuttuvina olisi ympäristöä, ja siihen nähden energisoivaa osuutta sisällä pitävä, ja energiaa jollain sisäiseksi katsottavalla mekanismilla käyttelevä.

Kolmas "vapauden", siis jonkin olemisen muoto voisi olla heittelyn kohteena oleminen. Vuorovaikutteiset asiat taas olisivat luonteeltaan vuoroheittelyllisiä.

[/enemmän kehittelevä osuus]

Lähdön voisi noin kirjoittaen, päätyneen kuvaukseen olotiloista, joissa mennään aiemmalla, tai muuttuneesti. Mitä se vapaus tässä sitten oikein on? Vähän turhalta vaikuttava käsite. Koko tarina tosin pohdintaa, ja tällä tavoin arvioitavaa, mitä todennäköisimmin.

Jos vapaudella ajatellaan, että assosisoijan ei tarvitse tehdä mitään, johonkin päätyäkseen, tai vastaavaa energiaa ei tule ulkoa siihen muutokseen, joka assosiaatiota varten tarvitaan, niin tässä mielessä ajatellen, ilmaisu tuntuu omituiselta.

Assosiaatio voi ilmetä, tosin sille on oltava olemassa potentiaali, ja sen käyttö, sattuipa tämä tapahtuma "spontaanisti", jossain tulevaisuudessa, tai välittömämmän kontaktoinnin yhteydessä.

Tapahtumat ovat potentiaalin purkamista, vaikka omissa oloissa, sillä kontaktit liittyvät siihen, että jotain purkamisen arvoista saadaan mukaan, purettiinpa heti, tai myöhemmin. Sama reitti, toiseen suuntaan, samalla tapaa mahdollinen.

^ Kerronnasta tulee mieleen diskreettisyys, atomisuus, tai kvanttimaailma, josta tosin en tiedä mitään. Voisi puhua myös poluista, jotka ovat mahdollisuuksiltaan takaisinkelaamattomia. Vuorovaikutustapahtumia sattuu, mutta niitä putoilee mekanismeilla, joiden jäljitettävyys ja ennakoitavuus hankalaa tai mahdotonta.

Tarina on tietysti tetsonillista, tai vaikka Havukka-Aholaista.