Löydöksiä

[Vaaraton Norsu]

Yritäpä tässä valossa selittää näille puoliapinoille, miksi vastuullisen tutkijan on vähintään kyseenalaista pysyä poissa aikansa poliittisista kamppailuista. Pelkuruus kohdata varsinaista ongelmaa ei ole objektiivisuutta, toisin kuin degeneroituneissa piireissä halutaan ajatella.

Tieteenkin piirissä toimii niin monenlaista vipeltäjää, joita ei kaikkia ole varsinaisesti luotu ihmisten johtajiksi. Mun mielestä siitä, että ymmärtää jonkun tärkeän asian, ei voi seurata velvollisuutta että siitä pitää kertoa muille. On hyve kertoa, ja ihailtavaa ja arvostettavaa. Kuunnelkaamme ja kiittäkäämme sellaisia ihmisiä! Se vastarinta, mitä voi joutua kohtaamaan, voi kuitenkin olla aikamoista. Inhimillistä epäröidä sen edessä.

[Laika]

Tieteenkin piirissä toimii niin monenlaista vipeltäjää, joita ei kaikkia ole varsinaisesti luotu ihmisten johtajiksi. Mun mielestä siitä, että ymmärtää jonkun tärkeän asian, ei voi seurata velvollisuutta että siitä pitää kertoa muille. On hyve kertoa, ja ihailtavaa ja arvostettavaa. Kuunnelkaamme ja kiittäkäämme sellaisia ihmisiä! Se vastarinta, mitä voi joutua kohtaamaan, voi kuitenkin olla aikamoista. Inhimillistä epäröidä sen edessä.

No niin, olet varmaan oikeassa. Ankaruuteni on osin suunnattu itseäni kohtaan, ja on helppo olla ankara seikoista, joista syytämme itseämme.

Rohkeus ja kärsivällisyys ovat kaksi hyvettä, joita minulla ei ole koskaan ollut.

[a4]

Yritäpä tässä valossa selittää näille puoliapinoille, miksi vastuullisen tutkijan on vähintään kyseenalaista pysyä poissa aikansa poliittisista kamppailuista. Pelkuruus kohdata varsinaista ongelmaa ei ole objektiivisuutta, toisin kuin degeneroituneissa piireissä halutaan ajatella.

Tieteenkin piirissä toimii niin monenlaista vipeltäjää, joita ei kaikkia ole varsinaisesti luotu ihmisten johtajiksi. Mun mielestä siitä, että ymmärtää jonkun tärkeän asian, ei voi seurata velvollisuutta että siitä pitää kertoa muille. On hyve kertoa, ja ihailtavaa ja arvostettavaa. Kuunnelkaamme ja kiittäkäämme sellaisia ihmisiä! Se vastarinta, mitä voi joutua kohtaamaan, voi kuitenkin olla aikamoista. Inhimillistä epäröidä sen edessä.

Nykytieteen määritelmällinen velvollisuus on jakaa tietoa muiden koeteltavaksi.
Tieteellisessä vallankumouksessa tieto "demokratisoituu" eli siitä tulee yhteisöllistä: tieto on periaatteessa kaikkien saatavilla, jotka tahtovat suorittaa kokeita ja perustella johtopäätöksensä niistä vakuuttavasti. Samoin kuka tahansa on periaatteessa kykenevä osoittamaan virheitä tieteellisessä tuotoksessa ja korjaamaan sitä.
Tällaisen vertaisarvioinnin ilmapiirissä tiedon nähtiin asteittain kasvavan eräänlaisena julkisena tietovarastona eikä vain yksilön sisäisenä ominaisuutena, kuten vielä keskiajalla oli yleistä.
https://www.areiopagi.fi/2017/06/kuinka-moderni-tiede-syntyi-euroopassa-paolo-rossin-mukaan/
Eri asia on tieteilijänä jakaa tutkittua tieteellistä tietoa politiikassa kuin jakaa mielipiteitään tai vertaisarvioimattomia tutkimustuloksiaan politiikassa.


Tuli mieleen Platonin filosofivaltio. Tulisiko perustaa aluksi vaikka Tiedepuolue? Ideologia-ja uskontopuolueiden oheen.

[-:)lauri]

Löysin illalla venuksen kuun sirpin vierestä. En muista, milloin viimeksi olisin pannut merkille, kuinka valovaoimainen lähiplaneettamme on tähtitaivaalla. Pysähdyin pitkäksi aikaa ihailemaan näkyä.

[Juha]

Vihdoinkin keksin, mitä eroa voisi ajatella olevan silloin, kun puhutaan kivusta, tai arkuudesta. Usein nämä sekoitetaan toisiinsa, ja puhun nyt fyysisestä puolesta, sillä kipu-sanaa harvemmin käytetään muissa yhteyksissä, vaikka joskus kyllä.

Kun tarkastellaan ihmisen jotain fyysistä osa-aluetta, vaikka jompaakumpaa nilkkaa, niin arka nilkka on sellainen, että käyttöpyynnöstä, ja määräyksestä se viestii tavalla, joka huomioidaan. Arkuutta kohtaan voi olla lempeä, jolloin kosketus on kivaksi koettu, vaikka toisaalta lähestymisen mukana tulee juuri sitä arkuutta ilmi.

Kipu taas ilmoittaa kaiken aikaa, että nyt on menty ylitte, joten tarttis tehdä jotain. Mitä, niin tuskin aina on mitään tehtävää.

Jos elimistö viestii kivusta, eikä mitä todennäköisimmin, kivulle voi tehdä mitään, niin onkohan mekanismi miten tolkukas? Ajaa tekemään jotakin. Ajaa vaikka unettomaksi. Kun siinä horkassa olet, niin ehkä kaukana tavanomaisesta unitilanteesta. Sama koskien muuta tavanomaista.

Psyykkisellä puolelle voisi kaavailla samaa hahmotelmallista jakoa. Ahdistus tai pelko riittävänä pistää joko kanveisiin, tai ajaa minne lie. Fyysisen kivun kohdalla jähmettymistä voisi vastata se elimistön tila, jossa kaikki on yhtä hankalasti, jolloin eriyispiikki alkuperäisen kivun suunnalta ei ole sen erikoisempi.

Elimistö aivan kuin vetäisi kivun tilanteessa dissonanssiin viittaavat erinäisyydet ruotuunsa, ja voisi puhua puolustuksellisesta monitahorintamasta, tai vaikka pallosellaisesta, joka mahdollisia suuntia jos ilmaisullisesti hakisi.

Kipu, elimistön kontekstissa, hakee seuralaisiaan. Toisin sanottuna, elimistö sopeutuu tilanteeseen, kokonaisuutena, sillä kipuun liittyvä asia on ollut elimistöön kuuluvaa, sopeutumistilanteessa.

Arkuus voi fysiologisesti viitata siihen, että tulehdusta on päällä. Arkuus yhdistyisi korjaamisen meneilläänoloon. Arkuutta vaikka on, niin elimistöllä on kokonaisterveyttä ajatellen sidos siihen kokonaisuuden toimintaan, jota se normaalisti suorittaa, ja jota ilman, se ei voi täysin hyvin.

Elimistön osan arkuustilanne viittaa rajoitteisuuteen, jolloin yhtä reaalinen vastavoima on täystoiminnallisuuden tarve, jolloin täystoiminnalliseen suuntaan vieminen, voi tuntua hyvältä, ellei viemiset ole liian rajuja.

Tämän kaltainen mekanismi, voi kuulua myös ihmisen sosiaaliselle puolelle, jos ajattelee yksilöidenvälisyyttä. Kipukaveri, on todennäköisimmin sellainen, joka jo omasta hyvinvoinnistä lähtien, jättää tekemättä ne ratkaisut, joita kivulle ulkopuolinen, ei joissain tilanteissa edes tajua olemassaolevaksi, eikä podettu kipu kokemuksena, välttämättä tuo mieleen samaa valmiutta olla mukana poikkeavassa.

Kipu on toisaalta lähikytkennässä sellaiseen käsitteeseen, kuin immuniteetti. Immuniteetti suuntaa kohden puolustautumista, ja kun puolustusvalmius on riittävä, voi toipumista tapahtua, siinä kun sen edellytyksiä muuten olemassa. Immuniteetin vahvuudesta riippuu, miten pitkälle epäsuotuisaa tilannetta voi ilmetä, ilman että reagoidaan. Toisaalta reagoimismomentti on toista luokkaa.

Immuniteetissä on siten kynnyksellinen, ja reagoimisvoimaan liittyvä puoli. Tuo selittää mm astman olemassaolon, eri asteisen vaikeana. Päästään immuniteetin överiin, jonka päättärillä on kokonaistoiminnan vieminen sille linjalle, joka on ehyempi, eli ainakin kokemuksen puoleen siedettävämpi. Dissonanssittomuus pääasiallisena tavoitteena, on taas tunnottumuuteen johtavaa, joten rajansa siinäkin, minne puolustuksen nimissä voi edetä.

[Juha]

Edelliseen nojaten, voisi ehkä luoda tajuttomuutta koskevan määritelmän, hiukan toisella tapaa. Samoin voisi ajatella, että kuolemallekin löytyisi määritelmä, joka on kokonaisuudessaan tuota tilaa, oleennaisesti ottaen osuvin.

Mitä kaikkia tiloja sitten voi olla. Joka hetki tietysti omanlaisensa tila. Vivahteita kun näissä on lukematon määrä, niin ihmisen käsityksissä, tuohon nähden jotain huomattavasti rajallisempaa.

Ihmiset yksilöinä, ja isona joukkona kuitenkin arkailevat ja kipuilevat. Rakenteiden pystyttämistä voi nähdä tästä vinkkelistä. Osa puitteista luo kanavia, kohden helpostusta. Osa taas on rakentautunut sen vuoksi, että kipu tuntemus on saanut estoja päälle, erilaisena.

Rakentamista ja rakentautumista jos vielä käsitteinä ajattelee, niin jokaista rakentamista, vastaa jokin rakentautuminen. Tarkoittaa, ettei tietoista rakentamista ole, ellei siihen ole ajauduttu. Mitä se sitten tarkoittaa ihmisen käsitykselle itsestään? Mitä taas siihen, miten vastuullisia voimme ylipäätään olla? Vastuu on löydettävä asia, joten sen suhteen ei voi olla kuin vinkkejä.

Tuosta voisi jatkaa sen alueen alkutasolle, josta käytetään sanaa etiikka, tai eri piirien sovellettavat moraalit.

[Kopek]

Webcameja on mukava katsella. Saa kurkistaa "livenä" jonnekin kauas.

Rannalla on hiljaista. Muutama ihminen kävelee ja pyöräilee silloin tällöin.

https://www.earthcam.com/usa/southcarolina/myrtlebeach/?cam=myrtlebeach_hd2

Chicagossa on hiljaista ja harmaata.

https://www.earthcam.com/usa/illinois/chicago/wrigleyfield/?cam=wrigleyfield_hd

[Kopek]

Olen ennenkin esittänyt tämän, mutta kertaus ei haitanne.

Jos joku haluaa nauttia perinteisistä Suomen talvista ja ilmastosta, suosittelen Houghtonia.

https://www.mtu.edu/webcams/trail1/

https://www.mtu.edu/webcams/mid-campus/

[Juha]

Kokemuksen perusteella hain tällaista tietoa. Löytyi:

https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-liiallinen-suolan-kaytto-heikentaa-ihmisen-immuunijarjestelmaa-jo-6-grammaa-paivassa-heikentaa-kehon-puolustuskykya/

Voi olla totta.

[Juha]

Taitaa olla niin, että suhteellisuudentajua kokonaisena ei löydy kuin suunnalta, jonka toimijaksi käytännössä ei ole liittää kuin massiivianarkistit. Vaikka ajattelisi, että tämä "rakentajataho" olisi ainoa venymiskyvyn riittävyydessä, niin toisaalta, asian tekee vaikeaksi juuri tuo marginaalisuus, ja epäodotuksellisuus.

Monet tietävät vastavoimien merkityksen. Kroppaa koskien, voisi nostaa esille vaikka antagonistit (+synergistit), yleisesti. Ilman tällaista toimijaryhmää, elimistön toiminnat olisi melko hyvin ennakoitavissa. Meno olisi yhdensuuntaista, sen pahempi tasapainolle, tai tasapainokyvylle.

Koska aihe on hankala, enkä osaa kirjoittaa siitä järkevää lähtöä, mainitsen mahdollisuuden, joka liittyy suhtautumisten tarkasteluun.

Suhteellinen tarkkuus kattavana, voi pitäytyä puitteisiin, jossa asiat ovat yhdenmukaisia, mutta irvistää pahasti, toisaalla. Tässä on epäluotettavuuden ja turvattomuuden peruslähtö. Asiaa ei tee helpommaksi se, että tällaista ei tiedosteta, eikä käsitellä, myös niissä yhteyksissä, joita ihmisyyteen kuuluu, ja joista voi seurata tavan toimintaa.

Pointti on yleinen, tosin ei sulje pois tarkentavaa mahdollisuutta, "ehkä" päinvastoin.

Erikoista muuten, että ihmiskropassa antagonistit ja synergistit eivät ole ongelma. Mitä lihaksia kumpaankin ryhmään kuuluu, jos luokittelu tehdään tarkasti?

[Norma Bates]

https://www.hs.fi/blogi/viikonelain/art-2000006509497.html

"Talitintit tappavat toisinaan muita pikkulintuja, ja niiden tiedetään syöneen jopa lepakoita. Suurimmassa vaarassa on kirjosieppo, jos se sattuu lehahtamaan talitintin pesään. Talitintti nokkii kirjosiepolta pään murskaksi ja syö sen aivot. Ne ovat hyvin rasvapitoinen ateria."

[Hippi]

^
Tuo viikon eläin on kyllä monesti niin hauskasti kirjoitettu, että olisi kiva, jos nuo olisi koottu jotenkin yhteen vaikkapa kirjaksi tai nettisivustoksi niin, että niitä voisi ajankulukseen selailla ilman että se Hesari pitää avata ja juttu etsiä esiin. Harmikseni olen vasta viimeisen vuoden aikana noita älynnyt lukea. Mitenhän pitkään tuota sarjaa on kirjoitettu?

[Lognessa]

Hippi (ihanaa jos pystyn olemaan vuorostani avuksi), seitsemisen vuotta sitten alkanut sarja, siinäpä lukemista vähäksi aikaa:

"viikon eläin"

[Hippi]

Lukiessani ketjua "Sähköinen liikkuminen" ja etenkin Anelkun kuvallinen johti ajatukset vanhaan futuristiseen sarjaan Jetsonit


Clip from the jetsons

Noita näytti olevan enemmänkin ja noita voisi kissavideoiden lomassa katsoa enemmänkin. Tuossa esimerkkipätkässä hauskasti ihmisten ajatukset on ihan sitä päivää, jolloin sarjaa on tehty. Ihmisen ei oleteta miksikään muuttuvan siitä huolimatta, että ympäristö muuttuu kokonaan.

[a4]

^ Sama Jetsons-mielleyhtymä käväisi päässäni ja huomiosi ajattelun ajallisuudesta on oiva.
Vosi jopa puhua ajattelun arkeologiasta.