Ärsyttäviä pikkujuttuja, joita ilman päivä olisi parempi

[Kopek]

Ärsyttäviä pikkujuttuja on paljonkin, esimerkiksi kauppojen rempulat huonosti kiinnitetyt kortinlukulaitteet, jotka eivät pysy paikallaan, kun niihin yrittää työntää korttia ja naputalla numerosarjaa.

Yksi ärsyttävä asia ovat laitteiden epäselvät käyttöohjeet, joista viimeisimpänä olen joutunut tutustumaan ruohonleikkurin ohjeisiin.

Ostimme halvimman liikkeestä löytyvän Jonsered-leikkurin, jossa on ilmeisesti kiinalainen (tai joku muu) moottori. Leikkurista ei ole vielä varsinaisia käyttökokemuksia, mutta käyttöohjeelle en anna korkeita pisteitä. Suomalaisen käännöksen tasosta kertoo jotain se, että bensiini oli käännetty sanalla "kaasu."

Kun täytät tankkia, varo, ettei kaasua läiky koneen päälle.

Jos ohjeessa olisi lukenut, että lisää uuteen koneeseen 0,5 litraa öljyä, silloin olisi ollut edes joku tieto tarvittavasta öljyn määrästä. Tällaista mainintaa ei kuitenkaan ollut. Ei edes kerrottu, mistä öljyä koneeseen pannaan. Päättelin, että öljytikun reiästä. Se mokoma on vain niin hankalassa paikassa, ettei siitä saa kaadettua suoraan öljyä koneeseen, vaikka ruohonleikkurin kääntäisi kyljelleen. Tai saa, jos lorottelee öljyä 20 sentin korkeudelta.

Löysin jostakin vanhan vessaharjan, jonka muovisesta varresta sain tehtyä sahaamalla putken, jota pitkin valuttelin öljyä koneeseen. Mutta kuinka paljon öljyä pitäisi panna. Käyttöohje neuvoi, että öljyn pinnan pitäisi olla mittatikun min ja max merkkien välillä. Ohjeessa oli piirroskin mittatikusta. Hyvä neuvo, mutta siinä on yksi ongelma. Mittatikussa ei ollut mitään min ja max merkintöjä, eikä tikku muutenkaan ollut saman näköinen kuin käyttöohjeen kuvassa.

Mittatikussa oli hyvin pieni ruudutettu alue, jonka voisin kuvitella olevan se alue, missä öljyn pinnan pitää olla. Mutta taas törmätään ongelmiin. Ensinnäkin kirkkaan uuden öljyn rajan näkeminen mittatikusta on hankalaa. Missä se menee. Kun öljyä panee niin paljon, että se ulottuu ruudutetulle alueella, se on jo aivan öljyreiän reunassa. Pienikin määrä lisää, ja öljyä valuisi jo koneesta ulos.

Miksei ohje voi olla yksinkertainen ja selkeä? Miksi ohjeessa olevat kuvat ovat erilaisia ja laitteessa olevat osat?

Ei auttanut kuin käyttää jonkinlaista arviota. Yrin panna öljyä sen verran, että se ehkä ulottui ruudutetulle alueelle, mutta ei ulottunut vielä aivan öljyntäyttöaukon reunaan. Sitä piti valutella jo vähän poiskin. Homma oli sotkuista, niin kuin voi arvata. Toivottavasti öljyä on nyt tarpeeksi. Liian vähän öljyä tuhoaa koneen, ja liian paljon öljyä saa se savuttamaan ja käymään huonosti tai ei käymään ollenkaan.

Jos käyttöohjeissa kerrottaisiin öljyn määrä, tämän tiedon avulla saisi jonkinlaisen idean siitä, millä korkeudella öljyn pinnan pitää olla.

Huonot käyttöohjeet eivät ole mikään harvinainen erikoistapaus vaan melkein normi. Ja miksi ihmeessä jonkun melko yksinkertaisenkin tuotteen mukana pitää tulla paksun lehden verran ohjeita, jotka ovat kymmenillä eri kielilllä, ja joissa ei loppujen lopuksi kerrota edes mitään oleellista. Paperia, paperia, paperia...

Epämääräinen tieto öljyn määrästä ei koske pelkästää ruohonleikkuria vaan myös autoja - ainakin vanhempia Peugeoteja. Ohjeissa neuvotaan lisäämään 5 litraa öljyä ja että öljyn pitää ulottua mittatikun ruudutetulle alueelle. Ohjeet ovat ristiriitaisia. Jos koneeseen panee 5 litraa öljyä, sen raja mittatikussa on korkealla ruudutetun alueen yläpuolella. Jos noudattaa tikkua koskevaa ohjetta, koneeseen menee vain neljä litraa öljyä.

Auton omistaja joutuu miettimään, kumpaa ohjetta pitäisi noudattaa.

[Hayabusa]

^Olet valitettavan oikeassa. Käyttöohjeet ovat aivan liian usein täysin käyttökelvottomia. Pakkauksessa olevat varsinkin. Yleensä hyödyllisin tieto niissä paperilapuissa on nettiosoite, josta voi ladata hieman paremman ohjeen. Niidenkin taso ei päätä huimaa.

Pitäisi varmaan tästä lähin tehdä ostopäätökset käyttöohjeen perusteella. Tietysti tuo tilanne, että ohje ei alkuunkaan vastaa tuotetta on oikeastaan laiton. Some-myrsky vain päälle!

[ROOSTER]

^Olet valitettavan oikeassa. Käyttöohjeet ovat aivan liian usein täysin käyttökelvottomia. Pakkauksessa olevat varsinkin. Yleensä hyödyllisin tieto niissä paperilapuissa on nettiosoite, josta voi ladata hieman paremman ohjeen. Niidenkin taso ei päätä huimaa.

Pitäisi varmaan tästä lähin tehdä ostopäätökset käyttöohjeen perusteella. Tietysti tuo tilanne, että ohje ei alkuunkaan vastaa tuotetta on oikeastaan laiton. Some-myrsky vain päälle!

^
^^

Onhan se tosi ärsyttävää kun joutuu arvailemaan ja kokeilemaan, mitä kaikkia ominaisuuksia sitä onkaan ostetussa asiassa. Jokin aika sitten ostin riistakameran Motonetistä missä ei ollut minkäänlaista suomenkielistä käyttöohjetta. Kysyessäni sellaista suositeltiin käyttämään netistä löytyvää käännöstä "lähinnävastaavasta". Ei ollut kovin samanlainen laite, mutta sen siellä taustalla häärivä samea logiikka oli ilmeisesti etäistä sukua kyllä.

Onneksi olen nykyään jo rauhallinen kaveri.

[a4]

Lähtisin etsimään uuteen laitteeseen käyttökokemuksia netistä jo ennen ostoa. Käyttöohjeidenkin siirtyminen nettiin taitaa olla tätä päivää.
Kunnollisia ohjekirjoja, testejä, kauppojen asiakkaiden kommentteja, keskustelupalstojen juttuja, esittely-ja opetusvideoita voi löytyä netistä.

[-:)lauri]

Ihmisten lähisukulaisten visuaalinen älyyllistäminen: https://www.google.com/search?q=neanderthal&sxsrf=ALeKk01Zoyrwa_-NYHXBCaCHBAWPS7YHoQ:1595191759263&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjN5aKxmNrqAhVupIsKHfv8ByYQ_AUoAXoECC0QAw&biw=1655&bih=920

Rekonstruoitaessa ihmisen lähisukulaisia, nyrkkisääntönä näyttäisi olevan luoda sellainen inhimillinen katse, jonka omistajalla selvästi on monimutkaisia ja syvällisiä ajatuksia. En tietysti tiedä millainen katse heillä oli ja mitä ajatuksia heillä oli, mutta todennäköisempänä pidän teoriaa, jonka mukaan sen enempää katseessa kuin ajatuksissaakaan ei ajattelun syvällisyys juuri loistanut.

[Hippi]

Ilmeisesti tämäkin on joku ohimenevä ilmiö, kunhan koronan vuoksi etäilyt vähenevät taas, mutta nyt se kyllä hiukan ärsyttää.

Kotona minulla on jatkuvasti radio auki ja nyt korona-aikaan ihmisiä haastatellaan etänä. Joko sitten toimittajalla tai haastateltavalla on tietokoneessa ilmoitusäänet päällä ja kesken kaiken saattaa kuulua iloinken kilahdus s-postin saapumisesta tai meseviestin tulosta. Nuo äänet tulevat niin korostuneesti esiin, että ollessani keittiössä en osaa erottaa tuleeeko ääni olohuoneen puolelta omasta koneestani vai radiosta. Monet kerrat olen turhaan kipaissut katsomaan, onko jollain minulle asiaa mesessä. Ne nimittäin ovat aika usein sellaisia, että toinen odottaa vastausta.


Toinen ja varmaan ikuisesti jatkuva ärsytys on ovikellon ääni TV-mainoksessa. Monet kerrat olen keittiöstä tai parvekkeelta turhaan mennyt ovelle. Tuo keittiöstä ovelle ryntääminen on kyllä turhaa, koska oma ovikelloni harvoin edes kuuluu keittiöön asti. Pitäisi varmaan hankkia erilainen ovikello.

[a4]

^
Noista tuli mieleen että olen pari kertaa vastannut tervehdykseen ventovieraalle, joka puhuikin puhelimeen.

Klassinen tilanne on bussissa pitää kännykässään ne yleisimmät hälytysäänet. Jep.

[Kopek]

Tämä on ärsyttävä aika vuodesta, koska suuren salaisuuden haltijat kehuskelevat Facebookissa oikein kuvien kanssa, miten he...

Minun kaltaisilleni, joilla ei ole maailman salaisinta tietoa hallussaan, ja jotka eivät siten koskaan saa kokea sitä.

No, ei tätä kauan jatku.

[MrKAT]

Ärsyttävää on se että luulee ostavansa samanlaisen Digestive-keksin kuin eka kerralla, joka oli Kantolan "sokeriton",
  "{ Ei palmuöljyä }
    { 23% täysjyvää}"
Erehdyin tässä myöhemmin peräti kaksi kertaa peräkkäin ostamaan väärän sokerisen!
Koska luulin että se on siinä 2. kaupassa ketjun merkkituote. Mutta olikin 1. kaupassa ja Kantolan tuote.
Tänään viimeinkin sain ostettua tuon sokerittoman Kantolan taas.

[Hippi]

^
Mikset haukkaisi aaltopahvilaatikon reunaa.
Yhtä maukasta se on ja on kuituakin joukossa yllin kyllin 

[Kopek]

Oletin, että joku kysyisi, mitä tarkoitan tuolla "nyt on se aika vuodesta" -jutulla.

Kukaan ei kysynyt, mutta selitän silti.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin ihmiset kertovat poimineensa lakkkoja. Niiden paikat ovat tiettyjen sukujen tiedossa, ja jos ei satu kuulumaan tähän lakkappaikkatietäjien aateliin, ei tule näkemään marjan marjaa paitsi kaupan hillopurkissa ja joskus myös toreilla.   

Kun tienviitassa lukee "---suo", olen joskus käynyt katsomassa, mitä sieltä löytyisi. Itikoita ainakin. 

Näin on ja tulee olemaan. Olen jo luopunut toiveesta, että näkisin luonnossa lakkoja ja voisin maistaa niitä. Edes muutaman.

[Hayabusa]

Kun tienviitassa lukee "---suo", olen joskus käynyt katsomassa, mitä sieltä löytyisi. Itikoita ainakin. 

Näin on ja tulee olemaan. Olen jo luopunut toiveesta, että näkisin luonnossa lakkoja ja voisin maistaa niitä. Edes muutaman.

Ensi kerralla "suksi suolle" 

Vaikka ei olisi varsinainen hillasuo, niin yleensä suolta muutaman lakan löytää, jos on oikeaan aikaan liikkeellä. Ihan kokemuksesta voin tämän sanoa. Hyviä nuo ovat. Ja suoraan luonnosta kaikkein parhaimmillaan. Suosittelen koittamaan onnea. Vaikka mustikkareissulla pyörähtää ylimääräisen lenkin suon kautta. Etukäteen tietysti kannattaa katsoa kartasta missä suot lymyilevät.

[MrKAT]

^
Mikset haukkaisi aaltopahvilaatikon reunaa.
Yhtä maukasta se on ja on kuituakin joukossa yllin kyllin 

Sukulainen maisteltuaan: "Ihan kuin sahajauhoja söisi..."

[Amore]

Tämä on ärsyttävä aika vuodesta, koska suuren salaisuuden haltijat kehuskelevat Facebookissa oikein kuvien kanssa, miten he...

Minun kaltaisilleni, joilla ei ole maailman salaisinta tietoa hallussaan, ja jotka eivät siten koskaan saa kokea sitä.

No, ei tätä kauan jatku.

Oletin, että joku kysyisi, mitä tarkoitan tuolla "nyt on se aika vuodesta" -jutulla.

Kukaan ei kysynyt,

Olinkohan ainoa, joka ajatteli heti jotain seksiin viittaavaa? Siksi en kysynyt.

[Jaska]

Jos sahanjauhojen mausta tykkää, niin kannattaa kokeilla Cuscusia paketin ohjeen mukaan tehtynä (jauhoja ja kiehuvaa vettä seisotetaan tovi kannen alla)