Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tiedekysymyksiä

Aloittaja Juha, tammikuu 29, 2019, 08:18:46

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juha


Vasta tämän keskustelun avulla tuokin virhekäsitys siis korjaantui.

:o

Hippi

Kuume ei myöskään alene hautomalla itseään vällyjen alla, vaan korkeassa kuumeessa ulkoinen viilennys on tarpeen.
Sairaalassa minulle heitettiin märkä lakana päälle ja ikkuna auki marraskuun viileyteen, kun kuume nousi korkeaksi ison leikkauksen jälkeen.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 09, 2019, 14:53:44Kuume ei myöskään alene hautomalla itseään vällyjen alla, vaan korkeassa kuumeessa ulkoinen viilennys on tarpeen.


Ehkä parempaa haudottavaakin on. Totta.

Juha


Taas (in)flunssa-jutusta. On flunssaa, ja influenssaa. On in-flunssaa, ja nähtävästi out-flunssaa. Rajanveto jossakin kohden, mustavalkoisena. Toinen on takiaistyyppisempi juttu. Oli miten oli, niin sanojen etymologia on se, josta en tiedä, ja josta tuntemattomana voisin tsoukkailla näin.

Tuokin vinkkeli kehittäjälle jo sen verran kiva, että jospa aito influenssa on jotain, josta ei voi selvitä, eikä tule selvitä, vaan on ylläpidollisempaa. Out-flunssa sitten sellaista, josta voi vielä tehdä irtiottoa, kunnes sen tietyty piirteet ovat niin teräviä, että saapuvat pysyvämmäksi potentiaaliksi, miten potentiaalin kanssa toimeen satuttaisiin tulemaankaan.

Riskisijoitukseen voi luomakunta joskus ryhtyä. Toisaalta kun on sijoittajaexpertti, niin varmasti jossain on paikkaakin.

Sanataiteesta ehkä kohden tunnustetumpaa ...

Kuume on ilmiö, jonka voi ajatella melko aktiivisen oloisesti rakentuvaksi. Kuumeen nousu voi olla niin radikaali tapahtuma, ettei mene täysin hukka-energiaksi luokiteltavaan, vaikka sekin näkemys on aina, kun osuvuus poikkeaa sadasta.

Matelijoille on tyypillistä se, että ne elävät ympäristön mukaan enemmän, mitä tulee lämpötiloihin. Siis tietyllä tapaa elävät enemmän lämpötilan mukaisesti.

Kun matelijan lämpötila kohoaa, se voi toimia paremmin, ja luoda elämänedellytyksiä. Puolustuksellisuuden ja elämänedellytysten aktiivisen ja spontaanin hakemisen voi nähdä samalla tavalla. Kummassakin saadaan sysäys ja alku tehdä jotain.

Siinä kun lämpötila herättää, samoin herää, kun on vaikka virustehtaiden ympäröimänä, kauttaaltaan, sisäpuolta koskien. Kun lämpötila on herättänyt, ja sen mukaan on menty, niin sitä se elämä on, kun tunkenut olijaan. Matelijat lähtevätkin sitä hakemaan, kun aikansa koulutettu, toistuvasti, ja valmiutta alkaa näkyäkkin, jopa spontaanikivana, kun Aurinkoa sopivasti pilkahtelee, vaikka kevään koittaessa.

Viimeisin kerronta voi olla jo uudemmman tyyppistä kerrontaa.

Juha


Se summaus puuttui edellisestä.

Lämpötila luo liittymisvalmiutta, jolloin vuoropuhelu uuden kanssa voi alkaa.

Lämpötilaa voi luoda jo alustavasti, koska kuumuudessa pärjättävä, kuitenkin. Näin lämpötilan kerääntymistä ei aina tarvitse jäädä odottamaan, vaan se voi alkaa olla jo omaksi koettu piirrekkin.

Jos kovin lämpötilallisia ei ilmene, niin miten sellaiseen perustuvat voi sitten jättää, ja mitä siitä seuraa, on huisa kysymys.

Jaska

Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 14, 2019, 08:41:26
On flunssaa, ja influenssaa.
On. On omakohtaista kokemusta paraikaa. Ensimmäisestä, toista vastaan on rokotettu. Jos kiinnostaa miten flunssa ja influenssa on erotettavissa, niin siihen auttaa hakukone ja internetti. Virukset kun nyt kuitenkin ovat niin pieniä, ettei niitä paljaalla silmällä erota, eikä silmät ummessakaan. Viruksiakin on satoja erilaisia. No tokko kiinnostaa, kun mieluummin keksii uusia merkityksiä ja tarkoituksia. Ehkä mahdollisia. Tai mikä vapaasti luovempaa, mahdottomia.

Tiedeotsikon alla tällainen leikinpäiten pakinointi ei tietenkään ole luontevalla paikallaan.

Juha

#21

Yhä edelleen kiinnostaa pieneliöstö, ja toimeentulo niiden kanssa.

Onko niin, että jos antibiootti on aine, joka joko nujertaa täysin, tai jalostastaa antibioottienmukaiseksi bakteereja, niin jokin aine voisi olla parempi säätelijä siten, että kohtuullistaa pieneliöiden osuutta ihmiseen nähden sopivaksi, mutta on sillä tavoin kivempi, että vaikutusta voi aina odottaa, ilman selkeää superolion killeriä.


Lääketieteeksi kutsuttu alue pitää sisällään kiinnostavia juttuja. En kuitenkaan lue varsinaisesti alan kirjallisuutta. Joihinkin lyhyisiin juttuihin voi törmätä, esim netissä.

Yleisiä linjoja voi mielestäni luoda, vaikka tietämiseen ja kokemuksiin liittyen, koska kokemuksia on jokaisella omakohtaisena tieteen alueelta, ja toisaalta kokemuksia kerrotaan laajasti monesssa yhteydessä. Tieteen rajapinnaksi katsottavalla on jatkuvasti säpinää, oi toimija kuka olikin, soveltavampi, tai perustavammin tutkaileva, vaikka tutkailijana.


Oma käsitys tieteestä ei ole täysin luotettava. Tieteen tilaa en pidä sillä tavoin kivana, että on aina sopiva antamaan sitä, mitä tarvitaan. Käytännön kontribuutio on siis se, mikä ei herätä aina luottamusta. Mistä johtuu, on toinen kysymys. Varmaan monipuolinen juttu, ja moni voi ajatella samoin.

Viimeisin selkeämpi epäilys tuli tänään. Aika paljon primitiivisuhtautumista on kyseenalaistamiseen. Aivan kuin tiedemaailma suojaisi itseään.

Kunnon fakta ei suojelijaa tarvitse, vaan tekee sen itse, samoin oikeasenteinen tieteeseen suhtautuja. Ei hänen tarvitse olla kumoamassa ja suojelemassa tonttiaan tieteen kustannuksella. Kunnon kritiikki on oikea-asenteisten paras tuki, koska elämisen edellytyksiä hekin tarvitsevat.

Joskus vain tulee mieleen se, että aivan kuin olisi lahkolaisuutta, ja sellaista epäselvyyttä, joka vaatii vahvaa jämäkkyyttä, sitä enemmän, mitä epävarmempia ollaan. Rajusti sanottu, tieteen ihmisliittymää koskien.

Siinä tietynlaista osallistumistavan puolustamista.

Tiede kuuluu kaikille, samoin mahdollisuus löytää tarvittava. Tiede itsenään ei ole mitään, meille. Tiedettä suojellaan, syystä. Toisaalta siltä odotetaan, ja jos sopivaa on oikeasti, sovellettavaa haetaan. Sovellettavaa on mm maailmankuva, joka luo pohjaa muuhun, vaikka vaikutusta ei suoraan tietäisi, eikä tarvitsekkaan tietää, ainakaan hetiaina.

Toope

Juhan kommenttiin liittyen, hyviä esimerkkejähän on. Hyönteiset ovat korvaamattoman tärkeä eliöryhmä, kuten mikrobitkin. Näitä tuhoutui paljon aiemmin, mikä näkyi loppupäässä esim. siinä, että merikotka oli sukupuuton partaalla Suomessa. Oli pahimmillaan kai parikymmentä paria, nyt on satoja. Olemme paljon 1960-luvun ddt-lannoituksesta oppineet. Sikäli parempaan suuntaan mennään.

Hyönteisiin ei ehkä ole vielä tarpeeksi osattu kiinnittää huomiota, kun niittyjä on ajettu paljaaksi ja ns. turha-alueita otettu hyötykäyttöön. Hyönteiset, perhoset, ampparit ja mitä niitä nyt onkaan, tarvitsevat juuri koskematonta elinaluetta, sitä pusikkoa ja niittyä ja ehkä valtateiden pientareitakin. Annetaan niiden rehottaa. Monenkaltaista mönkiäistä noissa elää.

Juha


Mikähän on epilepsia ja erityisherkkyyden välinen ilmenevyys, tai suhde?

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 25, 2019, 19:17:23

Mikähän on epilepsia ja erityisherkkyyden välinen ilmenevyys, tai suhde?

Miksi ajattelet, että niillä olisi jokin suhde?

Juha


Vaikka mekenistista logiikkaa seuraamalla. Läpilyönti/tyypit/kohdat  voi vaihdella.

Perusjuttuna lienee, että jokin alkaa mennä valtoimenaan. Silloin ei rajat kestä. Virtaa/voimaa/? liikaa, suhteessa rakenteiden lujuuteen, ja kanavoitumiseen. Voihan olla, ettei ole mitään varteenotettavaa, jonne mennä, jolloin syntyy ihme värähtelyä / pompottelua.

Voisi noista teoreettisesti ajatella vaihtoehtoja, ainakin alasammuttavaksi.

Liikaa fokusta / ajautumaa, liian heikkoon kohtaan. Liian heikkoa, oikein mihinkään. Suuntaus alueelle, joka ei kestä oikein mitään, suhteessa vaadittuun, ...

Toinen jako voisi olla laaja-alaisuus, tai sitten se pisteettäisempi juttu. Erityisherkkien yhteydessä on myös kerrottu vaihtelutyypeistä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 25, 2019, 19:37:42

Vaikka mekenistista logiikkaa seuraamalla. Läpilyönti/tyypit/kohdat  voi vaihdella.

Perusjuttuna lienee, että jokin alkaa mennä valtoimenaan. Silloin ei rajat kestä. Virtaa/voimaa/? liikaa, suhteessa rakenteiden lujuuteen, ja kanavoitumiseen. Voihan olla, ettei ole mitään varteenotettavaa, jonne mennä, jolloin syntyy ihme värähtelyä / pompottelua.

Voisi noista teoreettisesti ajatella vaihtoehtoja, ainakin alasammuttavaksi.

Liikaa fokusta / ajautumaa, liian heikkoon kohtaan. Liian heikkoa, oikein mihinkään. Suuntaus alueelle, joka ei kestä oikein mitään, suhteessa vaadittuun, ...

Toinen jako voisi olla laaja-alaisuus, tai sitten se pisteettäisempi juttu. Erityisherkkien yhteydessä on myös kerrottu vaihtelutyypeistä.

No kun katsoo epilepsian syitä (kallovammat, synnytyksessä saadut aivovauriot, aivoverenkierron häiriön jälkitilat jne), tai kohtauksia vähentäviä toimintamalleja (säännöllinen uni- ja ruokailurytmi, liiallisen alkoholin välttäminen) , niin en nyt itse ainakaan keksi, miksi juuri erityisherkkyys olisi siihen missään yhteydessä. Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila. Erityisherkkyys taas on synnynnäinen tapa reagoida tavallista herkemmin ärsykkeisiin. En löydä yhteyttä näiden välille.

Sepe

Ei erityisherkkyys ole sidoksissa epilepsiaan.
Usko pois Juha ja lopeta jankkaaminen.

Juha

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 25, 2019, 20:03:23No kun katsoo epilepsian syitä (kallovammat, synnytyksessä saadut aivovauriot, aivoverenkierron häiriön jälkitilat jne), tai kohtauksia vähentäviä toimintamalleja (säännöllinen uni- ja ruokailurytmi, liiallisen alkoholin välttäminen) , niin en nyt itse ainakaan keksi, miksi juuri erityisherkkyys olisi siihen missään yhteydessä. Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila. Erityisherkkyys taas on synnynnäinen tapa reagoida tavallista herkemmin ärsykkeisiin. En löydä yhteyttä näiden välille.

Ilmiön kautta pääsee seurailemaan ihmisen toimintaa, oli ilmiö oikeastaan totta, tai ei.

On muuten tapauksia, joissa vammautuminen tuo mukanaan toimintyylin painotuksen poikkeamaa, aiempaan nähden. Ihmisen persoonallisuus voi muutta, ja toisaalta myös jotain outoja kykyjä voi ilmetä, juuri painotusjutun takia.

Aloittamani teeman voi laajentaa myös yhteisöihin. Teen sen jossain vaiheessa.

Erityisherkkyyden alue voi olla täysin rakenteen tukema. Silloin liian ahdasta säpinää ei ehkä synny. Toisaalta kuullut paljon erityisherkkien kuormittuneisuudesta, johon tosin yleensä auttaa lepo.

Epilepsia, ja ainakin yksittäinen kohtaus kyllä loppuu, jos kuormitus muuttaa fysiologian toiseksi, jolloin kuormitus aika mahdottomana vähenee, ja palautuu pohjalle, joka yleensä kantaa kivemmin. Ellei sitten jää palaa takaisin siihen vähyyteen, mistä ei enää ole lähtemistä-

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 25, 2019, 20:43:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 25, 2019, 20:03:23No kun katsoo epilepsian syitä (kallovammat, synnytyksessä saadut aivovauriot, aivoverenkierron häiriön jälkitilat jne), tai kohtauksia vähentäviä toimintamalleja (säännöllinen uni- ja ruokailurytmi, liiallisen alkoholin välttäminen) , niin en nyt itse ainakaan keksi, miksi juuri erityisherkkyys olisi siihen missään yhteydessä. Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila. Erityisherkkyys taas on synnynnäinen tapa reagoida tavallista herkemmin ärsykkeisiin. En löydä yhteyttä näiden välille.

Ilmiön kautta pääsee seurailemaan ihmisen toimintaa, oli ilmiö oikeastaan totta, tai ei.

On muuten tapauksia, joissa vammautuminen tuo mukanaan toimintyylin painotuksen poikkeamaa, aiempaan nähden. Ihmisen persoonallisuus voi muutta, ja toisaalta myös jotain outoja kykyjä voi ilmetä, juuri painotusjutun takia.

Aloittamani teeman voi laajentaa myös yhteisöihin. Teen sen jossain vaiheessa.

Erityisherkkyyden alue voi olla täysin rakenteen tukema. Silloin liian ahdasta säpinää ei ehkä synny. Toisaalta kuullut paljon erityisherkkien kuormittuneisuudesta, johon tosin yleensä auttaa lepo.

Epilepsia, ja ainakin yksittäinen kohtaus kyllä loppuu, jos kuormitus muuttaa fysiologian toiseksi, jolloin kuormitus aika mahdottomana vähenee, ja palautuu pohjalle, joka yleensä kantaa kivemmin. Ellei sitten jää palaa takaisin siihen vähyyteen, mistä ei enää ole lähtemistä-
Epilepsia on oikeastaan vain oire jostakin, eikä sairaus itsessään. Sikäli sun pohdinta on vähän kuin ihmettelisit kuumeen ja erityisyliherkkyyden mahdollista yhteyttä.