Hukkasin puhelimeni joskus viime talven aikana, mahdollisesti jo viime vuoden puolelle, eikä sitä ole löytynyt. Puhelin joutui kerran aikaisemmin hukkaan ja löytyi puolen vuoden päästä auton matkustajan puoleisen etupenkin selkänojan ja istuinosan välistä, jonne se oli liukunut penkiltä. Nyt se ei kuitenkaan ole siellä. Täytynee irtisanoa liittymä, koska nyt siitä maksetaan turhaan.
Viime talven aikana minulta hävisi myös Canon järjestelmäkamera ja Olympus pienoisnauhuri.
Olen miettinyt, olisivatko nuo kaikki olleet kassissa, joka on kadonnut. Mutta missä kassissa ja minne se olisi voinut kadota.
Olen viime päivinä miettinyt, onko sellainen hyödyke kuin kaulaliina kielletty lailla, vai miksi niitä ei myydä missään, mistä niitä olen etsinyt kuten Tokmannissa, City-Marketissa, S-Marketissa ja mitä kaikkia vaatteita myyviä kauppoja olen käynyt läpi.
Kadotin kesän aikana kaksi halpaliikkeen poistomyynnistä ostmaani kaulaliinaa ja yhden vanhemman, jossa on teksti Pierre Cardin Paris. Tuon viimeksi mainitun sain aikoinaan äidiltäni. Kaulaliinat tai huivit, miksi niitä sanotaan, ovat oleellinen osa kylmän ilman vaatetustani. Lämpöhän nimittäin nousee ylöspäin ja karkaa kaula-aukosta, jos aukkoa ei jotenkin tukita.
Jatkan etsintöjä. Ehkä on mentävä johonkin kalliimpaan liikkeeseen. Maksoin poistomyynnistä ostamistani liinoista jotain pari euroa kappaleelta tai siinä paikkeilla, joten ilmeisesti nyt on kaivettava kuvetta syvemmältä.
Kadonneiden esineiden luetteloa voisin kirjoittaa vaikka koko illan, mutta olkoon nyt. Kovaleyjä, (kriittisen tärkeitä) DVD-levyjä, valokuvia, negatiiveja, ääninauhoja (kasetteja ja kelanauhoja)... listaa todellakin voisi jatkaa. Miksihän muuten juuri ne esineet katoavat, jotka eivät missään tapaukessa saisi kadota.
Ah, yksi kadonnut esine löytyi, vaikka ei sillä nyt enää juuri ole merkitystä. Nimittäin autonavigaattori. Se oli muovipussissa eräässä huoneessa, jota vähän siivoilin. Kännykät ajavat navigaattorin asian, joten eipä tuollaisella juuri mitään enää tee. Kartatkin ovat vanhentuneet.