Ruokatraumat (kun ei vaan mene alas)

[-:)lauri]

Mulle on kehittynyt jossain elämäni vaiheessa tukholman syndrooma aromirikkaisiin juustoihin.

[Hiha]

Pahojakin ruokia on keksitty. Suomalaisista suosikeista ykkösyökötys on kesäkeitto. Voittajan kruunaa luultavasti saatanallinen ajatus yhdistää keitetyt vihannekset ja maito. En ole täysin varma onko kyseessä typerin oivallus kautta aikojen vai pelkästään rikos ihmisyyttä vastaan.

[Hippi]

Yleensähän kai kehutaan oman äidin tekemää ruokaa ja ihan kelvollistahan se oli suurimmaksi osaksi. Sen kalakeiton lisäksi liha keitto oli kyllä kammottavaa. En tiedä, missä oli vika, mutta en todellakaan pystynyt sitä sitkeää lihaan pureksimaan pieneksi niin, että sen olisi voinut nielaista. Kun tuollainen sitkeä klöntti jäi pyörimään suuhun, pudotin lusikan "ihan vahingossa" ja sitä noukkiessa piilotin lihapalan jämät pöydän jalan ja seinän väliin sopivasti katveeseen, ettei kukaan huomannut sitä. Kävin sen sieltä myöhemmin noukkimassa roskiin. Lisäksi se liemi oli kummallisen rasvaista. Siitäkö sitten johtui, että ruokailun päätteeksi juotu maito teki paksun kalvon suuhun. Oli kyllä melkoisen kuvottava tunne tuo.

Kouluruoka oli luku sinänsä. Jo koulun ruokala haisi kummalliselle eikä se herättänyt ruokahaluja. Annokset oli kauhottu ämpäristä lautaselle valmiiksi eikä voinut sanoa, jos olisi vähempikin riittänyt. Kaikki ruuat olivat lusikkaruokia ja erittäin jäähtyneitä, kun kävimme syömään. Moni niistä olisi varmaan ollut ihan kelvollisia, jos olisi olleet edes lämpöisiä. En muista, että mikään olisi jäänyt syömättä, mutta lihakeiton "lihat" jäi kyllä lautaselle samoin kuin ruismarjapuurossa olleet jauhoklimpit.

Oppikoulun ruoka oli maksullista ja käytin ne rahat mieluummin johonkin muuhun. Siellä olisi ollut kyllä paremmat eineet tarjoilla kuin kansakoulussa.

Mutta mielenkiintoista on tuo joidenkin tiettyjen ruokien inhokki/suosikki jakaantuminen. Kesäkeitto, tilliliha, maksalaatikko ... mitähän muita on tuollaisia, joihin harvemmin neutraalisti suhtaudutaan. Nuo mainitut kelpaavat kyllä minulle hyvin

[-:)lauri]

Mulla ei jole inhokkiruokia (sieniä lukuunottamatta), mutta inhokkimaku on. Osa curryistä maistuu belsebuubille ja osa hyvälle. En tiedä minkä tähen. Curry on ilmeisesti jonkin sortin mausteseos ja eri valmistajat annostelevat ainesosia vissiin eri määriä ja jos seoksen osat ovat väärässä suhteessa, minulle ei maistu ja ruoka jää syömättä.

[Hippi]

Tällaisen pyydystin:
Mitä mausteita curry sisältää?
Tyypillisiä curryn ainesosia ovat kuitenkin korianterin siemenet, kurkuma, jeera eli juustokumina, ruskeat sinapinsiemenet, kardemumma, muskotti, chili, kaneli ja laakerinlehti. Curryn väri vaihteleekin vaaleankeltaisesta tummanruskeaan sen koostumuksen mukaan.

Itselläni tökkii ainakin jossain yhteydessä muskotti.
Maustekaapissani on varmaan puolisen tusinaa erilaista curryä ja ruokaa valmistaessa, pitää haistella purkin sisältöä, jotta mitähän laittaisin kulloisenkin ruuan mausteeksi. Eri puolilla Aasiaa nuo mausteet kai painottuvat hiukan eritavalla ja välttämättä kaikkea tuosta luettelosta ei käytetä, vaan seokseen on noukittu vain joitain.

[Norma Bates]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oletko-supermaistaja-nain-testaat-sen-helposti/3296322

Neljännes ihmisistä on supermaistajia.

Itse olen juonut elämäni aikana kahvia kahdesti. Tai maistanut, vaan. Ekasta kerrasta en muista mitään, toinen tapahtui aikuisena, ja meinasin oksentaa. En oikein perusta limsoistakaan kovin usein, ovat keinotekoisen makuisia. Plus hiilihappo närästyttää. Tämän takia luovuin vissyvesistä, joita kittasin helteellä.

Jotkut ruoat tuntuvat suolalla myrkytetyiltä, joistain jälkkäreistä vähentäisin sokeria. Mutta sitten kun ostin vähäsokerista jogurttia, niin en tykännyt siitäkään.

[Kopek]

Saa nähdä höpötänkö tästä keskenäni. Olen kyllä jokuseltakin ikätoverilta kuullut ikävistä kokemuksista kouluruokailun yhteydessä. Ja tietty lukenut tämmöistä että oksensi koulussa ruokansa ja sitten pakotettiin syömään se oksennuskin, tai ainakin oksennusta täynnä olleelta lautaselta loput ruoasta. (Näitä nyt kaikki muista pilkulleen.)

Suurin piirtein noin. Kun en itkua tuhertaen saanut ruokaa menemään alas kurkusta, opettaja lähetti minut kesken päivän kotiin, koska olin muka sairas.

Ainoa sairaus oli lautasella ollut ruismarjapuuro, joka on kuin oksennusta alun alkaenkin. Siinä taisi olla johtain tähkän "vihneitä" vai mitä ne ovat, jotka vielä pahensivat tilannetta.

Olin ensimmäisellä luokalla, kun tuo tapahtui. Sainpahan vapaan iltapäivän. Leikin lumileikkejä kaverini kanssa, joka vasta seuraavana syksynä aloitti oman koulunsa.

Luokallamme oli tyttö, joka ei syönyt kaalikeittoa. Sen sijaan, että opettaja olisi antanut periksi, hän itketti tyttöä kaalikeittopäivinä. En tiedä, nauttiko peräti. Kaalikeitosta seurasi aina sama näytelmä, jossa oli pääosassa tuo tyttö.

Mitä myöhempiin aikoihin tulee, niin varmaan on ruokia, joita en edes halua saada syödyksi. Tuskin nielisin esimerkiksi eläviä ostereita, ellen nyt aivan nälkään olisi kuolemassa, ja ne olisivat ainoa ravinto. Pakon edessähän sitä tietysti tekee melkein mitä vain.

[Xantippa]

Pahojakin ruokia on keksitty. Suomalaisista suosikeista ykkösyökötys on kesäkeitto. Voittajan kruunaa luultavasti saatanallinen ajatus yhdistää keitetyt vihannekset ja maito. En ole täysin varma onko kyseessä typerin oivallus kautta aikojen vai pelkästään rikos ihmisyyttä vastaan.

No tämähän se saakeli on. Ja sitten on vielä lohi ja pinaatti, jotka on pilattu.

Ja tämän saman tekee, siis kesäkeiton, sitten italialainen, sanoo vaan minestro, tomaatilla tai ilman. Ja me väitetään, että ei tarvita maahanmuuttoa. Tarvittiin, että saatiin aikaan edes pitsa.

T: Xante

[Aave]

Erikoista on että lasagnessahan on oikeastaan maitokastiketta, mutta lasagne ei minua yrjötä.

Suurinhokkini ovat kaalikääryleet, ja haudututettu/keitetty kaali ylipäätään. En ole sietänyt niitä sikiöikäisestä alkaen ja vaikka olen yrittänyt monet kerrat, tilanne on pysynyt samana aikuisenakin. En perkele syö vahingossakaan kaalikääryleitä ja voi sitä, joka erehtyy niitä tarjoamaan ja tuputtamaan.

Mutta sitten on sellainen ällistyttävä seikka, että syön kaalilaatikkoa ihan mielelläni - ainakin sitä einesruokamallia, puolukoiden kera. En ymmärrä tätä itsekään, mutta näin on.

Muoksis: En myöskään voi sietää valtaosaa intialaisista ruoista, johtuen maustekimaroistaan. Sekin on jännä, kun useimmat muut maailman maut maistuvat muuten hyvin. Asiaa yritettiin joskus korjata käymällä fine dining -intialaisessakin, mutta sain lautaselta alas vain pari pahaista nokaretta. Muut söivät hyvällä ruokahalulla, minun oli pakko mennä syömään jonnekin muualle.

[Hippi]

^
Ei lainkaan ällistyttävää.

Luultavasti kaalilaatikko on sama, jota itse teen nimillä kaalimössö, jossa kaali on pienitty suunnilleen rouheeksi ja makua pehmentää joukossa oleva riisi. Laatikkoruokien ja pataruokien erohan on veteen piirretty viiva ja niiden reseptit kivasti leikkaavat toisiaan.

Kaalikääryleet menettelee, jos siitä kääryleen lehdestä on lehtiruodit höylätty pois. Muuten lehdenriekaleet jää lautaselle ja vain sisus tulee syötyä. Kaalikeitto, eli vesilitku, jossa killuu lehdenriekaleita, ei mene alas. Liemi sinällään ei ole vastenmielistä, mutta ne niljakkaat riekaleet on.

Tosiaan sitten sen kaalimössön, kuin myös maksalaatikon, kanssa ei syödä mitään makeaa puolukkahilloa, vaan puolukkamursketta, jonka happamuuden kärkeä on leikattu vähäisellä sokerilla.

Kaali kaikessa muodossaan on ollut lapsuuden inhokkeja, mutta tähän ikään mennessä olen päässyt edellä kuvattuun pisteeseen. Luultavasti en elä niin vanhaksi, että voisin sanoa nauttivani kaalikeitosta.

[Aave]

Tosiaan sitten sen kaalimössön, kuin myös maksalaatikon, kanssa ei syödä mitään makeaa puolukkahilloa, vaan puolukkamursketta, jonka happamuuden kärkeä on leikattu vähäisellä sokerilla.

Juuri näin ja juuri samoin, myös puolukkamössön osalta. Siinä kaalilaatikossa on itsessään niin paljon sokeria, että kaalin oma maku lähes hukkuu siihen.

[Norma Bates]

Itse taas söisin kyllä kaalikääryleitä, mutta vaihtelee nykyään mitkä on olot sen jälkeen (IBS kun on). Kaalilaatikko sensijaan... ei ollut ainakaan viimeksi hyvää kun siihen oli ilmeisesti tungettu porkkanaa. Jotkut ruoat pilaa porkkana, toiset tomaatti. Vaikka tomaatti on ihan ok joissain muissa ruoissa. Rossossa oli aikoinaan tapana syödä Penne pollo -nimistä kanapastaa, mutta sitten joku idiootti alkoi tunkea siihenkin sitä tomaattia. Siihen jäi sen syöminen.

Punakaalilaatikosta, jota kerran itse tein, sainkin sitten vuosisadan vatsakivun. Sen koommin en ole punakaalia uskaltanut syödä.

Nyt en ihan muista minkä koulun veripalttu oli hyvää ja minkä ei. Oliskohan se sittenkin niin että ala-asteella oli hyvää, sopivan kosteaa palttua, ja yläasteella meni kuivaksi ja ei-hyväksi? En tiedä enää. Mutta katselin tässä taannoin jonkin arkistofilmin 1950- tai 1960-luvulta, ja siinä perheenäiti laittoi veripaltun verilettutaikina-aineksista. Hemmetin näppärää. Mutta eihän semmoista tietysti enää mistään saa.

Kerran ostin verta makkarapötkön näköisen kapistuksen ja piti tehdä itse palttu, mutta kuten moni projektini, sekin sitten vaan venyi venymistään (vuosia), kunnes sen pötkön viimeinen käyttöpäivä oli ohi ja en sitä uskaltanut enää käyttää. Ei mitään hajua mitä sille tein, ehkä nakkasin veret metsään. Joskus kun minulta jotain jää syömättä, se vituttaa niin saatanasti, että nakkelen sen luontoon elukoille. Nehän nyt syö mitä vaan. Vaikka toisensa.

[ROOSTER]

... en sitä uskaltanut enää käyttää. Ei mitään hajua mitä sille tein, ehkä nakkasin veret metsään. Joskus kun minulta jotain jää syömättä, se vituttaa niin saatanasti, että nakkelen sen luontoon elukoille. Nehän nyt syö mitä vaan. Vaikka toisensa.

Eläimet ovat samanlaisia kuin ihmisetkin, jos on mahdollisuus valita ruokansa niin aika nopeasti oppii nyrpeäksi ei-herkullisimmille ravintoainepläjäyksille.

Esimerkki:

Japanilainen eläintarha vaihtoi halvempaan kalalaatuun – pettyneen pingviinin ilme kertoo tilanteesta kaiken

Kiinan pandatkin ovat supernirsoja. Ne syövät vain tietynlaisia bambuversoja. Aika velikultakarhuja. Sinänsä yllättävää, koska ihmisaasialaiset syövät ihan kaikkea ja kiinalaiset erityisesti.

Kiinalainen syö kaikkea, mikä liikkuu, paitsi polkupyöriä, sanonta kuuluu.
...
... saa suuhunsa lähes koko eläin- ja kasvikunnan kirjon jos horjahtaa vähänkin sivuun turistiravintoloiden taikapiiristä.

Yksi esimerkkieläin on ROOSTERin lähistöltä. Joltain karannut ja villiintynyt kissa söi todistettavasti ihan mitä tahansa ollessaan ulkona yhden talven. Kun se napattiin kiinni ja ystävällisen määrätietoisesti kesytettiin uudelleen, siitä tuli sellainen kuningatar jolle ei kelpaa yleensä kuin kalliimmat kissanruuat (mistä se tietääkin niiden hinnoittelun?), ainoastaan tuore jauheliha (ei pakasteesta sulatettu) ja siivutetuista leikkeleistäkin jää päällimmäinen ja pohjimmainen syömättä (ilmeisesti muovikotelosta tarttuu ns. astian maku).

Sama se on silti allekirjoittaneellakin, aika nirso olen vielä. Mieluummin kuusi tuntia syömättä jos tarjolla on vain huono ateria. Mahdollisen nälänhädän koittaessa olen valmis joustamaan - luultavasti.

[Hippi]

Kyllähän joutuisi oikein miettimään, kärsiäkö nälkää vai nauttisiko vieraanvaraisuudesta https://riemurasia.fi/video/Mustekalaa-naamariin/184472
tai https://www.studio55.fi/matkailu/article/nama-ovat-maailman-vaarallisimmat-ruoat/130092

[Toope]

Tällaisen pyydystin:
Mitä mausteita curry sisältää?
Tyypillisiä curryn ainesosia ovat kuitenkin korianterin siemenet, kurkuma, jeera eli juustokumina, ruskeat sinapinsiemenet, kardemumma, muskotti, chili, kaneli ja laakerinlehti. Curryn väri vaihteleekin vaaleankeltaisesta tummanruskeaan sen koostumuksen mukaan.

Itselläni tökkii ainakin jossain yhteydessä muskotti.
Maustekaapissani on varmaan puolisen tusinaa erilaista curryä ja ruokaa valmistaessa, pitää haistella purkin sisältöä, jotta mitähän laittaisin kulloisenkin ruuan mausteeksi. Eri puolilla Aasiaa nuo mausteet kai painottuvat hiukan eritavalla ja välttämättä kaikkea tuosta luettelosta ei käytetä, vaan seokseen on noukittu vain joitain.

Joku aikoinaan sanoi, että länsimaissa myyty Curry on oikeastaan englantilainen maustesekoitus. Siksi koska curry oli yleisnimi maustesekoituksille, englantilaiset valitsivat niistä sopivimman, mikä sopi heille. Eivät valinneet tulisinta sekoitusta. Osin uskon tuon, koska kaikki Intian tai Mexicon mausteet (Texmex) eivät ole mitään terveysmausteita, niillähän on peitetty pilaantuneita ruoka-aineita, huonoa lihaa. Mausteet peittävät huonon maun, ehkä estävät bakteereja leviämästä...?!