Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Löydöksiä

Aloittaja Juha, tammikuu 30, 2019, 20:18:26

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

urogallus

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 06, 2019, 00:08:44
Netissä törmäsin outoon heppuun, Panu Höglundiin.

No nyt on lopullisen totuuden lähde löytynyt!  :P

Kopek

#16
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 06, 2019, 00:08:44
Netissä törmäsin outoon heppuun, Panu Höglundiin.
Olin jo kirjoittamassa, että nytkö vasta, kunnes luin kirjoituksen lopun.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 06, 2019, 00:08:44
Muistelen internet-taipaleeni alkuaikoina törmäneen tähän Panu Höglundiin nimeen ja toisaalta minulla on epäilys että hän kirjoitteli Näkökulmaan (josta hän lähti kun viestinsä leikattiin poies)!

Luin aikoinaan PH:n blogia "kolinaa panuhuonesta" ja muitakin kirjoituksia. Hän esiintyi myös monilla enemmän tai vähemmän tunnetuilla salanimillä. Itse asiassa minä olin se henkilö, joka kirjoitti PH:lle Halla-ahon vieraskirjassa olleista ampumisfantasioista ynnä muista, joita asioita PH myöhemmin pitkään käytti eri yhteyksissä. PH ei alussa uskonut, että jutut ovat totta, mutta kun annoin tarkat linkit, pakkohan hänen oli uskoa.

Tuo tyyppi on Halla-ahon henkinen arkkivihollinen, jos näin voi sanoa. Äärityyppi omalla alallaan.

Asiasta toiseen eli päivän löydökseen. Kun nykyisin monissa yhteyksissä muistellaan 50 vuoden takaisin asioita (Woodstockia ym.) niin googlailin hieman nostalgiahengessä ajan kuvastoa, ja tällaista tarttui haaviin:

https://www.boredpanda.com/1969-hippie-high-school-fashion-photography/?utm_source=google&utm_medium=organic&utm_campaign=organic

Tuon tyyppiset kuvasarjat ovat merkitykseltään moninaisia. Toisaalta voi vertailla, miten paljon asiat ovat tai eivät ole muuttuneet. Toisaalta tulee väistämättä mieleen myös se, että kuvien nuoret kauniit naiset ovat nykyisin mummoiässä tai hautausmailla, ja tämän ajetteleminen on jotenkin järkyttävää. Aikaisemmin vanha aika näytti valokuvissa vanhalta. Kuvat olivat mustavalkoisia ja ihmisiset ja kaikki muukin oli vanhanaikaista. Nyt kuvat ovat värillisiä, ja ihmiset näyttävät kuin parhaillaan eläviltä. Autot ja muut rekvisiitta ei näytä yhtä vanhalta kuin vastaavan ikäinen olisi näyttänyt kuvien ottamisajankohtana.

50 vuotta vanha Chevrolet nyt:

https://i.pinimg.com/originals/07/05/b2/0705b2630ffeb1235d1da00a4ea79162.jpg

50 vuotta vanha Chevrolet 50 vuotta sitten:

https://assets.hemmings.com/uimage/66404814-770-0@2X.jpg?rev=1

Lentokone 50 vuotta sitten:

https://i.ytimg.com/vi/lsqPsX8k5FE/maxresdefault.jpg

Lentokone 50 vuotta sitten 50 vuotta sitten:

https://www.greatairrace.com.au/wp-content/uploads/2018/04/Home-Page-Header-2-1.jpg

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 06, 2019, 00:08:44
Netissä törmäsin outoon heppuun...

Siinä vaiheessa kannattaa huolestua, kun nettiheput eivät enää vaikuta oudoilta.  ;)
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hayabusa

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Kopek

No, onhan autoa taidettu vähän muokata, mutta 50 vuotta vanha se taitaa silti pääosiltaan olla. Henkilökohtaisesti pidän pelkistetystä tyylistä.

MrKAT

Twitter-löytö.
Poliisit Salossa päin ovat ilmeisesti käyneet ratsaamassa "isänmaalliselta" äärioikealla olevalta eläkeläiseltä aseet pois. Ja kiihotus kansanryhmää vastaan -syytettä on ilmeisesti harkittu kun on kuulusteltu. Tässä hänen katkera vuodatuksensa:

https://pbs.twimg.com/media/EEwGUloXkAAlSEL.jpg

Pari lainausta:
-"...tekemistä kun kytätä isänmaallisten kirjoittelua kun munkin koko vuoden vk historia löytyi papereista..."

Tuossa "vk historia" tarkoittaa vissiin VKontakte-historiaa eli kirjoittelee venäläiseen Facebookiin, vai?

-"älkää... haaveilko... että vaikka takavarikoitte mun aseet että olisin ilman petsamon nikkeliä tai siihen
tarvittavia välineitä..."

Tuolla ei kyllä edistä asiaansa, moni maallikkolukija tulee siihen johtopäätökseen että hyvä kun tuommoiselta vietiin aseet (/aseita) poies.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Unforgiven

Tämmöinen löydös tapahtui siivotessa. Asunnon vintiltä kohtuullisen vanha vhs -video nauhurin sisältä, jonne oli kuvattu hetkiä mm. lapsieni ristiäisiä ja niihin liittyvistä tilaisuuksista. Olihan se lievästi ilmaistuna hurjaa nähdä itsensä saman ikäisenä kuin pojat ovat keskimäärin nyt.

Muistin jotenkin, että tämmöistä nauhaa on joskus kuvattu, mutta luulin sen aikojen ja muuttojen saatossa hävinneen. Lähetin välittömästi nauhan kuvix -palveluun ja tilasin repullisen dvd -kopioita.

Aarre.

I'm just a soul whose intentions are good

Juha


Kauppa on kuin juoppoystävä. On niin kauan ystävä, kun sinulla on tarjota jotain sopivaa.


Hassua, että vaikka aika tuttua monessa yhteydessä, niin tuo vaatii löytämistä. Nämä itsestäänselvyydet ovat minusta tärkeimpiä.

Kopek

#23
Selasin ja skanasin diakuviani. Tällainenkin löytyi. Se osoittaa (olettaen, että sen uskotaan olevan minun ottamani ja aito), että olen sentään joitakin julkkiksia aikoinaan tuntenut. Pinnallisesti tosin vain, mutta silti.


Juha


En osaa ajatella, mihin ketjuun tämä nyt kuuluisi. Odotan jotain löydettävää, jota ei vielä muotoiltavana. Juttu menee oman kokemuksen kautta.

Loppukesästä tein pyöräretken, ja nukuin yhden yön teltassa. Kun aloin leiriytyä, koin oloni erittäin raskaaksi. Kuvauksena paras voisi olla: kokonaisvaltainen uupumus (KU), vailla mitään kipua tai hiertävää tunnetta. Teltan pystytksen jälkeen uin hiukan säikkynä, tuntemattomalla alueella, ja voitin pelkoni toiminnan loppupuolella. Eräänlainen sisäinen voitto, jostain.

Muuten ilta meni lukiessa, ja mitäänsaamattomasti, koska olin niin naatti. Hyttysiä parveili hitokseen, ja koska teltassa pimeä, yritin nukkua makuupussissa. Ei käynyt, koska hengitys hiosti. Joten teltassa loppuaika.

Se ihmetyksen aihe oli KU. Vähän kuin pentuajoista muistaa, kun sammuu kuin saunalyhty. Mitään uupumusta jollain erityisalueella ei ole osoittaa. Ehkä kyseessä on jokin "kokemushokki". Kun ihminen vammautuu useasta kohden, hän voi muuttua tilaltaan siksi, mitä kutsutaan shokiksi. Samalla tapaa, jos sisäistää jotain vahvaa paljon, niin aistipuolella, syntyisi jotain vastaavaa. Koska mitään toimintaa ei KUssa tarvitse suorittaa, ei kyseessä ole mikään ahdistustila, vaikka voimattomuus on selkein piirre, ja haluttomuus ponnisteluihin.

Tuli mielee yksinkertainen ympäristönvaihdos. Siis metsän vaikutus, ja hetkessä jolloin oli varmaan aika avoin ottamaan vastaan, koska pyöräilyä oli edeltänyt melkoisesti. Sen pystyi leiritilanteessa hoksaamaan, että metsän tuoksu oli huumaava, joskaan ei ihan raikas. Leiri oli järven rannalla, ja teltan kupeessa oli suo-ojan  tapaisia kiertolaisia, vaikka muuten alue oli kuiva, ja pahaksi onneksi myös muurahaisia vilisi, koska iso pesä oli noin 20 metrin päässä, rannan tuntumassa.

Metsä voi vaikuttaa mielentilaan. Mutta että jotain noin isoa saa aikaan, on tietysti huomiota herättävää. Tuoksut toki vaikuttaa, ja muistuu mieleen eräs nivelrohdos, jonka käärimisen jälkeen heräsin, noin pari tuntia nukahtamisen jälkeen oloon, jossa luulin nukkuneeni pitkälle seuraavaan päivään. Olin täysvirkeä puolen yön kieppeillä, tai vähän sen jälkeen.

Kun ihmiset puhuvat luontovaikutuksista, niin kevään voi kokea myös huumaavana. Kyseessä lienee jotain samaa. Kyseessä on jokin kokonaisintensiivinen tilanne, jolle altistuu. Tällainen voi esim uuvuttaa.

Mietin vain sitä, että kun asustellut poissa maalta, sitten 20 vuotiaasta lähtien, ja kaupunkimiljöö ollut se juttu, niin onkohan tämä muuttanut jotain. Allergiataipumus lisääntynyt, mm. Samoin pinnallisempi kokemusmaailma, jos ajattelee kytkentöjä ympäristöön. Mielenterveys reistaillut, kropassa ollut erilaista ongelmaa, kuten paraikaa.

Eilen käväsin taas metsässä, vaikka flunssaa jäljellä. Pakko käydä, vaikka oli riski, huolimatta siitä, että potenut flunssaa sisällä viikon. Alaselkä niin könttyrässä, että ajattelin, että se tekee selvän, parani flunssa tai ei. Täysyllätys oli, että sain alaselän hyvään kuntoon, ainakin hetkellisesti, ja nytkin toimii melko hyvin. Tila oli invalidisoiva. Osasin odottaa tällaista, mutta juttu yllätti isosti.

Jos ajattelee metsää, niin onko tehtävä se johtopäätös, että nykyinen ympäristö ainakin itselleni on liian yksipuolinen? Että metsä veisi saman tien kohden terveyttä, ja sairaudet voi joissain tapauksessa heivata, metsäillessä.

Eilen tosiaan könysin vähän polvillaankin, ja oli kivaa kerätä puolukoita. Rasitusta yritin välttää, ja selän suojelussa se taas ei oikein hyvä, sillä vähäisellä rasituksella ei voi toimia ihan selän ehdoilla. Kahden tulen välissä mentiin, tai kahden pääkorvennuksen kuumotuksessa.

Onkohan vastaavia kokemuksia kellään, selkeänä? Voiko tästä jotain päätellä? Päättelytapa ei perustu tieteeseen, vaan on omanlaisensa "liittymä" todellisuuteen. Täydentää maailmantuntemusta, tai on osa tuntemuksen kartoittamiseen liittyvää vinkkeliä, jota harvemmin korostetaan, eksaktisissa odotuspiireissä.

Juha


Oikeastaan selkeä kuume voi olla juuri tuota kokonaisvaltaisuutta. Aina sanonut, että ei oikein mitään flunssia vastaan, eikä kuumettakaan, kunhan henki säilyy. Osa kuumeilusta voi olla vaikeita sietää, ja tietyt oireet, jos pahoja. Kun puolustusjärjestelmä kunnolla duunissa, niin se jotenkin automaattisesti pakottaa elämään kokonaisempana, mikä muuten näyttää olevan poikkeusta.

Sanottava, että nuorenakin sairastelut saattoi tuntua ookoolta, mutta en ihan näin osannut niitä arvottaa. Nykyään jos sairastelu sapettaa, niin lähinnä sen takia, jos pitkittyy, ja kaventaa tekemisiä, tai pysähtyneisyys ei-toiminnaksi, tuo jotain muuta ongelmaa.

Immuunijuttu taitaa vaatia ihmiseltä suurimmat väännöt. Menee lähelle.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 29, 2019, 19:59:11
Selasin ja skanasin diakuviani. Tällainenkin löytyi. Se osoittaa (olettaen, että sen uskotaan olevan minun ottamani ja aito), että olen sentään joitakin julkkiksia aikoinaan tuntenut. Pinnallisesti tosin vain, mutta silti.



Pahoittelut sivistymättömyydestäni, mutta keitä nuo heebot ovat?
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

urogallus

Komsi ja Sauri tuli itselleni mieleen.

Kopek

Ensimmäinen oikein.

Juha


Pakko jatkaa omaa juttua samasta teemasta, siis kokonaisvaltaisen oloisista kokemuksista, ja omien kokemusten kautta.

Kesällä nukuin tietyssä vaiheessa raskaasti. Eräs tuon seuraus oli, että herätessä, ja mennessäni vessaan, törmäsin päin seinää, joka oli makkarin oveen nähden 90 asteen kulmassa, vasemmalla. Ihan tokkurassa. Pidin törmäyksestä, eikä siinä sattunut pahemmin. Alkuun vähän ihmettelin, että näinkö seko, ja vähän uudella tapaa ilmeten.

Jos ihminen tekee virheitä detaljitasolla, niin se poikkeaa siitä, jos merkityksellisemmät asiat sekoittuvat. Mikä oikeasti on sitä merkityksellistä, ja joka voidaan jotenkin unohtaa? Miten merkityksellinen asia voidaan unohtaa? Onko siinä jotain rajaa? Onnistuu näköjään, vähän extremetiloissa, joita uni on, ja toisaalta vähän kaikilla jollain tapaa, joskin vaihtelua lienee.

Itseäni viehettää juuri isot erehdykset. Usein niitä pidetään sekoilun merkkeinä. Kuinka moni kuitenkin on sillä "tasolla", että jotain todella merkittävää voi mennä toisin, puhumattakaan, että alkaisi arvostaa tällaista? No, oikeastaan itse en  tiedä asiasta paljon, mutta kun vähän irrallaan kaikesta, niin helppo funtia epätavallisempia.

Sivujuonne noissa makkaritouhuissa on se, että kuten joskus mainitsin, niin suunta, jossa nukkuu, merkitsee. Jos johonkin suuntaan on tottunut, tulee nukkuessa tosi outo fiilis, kun maailma menee jollain tapaa sekaisin. Muutokseen ei ehkä kykenekkään. Mistähän kyse? Hahmotushäiröstä? ....

Joku mainitsi täällä, että naudat yleensä lepäävät etelä-pohjoissuunassa, tai pe-suunnassa, miten menikään. Voiko ihminen vaikuttua jotenkin magneettikentän suunnasta, jos se vaikuttaa nautojen nukkumissuunnan valintaan? Linnut ainakin osaavat käyttää magneettikenttää suunnistukseen.