Lääkäreiden etiikka

[Norma Bates]

Mielestäni lääkärit nauttivat aivan liian suurta arvostusta yhä vielä, vaikka herranpelkokulttuurista pitäisi siirtyä jo nykyaikaan ja tajuta että lääkärikin todellakin on VAIN ihminen. Eikä se ole tekosyy, minkä varjolla saa tehdä mitä lystää.

Jokaisesta ammattialasta löytyy ruodittavaa, eivätkä lääkärit ole poikkeus. Itselläni on sekä hyviä, huonoja, että neutraaleja kokemuksia lääkäreistä. Ehkä se, että varsin nuorena, naivina ihmisenä otin pahasti nokkiini yhden nuorehkon naislääkärin takia, johti siihen että minulle alkoi kehittymään skeptisyys lääkäreiden kaikkivoipuutta kohtaan. Terveyskeskuksen osoittauduttua myöhemmin arvauskeskukseksi, ja kokemukset äidin syöpähoidoista ovat nekin nakertaneet uskoani ja luottamustani lääkärikuntaan. Lisäksi minulla on omainen hoitoalalla, ja muita hoitoalan tuttuja, eivätkä hekään jumaloi lääkäreitä.

Syy miksi suiviinnuin nuorena aikuisena, on melko mitätön - muille. Lääkäri lupasi puhelimessa että voin olla vielä yhden päivän sairauslomalla. En muista mikä oli vaiva. Töihin palattuani nainen väitti ettei ole luvannut mitään päivää. Menetin yhden päivän palkan. Epäoikeudenmukaisuutta en ole voinut koskaan sietää. Vielä vähemmän että minusta tehdään valehtelija.

Uskon että lääkärit kykenevät aivan mihin tahansa. Ehkä sille naiselle, joka muistaakseni oli sijainen, oli selvinnyt ettei olisi saanut luvata lisää lomaa. Joten hän päätti että eipä luvannutkaan.

Tämän lääkärikriittisen avauksen innoittajana toimii uutinen että lääkärit määräävät yksityispuolella kalliimpia lääkkeitä. Mistähän tämmöinen johtuu? "Jaksaa maksaa, joten maksakoon"?

https://yle.fi/a/74-20013195

[ROOSTER]

Arvostan lääkäreitä, sillä jo koulutukseen pääsy ja siitä selviytyminen on merkittävä teko. Sellaisessa ihmisessä joka tuon myllyn käy läpi, on jotain poikkeuksellista.

Toisaalta lääkäri myös päättää tehtävistä hoitotoimenpiteistä ja lääkityksistä. Joskus menee pieleen ja aina ei ole edes tarkoitus pelastaa sairastavaa. Siksi vaaditaan kyynistä mielenlaatua ja jonkinverran sosiopaattia mukaan. Tästä seuraa sitten ongelmia sairaanhoitajien kanssa (hierarkkisessa mielessä) koska hoitsuja on useammanluonteisia ja/koska valinta-koulutusprosessi on väljempi. Joskus kiva sairaanhoitaja voi antaa potilaalle plasebovaikutusta paranemiseen, toki se on mahdollista joillakin lääkereillä myös.

On makuasia pitääkö hyvänä sellaista lääkäriä joka kysyy vastaanotolla mitä lääkettä asiakas haluaa. Näitäkin on, jotkut sairastavat tekevät niin laajaa nettitutkimustyötä sairautensa kanssa, että lääkärin kymmenminuuttisella ei pääse samaan, vaikka olisi hiukan kokemustakin taustalla. Erityisesti näin, jos oireet ovat erikoiset ja asiakaskokemuksella on diagnosoinnissa suuri merkitys.

Kaikenkaikkiaan lääkärit ovat mielestäni mukavia keskustelukumppaneita, kunhan eivät ala elämäntapakonsulteiksi kuten joskus on tapana. Kirurgit ovat mielestäni keskimäärin hieman puuhakkaampia kuin tk-lääkärit ja anestesialääkärit jotenkin tylyjä, ehkä he ovat tottuneet vaiteliaisiin asiakkaisiin ja luonteva keskustelu on vierasta. Kirurgeissa yhdistyy yleensä suuri tietämys sorminäppäryyteen ja pelottomuuteen, erikoisesta yhdistelmästä saa hyvän korvauksen.

[Norma Bates]

Toinen loukkaantumisen nuoren naislääkärin kanssa tapahtui sekin 1990-luvun alkupuolella, kun sain pahan virtsatietulehduksen. Virtsa haisi munuaiselle ja selkään sattui. Päivystykseen päästyäni sanoin lääkärille epäileväni VTI:tä, mutta tämä ärähti että voi olla sukupuolitautikin. Ja nainen muuttui paljon ystävällisemmäksi sen jälkeen kun labrat tulivat, ja VTI se oli.

Jos lääkäri ei pidä potilaan omatoimidiagnosoinnista, sen voi esittää nätimminkin kuin ärhentelemällä, tai alkamalla länkyttää sukupuolitaudista. Olin elämäni toisessa miehessä vasta, ja oli ollut pelkkää turvaseksiä. Joten loukkaannuin sydänjuuriani myöten että minua pidettiin huithapelina. Tosin sittemmin kävi myös niin että kumi rikkoutui kesken aktin, joten sekin on pidettävä mielessä että sukupuolitaudin VOI saada, vaikka pyrkisikin olemaan tunnollinen ehkäisyn suhteen. Mutta ihastuminenkin teettää kaikenlaista, että järkihän siinä jää. Joten noin kaikenkaikkiaan ei siitäkään pitäisi raivota, vaikka potilaalla joku seksitauti olisikin. Jos ei sentään taudistaan tietoisena mene levittelemään sitä ympäriinsä!

Olen miettinyt että miltähän se tuntuisi jos kohdalle osuisi joku Doc Martinin tapainen tunnevammainen joka tölväisisi todella pahasti, mutta olisi kuitenkin äärimmäisen ammattitaitoinen ja tekisi kaikkensa sairauden hoitamiseksi. Puolalainen omalääkärini TK:ssa oli vähän semmoinen että saattoi "töksäytellä" (kuulin jo etukäteen ennen kuin olin tavannut häntä itse ensimmäistäkään kertaa, eräältä paikkakuntalaiselta millainen hän on). Ko. lääkäri oli kyllä todella erikoinen persoonallisuus, sillä toisinaan hän oli hyvin ammattitaitoinen, ja toisinaan oli pihalla kuin lumiukko.

Ihmeellisimmäksi koin sen että vaikken itse kipujeni kanssa (joista koitui diagnoosi fibromyalgia) missään vaiheessa tuputtanut mitään reumaa kipujen syyksi, lääkäri itse alleviivasi minulle kahteen kertaan että ei voi olla reumaa, kun labrat ei tue sitä. Sitten hän kuitenkin joskus myöhemmin ilmoitti että jos minulle tulee nilkkoihin kipuja ja turvotusta, voi olla reumaa, ja kannattaa sitten jatkaa tutkimuksia. Muistelisin että olen tätä ihmetellyt somessa että mikä niissä nilkoissa niin erikoista on. En muista enää mitä vastattiin. Mutta oudolta se tuntui kun sama ihminen joka oli kahteen kertaan itse omatoimisesti toitottanut että ei ole reumaa, sanoo että voikin olla reumaa.

En jaksa tuollaisia epämääräisyyksiä. Mutta vielä oudompaa oli se kun hän rtg-kuvan perusteella totesi että minulla on keuhkokuume, jota itse ihmettelin että miten voi olla, kun olin juuri heittänyt pitkän kävelylenkinkin. Luulin että se on sairaalaan vievä sairaus. Influenssa minulla taatusti oli, koska labroissakin oli joku häikkä (olisiko ollut CRP koholla? en muista). Mutta ko. lääkäri ei asettanut mitään diagnoosia Kantaan, ja pari kk myöhemmin väitti pokkana ettei ollut ollut keuhkokuume. Yksi toinen lääkäri siinä välissä oli jo sanellut, että oli.

Minulle on ihan sama että oliko vai eikö, mutta jos oli, niin ei saa väittää päinvastaista! Vihaan sitä että yksi ja sama ihminen kyseenalaistaa myöhemmin omat sanomisensa, ja on kuin ei mitään olisi sanonutkaan.

Olen nämä jutut aiemminkin kirjoitellut, mutta menkööt nyt uusiksi kun kerta avasin oikein ketjun tästä lekurien sekoilusta.

Lapsuuden paikkakunnallani lääkäri oli hoitanut syöpäpotilasta jonain ihan muuna kuin syöpänä. Lisäksi tiedän ylilääkärin joka hoiti omaa jalkaansa reumana, ja kyseessä olikin luunmurtuma. Kuinkahan yleisiä väärät diagnoosit ylipäätään ovat? Minullekin syötettiin Somacia kun olikin selän fasettilukko, minkä ihan itse puolivahingossa netistä selvitin.

***

Kun on hoitajienkin juttuja kuullut, niin kaikenlainen gloria ja hohto (jos sitä koskaan olikaan) on kyllä lääkärien ammattikunnan ympäriltä karissut. Hoitajien suhteen on tietysti ihan omat ongelmoisensa, mutta ei niistä nyt tässä.

[Socrates]

Lääkäreillä on kyky tehdä pitkää päivää mm päivystyksissä ja kaippa heillä on yleensä korkea ammattietiikka.

Toisaalta se on vain yhtä hoitoalan työtä ja joku personal trainer voi tietää kymmenen kertaa enemmän vaikka selkävaivoista.

Lääkärien vahvuus on koulutuksen laajuus, mikä taas merkitsee, etteivät he voi mitenkään olla kovin monen osa-alueen huippuosaajia edes erikoistuttuaan.

Moni lääkäri on itse surkeassa kunnossa työtaakan alla. Siinäkin työssä suurin osa ainakin aluksi on flunssapotilaiden kanssa nuhjaamista ja moniongelmaisten lohduttelua.

Lääkärien ajatusmaailma on hyvin lääkekeskeinen.

[ROOSTER]

Kuinkahan yleisiä väärät diagnoosit ylipäätään ovat? Minullekin syötettiin Somacia kun olikin selän fasettilukko, minkä ihan itse puolivahingossa netistä selvitin.

Varmaan aika yleisiä.

Käytän esimerkkinä itseäni. Kun autossa kuuluu kolinaa ajettaessa on jo äänilähteen paikannus hyvin epävarmaa. Tuntuu kuin tulisi takaa, mutta onkin edessä jne. Yleensä syy ja paikka löytyy vasta kun auton alle pääsee vääntelemään tukivarsia ja pyöränlaakereita. Samalla tavalla lääkäri tarvitsee usein kuvia ja mittaustuloksia joiden arvoja verrataan normaaliin.

Omat diagnoosini ovat yleensä oikeita suhteessa 80/20 ja näin voi olla myös lääkäreillä. Siis 15:ta tehdystä päivittäisestä diagnoosista vähintään 3 on vääriä.

[Norma Bates]

2019 kun minulle tuli lasiaisen irtauma, katsoin oirekuvan perusteella netistä että mikä mahtaisi olla todennäköisin sairaus tms. Oli ihan jees nuorehko naislääkäri vastassa TK:ssa sillä kertaa. Kun mainitsin lasiaisen irtauman mahdollisuuden, hän soitti silmäpolille ja kuuli että näin se on. Ja että pitää seurata oireita, ettei tule verkkokalvon irtauma perään, jos verkkokalvo takertuu irtoavaan lasiaiseen ja lähtee siinä sitten mukana. Paskempi juttu.

Lääkäri valitti ettei koko lasiaisen irtaumasta ollut mitään mainintaa hänen "lunttilapussaan". Kyseessä oli erittäin ohut vihkonen jossa ilmeisesti oli yleisimpiä sairauksia oireineen.

Ymmärrän että TK-lääkäri ei voi olla silmäspesialisti. Mutta ihmettelen kun lasiaisen irtauma on todella yleistä keski-iässä ja varsinkin voimakkaasti likinäköisillä, ettei sitten lunttivihon luojille ole mieleen juolahtanut tuollaisesta mainita!

Myöhemmin kävin kontrollissa mm. sillä polakkilääkärillä, ja tämä tylytti että oireet voivat jäädä pysyviksi. Tällä kertaa hän oli oikeassa, sikäli että pikkiriikkinen näkökentän vaje on jäänyt. Sitä ei huomaa kuin lähinnä silloin kun tuijottelee jotain valaistua monitoria, ja sattuu se puutekohta osumaan juuri siihen mistä yrittää erottaa kirjaimen. Alkuun se "reikä" näkymässä oli isompi, nykyään paljon pienempi. Mutta kun näitä monta vuotta on mennyt, tuskinpa se siitä korjautuu enää kokonaan. Sittemmin toiseenkin silmään tullut semmoista ilmiötä että irtauma varmaan siinäkin, mutta kun ei ollut pahat oireet, en jaksanut lääkäriin lähteä. Luonnollisesti olisin lähtenyt, jos olisi näkökenttään tullut varjo tai jotain pahaa salamointia, ja mitä näitä nyt oli, oireita.

Muutama ikäisehköni tuttu on kokenut irtauman myös. Jos on likinäköinen, irtauma tulee nuoremmalla iällä. Minähän siinä juuri täytin 50 v. Normaalinäköisenä/silmämunaisena olisin voinut saada irtauman vasta 10 v myöhemmin.

Mutta jokatapauksessa se eka lääkäri jonka tapasin tämä silmähommelin yhteydessä oli tosi kiva nainen, sellainen joka ei ala pönöttämään sitä omaa arvoaan ensimmäiseksi, vaan selvittää hyvässä yhteisymmärryksessä ja -työssä potilaan kanssa että mikä on ongelma. Oikeastaan lääkärin ja asiakkaan pitäisikin olla tiimi joka yhdessä hoitaa asiakasta.

[Norma Bates]

Kuinkahan yleisiä väärät diagnoosit ylipäätään ovat? Minullekin syötettiin Somacia kun olikin selän fasettilukko, minkä ihan itse puolivahingossa netistä selvitin.

Varmaan aika yleisiä.

Käytän esimerkkinä itseäni. Kun autossa kuuluu kolinaa ajettaessa on jo äänilähteen paikannus hyvin epävarmaa. Tuntuu kuin tulisi takaa, mutta onkin edessä jne. Yleensä syy ja paikka löytyy vasta kun auton alle pääsee vääntelemään tukivarsia ja pyöränlaakereita. Samalla tavalla lääkäri tarvitsee usein kuvia ja mittaustuloksia joiden arvoja verrataan normaaliin.

Omat diagnoosini ovat yleensä oikeita suhteessa 80/20 ja näin voi olla myös lääkäreillä. Siis 15:ta tehdystä päivittäisestä diagnoosista vähintään 3 on vääriä.

Tietty kehohan on loppujenlopuksi aika mykkä kapistus, ja sillä on rajalliset mahkut kertoa että mikä oikeasti mättää. Useat sairaudet voivat omata samanlaisia oireita... Arvo sieltä sitten se oikea. Jos nyt jotain papukaijamerkkiä heittäisin omalle TK:lleni, niin onhan siellä ylipäätään oltu halukkaita selvittelemään. Jotkut ihmiset ovat antaneet nettikeskusteluissa ymmärtää että heidät jätetään tyystin oman onnensa nojaan, jos ei jotain ala selviämään.

Minulla fibrodiagnoosin saaminen kesti vuoden sen takia että oireisto hiipui välillä, ja sitten riehaantui jälleen kylmemmän vuodenajan tullen (mikä on fibrolle erittäin tyypillistä). Labroja kyllä otettiin ihan kiitettävästi, niin moneen kertaan ja paljon että en jaksa edes arvailla miten paljon sitä verta kupattiin...

[Hippi]

Mitenhän tämä nyt poikkeaa noista muista kremppoja käsittelevistä ketjuisia muuten kuin otsikon osalta?

Hahmottaakseni otsikon paremmin kaivoin lääkäreiden eettiset ohjeet, joita näiden tulisi noudattaa.

I
Lääkärin velvollisuutena on ylläpitää ja edistää terveyttä, ehkäistä ja hoitaa potilaidensa sairauksia sekä lievittää heidän kärsimyksiään. Lääkärin tulee kaikessa toiminnassaan kunnioittaa ihmisyyttä ja elämää.

Lääkärin ei pidä koskaan osallistua kidutukseen, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai muuhun epäinhimilliseen toimintaan tai sellaisen valmisteluun.

II
Lääkärin tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan ylläpitää lääkärin tehtävän vaatimaa ammattikuntaan kohdistuvaa arvostusta ja luottamusta.

III
Lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisina, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä.

IV
Lääkärin tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tukea potilasta osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.  Itsemääräämisoikeuden toteutumista on mahdollisuuksien mukaan tuettava silloinkin, kun lääkäri joutuu toimimaan potilaan tahdosta riippumatta.

V
Lääkärin tulee pitää yllä ja kartuttaa tietojaan ja taitojaan.  Hänen tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.

VI
Lääkärin tulee edistää tieteenalansa tutkimusta. Lääketieteellisessä tutkimuksessa lääkärin on noudatettava tietoon perustuvan suostumuksen periaatetta ja muita Helsingin julistuksen vaatimuksia.

VII
Lääkärin on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja edistettävä myös potilastietojen luottamuksellisuutta.

VIII
Lääkärin tulee hoitaa potilasta tämän avuntarpeen mukaan ja asettaa palkkionsa suoritetun työn perusteella. Lääkäri ei saa tavoitella perusteetonta aineellista etua.

IX
Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkäri toimii yhteiskunnan hyväksymänä puolueettomana asiantuntijana. Lausunnon on perustuttava huolellisen lääketieteellisen arvioinnin antamiin objektiivisiin havaintoihin sekä niiden ja taustatietojen kriittiseen tarkasteluun.

X
Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa harkintaa ja välttää itsensä tarpeetonta korostamista sekä suhtautua potilaaseen kunnioittavasti. Lääkärinä hänen tulee perustaa kannanottonsa lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen.

XI
Lääkärin tulee omalla käytöksellään ja toiminnallaan vaalia ja edistää kollegiaalisuutta potilaan parhaaksi sekä arvonmukaisen hengen ja hyvän toveruuden ylläpitämiseksi.

XII
Lääkärin tulee toimia aktiivisesti niin, että hän voi työssään noudattaa näitä velvollisuuksia ja periaatteita.


Eli käsitän, että näiden ohjeiden toteutumisesta lääkärin työssä tässä nyt halutaan keskusteltavan?

[Norma Bates]

Minun puolestani voi keskustella kaikesta jossa kokee ettei lääkärin toiminta ole oikein asiallista tms. Vakuutuslääkäreistähän on meemi jos toinenkin, joissa muumiotkin on todisteltu työkykyiseksi. Potilasta tapaamatta.

Periaatteessa vasemmalle kallistuvana minun pitäisi kai mieltää että on ihan oikein jos yksityislääkäri kirjoittelevat varakkaille potilaille kalliimmat lääkkeet. Mutta yksityisellä käy köyhempääkin potilasainesta. Tässä nyt tosin on jotenkin laki muuttumassa, että Kela ei ilmeisesti korvaa enää mitään ykstyislääkärin määräämiä tutkimuksia, joten yksityislääkärin asiakkaaksi ei ole enää mitään asiaa, tai ainakaan jatkotoimenpiteisiin ei kannata suostua sillä taholla.

Minulle tuo lainmuutos on kyllä sikäli hämäräksi jäänyt, että voi olla etten käsittänyt asiaa oikein!

Oli miten oli, mielestäni kaikkien lääkäreiden pitäisi suosia halvimpia lääkkeitä, että lääketeollisuus ei pääse rahastamaan mielivaltaisilla hinnoilla.

[Hippi]

^
Kyllähän apteekki vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen halvempaan rinnakkaisvalmisteeseen, jos lääkkeelle sellainen on.

[kertsi]

Hahmottaakseni otsikon paremmin kaivoin lääkäreiden eettiset ohjeet, joita näiden tulisi noudattaa.

Lääkärin tulee pitää yllä ja kartuttaa tietojaan ja taitojaan.  Hänen tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.

Se Norman kinuama lääke (LDN?) taitaa olla solahtamatta tuollaiseen kategoriaan - eivät ilmeisesti ole lääketeiteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia, tai tarkoituksenmukaisia?

[Norma Bates]

Isossa maailmassahan LDN:ää käytetään. Sen voi päätellä siitäkin, että on jo havaittu että LDN auttaa reumaattiseen polvikipuun, mutta ei nivelrikon polvikipuun. Laitoin asiasta videon johonkin ketjuun, nivelrikkoketjuun kaiketi.

Osa porukoista hakee ko. lääkkeen reseptin ulkomailta, esim. Briteistä. Uskallan epäillä ettei brittiläinen terveydenhuolto ole kehnompaa laadultaan kuin suomalainen. Jonkin Meksikon kohdalla pitäisin suuni kiinni...

Suomi on pieni maa, ja täällä on ihmeellistä jukuripäisyyttä niin ettei hyödynnetä muiden länsimaisten maiden tahoilta löytyvää tietämystä tai käytännön kokemusta. Aika jännä että koronarokotukset pääsivät niinkään nopsasti käyntiin, kuin pääsivät.

Mutta KIITOS joidenkin lääkäreiden etiikan, heitä kiinnostaa enemmän potilasn hyvinvointi, kuin pölyttyneet käyvät hoidot.

Erityisen tympeänä olen fibron suhteen pitänyt sitä, että jenkit päästävät kenet tahansa höpisemään siitä mitä tahansa. Mielestäni siitäkin laitoin jo foorumille matskua miten jonkun sortin lanttumaakari oli päästetty lässyttämään fibron psyykekeskeisyydestä. Jos en laittanut, voin etsiä uusiksi. Asiasta raportoi Facessa ihminen joka väittää itse parantaneensa itseltään suurimman osan fibro-oireistaan. Suhtaudun skeptisehkösti kyllä hänenkin juttuihinsa, mutta siinä olen samaa mieltä että fibro ei ole psyyken sairaus. Tottakai se masentaa, mutta niin masentaisi vaikkapa psoriasiskin.

Mielestäni psyykeen keskittyviä tahoja ei saisi noin vain päästää huseeraamaan somaattiselle puolelle. Fibrolle on esitetty useitakin potentiaalisia syitä, eikä yksikään niistä ole mielisairaus.

Mutta Jenkeissä keksitään kaikenlaista hölynpölyä, jos sillä saa netotuksi. Pahinta mitä siellä on keksitty, on masturbaation haitallisuus. Siksihän esinahan silvonta on siellä niin suosittua. Millainen etiikka on pikkulapsia silpovalla lääkärillä? Money money?

[Norma Bates]

Hoksasin että en aina osaa ajatella sitä "pitkää päivää" mitä lääkäreiden kerrotaan tekevän, koska en tiedä tekevätkö minun käyttämäni TK:n lääkärit pitkää päivää. Näetsen siinä TK:ssa voi asioida vain arkisin aamusta iltaan. Yöt, viikonloput ja pyhäpäivät päivystys on ihan muualla. Jopa peräti niin muualla, että ennemmin itse sinnittelen kivuliaana yli viikonlopun, ettei minun tarvitse alkaa köröttämään hyvinkin pitkää matkaa kahdella eri bussilla sinne missä se päivystys on. Tilanne on ärsyttävä, ja luulen että paikkakunnalla on asiasta mäkätetty, mutta eihän se päättäjien korvia lotkauta suuntaan eikä toisiin. Eivät ilmeisesti itse kärsi mistään, tai käyvät yksityisellä.

En tosiaan tiedä siirtyvätkö lääkärit jatkamaan päiväänsä pitkän pitkän matkan taakse. En usko.

Mutta jos noin ylipäätään ajatellaan valtakunnan tasolla, niin minkä ihmeen takia systeemin pitää olla tämmöinen että lääkärin pitää tehdä pitkää päivää? Tällä hetkellä bussikuskit lakkoilevat siellä täällä maassa ja lukemani mukaan riita koskee työpäivän pituutta. Jos edes kansaa kärräävät ihmiset eivät voi tehdä mitään järjettömän pituisia vuoroja, niin minkä takia sitten lääkärin pitäisi? Sentään ihmishenget kyseessä.

[Hippi]

^
Uskoisin, että ne pitkät päivystykset on lääkäreillä ikiaikainen perinne. Yksi niitä harvoja kertoja, kun olen terveyskeskuksen päivystystä käyttänyt kauan sitten, törmäsin juuri tuollaiseen päivystyksen tehneen lääkärin väsymykseen. Vanhin tyttöni oli tuolloin pieni ja sairastui pahasti viikonlopun aikana ja silloin ei ollut yksityistä palvelua viikonlopun iltaan, joten mentiin päivystävään terveyskeskukseen.

Tutkimus ja diagnoosi oli helppo tapaus, mutta lääkkeen määrääminen ei enää sujunut. Lääkäri tuskaili annostuksen kanssa ja sanoi, että oli sen laskenut jo kolmasti ja joka kerta eri tulos, kun ei pää enää toimi. Hän sanoi, miten annostus lasketaan ja laskin sen hänelle ja sama tulos oli yksi niistä lääkärin laskemista, joten sen mukaan hän kirjoitti annostusohjeen.

Onhan noilla monilla lääkäreillä sairaala/TK-viran lisänä vielä yksityinen vastaanotto. Mutta yksityispuolella voivat sitten itse säädellä vastaanottoja niin, että jaksavat niitä tehdä kohtuullisen virkeänä.

https://www.laakariliitto.fi/palvelut/edunvalvonta/virkalaakarit/sairaala/
Sairaaloissa työskentelevät lääkärit
Erikoissairaanhoidossa työskentelee noin 10 000 lääkäriä. Päiväaikaisten ansioiden vaihtelu on vähäisempää kuin terveyskeskuksissa. Sairaalalääkärien ansioita on saatu parannettua paikallisilla ratkaisuilla. Kuitenkin monella erikoisalalla merkittävä osuus palkasta ansaitaankin päivystysaikana. Päivystystyö on muuttunut mm. keskittämisestä johtuen raskaammaksi, minkä vuoksi liiton tavoitteena on kehittää palkkaus- ja päivystysjärjestelmiä vastaamaan paremmin muuttuneita olosuhteita. Lääkärin tulee päästä riittävään ansiotasoon myös normaalilla työajalla.
------
Päivystys virkavelvollisuutena
Päivystys kuuluu lääkärin virkavelvollisuuksiin pohjautuen työaikalain määräyksiin julkisen viranhaltijan velvollisuuksista. Lääkärisopimuksen yleisestä osasta löytyy päivystystä koskevia määräyksiä (mm. päivystyksen määritelmä, päivystysmuodot, päivystysvelvollisuus, päivystyssidonnaisuuden rajoitus ja päivystäjän matkakulujen korvaaminen).
......

[Norma Bates]

FB-tuttavani (nainen) kertoi joutuneensa kävelemään murtuneella jalalla, koska häntä ei tutkittu kunnolla ja lääkäri oli takertunut hänen ylipainoisuuteensa. Ilmeisesti siis kävelyvaikeuksien väitettiin johtuvan tästä painosta. Toinen kaverini laittoi joitakin aikoja sitten seinälleen artikkelin jossa kuvailtiin miten ynseästi ja ylimielisesti lääkärit suhtautuvat ylipainoisiin potilaisiinsa. Minä en tätä artikkelia enää löytänyt, en usko että se on tämä, koska mielestäni siinä lääkärit olivat häijympiä:

https://www.is.fi/terveys/art-2000007823479.html

Minulle oli muodostunut mielikuva että ylipainoiset naiset ottavat nokkiinsa ja raivoavat jos lääkäri vienosti kainosti puuttuu ylipainoon. Mutta tilanne voi siis olla myös se että lääkäri on todella töykeä ja julma, eikä hoida kunnolla koska voi laittaa vaivat ylipainon syyksi. Tällaistä en tietenkään hyväksy. Fibromyalgiaa potevilta sairastajakollegoilta olen kuullut että jotkut lääkärit välttävät edes antamasta fibromyalgia-diagnoosia, koska toiset lääkärit saattavat hoitaa puolivillaisesti sen vuoksi että liian helposti vaivoja laitetaan fibron piikkiin. Silloin kun itse sain fibro-diagnoosin, sattui olemaan hollilla kyllä ihan ok lääkäreitä. Yksikin oli sanellut että "vaikka olisikin fibro, täytyy selvittää myös muiden sairauksien mahdollisuus" (tai jotain tuommoista), ja siksi labroja tehtiinkin sitten läjäpäin.

Joka ammatissa on tietysti mätiä omppoja joiden pitäisi olla jollain ihan muulla alalla. Mutta lääkärin työ pitäisi mieltää enempi palveluammatiksi, jossa tosiaan toimitaan yhdessä potilaan kanssa potilaan parhaaksi, eikä niin että möläytellään mitä sattuu, saati sitten että jätetään hoitamatta jollain älyttömällä syyllä.

Onhan näitä keissejä että ihmisiä on kotiutettu päivystyksestäkin ja sitten meinattu kuolla, kun se eka kohdalle sattunut lääkäri ei ole osannut hoitaa hommaansa.