Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tiedekysymyksiä

Aloittaja Juha, tammikuu 29, 2019, 08:18:46

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - toukokuu 30, 2019, 18:57:56

Entä jos masentuneen tietynlinen, parempi ote todellisuuteen johtuukin siitä, että hän on enemmän muista erillään, eikä samalla tapaa joukon varassa, jolloin todellisuuden näkemisen arvo painottuu enemmän?

Jos todellisuuden näkee paremmin kuten se on, ja sitä voi arvioida osuvasti, niin intressiä täytyy olla. Jos yksinäiselle tämä vinkkeli on tärkeämpi, niin voiko asiaan vaikuttaa muitakin tekijöitä?

Tuleeko maailma rehellisemmäksi, jos ihmiset ovat yksinäisempiä? Siten maailma olisi kovempi paikka, mutta todempi samalla.

?

Rehellisyys tai joku semmoinen ei ole asiassa olennaista, vaan masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden ongelma on siinä, miten ne vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn. Ei auta yhtään mitään nähdä maailma "todellisemmin", jos ei jaksa nousta sängystä.

-:)lauri

Oppivelvollisuudesta sellaista, että kummasta on enemmän hyötyä, luokalle jättäminen jos kyseisen vuosiluokan tason asioita ei ole sisäistetty, kuten joskus vuonna muikku ja kukko vai tämä nykyinen linja, että pakollinen määrä vuosiluokkia käydään läpi, oli sitten opittu asioita tai ei?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - heinäkuu 07, 2019, 18:53:37
Oppivelvollisuudesta sellaista, että kummasta on enemmän hyötyä, luokalle jättäminen jos kyseisen tason asioita ei ole sisäistetty kuten joskus vuonna muikku ja kukko vai tämä nykyinen linja, että pakollinen määrä vuosiluokkia käydään läpi oli sitten opittu asioita tai ei?

kumpikaan ei ole itsestäänselvästi parempi, koska kumpikaan ei takaa, että sen avulla opittais. Luokalle jättäminenkin saattaa johtaa vain entistä kouluvastaisempaan asennoitumiseen, jos on ihan väärän ikäisten keskellä outolintuna.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 07, 2019, 18:56:46
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - heinäkuu 07, 2019, 18:53:37
Oppivelvollisuudesta sellaista, että kummasta on enemmän hyötyä, luokalle jättäminen jos kyseisen tason asioita ei ole sisäistetty kuten joskus vuonna muikku ja kukko vai tämä nykyinen linja, että pakollinen määrä vuosiluokkia käydään läpi oli sitten opittu asioita tai ei?

kumpikaan ei ole itsestäänselvästi parempi, koska kumpikaan ei takaa, että sen avulla opittais. Luokalle jättäminenkin saattaa johtaa vain entistä kouluvastaisempaan asennoitumiseen, jos on ihan väärän ikäisten keskellä outolintuna.

Joo kiitos huomiosta. Itsekin keksin välittömästi (ainakin omasta mielestäni) paremman vaihtoehdon: Teknologia mahdollistaisi varmaan yksilöllisen oppimateriaalin läpikäymisen jo nyt, ja jos jokainen käy sitä läpi omaa tahtiaan ei "luokista" välttämättä tarvitse lainkaan puhua. Osaavammat ennättäisivät materiaalin läpikäymisessään vain pitemmälle kuin muut.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

#139
Radikaaleilta puuttuu siis metakognitiivinen herkkyys [1]. Metakognitio viittaa kykyyn tiedostaa ja analysoida omia ajatuksiaan kun taas metakognitiivinen herkkyys viittaa kykyyn erottaa hyvä oma päätös huonosta omasta päätöksestä. Kokeissa on havaittu, että radikaali pitää päätöstään oikeana sen jälkeen, kun hänelle näytetään (ja pitäisi olla ilmiselvää), että päätös itse asiassa oli väärä.

Radikaalin mieli on äärimmäisen kiehtova. Mikä estää radikaalia sisäistämästä, että hän on väärässä silloin kun hän on väärässä? Johtuuko se ihan puhtaasta sokeudesta (itselleen piiloon jäävä kognitiivinen dissonanssi), vai jonkinlaisesta ihanteesta, jossa glorifioidaan asennetta, että "tuumaakaan ei anneta periksi" (vaikka itse huomaakin, että on täysin väärässä)?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

#140
Ihmiset, joilla on ongelmia otsalohkon alaosan kuorialueilla epäonnistuvat valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta paremman vaihtoehdon, jos sen paremmuuden realisoituminen edellyttää aikaa [1]. Inhimilliseen sosialipolitiikkaan sijoittaminen tuottaa vapaan ja turvallisen yhteiskunnan pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi vankeinhoidossa tämä tarkoittaa ankarien tuomioiden sijaan inhimillistä kuntoutusohjelmaa mahdollisiman lievillä tuomioilla (Suomi on esimerkiksi rikostilastoja vertailemalla yksi edelläkävijöistä koko maailmassa ja meillä vankeinhoito perustuukin ennaltaehkäisyyn ja kuntouttamiseen pikemminkin kuin rankaisemiseen).

Kuitenkin poliittisella kartalla lähinnä vain sosiaalisesti liberaalit kannattavat inhimillistä sosiaalipolitiikkaa kun taas sosiaalisesti konservatiivit eivät. Onko sosiaalisesti konservatiiveilla kehityshäiriö tai jonkin sortin vamma otsalohkon alaosan kuorialuiella?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Juha


Tarua vai totta?:  Ihminen kaipaa jatkuvuutta, mutta jotta jatkuvuus toteutuisi, hän tarvitsee kvantisointeja, sopivina.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 07, 2019, 18:04:58Rehellisyys tai joku semmoinen ei ole asiassa olennaista, vaan masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden ongelma on siinä, miten ne vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn. Ei auta yhtään mitään nähdä maailma ”todellisemmin”, jos ei jaksa nousta sängystä.


Rehellisyys liittyy odotuksiin, ja odotustenmukaisuuteen, siten kuin on niihin sitoutunut. Rehellisyyttä voisi ilmetä aina, vaikka todellisuus olisi,.. mitä nyt onkaan.

Jos sängystä ei jaksa nousta, voi maailman nähdä todellisempana, mutta se todellisuus ei saa nousemaan. Odotetaan ehkä jotain, jotta voisi nousta. Tai odotetaan, kunnes jotain yksinkertaisesti avautuu. Näin perin?

Jos ihmisen toimintakyky on hyvä, niin tarkoittaako se muka sitä, että ihmisellä ei ole (mielenterveys)ongelmia?

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 15, 2019, 20:51:18
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 07, 2019, 18:04:58Rehellisyys tai joku semmoinen ei ole asiassa olennaista, vaan masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden ongelma on siinä, miten ne vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn. Ei auta yhtään mitään nähdä maailma "todellisemmin", jos ei jaksa nousta sängystä.


Rehellisyys liittyy odotuksiin, ja odotustenmukaisuuteen, siten kuin on niihin sitoutunut. Rehellisyyttä voisi ilmetä aina, vaikka todellisuus olisi,.. mitä nyt onkaan.

Jos sängystä ei jaksa nousta, voi maailman nähdä todellisempana, mutta se todellisuus ei saa nousemaan. Odotetaan ehkä jotain, jotta voisi nousta. Tai odotetaan, kunnes jotain yksinkertaisesti avautuu. Näin perin?

Jos ihmisen toimintakyky on hyvä, niin tarkoittaako se muka sitä, että ihmisellä ei ole (mielenterveys)ongelmia?

Yleensä silloin ainakaan (jos toimintakyky on hyvä) ei ole ainakaan kovin vakavia mielenterveysongelmia. Tämä johtuu siitä, että sairaus määritellään toiminnan vajausta tai haittaa aiheuttavaksi poikkeavuudeksi. Sellainen alakuloisuus, joka ei estä toimimasta, ei ole sairaalloista masennusta. Toki alkavan tai lievän mielenterveysongelman toimintakykyyn aiheuttama haitta ei mahdollisesti ole (vielä) kovin suuri. Mutta usein silloinkin haittaa on jo, koska ihminen joutuu käyttämään epänormaalin paljon voimavarojaan pystyäkseen toimimaan. Jos tilanne pahenee ja jatkuu, voi sitten voimavarojen loppuminen viedä sen toimintakyvynkin.

Juha


A:

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 06:27:23Yleensä silloin ainakaan (jos toimintakyky on hyvä) ei ole ainakaan kovin vakavia mielenterveysongelmia. Tämä johtuu siitä, että sairaus määritellään toiminnan vajausta tai haittaa aiheuttavaksi poikkeavuudeksi. Sellainen alakuloisuus, joka ei estä toimimasta, ei ole sairaalloista masennusta.


B:

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 06:27:23Mutta usein silloinkin haittaa on jo, koska ihminen joutuu käyttämään epänormaalin paljon voimavarojaan pystyäkseen toimimaan. Jos tilanne pahenee ja jatkuu, voi sitten voimavarojen loppuminen viedä sen toimintakyvynkin.


B-kohta viittaa selkeään tilaan, moodiin, ja sairauteen. Tuntuu vähän kuin systeemiseltä tilalta. Mielenterveyshäiriö sopii hyvin kuvaamaan tätä. Tärkeää, että merkitys tulee ilmi.

A-kohta taas sanatasolla viittaa määritelmiin ja sopimuksiin. Ne voivat olla todellisuudentasaisia, tai sitten eivät. Jokin asia ihan täsmällisesti ottaen ei ole välttämättä sitä, mitä on sovittu, tai saatu selville, ja minkä tiedon varassa eletään ja toimitaan. Aiemman pohjan mukaan voidaan mennä silti, kunhan peruste ei ole uskovaisuus, vaan todennäköisyys, ja sitä on ihan ok käyttää.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 16, 2019, 08:01:17

A:

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 06:27:23Yleensä silloin ainakaan (jos toimintakyky on hyvä) ei ole ainakaan kovin vakavia mielenterveysongelmia. Tämä johtuu siitä, että sairaus määritellään toiminnan vajausta tai haittaa aiheuttavaksi poikkeavuudeksi. Sellainen alakuloisuus, joka ei estä toimimasta, ei ole sairaalloista masennusta.


B:

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 06:27:23Mutta usein silloinkin haittaa on jo, koska ihminen joutuu käyttämään epänormaalin paljon voimavarojaan pystyäkseen toimimaan. Jos tilanne pahenee ja jatkuu, voi sitten voimavarojen loppuminen viedä sen toimintakyvynkin.


B-kohta viittaa selkeään tilaan, moodiin, ja sairauteen. Tuntuu vähän kuin systeemiseltä tilalta. Mielenterveyshäiriö sopii hyvin kuvaamaan tätä. Tärkeää, että merkitys tulee ilmi.

A-kohta taas sanatasolla viittaa määritelmiin ja sopimuksiin. Ne voivat olla todellisuudentasaisia, tai sitten eivät. Jokin asia ihan täsmällisesti ottaen ei ole välttämättä sitä, mitä on sovittu, tai saatu selville, ja minkä tiedon varassa eletään ja toimitaan. Aiemman pohjan mukaan voidaan mennä silti, kunhan peruste ei ole uskovaisuus, vaan todennäköisyys, ja sitä on ihan ok käyttää.

Määritelmä siitä, millaiset tilat ovat sairauksia, on jokseenkin poliittinen kysymys. Nykykäsitys löytyy sairausluokituksesta. sen sijaan se määritelmä, joka tarvitaan, että käsitteellä - siis millä tahansa käsitteellä - olisi jokin (yhteisesti jaettu) merkityssisältö, oli jotakuinkin tuo määritelmä, johon aiemmin viittasin. Siinä ei ole mitään "uskovaisuutta". Tai - jos olet eri mieltä, niin mikä sinusta ON sairaus? Mitä sillä tarkoitetaan? Jotenkin sen merkitys on määriteltävä tai muutoin minä tarkoitan sillä eri asiaa kuin sinä, emmekä pysty kommunikoimaan.

Hyviä esimerkkejä sairauden määritelmän tulkinnoista ovat tietenkin tilat, joissa sairaudeksi luokittelemisesta on luovuttu. Tällainen on vaikkapa homoseksuaalisuus. Aiemmin sen ajateltiin sopivan sairausmääritelmän sisään, koska halu pariutua vastakkaisen sukupuolen kanssa katsottiin osaksi toimintakykyisyyttä. Mutta - kun ajattelu muuttui, ei halu pariutua ollut enää mikään toimintakyvyn mittari. Ei sinkuksi jäävälle, ei samaa sukupuolta kohtaan suuntautuneelle. Sairaudeksi määrittelemiselle ei ollut enää perustetta, koska toimintakykykään ei ollut millään tavalla vajavainen. Homoseksuaalisuus ei ollut mitenkään tilana muuttunut, mutta yhteiskunta ympärillä näki toimintakykyisyyden eri tavalla. Sama sairauden määritelmä - siis sen sairaus-käsitteen määritelmä - kuitenkaan ei tarvinnut mitään päivitystä.

Juha


Politiikka on ihan ok. Ei siitä pääse oikein millään alueella yli. Se on tärkeää, että tosiaan tietää joittenkin juttujen poliittisen luonteen, eikä sekoita tällaista todellisuuteen. Politiikkahan on pragmatiaa, ja käytännön tehot ovat onnistuneessa sellaisessa parhaat mahdolliset, useimmissa tilanteissa.

Minua kyllä kiinnostaa suhtautuminen asioihin, ja päätökset menetelmistä. Toisaalta kun puhutaan suoremmin todellisuudesta, hyvä, että sitä todellakin voi käydä läpitte. Liittymävalinta on paljon, ja sitä voi jonkin verran yrittää edistää, riippuen siitä, mitä haetaan.

Juha


Tulisi samalla sanoa, että politiikka on vaarallista, etenkin jos suhde siihen on kyseenalainen. Politiikka on rakentamista, ja sen pohjalta jatketaan.

Ihmiset usein haluavat tietää täsmällisesti, mikä on oikein, ja mikä väärin. Mennään sääntöjen puitteissa. Huomannut asian myös foorumien ylläpidossa.

Päätöksille rakennetaan. Se on pulinat pois. Moniko tajuaa, miten vaarallista tämä on?

Jos vielä tarvittava todellisuuden lähestyminen on vasten tällaista voimaa. Ei vaikea kuvitella, miten voi joistakin välttämättömyyksistä tulla mahdottomuuksia. Niitä sitten päivitellään, ja luodaan mahdottomuuden suuntaan, siinä mikä jaksetaan.

:(

Juha


Mitähän se olisi, jos syövän kanssa eläisi sovussa, ilman että siitä olisi ihmeempää haittaa?

Onko mahdollista?

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 31, 2019, 12:46:20

Mitähän se olisi, jos syövän kanssa eläisi sovussa, ilman että siitä olisi ihmeempää haittaa?

Onko mahdollista?

Toki. Saattaa vain käydä kuin mustalaisen hevoselle - juuri kun oppi olemaan syömättä se kuoli.