Kukas loi kenet?

[TSS]

En nimennyt reinkarnaatiota pelkästään huonoksi asiaksi.

Niistä hyvistä puolista olisi kyllä hyvä kuulla. Itse en keksi juurikaan hyviä puolia reinkarnaatiouskossa.

Viittaan tässä keskusteluun Karikon kanssa, joka mielestäni näkee asian yksisilmäisesti.

Voisihan sitä hyvää nähdä vaikka niin, että saisi jatkaa maailman kokemista. Jos elämässä on jotain hyvää, kai siinäkin olisi jotain hyvää, etä voisi kokea elämää vielä senkin jälkeen, kun tämän hetkinen tietoisuus sammuu. En viittaa reinkarnaatiolla nyt mihinkään olemassa olevaan oppiin, vaan sellaiseen ajatukseen, että voisi kokea olevaisuutta jollain tavalla myös tämän elämän ja tietoisuuden jälkeen.

[Norma Bates]

Koska olen uskonut lapsesta asti, ei kai se niin tietoinen valinta ollut, kuin aikuisena uskon olevan.

Minun katsomuksessani karma on erittäin oleellinen tekijä. Visioissani olen ollut sekä kannibaali, että hain popsimaksi päätynyt tyyppi. Koska epäoikeudenmukaisuudet ja pahuus pännii minua, saan helpotusta ajatuksesta että niin niittää kuin kylvää, ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Omalla kohdallani koen että masennus on jonkinlaista kyvyttömyyttä tai väärin reagointia, jota en vielä ole saanut ratkaistua. Väkisinkin tulee mieleen verrata siihen autokoulufiaskoon. "Kärsin", koska en saanut korttia. Kärsin koska olen masentunut. Kummankaan ei tarvitse olla ikuista, mutta vaatii jotain mihin en nyt koe kykeneväni, että tilanne korjaantuisi.

Ainakin se autokoulu saa jäädä seuraavaan inkarnaatioon, kun ei jaksa enää yrittää. Tai mitä lentäviä lautasia jatkossa ohjataankaan.

Toisaalta pitää olla ihan helvetin varovainen ettei mene siihen retkuun että alkaa vaatimaan itseltään ties mitä, koska "kaikki on omaa syytä". Ei se ihan niinkään mene, koska olemme sielujen verkosto. Vaikka itse kyllä tunnen itseni erilliseksi. Mutta se voi johtua aivoistani.

[Brutto]

En nimennyt reinkarnaatiota pelkästään huonoksi asiaksi.

Eniten kuolemassa pelottaa se, että syntyisin uudelleen. Todennäköisyydet tarjoavat minulle pelkästään nykyistä huonompia vaihtoehtoja.

Jos valita saisin, niin bakteeri tai virus olisi tuleva olomuotoni. Joku sontiainen voisi myös kelvata.

[Hiha]

Uskonto ei taida pelastaa ketään, joten sen valehteleminen ihmisille kirkkain silmin, ei taida olla kilttiä.

Kylläpäs pelastaa. Takavuosien ihannevaltiossa IS vanhoillinen sunni-islam saattoi säästää militantin harjoittajansa hengen. Oikeinuskovien yhteisöön kuulumattomuus laski henkiinjäämismahdollisuuksia dramaattisesti.

[a4]

^ Voisitko auttaa neitoa pulassa ja kuvailla tieteen näkemyksen, miksi mitään on olemassa?

Heti kun löydän tutkittua tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa siitä.
Siihen asti pidän kysymystä tietämyksemme ulkopuolelle jäävänä.

Tämä on juuri tieteen ongelma. Se pystyy selittämään ainoastaan sellaisia asioita jotka ovat ihmisen havaittavissa ja ihmisen ymmärrettävissä. Tuntien ihmisen vajavaisuuden, tiede pystyy selittämään arviolta vain noin 0 prosenttia (kymmenen desimaalin tarkkuudella) todellisuudesta. Tosin tiede pyrkii ovelasti rajaamaan todellisuuteen kuuluvaksi vain sen, mitä se pystyy itse havaitsemaan.

En näkisi ongelmana sitä että tiede ihmisen työkaluna tuottaa juuri ihmisen havaittavissa ja ymmärrettävissä olevaa tietoa ja teknologiaa, vieläpä kumulatiivisen tehokkaasti.
Parempaa työkalua ei ole vielä löytynyt ja huonompia työkaluja olisi aikuisten oikeasti hölmöä kayttää.
Ihmisen tietämyksen ulkopuolelle jäävästä äärettömän suuresta tietomäärästä ja osaamisen rajattomuudesta surkuttelu on yhtä turhaa kuin surkutella kastematojen lukutaitoa.
Jumalat voivat olla rajattoman taitavia ja tietäväisiä, samalla tavalla kuin täydellinen ympyrä voi olla täydellisen pyöreä.
Ovelan sijasta pitäisin lähinnä järkevänä pitäytä parhaalla työkalulla tehdyissä tiedollisissa rajauksissa.
Epätarkemmat ja fantasiatyökalut tekevät enemmän sutta ja sekundaa tai fantasioitua priimaa.
Tässäkin me keskustelemme mm. mikroprosessorien avustuksella joita ei ole nikkaroitu, taottu tai taiottu ennen modernia tiedettä. 

[a4]

Olemassaoloa ei tarvitse epäillä, koska kerran olemme olemassa,

Olemmeko oikeasti? Entä kyseessä onkin pelkkä pirullinen simulaatio?

Mistä tiedät että simulaatio on pelkästään tai ollenkaan pirullinen? Moderni elintasomme lepää kasvavasti monilla aloilla tarvittavien simulaatioiden varassa. Myös Puolustusvoimamme kouluttaa simulaatioilla.
Itse lasken mukaan myös ihmisapinalajimme melko pitkän historian saatossa kehittyneen aivojemme tuottaman simulaatiotodellisuuden eli kokemusmaailmamme, jonka toimintaan kuuluu olennaisesti myös jatkuva tulevaisuuden ja menneisyyden pohtiminen ja eri mahdollisuuksien puntarointi, simulointi.
Kysymys kuuluu tarkemmin: Ollemmeko oikeasti olemassa simulaatiossa?
Aku Ankka, jumalat, joulupukki ja moni muu ovat oikeasti olemassa mielikuvitushahmoina.
Aku Ankka asuu oikeasti kuvitteellisessa Ankkalinnassa ja simuloitu auto törmää oikeasti simuloidussa törmäyskokeessa simulaation sisällä.
Tiedollisesti emme koskaan voi tietää perimmäistä totuutta maailmasta. Simuloitu maailma voi sijaita toisen simuloidun maailman sisällä. jne.

[a4]

^ Voisitko auttaa neitoa pulassa ja kuvailla tieteen näkemyksen, miksi mitään on olemassa?

Heti kun löydän tutkittua tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa siitä.
Siihen asti pidän kysymystä tietämyksemme ulkopuolelle jäävänä.

Tämähän se pointti vähän oli. Sen ulkopuolelle, mitä tieteellisesti pystytään sanomaan tai todistamaan, jää aika paljon kysymyksiä. Joidenkin psyyke on siten rakennettu, että mitkään niin sanotut suuret kysymykset eivät kiinnosta, mutta toisia ne kiinnostavat, ja se(kin) taitaa tulla pitkälti persoonallisuutemme sanelemana. Kun tieteen paukut loppuu, minusta on aivan sopivaa vähän leikitellä vaihtoehdoilla, spekuloida, arvailla, hahmotella ja niin edelleen, jos siis tällaiset kysymykset kiinnostavat, vaikka ne kysymykset lopulta avoimiksi jäävätkin. En ainakaan tässä ketjussa huomannut, että joku luulisi tietävän totuuden maailmasta. Kun puhutaan näistä tällaisista asioista, ei minusta ole hirveän hyödyllistä tulla paasaamaan tieteen ylivertaisuudesta, kun se ei näissä kysymyksissä ole pystynyt näyttämään kynsiään.

Minusta on jotenkin hienoa, että ihmisestä löytyy sellaista absurdia ihmettelyä kaiken olevaisuuden äärellä. Joskus sellainen ihmeellinen, suuren arvoituksen tuntu valtaa itsenkin, ja se tuntuu jotenkin elähdyttävältä. Vähän kuin olisi lapsi taas, ihmeellisessä maailmassa. Harmi, että se tunne valtaa yhä harvemmin, mutta onneksi joskus vieläkin.

En tiedä kehen viittaat tieteen ylivertaisuudesta paasaamisella jos olen todennut tieteen jyräävän tiedollisesti ja teknologisesti muut tavat hahmottaa maailmaa ja elää maailmassa.
Itse tykkään suurista kysymyksistä, mutta en odota nuorelta modernilta tieteeltä, jonka parissa moni paiskii töitä uhrautuvasti jopa koko ikänsä, että sen pitäisi kyetä antamaan minulle vastaukset kaikkeen milloinkaan. Vaikka näenkin kumuloituvasti omaa kehitystään kiihdyttävän tieteen kehitysvauhdin kasvavan pelottavan eksponentiaalisesti.
Kun tieteen paukut loppuu, minustakin on aivan sopivaa vähän tietoisesti leikitellä vaihtoehdoilla, spekuloida, arvailla, hahmotella. Kunhan ei sokeasti uskotella perusteettomasti mitään.
Itsepetoksesta ja pyhästä totuudesta on jo leikki kaukana.
Totuus on muutenkin kaukana tieteestä, joka tuottaa kehittyvän muuttuvaa ja mullistavan lisäksi joskus myös mullistuvaa tietoa.
Rajallinen tiede jättää kyllä äärettömän loputtoman määrän ihmeteltävää tiedon rajojen ulkopuolle, järkevillekin ihmisille.
Uskonnon hyvyydestä paasaaville tai sitä yrittäville sanoisin että jättäkää sulkakynät äärikonservatiiveille ja tulkaa nettiin! Vanhat hyvät tavat kuten orjuus ja jumalille uhraaminen on modernissa yhteiskunnassa vähän höpsöä tai jopa laitonta.
Uskonnot olivat aikoinaan hallitsijoille yhä suuremmat järjestäytyneet yhteiskunnat mahdollistava globalisoituva yhtenäiskulttuurin ja markkinatalouden rikkauksien työkalu.
Hevonenkin on ollut joskus mullistava ja yleinen kulkupeli kehittyneimmissä kulttuureissa.
Nyt hukkuisimme paskaan moderneissa suurkaupungeissa. Maaseudulla on totuttu paskaan ja kehityksen hitauteen.

[Toope]

Uskonnot olivat aikoinaan hallitsijoille yhä suuremmat järjestäytyneet yhteiskunnat mahdollistava globalisoituva yhtenäiskulttuurin ja markkinatalouden rikkauksien työkalu.

Yhtä lailla uskonto on tekijä, joka on yhtenäistänyt yhteiskuntia/kulttuureja, antanut niille hengellistä pohjaa ja tukea.
Siksi pelkään länsimaisen kulttuurin puolesta. Me olemme menettämässä arvo/moraalipohjamme. Kristillisyys on osa arvopohjaamme, sitä mikä loi sivistyksemme.

[Karikko]

On aivan "normaalia uskoa johonkin suurempaan, tai pienenpään voimaan- kuten atomien varauksiin. Tai maailman-kaikeuden loputtomiin mahdollisuuksiin luoda uutta ja ihmeellistä.

Toisaalta kun itse tehdään yliluonnollisiin pohjautuvia oletuksia ja pidetään niistä kiinni, niin niiden uskollinen valta on häiriöksi ihmiskuntien ja ihmisten järjenkäytössä, jos sitä nyt sitten yleensäkään paljon on.

Uskossa siis hiljentymisessä ja aivojen turhista oletuksista luopuminen on varmaan paikoillaan, sillä rukoilemisessakin voi olla puolensa, kun levoton mieli rauhoittuu. Siihen saattaa kuitenkin liittyä itsepetosta ja se voi aloittaa "tavoitteellisen uskonnon joka valtaa ihmisen mielen saadaan aikaan erilaisia järjestelmiä joita maan on täynnä.

Menneisyydessä ja nykyajassakin uskonnot käyttävät väkivaltaa, vaikka nykyään se onkin "pakosta" hienovaraisempaa, kun ennen sentään on vääräuskoiset mestattu kuten hihakin totesi.

Uskonnoista ei kuitenkaan näytä päästävän eroon, ei sivistyminen siihen tuo ratkaisua,. koska ihminen yksinkertaisesti "haluaa uskoa- vaikka uskon kohde olisikin täysin utopistinen.

[Hiha]

Vanhat hyvät tavat kuten orjuus ja jumalille uhraaminen on modernissa yhteiskunnassa vähän höpsöä tai jopa laitonta.

Otat sanat kovin kirjaimellisesti. Joidenkin mielestä orjuus ja jumalille uhraaminen voivat hyvin. Heistä pohjoismainen työvoimapalvelumalli on modernia orjuuttamista ja kustannuskilpailukyvyn palvonta markkinoiden jumalille uhraamista. En ota kantaa siihen kuinka osuvia analogiat ovat. Sanon vain, että heillä saattaa olla pointti. Nimilappujen vaihtuminen ei aina vaikuta syvärakenteisiin.

[Hiha]

Aku Ankka, jumalat, joulupukki ja moni muu ovat oikeasti olemassa mielikuvitushahmoina.

Nyt aukaisit mielikuvituksellisen ruukun. Ollakseen olemassa hahmojen täytyy olla jonkun mielikuvituksessa. Mitä sitten kun sanotaan, että tällainen mielikuvitus onkin toisen tason mielikuvitusta, so. itse mielikuvitushahmoa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan?

Disney Reportedly Permanently Bans Two Don Rosa Uncle Scrooge Stories

Bombie the Zombie ja Foola Zoola ovat yhä, koska Carl Barksin piirtämä Voodoo Hoodoo (1949) löytyy vielä. Mutta mitä sitten, kun Disney kieltää senkin olemassaolon? Kuinka kauan voit pitää Fantasian hengissä, kun the Nothing lähestyy ja Moon Child on kuollut? Kuka lohduttaisi Nyytiä? Ja kuka poltti kopiosi romaanista Fahrenheit 451?

[Norma Bates]

En ymmärrä mitä väärää siinäkin on että fiktiivinen zombihahmo on tummaihoinen. Zombien valmistus sijoittuu voodookulttuuriin joka pääasiassa on afrikkalaistaustaisten heiniä. Muistanenko oikein että prosedyyriin kuului pallokalan myrkky? Niin tai näin, musta ja mustaa magiaa harjoittava poppaukko tietenkin orjuutti zombiksi oman etsisen ryhmänsä edustajan, kun näiden kanssa jatkuvasti tekemisissä oli.

Ja jos joku valkoinen tyyppi olisi haudattu valekuolleena, ja myöhemmin mönkinyt haudasta "zombina" esiin, niin siitähän meteli olisi syntynyt.

Onko mustan zombihahmon rasismi siis siinä että mustat ovat köyhiä, eikä paljon perään kysellä että minkäs takia tämä nyt yhtäkkiä heitti veivinsä kun poppaukko laittoi kirouksen ylle.

[Toope]

Woke-kulttuuri hävitti USA:ssa mustat hahmot ruokapakkauksista. Oliko tuo se tarkoitus?
Disney toki on aika syöpä kulttuurille, se sensuroi.

[Karikko]

Mikä on ajatuksen ja ajattelijan ero, se lienee ainoa asia, mikä pitää ymmärtää.

Ajatus vaikuttaa ajattelijaan ja luovat sen (ajattelijan) mitä siten hyvänsä ajatellaan se vahvistaa myös ajattelijaa, joka olettaa olevansa ajatuksistaan erillinen olento.

Minuus on muuttuva ja katoava ominaisuus- ei se "sielu ole muuta kuin mielen rakennetta ja mielen rakenne on aivojen kokemusta. Muistin ja aistielinten yhteissinfoniaa.

Helppoa uskoa johonkin, (omaan kuvitelmaan) tutkiminen on paljon hankalampaa, vaikka oma mieltää tutkisi.  Mitään todellista tutkimusta ei tapahdukaan, kun uskotaan oman mielen luomia haamuja ja henkiolentoja. Kuten jumalaksi kutsuttua yliluonnollista olentoa, joka heiluttelee maailmaa oikkujensa mukaan.

Sielun painoksi on aikoinaan kerrottu noin 30 grammaa, kun joku innokas yritti sitä punnita- sellainenkin typeryys on ollut mahdollista, vieläköhän joku uskoo tuotakin. Se on kyllä jo osoitettu perättömäksi, kuten moni muukin "sieluun liittyvä totuus.

[Brutto]

Aku Ankka, jumalat, joulupukki ja moni muu ovat oikeasti olemassa mielikuvitushahmoina.

Nyt aukaisit mielikuvituksellisen ruukun. Ollakseen olemassa hahmojen täytyy olla jonkun mielikuvituksessa. Mitä sitten kun sanotaan, että tällainen mielikuvitus onkin toisen tason mielikuvitusta, so. itse mielikuvitushahmoa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan?

Disney Reportedly Permanently Bans Two Don Rosa Uncle Scrooge Stories

Bombie the Zombie ja Foola Zoola ovat yhä, koska Carl Barksin piirtämä Voodoo Hoodoo (1949) löytyy vielä. Mutta mitä sitten, kun Disney kieltää senkin olemassaolon? Kuinka kauan voit pitää Fantasian hengissä, kun the Nothing lähestyy ja Moon Child on kuollut? Kuka lohduttaisi Nyytiä? Ja kuka poltti kopiosi romaanista Fahrenheit 451?

Nyt meni James Bonditkin uusiksi:

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8b28b508-d55c-497c-b94c-48c2a29485e7