Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tiedekysymyksiä

Aloittaja Juha, tammikuu 29, 2019, 08:18:46

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 03, 2019, 15:01:19
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 03, 2019, 12:44:29Ihmisellä on tosiaan taipumus pyyhkiä mielestään epätavallisen traumaattisia kokemuksia joiden muisteleminen saattaisi haitata tulevaa selviytymistä.


Voisitko kuitenkin debugata tämän lausahtelun?

En. Ei se selittelemällä parane. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha


Okei.

Ajattelin, että löytäisit siitä erään kömmähdykseen viittaavan.

Kysymys on siitä, mikä on syy, miksi traumaattinen muisto jätetään mieluusti taka-alalle. Lause oli minusta vähän teleologinen.

Traumaan nimenomaan taitaa liittyä se, että linjakkuudet tipahtaa. Silloin ei tehdä kovin suunnitelmallisia, vaikka ratkaisuajautumat johtavatkin toisaalta jopa erityisen linjakkaisille laduille.

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 03, 2019, 12:44:29Muistan lukeneeni, sekä tehnyt itsekin saman havainnon, että monet vanhemmat ukot istuvat viinapullonsa kera itkemässä menneitä (tekemiään) kamaluuksia, jotka ikäänkuin korostuvat, kun mitään uusia kokemuksia ei enää kerry. Näissä tapauksissa kevyt muistinmenetys voisi olla eduksi.

Toisenlaisestakin on tutkimusta, jonka tulokset viittaavat samaan.

Nunnien keskuudessa voi ilmetä suoranaisesti ottaen vähemmän muistisairauksia, kuin tavan väestössä. Kun kuoleman jälkeen on tutkittu aivoja, niin aivoissa on nunnilla ollut rappeutumaa, tosin sen ilmeneminen on ollut vähäisempää nähtävästi sen vuoksi, että on tosiaan käytössä alueita, jotka toimivat paremmin.

Mielenkiintoinen ilmiö.

Itse ajattelin, että vasemman käden lisääntynyt paremmuus liittyisi samaan. On spekulaatio, mutta vaikea oli olla ajattelematta tätä mahdollisuutta.

Samaa kaipuuta on aika monessa, johonkin uuteen. Onko sitten ihmistyyppikysymys, tai jokin kompensatorinen juttu. Vaikea sanoa.

Vasenkätiset ihmiset ovat paljon mielenkiintoisempia seurattavinakin.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 03, 2019, 14:57:52

Monessa yhteydessä kritisoinut sairaus-käsitettä. Nyt ehkä osaan selostaa tarkemmin sitä, mikä siinä saattaa töksähdellä.
Lyhyesti sanoen:  Sairaus-käsiteolio on hyvä, tosin vasta kattavan jääviystarkastuksen jälkeen.

Jos voisin määrätä jotain, niin tiedeyhteisön ei tulisi käyttää sanaa sairaus, vaan jotain väritöntä käsitettä, joita lienee paljonkin.

Lisäksi väitän, että jos sairaus-sana poistetaan faktisesta asiankäsittelystä, voi seurauksena olla kyvyn selkeä lisääntyminen, muutoksen takia. En pidä lisäksi äskeistä väittämää mitenkään vähäpätöisenä.

En kyllä ymmärrä miksi käyttökelpoinen sana pitäisi poistaa käytöstä. Onko joku muu kokenut ongelmia sanan käytössä tai sen merkityksen ymmärtämisessä. Aikaisemminhan kyselit sairauden ja oireen eroa. Luulin, että vitsailit.

Kun terveydenhoidon ammattilainen toteaa, että ihmisellä on jokin sairaus, niin toteamiselle yleensä lienee olemassa objektiiviset testit ja sen lisäksi sairaudelle on yleensä jokin yksilöivä nimi ja tautiluokituksen koodistossa oma koodi.

"Sairaus" terminä ei ole mitenkään värikäs, vaikka ihmiset arkipuheessa sitä käyttävät niin värikkäästi, että osaa käytöstä on tehostettu käsimerkein tehtävillä hipsukoilla. [Pitäisikö jostain muistakin tiedeyhteisön käyttämistä termeistä luopua siksi, että arkipuheessa niitä käytettään virheellisesti? Ennustajat puhuvat tähtitieteestä tutkiessaan planeettojen asentoja tehdessään ennustetta rakkasuelämäsi sujumisesta.]

Ei siltkään ole väärin, että maallikko sanoo tuntevansa itsensä sairaaksi, jos on vaikkapa ruuansulatusvaivoja ja oirehtii hiukan. Kyse ei välttämättä ole sairaudesta vaan tuntemuksen kuvauksesta.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha


Sanoisin Pensadorin tapaan, tästä.

Sairaus-käsite on mitä parhain. Joskus taas ei, joissain tilanteissa.

Jos mielikuvissa voi mennä vikaan, eikä tajua tällaista paikkaa, sen hankalampi tilanne, ja tärkeämpi paikka tietää tämäntyylisistä.

Ei ole ainoa tällainen käsite.

Hippi

Mitä tekemistä tällä tajunnanvirralla on tieteen kanssa?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Topi

#51
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 03, 2019, 18:57:23

Sanoisin Pensadorin tapaan, tästä.

Sairaus-käsite on mitä parhain. Joskus taas ei, joissain tilanteissa.

Jos mielikuvissa voi mennä vikaan, eikä tajua tällaista paikkaa, sen hankalampi tilanne, ja tärkeämpi paikka tietää tämäntyylisistä.

Ei ole ainoa tällainen käsite.

Käsitteeseen on erilaisia lähestymistapoja, joista useampikin saattaa olla tiettyyn tarkoitukseen varsin hyödyllinen. Se että arkiajattelun tai arkisen kielenkäytön näkökulmasta ne kaikki näkökulmat sulautuvat yhteen ei ole näiden näkökulmien vika, ja on hyödytöntä syyttää siitä jotakin sanaa tai käsitettä.

Lääketieteessä, kun kerran ideana on hoitaa ihmistä, on usein sellainen näkökulma, että on joku hyvän ja tasapainoisen ja terveen elämän ideaali, ja sitten kaikki erilaiset patologiat ovat tältä terveyden polulta hairahtumista. Lääketieteen tehtävä on lievittää kärsimystä ja jos mahdollista, parantaa tauti ja ohjata kurssi takaisin kohti terveyden polkua. Siinäkin näkemys sairaudesta voi olla melko vivahteikas, ja ajatellaan että patologia on erilaisten sairauksien kausaalista tutkimusta. Silloin on jokin taudinaiheuttaja eli sterotyyppisesti taudin fyysinen syy, ja patologia on eräällä tavalla taudinaiheuttajien ja ruumiin vuorovaikutuksen tutkimista.

Ekologian näkökulmasta taas voi katsoa asiaa niin, että ei olekaan olemassa mitään yhtä hyvää polkua ja oikeaa tietä, vaan ruumis ja ihminen reagoi ympäristöönsä ja muuttaa kaikenlaisin tavoin koko ajan kurssiaan. Siinä ei välttämättä nähdä niin, että pitäisikään palautua jollekin oikealle tielle. Sitten taas jos joku reaktio on kaikissa tilanteissa haitallinen ja ei-toivottava, silloin se olisi puhtaasti patologinen, ja lähemmässä tarkastelussa osoittautuu, että tosi harva adaptaatio ihmisen toiminnassa on puhtaasti patologinen.

Silti lääketieteen tehtävän, kärsimyksen lievittämisen ja hoidon antamisen kannalta taudeista ja tautiluokituksista ja muusta tälllaisesta puhuminen on oikeastaan täysin välttämätöntä. Jollei niillä olisi mitään luokituksia millekään, silloin käypä hoito tai hyväksi havaitut keinot jollekin eivät kertakaikkiaan olisi ollenkaan yleistettävissä muihin yksilöihin, ja lääkärin pitäisi joka kerta niin sanotusti keksiä pyörä uudelleen. Tällainen toiminta saattaa täysin avoimen pohdiskelun näkökulmasta tuntua hienolta, mutta en usko, että se olisi millään tavalla käytännöllistä tai oikeasti täytäntöön pantuna hyödyllistä verrattuna siihen, mihin lääketiede nyt pystyy näillä yleistyksillään ja taudinkuvauksillaan.

Ehkä se on vähemmän ongelmallista jos puhutaan vaikka syövistä, ja enemmän ongelmallista jos puhutaan mielen sairauksista. Mutta periaatteessa pyrkimys empirismiin myös mielenterveyden saralla lienee ihan suotavaa, vaikka se sitten olisikin paljon vaikeampaa ja varsinaiset patologiat paljon vähemmän selkeitä kuin tilanteessa, jossa voidaan osoittaa joku kasvain ja löytää näin aivan selkeä syy-yhteys ja jokin normaalin ja terveen ruumiin ulkopuolinen taudinaiheuttaja.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 03, 2019, 19:11:00
Mitä tekemistä tällä tajunnanvirralla on tieteen kanssa?

Ilman tajuntaa, ja ilman sen virtaa, on ihminen ehkä kuollut, ellei jokin tajuttomuus-tilanne, tmva.

Tieteen voi ajatella olevan kaukana, tällaisen tekijän ulottuvilta. Varmaan moni muukin.

Jaska

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 03, 2019, 14:57:52
Jos voisin määrätä jotain, niin tiedeyhteisön ei tulisi käyttää sanaa sairaus, vaan jotain väritöntä käsitettä, joita lienee paljonkin.

Lisäksi väitän, että jos sairaus-sana poistetaan faktisesta asiankäsittelystä, voi seurauksena olla kyvyn selkeä lisääntyminen, muutoksen takia. En pidä lisäksi äskeistä väittämää mitenkään vähäpätöisenä.
Onneksi et tässä voi määrätä. Sairaus on elimistön tai psyykkisen toiminnan häiriö, joka tuottaa fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista haittaa. Haluaisit kieltää ongelmista puhumisen, lakaista asian maton alle, laittaa silmät kiinni. Tosiasiassa pyrit lisäämään kaaosta, et poistamaan haittoja. Arvostan kovin sitä työtä, jota tehdään syöpäsairauden voittamiseksi. Eliniän pidentyessä yhä useampi kokee elämänsä aikana tuon sairauden, mutta elää pahan sairauden kanssa entistä pidempään.

Eivät asenteetkaan siitä muutu, että kielletään käyttämästä sanoja ryssä, neekeri ja homo. Sitä varmaan tavoittelet, ettei erilaisuutta tuomittaisi, että resurssien lisääntyessä lisättäisiin erilaisuuden tuottamien haittojen sallimista. Kuten rikollisuuden, joka on oman edun tavoittelemista normeista poiketen - yhteiskunnan sairautta. Nimitetään sitä sievistellen moninaisuuden rikkaudeksi.

"Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus" vaikuttaa kasvavan sen kautta, että jaettavaa on enemmän. Ukko kelpaa akan töihin ja akka ukon töihin. Oikeasti valta ja varallisuus jatkavat keskittymistä, tehostumista ja piilottumista.

safiiri

Vaikka nyt valitsisimme sairaudelle jonkin värittömän ja mielikuvia herättämättömän nimikkeen, niin se hyvinkin muuttuisi, kun se yhdistyisi niihin negatiivisiin mielikuviin, joita meillä on sairauksista. Sanan vaihtaminen ei riitä muuttamaan asenteita ja suhtautumista. Lisäksi se negatiivisuus, joka sairauteen ja sairastamiseen liitetään ei ole ainoastaan haitallista. Lienee ihan positiivista, että ihmiset välttävät toimintatapoja, jotka lisäävät sairauksia ja levittävät niitä. On ihan hyvä asia, että ihmiset vaikkapa pesevät kätensä välttääkseen sairastumisen tai pyrkivät lepäämään sairastuessaan, jotta sairaus ei pahenisi.

Jos sairaus ja sairastaminen olisi täysin neutraali asia, olisiko sairastumisen välttäminen tai sairauden levittäminen muihin myös neutraalia? Ei syytä pyrkiä toimimaan siten, että sairastaminen minimoitaisiin? Omasta hoidostakin voisi ihan hyvin laistaa, koska on ihan sama sairastaako vaiko ei? Näissä ongelmallisiksi yleensä koetuissa mielenterveysongelmissakin on aika tärkeää, että niitä sairastava ymmärtää ja hyväksyy sairautensa - jotta sitoutuisi myös sen hoitamiseen. Stigmaa niiden ei silti pidä tuottaa ja siinä yhteiskunnalla on työsarkaa.

Oma kysymyksensa sitten ovat erilaiset tilat, joita ei edes pitäisi kutsua sairauksiksi tai niitä omaavia ihmisiä sairaiksi. Kuurous on ominaisuus, ei sairaus. Kuulovammainenkin on ainakin joidenkin kuurojen mielestä huono termi, jonka sijaan he mieluummin kutsuvat itseään kuuroiksi tai viittomakielisiksi. Kuuro on sairas, kun hän sairastaa flunssaa tms. Sairausluokitus on varsin poliittinen juttu ja sieltä onkin poistettu monia aiemmin luokituksessa mukana olleita ominaisuuksia. Homoseksuaalisuuden poistaminen kaiketi useimmille on tunnettu asia. Mutta onko flunssaisen tai syöpäsairaan kutsumisessa sairaaksi ja sairasloman myöntäminen sairauden johdosta todella haitaksi? En oikein hahmota, miksi näin olisi. Alkoholismia suorastaan muistutetaan ajateltavaksi sairautena ennemmin kuin vain huonona käyttäytymismallina. Sen kohdalla sairausstatuksesta halutaan pitää kiinni ja se nähdään edullisena alkoholistille.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 04, 2019, 06:51:32Vaikka nyt valitsisimme sairaudelle jonkin värittömän ja mielikuvia herättämättömän nimikkeen, niin se hyvinkin muuttuisi, kun se yhdistyisi niihin negatiivisiin mielikuviin, joita meillä on sairauksista.

Sairaus-sanan selkeään käyttöön liittyy se hyvä puoli, että jos ymmärtää tällaisen käsitteen käytöstä, joissakin yhteyksissä, voi varmistua paremmin siitä, ettei asiaan välttämättä liity kovin paljon objektiivisuutta. Tämä on eräs pointti.

Muuten sairaus on mitä parhain käsite, juuri sen värikkään luonteen vuoksi. Värikkyys on mahdollista joka suuntaan, periaatteessa, tosin yhteysriippuvaisuus luo aina oman korostuksen, käytännössä. Ei paha, sillä väri tosiaan kertoo.

Valkoinen on puhdas. Siinä on kaikkia värejä.

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 04, 2019, 11:28:06
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 04, 2019, 06:51:32Vaikka nyt valitsisimme sairaudelle jonkin värittömän ja mielikuvia herättämättömän nimikkeen, niin se hyvinkin muuttuisi, kun se yhdistyisi niihin negatiivisiin mielikuviin, joita meillä on sairauksista.

Sairaus-sanan selkeään käyttöön liittyy se hyvä puoli, että jos ymmärtää tällaisen käsitteen käytöstä, joissakin yhteyksissä, voi varmistua paremmin siitä, ettei asiaan välttämättä liity kovin paljon objektiivisuutta. Tämä on eräs pointti.

Muuten sairaus on mitä parhain käsite, juuri sen värikkään luonteen vuoksi. Värikkyys on mahdollista joka suuntaan, periaatteessa, tosin yhteysriippuvaisuus luo aina oman korostuksen, käytännössä. Ei paha, sillä väri tosiaan kertoo.

Valkoinen on puhdas. Siinä on kaikkia värejä.

Sairaus - sitä kuvaa epätoimivuus, haitta, oire.
Sairas - se jota sairaus vaivaa.
On sairaala - paikka jossa säilytetään sairaita vrt. kanala.
On sairausloma -sairaudesta toipumiseen tarvittava loma.
On sairaanhoitaja - huom. hoidetaan ihmistä ei sitä sairautta tai sen oireita.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 04, 2019, 06:51:32Sairausluokitus on varsin poliittinen juttu ja sieltä onkin poistettu monia aiemmin luokituksessa mukana olleita ominaisuuksia. Homoseksuaalisuuden poistaminen kaiketi useimmille on tunnettu asia. Mutta onko flunssaisen tai syöpäsairaan kutsumisessa sairaaksi ja sairasloman myöntäminen sairauden johdosta todella haitaksi? En oikein hahmota, miksi näin olisi. Alkoholismia suorastaan muistutetaan ajateltavaksi sairautena ennemmin kuin vain huonona käyttäytymismallina. Sen kohdalla sairausstatuksesta halutaan pitää kiinni ja se nähdään edullisena alkoholistille.

Sairaus-sanan käyttövaihtoehtoja on kivoina paljon. Tästä ei yleensä ole puutetta.

Lähinnä uusi juttu on vaikka juuri tuo flunssa, jonka käsittelyssä voi olla myös se näkemys, että flunssaan liittyvä on osa olemassaoloa, siinä missä muukin.

Harva näkee flunssassa muuta arvoa, kuin että hyvä, jos ei nyt oikein ilmenisi. Suhtautumiskapeutuma voi estää toimivan löytymistä, jos sitä tarvitaankin. Iso toive ja sen värikäs ilmaisu voi enemmän vangita.

Kyseessä on perinteinen objektiivisuuden korostus. Se on enemmän asennejuttu.

Mitä tahansa värikästä voi ilmetä, ja tulee ilmetä, koska näin asioihin saa merkitystä. Näin voi tehdä myös matematiikasta. Samaa äärilaitaa voi lähestyä myös tässä kohden.

On tosiaan lähinnä elämyksellistä, ja jos sitä mekanististaa, niin tilanne voi tuntua hassulta. Samalla tapaa on hassua, jos pläkkipeltiä värillistää, ja tekee siitä merkitystä. Kummassakin on pointtinsa, joskus.

Näkökulma on eniten tutkimusmatkailijalle luonteenomaista.

Juha


Topin asiankäsittely on tietyllä tapaa ihailtavaa, oli siinä puutteita tai ei. Käsittelyyn paneudutaan joiltain osin, ellei kattavasti. Pointteja on, joiden kautta olla mukana.

Monipuolisuus on kivaa. MM poliittisen kentän ristivedostossa sukkuloiminen. Tästä voi tehdä jopa taidetta.

Näkökulmien kasailu omana "lajinaan" on kiva juttu, ainakin itselleni. Saatan vaikka ideoida kokoon paljon, ja samalla en laita tikkua ristiin käytännön puolella, vaikka ideat liittyisi ihan omaan tekemismahdolliseen arkeen.

Se suoraviivaistus on silti kiva. Komplesiikan, problematisoinnin ja poliittisten vyyhtien jättämistä omaan arvoonsa. Sujuvuus on siinä se juttu, suora suhde johonkin, siinä kun tavoitettavuutta on.

Soinnukkuus ja harmonia menee musiikin puolelle. Fyysisesti samaa edustaa juuri sujuvuus ja toimivuus. Tällainen kiehtoo.

Isommasti ottaen asiaan tulee jotain, mitä liekkin. Esim kestävyyttä. Systeemisyyttä. Vaikuttaa vain aika taloudelliselta, ja turhan tersinnän välttelyltä. Tällaisille aika paljon omistautunut, jos nyt itse summailen käsittelyjäni.

Juha

#59

Sillä tavoin kivaa teemasto tässä ketjussa, lähiaikoina, että saanut aikaan käsittelyä. Näihin ihmiset suhtautuu aika eri tavoin. Voisin kuvitella, että joku odottaa, että loppuisi jo. Toinen taas kieli pitkällä tähyilee, että koska taas pääsee kehiin. Kliffaa.


AOsta lainauksesta voisi esim hyvin hämmentää lisää. Hämmennys voi onnistua, jos tekee jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Ehkä itselläni on luontainen taipumus tähän. En erikseen hae taipuvuuden kautta mitään kitkaa. Kuten kerroin, niin pidän tasapoinosta, turvallisuudesta ja harmoniasta. Tällaisista tekijöistä.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 04, 2019, 06:51:32Kuurous on ominaisuus, ei sairaus.

Voidaan myös ajatella, että ei ole sairaus, eikä ole ominaisuuskaan, tai jos, niin antaa olla. Kuulo liittää meidät maailmaan tietynlaisen kanavan kautta.

Jos lähtee yleisestä liittymisen mahdollisuudesta, niin tämä avarrus voi tuoda mahdollisuuden arvioida erilaisia liittymiä. On vaikka laitteistoja, jotka reagoivat sen tapaisen ympäristökanavan kautta, jota ihmisen korvakokonaisuus tavallisesti hyödyntää.

Jos bonuksena syntyy oma liittymä kuurolle, tai kuulevalle, niin so what. Asiaa voi käsitellä joka tapauksessa.

Joku tykkää, osa pitää tällaista hämmentämisenä, ellei samalla veneen keinuttamisena. Aa tuuti lallaa.