Kukas loi kenet?

[Norma Bates]

Ei kukaan ala uskoa yhtään mihinkään ilman ajatuksia. Minulle uskoontulo tapahtui ehkä siinä 9-vuotiaana, kun luin kuvalehdestä jonkun miehen kokevan että on elänyt ennenkin. Ensimmäinen ajatukseni oli että kamalaa, pitäisikö KUOLLA useita kertoja?! Sitten tuli muita ajatuksia, ja aloin pitämään reinkarnaatiota hyvänä selityksenä olemassaololle.

Alleviivaus- hieno oivallus, nyt vain pitää ymmärtää, mitä oivalsit.

Uskot siis omiin ajatuksiisi, etkä kyseenalaista niitä.

Se on uskomisen perusta, jota olen yrittänyt kertoa- älä siis usko omiin ajatuksiisi, saata pettää itseäsi.

Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, en kehota ketään uskomaan omaa sanamaanikaan, ilman perusteellista tutkimusta. Analysointi voi olla vaikeaa, varsinkaan ellei halua sitä tehdä.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni totuuden. Siksi kyse on uskosta. Usko kuitenkin on ajattelua. Ajattelu johtaa valintoihin. Jokainen jää sitten sillä pysäkillä pois, josta kotinsa löytää.

Harmi, meinasin jo lähteä katsomaan telkkaria (ryyppäämään) mutta täytynee vielä vastata.

Ajattelussa ei ole kyse uskomisesta, ellei pidä ajatuksia totuuksina. Ajatus on siis työkalu, jonka avulla voi selvittää jopa omia tunteitaan- ainakin kannattaa yrittää.

Jos ajattelee eri tavalla kuin ajattelee, päätyy erilaiseen lopputulokseen. Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

[Toope]

Jos ajattelee eri tavalla kuin ajattelee, päätyy erilaiseen lopputulokseen. Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Vaikka itse (joidenkin mielestä) ajan näkemyksiäni aika suorasanaisesti, en koskaan ole vaatinut muita niitä hyväksymään. Tuo on vain tyylini, koska tietoisesti hylkään "poliittista korrektiutta". Esitän näkemykseni suoraan, muut päättävät, tykkäävätkö vai eivät.
Niin, Kontu-foorumilta tuli viimeksi banni, koska sanoin mielipiteeni yliopistolaitoksemme wokekehityksestä.   Tosi ruma foorumi.

[a4]

Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Voihan rokote!
Tieteessä tuota uskomustasi tiedollisesta ja rationaalisesta ylimielisyydestä kutsutaan tieteelliseksi metodiksi.
Lopputuloksena moderni elintaso josta sinäkin nautit.
Afganistanissa elintaso määräytyy Suomea enemmän uskon pohjalta tällä hetkellä.

[Norma Bates]

Jos ajattelee eri tavalla kuin ajattelee, päätyy erilaiseen lopputulokseen. Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Vaikka itse (joidenkin mielestä) ajan näkemyksiäni aika suorasanaisesti, en koskaan ole vaatinut muita niitä hyväksymään. Tuo on vain tyylini, koska tietoisesti hylkään "poliittista korrektiutta". Esitän näkemykseni suoraan, muut päättävät, tykkäävätkö vai eivät.
Niin, Kontu-foorumilta tuli viimeksi banni, koska sanoin mielipiteeni yliopistolaitoksemme wokekehityksestä.   Tosi ruma foorumi.

Otin sinut(kin) esimerkiksi kristinusko-fanituksesi vuoksi, kun kerrasta toiseen jaksat sitä uskontoa kehuskella (ja minä moittia). 

[Norma Bates]

Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Voihan rokote!
Tieteessä tuota uskomustasi tiedollisesta ja rationaalisesta ylimielisyydestä kutsutaan tieteelliseksi metodiksi.
Lopputuloksena moderni elintaso josta sinäkin nautit.
Afganistanissa elintaso määräytyy Suomea enemmän uskon pohjalta tällä hetkellä.

Halusit tai et, sinäkin olet vain ihminen, ja valitset itsellesi tärkeitä teemoja sinun persoonallisuutesi ja minuutesi mukaisesti. Toiset valitsevat toisin kuin sinä. Esimerkikseni päädyit kuitenkin neuvottelemattoman ehdottomuutesi vuoksi, eli pidän sinua eräänlaisena lähetyssaarnaajana tällä foorumilla.

[Karikko]

Ei kukaan ala uskoa yhtään mihinkään ilman ajatuksia. Minulle uskoontulo tapahtui ehkä siinä 9-vuotiaana, kun luin kuvalehdestä jonkun miehen kokevan että on elänyt ennenkin. Ensimmäinen ajatukseni oli että kamalaa, pitäisikö KUOLLA useita kertoja?! Sitten tuli muita ajatuksia, ja aloin pitämään reinkarnaatiota hyvänä selityksenä olemassaololle.

Alleviivaus- hieno oivallus, nyt vain pitää ymmärtää, mitä oivalsit.

Uskot siis omiin ajatuksiisi, etkä kyseenalaista niitä.

Se on uskomisen perusta, jota olen yrittänyt kertoa- älä siis usko omiin ajatuksiisi, saata pettää itseäsi.

Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, en kehota ketään uskomaan omaa sanamaanikaan, ilman perusteellista tutkimusta. Analysointi voi olla vaikeaa, varsinkaan ellei halua sitä tehdä.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni totuuden. Siksi kyse on uskosta. Usko kuitenkin on ajattelua. Ajattelu johtaa valintoihin. Jokainen jää sitten sillä pysäkillä pois, josta kotinsa löytää.

Harmi, meinasin jo lähteä katsomaan telkkaria (ryyppäämään) mutta täytynee vielä vastata.

Ajattelussa ei ole kyse uskomisesta, ellei pidä ajatuksia totuuksina. Ajatus on siis työkalu, jonka avulla voi selvittää jopa omia tunteitaan- ainakin kannattaa yrittää.

Jos ajattelee eri tavalla kuin ajattelee, päätyy erilaiseen lopputulokseen. Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Niin tässä vain keskustellaan ja uskoa voi mitä haluaa- useinkin uskominen pohjautuu haluihin.

Otaksuminen taitaa sekin pohjautua uskomiseen- tietokin on paljolti opeteltua  ja siinäkin on otaksumisia- ehkä kuitenkin hieman perusteellisemmin analysoituja, kuin pelkkä oletus.

"Samalla tavalla oikeastaan kyllä ajatellaan- tiedä siten onko muita tapoja olemassakaan- perusteellisuus vain lienee vaihtelevaa. (Ajattelu on työtä, sitä kannattaa tehdä ilman ennakko-oletuksia)  Oma mieli on usein se suurin huiputtaja, eli omat mielihalut vaikuttavat miten mihinkin asiaan suhtautuu. Helpointa on mennä sieltä missä aita on matalin, eli hyväksyä nopeasti ensimmäinen mieleen tuleva ajatus.

Uskonnot perustuvat siihen--lapsesta asti kerrotaan "satuja totuuksina- eikä niistä aikuisetkaan opittuaan kovin helpolla pääse eroon.

Jos ikänsä saarnaa jumalasta, on se varmaan mielessä vakioitunutta asennetta, eikä muulla tavalla enää osaa suhtautuakaan.
Oikeastaan poliitikoista näkee saman, hekin alkavat "uskoa" omia valheitaan, kun niitä jatkuvasti toistavat.

Tietenkin "todensanojat ärsyttävät.. >Sen vuoksi asioita usein kaunistellaan.

[kertsi]

Ei kukaan ala uskoa yhtään mihinkään ilman ajatuksia. Minulle uskoontulo tapahtui ehkä siinä 9-vuotiaana, kun luin kuvalehdestä jonkun miehen kokevan että on elänyt ennenkin. Ensimmäinen ajatukseni oli että kamalaa, pitäisikö KUOLLA useita kertoja?! Sitten tuli muita ajatuksia, ja aloin pitämään reinkarnaatiota hyvänä selityksenä olemassaololle.

Alleviivaus- hieno oivallus, nyt vain pitää ymmärtää, mitä oivalsit.

Uskot siis omiin ajatuksiisi, etkä kyseenalaista niitä.

Se on uskomisen perusta, jota olen yrittänyt kertoa- älä siis usko omiin ajatuksiisi, saata pettää itseäsi.

Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, en kehota ketään uskomaan omaa sanamaanikaan, ilman perusteellista tutkimusta. Analysointi voi olla vaikeaa, varsinkaan ellei halua sitä tehdä.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni totuuden. Siksi kyse on uskosta. Usko kuitenkin on ajattelua. Ajattelu johtaa valintoihin. Jokainen jää sitten sillä pysäkillä pois, josta kotinsa löytää.

Onko usko todellakin ajattelua? Onko se tietoista ajattelua?

Vai voisiko usko olla jotain perin tunnepitoista neuronaalista toimintaa (en edes sano aivotoimintaa), joka on tiedostamatonta, intuitiivista, automatisoitunutta, ja (ainakin osin) kehollistakin? Ties vaikka enteerinen hermosto voisi olla alitajunnan tyyssijana, jolloin jos usko olisikin tiedostamatonta, se olisi keskushermoston (ja siten aivojen) ulkopuolista aktiviteettia, ja vertautuisi ns. gut feeling:iin tai perstuntumaan tai näppituntumaan - tai jopa heuristiikkoihin?

[kertsi]

Toisin kuin muutama tällä saitilla, minä en usko että on olemassa sellainen lopputulema johon me kaikki päädymme, kunhan vain annamme aivojen raksuttaa tarpeeksi pitkään. Minä en ala ajatella kuten esim. sinä, Toope tai A4, ettekä te ala ajatella kuten minä. On ylimielistä ja omahyväistä edellyttää että muiden pitäisi päätyä samaan lopputulokseen kuin itse on päätynyt.

Voihan rokote!
Tieteessä tuota uskomustasi tiedollisesta ja rationaalisesta ylimielisyydestä kutsutaan tieteelliseksi metodiksi.
Lopputuloksena moderni elintaso josta sinäkin nautit.
Afganistanissa elintaso määräytyy Suomea enemmän uskon pohjalta tällä hetkellä.

No tota... Toopen ajattelua ei erittäin hyvällä tahdollakaan voi kuvata tiedolliseksi saatikka rationaaliseksi (ylimielisyydeksi), saatikka tieteellisesti metodiksi. Eikä kyllä kenenkään yksittäisen henkilön, mutta siis foorumin väestä ehkä vähiten juurikin Toope the rikkinäinen-levy-papukaijan.

[Norma Bates]

Ei kukaan ala uskoa yhtään mihinkään ilman ajatuksia. Minulle uskoontulo tapahtui ehkä siinä 9-vuotiaana, kun luin kuvalehdestä jonkun miehen kokevan että on elänyt ennenkin. Ensimmäinen ajatukseni oli että kamalaa, pitäisikö KUOLLA useita kertoja?! Sitten tuli muita ajatuksia, ja aloin pitämään reinkarnaatiota hyvänä selityksenä olemassaololle.

Alleviivaus- hieno oivallus, nyt vain pitää ymmärtää, mitä oivalsit.

Uskot siis omiin ajatuksiisi, etkä kyseenalaista niitä.

Se on uskomisen perusta, jota olen yrittänyt kertoa- älä siis usko omiin ajatuksiisi, saata pettää itseäsi.

Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, en kehota ketään uskomaan omaa sanamaanikaan, ilman perusteellista tutkimusta. Analysointi voi olla vaikeaa, varsinkaan ellei halua sitä tehdä.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni totuuden. Siksi kyse on uskosta. Usko kuitenkin on ajattelua. Ajattelu johtaa valintoihin. Jokainen jää sitten sillä pysäkillä pois, josta kotinsa löytää.

Onko usko todellakin ajattelua? Onko se tietoista ajattelua?

Vai voisiko usko olla jotain perin tunnepitoista neuronaalista toimintaa (en edes sano aivotoimintaa), joka on tiedostamatonta, intuitiivista, automatisoitunutta, ja (ainakin osin) kehollistakin? Ties vaikka enteerinen hermosto voisi olla alitajunnan tyyssijana, jolloin jos usko olisikin tiedostamatonta, se olisi keskushermoston (ja siten aivojen) ulkopuolista aktiviteettia, ja vertautuisi ns. gut feeling:iin tai perstuntumaan tai näppituntumaan - tai jopa heuristiikkoihin?

Määrittelen tässä väljästi kaiken mahdollisen päähän pälkähtävän ajatteluksi, tunteetkin. Minulle on tullut sellainen vaikutelma että jokunenkin uskoontulija on jo ennen "tuloaan" ajatellut että olisi hyvä tulla uskoon, ja toivonut sitä. Sitten hän jossain tunteita sykähdyttävässä hetkessä tulee. Meillä oli rippileirillä tästä laulukin:

Silmäluomet siniset ja kynnet punaiset, farkut oli tottakai oikean merkkiset. Valui maskara pitkin poskia, sillä tyttö tuo itki ilosta. Nyt hän olin pelastunut, siinä itkun syy. Ilon kyyneleet toi silmiin pelastajan läheisyys.

(Voi olla ettei ihan joka sana mennyt oikein.) Biisi siis kertoon Jeesus-uskoon tulosta.

Minä en oikein usko että paljon mitään tapahtuu ilman että on jotain ajatuksia ensin. Esim. itse olin ajatellut 2018 että onpas hyvännäköinen poitsu, mutta oikeastaan liian hyvännäköinen, joten en sitten ajatellut häntä sen enempää sillä kertaa. Mutta kun olin tämän henkilön kanssa jatkuvasti tekemisissä treenien mittaan, ja sitten hän alkoi käyttäytymään kummallisesti, joka vaikutti välillä kiinnostukselta ja välillä jopa mustasukkaisuudelta (kun olin muiden miespuolisten parien kanssa tekemisissä), niin ajatukseni johtivat totaali retkahdukseen, eli ihastumiseen. Ei se mistään taivaasta rämähtänyt minun niskaani.

Enkä usko hetkeäkään että esim. tyypit joilla on takana pitkä parisuhde ja kakaroita lauma, yhtäkkiä jotenkin tyyliin "vastoin tahtoaan" ihastuvat johonkin toiseen ja dumppaavat sitten perheensä. Kyllä siinä on jonkinlaista näiverrystä ollut jo entuudestaan päässä että vähän niinku nyppii ja pännii elämä/kumppani/kakarat. Sitten tulee joku ns. sopiva sauma irtiottoon, ja kaikki ollaan laittamassa mullinmallin.

Eksäkin yritti minulle jotain sönköttää että "yritin varoa", kun tilanne oli se että oli ihastunut toiseen naiseen. Sanoin että etkä yrittänyt, tai ei oltaisi tässä. Johon hän että en kai sitten. Paskanmarjat se tyyppi oli jo kesällä 2009 retkussa yhteen muijaan, mutta järkeili että ei se nainen tapaa vaihtaa miestä kuin paitaa, joten piti odottaa ovelasti ja kierosti että löytyy parempi nainen johon voi sitten mukamas yhtäkkiä ihastua.

Hörhönä voisin tietty väittää että ajattelua tapahtuu jo ennen kuin osaa kieltäkään. Em. eksäni nimittäin väitti että hän oli vaunuissa ollessaan eli siis vauvana vittuuntunut kun joutui olemaan väärään suuntaan päin. Lisäksi hän oli taaperona mennyt peilin eteen katsomaan että "miltä sitä tällä kertaa näytetään" (siis nykyisessä elämässä). Lisäksi hän jossain vaiheessa koki että hänen tietoisuutensa keskipiste on rinnassa, mutta mietti sitten että ilmeisesti se pitäisi olla päässä, jolloin hän tunsi että hänen tietoisuutensa nousi päähän.

- Voi toki olla että tämä ero eksän kanssa onkin vituttanut hyvinkin pitkälti juuri sen takia, että menetin ihmisen jonka katsomus oli lähes yksi yhteen omani kanssa. Se on aika jännä juttu että tuon tuostakin saan pettyä juurikin "omieni" kanssa, kun taas toisin uskovien kanssa saattaa mennä jopa paremmin. Mistähän lie johtunee tämäkin.

(Miksi sitten ajattelua tapahtuisi vaikkei osaa kieltä, niin sen selittäisin jollain kvanttihässäköillä, eli että tietoisuus ei olisikaan aivoissa ollenkaan, vaan kvanttitasolla, josta se sitten ottaa yhteyden atomitasoon ja näennäisesti asuu fyysisessä kehossa.)

Noh, minulla on nyt näemmä tämmöinen henkisempi kausi menossa. Jokatapauksessa en usko että tyhjästä nyhjäistään yhtään mitään, eli koen että kaikkea toimintaa edeltää aina jonkinlainen ajattelu. Paitsi sitä että käsi pitää ottaa sieltä hellanlevyltä pois. Jotenkin sekin pitää tiedostaa ja hoksata suorittaa. Ei meitä mikään enkeli ohjaa että nyt räpylä pois sieltä - sellaiseen en usko. Minua kyllä kiinnostaa hyvinkin paljon tuollainen sanoisiko (epätieteellisesti) "suprajohtava tiedostaminen, eli että ajatteluprosessi kutistettaisiin minimiin, ja silti pystyisi reagoimaan. Mutta ennen kuin koen itse sellaista, en siihen niinsanotusti usko, eli Karikonkaan turha höpöttää mistään vaistosta.

Edit. Lienee laulussa ollut vapahtaja, eikä pelastaja.

[Karikko]

Tuohon loppuun, miten oikein ymmärrät vaiston?

En oikein näy yhteyttä tuohon tarinaasi.  Vaistot ovat luonnollisia ihmisellä ja muillakin eliöillä, eikä niistä nyt isompaa erimielisyyttä pitäisi olla.

Ajatteletko "vaistomaisesti, vai järkeiletkö?

[kertsi]

Se, että ennen uskoon pimahtamista, on ajattelua, ei suinkaan tarkoita että uskominen olisi ajattelua.

"Määrittelen tässä väljästi kaiken mahdollisen päähän pälkähtävän ajatteluksi, tunteetkin." Öh, määrittelet tunteet ajatteluksi? Onkohan se kovin tarkoituksenmukainen määritelmä, kun siinä sekoitetaan puurot ja vellit. Vaikka ei silti, kyllähän ajattelussa on affektiivinen puoli, ja toisaalta tunteissa on kognitiivinen puoli. Ja sekin on totta, että näitä kahta aivotoimiinnan (tai no, toiminnan *)) puolta ei välttämättä pystytä täysin luotettavasti erottelemaan toisistaan aina. Mutta on aika harhaanjohtavaa sanamössöä puhua tunteista kun puhuukin ajatuksista, tai puhua ajatuksista, kun puhuukin tunteista.

*) Tunteet eivät "tapahdu" vain päässä, vaan aivojen lisäksi ja eritoten kehossakin: tunteet ovat kehollisia. Et varmaankaan määrittelisi kehossa tapahtuvia asioita ajatteluksi, ethän?

[kertsi]

"Hörhönä voisin tietty väittää että ajattelua tapahtuu jo ennen kuin osaa kieltäkään."

Ei siihen mitään hörhöyttä tarvita. On olemassa esikielellistäkin ajattelua, esimerkiksi pikkulapsilla ja eläimillä, tai aivovammapotilailla.

[Norma Bates]

Tuohon loppuun, miten oikein ymmärrät vaiston?

En oikein näy yhteyttä tuohon tarinaasi.  Vaistot ovat luonnollisia ihmisellä ja muillakin eliöillä, eikä niistä nyt isompaa erimielisyyttä pitäisi olla.

Ajatteletko "vaistomaisesti, vai järkeiletkö?

En taida ymmärtää vaistoa ollenkaan. Se on minulle yhtä tyhjä sana kuin sinulle rakkaus. Jos eläin esim. murisee, se perustuu siihen mitä se on aistinut. Haisee tai näkyy että vihollinen vastassa.

[Norma Bates]

Se, että ennen uskoon pimahtamista, on ajattelua, ei suinkaan tarkoita että uskominen olisi ajattelua.

"Määrittelen tässä väljästi kaiken mahdollisen päähän pälkähtävän ajatteluksi, tunteetkin." Öh, määrittelet tunteet ajatteluksi? Onkohan se kovin tarkoituksenmukainen määritelmä, kun siinä sekoitetaan puurot ja vellit. Vaikka ei silti, kyllähän ajattelussa on affektiivinen puoli, ja toisaalta tunteissa on kognitiivinen puoli. Ja sekin on totta, että näitä kahta aivotoimiinnan (tai no, toiminnan *)) puolta ei välttämättä pystytä täysin luotettavasti erottelemaan toisistaan aina. Mutta on aika harhaanjohtavaa sanamössöä puhua tunteista kun puhuukin ajatuksista, tai puhua ajatuksista, kun puhuukin tunteista.

*) Tunteet eivät "tapahdu" vain päässä, vaan aivojen lisäksi ja eritoten kehossakin: tunteet ovat kehollisia. Et varmaankaan määrittelisi kehossa tapahtuvia asioita ajatteluksi, ethän?

Ehken osaa selittää mitä ajan takaa. Mutta minua ärsyttää että ihmiset yrittävät sysätä vastuun valinnoistaan pois itseltään. "Sitten vain yhtäkkiä aloin tuntemaan tavalla X. En minä sille mitään mahda."

Mitä hyödyttäisi huomautella rasismistakaan kellekään, jos tunteet on mitä on, eikä niitä voi muuksi muuttaa minkään sortin ajattelulla? Itse kykenen ajattelemaan että tuskinpa joka ukko on tulossa kimppuuni, vaikka ahdistustaipumus altistaakin pelkäämään kaiken sen vuoksi, mitä uutisoidaan.

Ehkä ajattelu ja tunteminen ovat muna ja kana. Kumpi oli ensin?

[Hiha]

Tietenkin "todensanojat ärsyttävät.. >Sen vuoksi asioita usein kaunistellaan.

Kukas se sanoikaan:

"Todet sanat eivät ole kauniita,
kauniit sanat eivät ole tosia.
Viisaan ei tarvitse todistella –
joka todistelee, ei ole viisas."