Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ärsyttäviä pikkujuttuja, joita ilman päivä olisi parempi

Aloittaja Hippi, tammikuu 30, 2019, 21:45:54

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 09, 2019, 23:00:02
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 09, 2019, 16:21:44
Olisiko siinä sitten taistelun huuma sotkenut ymmärryskykyä. Kyllä siellä salilla joskus tuntuu että ÄO pienenee.
Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Veikkaan että motorinen ja moni muukin älykkyytesi osa-alue vain kehittyy entisestään plastisten aivojesi ja kroppasi saadessa hyvää treeniä.
Alakoulussa en olisi uskonut tykkääväni kirjoittamisesta ja lukemisesta näin paljon mitä vanhempana somessa näemmä. :)
Hyviä treenejä!

Tänks. Epäilen silti että minulta puuttuu peilisoluja päästä, tai jostain muusta syystä matkimiskykyni on olematon. Mutta opin sitä kautta että joku vääntelee minut oikeaan asentoon. Tai sattumalta päädyn siihen itse. Muutaman kerran en ole ajatellut yhtään mitään ja olenkin sitten tehnyt oikein; välillä käy niin että mitä enemmän ajattelen, sitä vaikeammaksi menee toimia.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 10, 2019, 07:40:59
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 09, 2019, 16:21:44
Minusta on välillä tuntunut että treeneissä on kokolailla turha kysyä että oikea vai vasen jalka/käsi kun vastaus saattaa olla ihan mitä sattuu. Vaikka minulla on itselläni vaikeksia hahmottaa miten liikkeet tehdään, kun minulta puuttuu luontainen matkimiskyky, niin tässä vasen/oikea-asiassa monet ovat pihalla kuin lumiukko. Siksi yleensä heilutan raajaa ja kysyn että tämäkö.

Erikoisena koin sen että kun meillä oli sellainen harjoitus missä toisella laidalla seisoivat puukolliset ja toisella puukottomat, ja meidän piti ajoittain siirtyä pykälän verran eteenpäin niin että pari vaihtui kokoajan ja lopulta puukottomat päätyivät puukottomiksi ja päinvastoin (veitsi jätettiin aina siihen kohtaan mistä astuttiin eteenpäin), tässä oli monella ongelmia. Minulle homma oli selvä kuin kellotaulu.

Olisiko siinä sitten taistelun huuma sotkenut ymmärryskykyä. Kyllä siellä salilla joskus tuntuu että ÄO pienenee.

Harjoittelu tuossakin auttaa. Myös motorisessa oppimisessa, liikkeiden hahmottamisessa ja vaikkapa vasemman ja oikean hahmottamisessaan voi kehittyä. Ennen kaikkea kehittää ne juuri itselle sopivat keinot, jotka hahmottamista ja muistamista auttavat. Ne eivät tässä ole kaikille samoja, vaan olennaista on löytää sellaiset tavat, jotka itseä asiassa auttavat. Hyvä liikunnanohjaaj muuten osaa myös tarjota ohjeistuksessaan näitä erilaisia hahmottamisen mahdollisuuksia, jolloin useammalla tavalla liikettä selittäessään hän tarjoaa oppilailleen mahdollisuuden napata kiinni siitä selittämisen tavasta, joka parhaiten auttaa. Ohjaaja, joka ei osaa selittää ja opastaa kuin vain sillä yhdellä ja juuri itselleen luontaisella tavalla, on vähän toistaitoinen. Toki joissakin lajeissa vähän traditioon kuuluu sellainenkin, että juuri sen oman tavan löytäminen on osa oppilaan tehtävää ja osa oppimista. Mutta kaiketi silloinkin on tarkoitus jossain vaiheessa tosiaan hiffata se, miten itseään oppimisessaan voi ajattelutavallan auttaa.

Meillä ohjaaja esittelee liikettä joka suunnalta, ja käy sitten harjoituksen alettua tarkastelemassa parien työtä ja tekee tarkennuksia tai näyttää mallia henk.koht.

KM:ssa Suomen suhteen on näemmä kyllä sellainen ongelma että meitä on liian vähän. Suuremmassa maassa jokainen vyöaste saisi tietysti oman kurssinsa, mutta me lukumäärän vähäisyyden vuoksi joudumme olemaan kaikki kimpassa ja siellä käydään sitten sikinsokin sekaisin kaikkien vöiden tekniikoita läpi jotta jokainen saisi edes jotakin. Väistämättähän siinä sitten käy niin että korkeampien tasojen jutut voivat olla aika haasteellisia aloittelijalle. Ja suurin ongelma lopulta on se että kun aina tehdään eri juttuja kuin viime kerralla, ei oikein saa tarpeeksi harjoitusta jostain yksittäisestä liikkeestä. Pitäisi tietysti harjoitella ominpäinkin, mutta olen laiska kotona ähräämään. Toisaalta mikäli tekisi väärin kun ei ole ohjaajaa neuvomassa, se väärä muoto saattaisi jäädä päähän.

Toisaalta se olisi tylsää jos kerrasta toiseen yhtä ja samaa.

hibiscuc

Minua ärsyttää se, että jotkut nimimerkit julistavat toistaen omaa agendaansa tällä palstalla vuodesta toiseen ja osa noista julistajista purkaa katkeruuttaan ja pettymystään kohtaloonsa tavalla, mikä on tullut kiusallisen tutuksi jo vuosien takaa. Onneksi noita ärsyttäviä itsestään avautumisen viestejä ei tarvitse lukea. Maailman napoja tuntuu riittävän ja oma napa on se kaikkein kaunein napa.

Eri mieltä saa ja pitää olla, mutta onko välttämätöntä junnata paikoillaan kehittämättä mitään uutta sanottavaa.

Juuli

#78


Tämmöisellä pikkumäärällä hedelmiä , tässä on viikon annos Hukkaselle, mielitietty harjoitteli  ennen varsinaiseksi  ruohonpurijaksi siirtymistään. Ruoka -tavarat kun toi markettikeisarin juoksupojat niin piti jokaiselle valistaa että määrä ei ole banaaneissa 4 kpl vaan se on  4 kg.Ei millään meinanneet uskoa ettei määrä ole  4 kpl vaan 4 kg. Meni se viimein jakeluun kun Hukkanen melkein suuttui. Uhkasi vaihtaa kaupan siihen missä erotettiin 4 kg ja 4 kpl.  Tämä määrä viikossa hyvällä halulla popsittiin. . 
Siis Hukkanen yksin  4 kg banaaneita plus muut kyytipojiksi.
Ei se haitannut kun muuten siivosti eli.
.

a4

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 10, 2019, 09:42:31
Tänks. Epäilen silti että minulta puuttuu peilisoluja päästä, tai jostain muusta syystä matkimiskykyni on olematon. Mutta opin sitä kautta että joku vääntelee minut oikeaan asentoon. Tai sattumalta päädyn siihen itse. Muutaman kerran en ole ajatellut yhtään mitään ja olenkin sitten tehnyt oikein; välillä käy niin että mitä enemmän ajattelen, sitä vaikeammaksi menee toimia.
Me ollaan kaikki erilaisia oppijoita.

Asiasta kolmanteen sääriluuhun, onko teillä ollut fyysisempien treenien lisäksi pelkästään henkisiä harjoitteita?
Muistui nimittäin mieleen eräs kutkuttavan haastava harjoite: Tuijotuskilpailu!


Norma Bates

Heh. Oli meillä kerran karjumista eli ei tintattu uhkaajaa välittömästi kuonoon tai potkittu munille, vaan kokeiltiin saada hyökkääjä luopumaan aikeistaan huutamalla seis tms.

On myös ollut puhetta asennoista niin että oma esiintyminen ei provosoisi.

a4

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 11, 2019, 23:43:32
Heh. Oli meillä kerran karjumista eli ei tintattu uhkaajaa välittömästi kuonoon tai potkittu munille, vaan kokeiltiin saada hyökkääjä luopumaan aikeistaan huutamalla seis tms.

On myös ollut puhetta asennoista niin että oma esiintyminen ei provosoisi.
Äänet ovat paljon käytetty toimiva tehokeino eläinmaailmassa.
Tässä kova taisteluhuuto:
Stidi alla!

Kehonkieli on tiedostamattomampana usein väheksyttyä vaikka muodostaa ison osan kommunikoinnista, mutta Krav Maga taitaa olla todella käytännöllistä oppia kadulla.
Tässä myös aseistariisuvia asentoja:


Mutta kokeilepa tuijotuskilpailua jonkun kanssa. Naapurin. Poliisin. Deitin. Oravan. Ei helppo. Yhtä raskasta kuin sohvalla makailu vaikka moni ei sitä usko.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 10, 2019, 09:46:52
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 10, 2019, 07:40:59
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 09, 2019, 16:21:44
Minusta on välillä tuntunut että treeneissä on kokolailla turha kysyä että oikea vai vasen jalka/käsi kun vastaus saattaa olla ihan mitä sattuu. Vaikka minulla on itselläni vaikeksia hahmottaa miten liikkeet tehdään, kun minulta puuttuu luontainen matkimiskyky, niin tässä vasen/oikea-asiassa monet ovat pihalla kuin lumiukko. Siksi yleensä heilutan raajaa ja kysyn että tämäkö.

Erikoisena koin sen että kun meillä oli sellainen harjoitus missä toisella laidalla seisoivat puukolliset ja toisella puukottomat, ja meidän piti ajoittain siirtyä pykälän verran eteenpäin niin että pari vaihtui kokoajan ja lopulta puukottomat päätyivät puukottomiksi ja päinvastoin (veitsi jätettiin aina siihen kohtaan mistä astuttiin eteenpäin), tässä oli monella ongelmia. Minulle homma oli selvä kuin kellotaulu.

Olisiko siinä sitten taistelun huuma sotkenut ymmärryskykyä. Kyllä siellä salilla joskus tuntuu että ÄO pienenee.

Harjoittelu tuossakin auttaa. Myös motorisessa oppimisessa, liikkeiden hahmottamisessa ja vaikkapa vasemman ja oikean hahmottamisessaan voi kehittyä. Ennen kaikkea kehittää ne juuri itselle sopivat keinot, jotka hahmottamista ja muistamista auttavat. Ne eivät tässä ole kaikille samoja, vaan olennaista on löytää sellaiset tavat, jotka itseä asiassa auttavat. Hyvä liikunnanohjaaj muuten osaa myös tarjota ohjeistuksessaan näitä erilaisia hahmottamisen mahdollisuuksia, jolloin useammalla tavalla liikettä selittäessään hän tarjoaa oppilailleen mahdollisuuden napata kiinni siitä selittämisen tavasta, joka parhaiten auttaa. Ohjaaja, joka ei osaa selittää ja opastaa kuin vain sillä yhdellä ja juuri itselleen luontaisella tavalla, on vähän toistaitoinen. Toki joissakin lajeissa vähän traditioon kuuluu sellainenkin, että juuri sen oman tavan löytäminen on osa oppilaan tehtävää ja osa oppimista. Mutta kaiketi silloinkin on tarkoitus jossain vaiheessa tosiaan hiffata se, miten itseään oppimisessaan voi ajattelutavallan auttaa.

Meillä ohjaaja esittelee liikettä joka suunnalta, ja käy sitten harjoituksen alettua tarkastelemassa parien työtä ja tekee tarkennuksia tai näyttää mallia henk.koht.

KM:ssa Suomen suhteen on näemmä kyllä sellainen ongelma että meitä on liian vähän. Suuremmassa maassa jokainen vyöaste saisi tietysti oman kurssinsa, mutta me lukumäärän vähäisyyden vuoksi joudumme olemaan kaikki kimpassa ja siellä käydään sitten sikinsokin sekaisin kaikkien vöiden tekniikoita läpi jotta jokainen saisi edes jotakin. Väistämättähän siinä sitten käy niin että korkeampien tasojen jutut voivat olla aika haasteellisia aloittelijalle. Ja suurin ongelma lopulta on se että kun aina tehdään eri juttuja kuin viime kerralla, ei oikein saa tarpeeksi harjoitusta jostain yksittäisestä liikkeestä. Pitäisi tietysti harjoitella ominpäinkin, mutta olen laiska kotona ähräämään. Toisaalta mikäli tekisi väärin kun ei ole ohjaajaa neuvomassa, se väärä muoto saattaisi jäädä päähän.

Toisaalta se olisi tylsää jos kerrasta toiseen yhtä ja samaa.

No mä enemmän ajattelin tuossa sitä, että jokaisen täytyy löytää oma tapansa, miten saa kiinni siitä ohjaajan näyttämästä liikkeestä ja miten itse sen parhaiten oppii hahmottamaan. Kiinnittääö huomiota vaikkapa liikeradan geometriseen muotoon tai luoko itselleen jotain hahmottamista auttavia mielikuvia tai keksiikö omia muistisääntöjä avukseen, auttaako liikkeen tekeminen tosi hitaasti, silmät kiinni tai pieni pala kerrallaan. Sijoittaako liikkeen jotenkin ympäröivään tilaan tyyliin "käännös ikkunan puoleista seinää kohden ja käsi kohti ovea". Tai keksiikö vaikkapa liikkeille sarjakuvamaiset ääniefektit, jolloin liikesarja on muistissa "svoos, thump, tzaa ja —- bam". Nämä ovat sellaisia hyvin henkilökohtaisia oppimisen apuja, jotka täytyy itse itselleen sovittaa. Mutta kun pääsee jyvälle siitä, millainen opettelemisen tapa itselle mallaa, tulee oppiminen ja muistiin painaminen helpommaksi.

Norma Bates

Joskus auttaa kun höpötän ääneen niiden raajojen nimiä joita käytetään, jos pitää tehdä sarja. Verbaalisena ihmisenä minulla kuitenkin on taipumusta pukea kaikki sanoiksi.

***

Olipas perin veikeää tulla pöytäkoneella nettiin. Olin antanut koneen ottaa eilen jonkun päivityksen, ja tänään kun Windows 10 viimein sytkytteli itsensä kasaan, hiiren osoitinta ei näkynyt missään. Ei siitä kovin kauaa ole kun ostin uuden langattoman hiiren. Mietin silti olisiko patteri finito, ja kävi ilmi että enhän minä saa hiirestä patteria irti. Revin ja revin ja ei vaan irronnut. En tiedä mistä johtuu. Otin jemmasta vanhan langattoman hiiren ja kytkin sen koneeseen. Ei edelleenkään osoitinta missään. Runttasin tylysti sähköt pois ja kun sitten aikanaan kone oli päässyt vauhtiin, uudemman hiiren kanssa osoitin löytyi normaalisti.

Kaikkea kanssa. Mutta sitten kun tuohon uuteen hiireen ihan oikeasti pitää vaihtaa patteri, niin en kyllä tajua että millä vanhan patterin saa irti. Enkä jaksa nyt tapella enempää että se selviäisi. Ihme juttu.

Kopek

Google -kartan kanssa on ongelmia. Kun haluan reittiohjeet jostakin paikasta jonnekin toiseen paikkaan, klikkaan ensiksi aloituspaikkaa ja valitsen sieltä kohdan "reittiohjeet täältä". Sen jälkeen olisi tarkoitus siirtyä kartalla paikkaan, jossa valitaan vaihtoehto "reittiohjeet tänne". Periaatteessa helppoa, mutta...

Kohde ei ole samalla kartta-aukeamalla, joten karttaa pitäisi siirtää. Miten? Kun tökkää hiirellä karttaa ja yrittää vetää sitä, Google tulkitsee tökkäyskohdan määränpääksi. Jos yrittää siirtää karttaa nuolinapeilla, ne toimivat "zoomina" eli suurentavat tai pienentävät karttaa, mutta eivät siirrä sitä. Niistä saa siirrettyä karttaa vasta, kun on ensiksi tökännyt hiirellä karttaa - jolloin tökkäyskohdasta tulee määränpää.

Luulen, että hiiren oikuttelu on yksi syy ongelmaan. Pitäisi olla hiirimatto ja/tai uusi hiiri. Täytyy kokeilla. Ei auta. Kartta ei tunnu liikkuvan, vaikka hiirimatto muuten parantaa toimintoja.

hibiscuc

Mistä mahtaa johtua, että minua ärsyttää ylileveä amerikanenglanti? Siksikö, että olen tottunut Brittein saarilla puhuttavaan englantiin? Vai sekö, että amerikanenglantia puhuvat ovat minusta  enimmäkseen sivistymättömiä moukkia. Kenties myös se, että elämme neljännen valtakunnan übermenschin, Trumpin aikaa.

Kopek

En ole lingvistiikan asiantuntija, joten en osa kuvailla mitä tarkoitan. Mutta hyvin epätieteellisesti ja epätarkasti ilmaisten en pidä erityisen miellyttävänä joidenkin amerikkalaisten poliitikkojen ja korkeiden upseereiden ja virkamiesten tapaa ääntää äidinkieltään. Siihen kuuluu suun tai nielun tai poskien tai jonkin muun ruumiinosan käyttäminen ikäänkuin kaikulaitteena siten, että ääneen syntyy omanlaisensa värisevä lisä. Aivan kuin se tulisi jostakin kielen alta "suukammiosta". En nyt keksi antaa mitään esimerkkiä, vaikka Youtubesta niitä todennäköisesti löytyisi. En tarkoita, että ainostaan korkeassa asemassa olevat puhuisivat näin. Heidän haastattelujaan vain kuulee useimmin.

Englannin englantilaisten puheessa puolestaan en pidä kauniina nykyisin muodissa olevaa "katuenglantia", joka sisältää elementtejä Cockney -murteesta. Osa sanoista ja kirjaimista ikään kuin niellään aivan kuin puhujaa vaivaisi huulihalkio, eikä hän kykenisi tuottamaan normaalia kieltä.


https://youtu.be/i6sS6-ROLOA

Kuuntelen netistä kännykän avulla (jonka kytken johdolla autoradioon, jos ajan autolla) silloin tällöin englanninkielistä ohjelmaa. Valitsen useimmiten Chicago Public radion, jolla on paikallista ohjelmaa, ja joka sen lisäksi välittää BBC:n ja NPR:n ohjelmia. Puhuttu kieli on selkeätä perinteistä radioenglantia, joka on mielestäni ok.

Afrikan englanti monine eri variaatioineen on tietysti vielä oma lukunsa. Tässä malliksi nigeriaa.


https://youtu.be/c8Ipzse-Ysc

hibiscuc

Intiassa on 16 virallista kieltä. Kaksi niistä eniten puhuttua ovat hindi ja englanti. Intiassa puhuttu englanti ei ole minusta lainkaan ärsyttävää. Aluksi oli vähän vaikea tottua siihen. Hindiä äidinkielenään puhuvat eivät osaa ääntää f-kirjainta. Hotellimme viereisellä aukiolla päivysti useita riksapyörän kuljettajia. Kuskit huikkailivat ohi mennessämme go to pissing village. Muutaman päivän kuluttua selvisi, että he halusivat viedä meidät kalastajakylään.

Juna-asemien laitureilla oli kahvinmyyjiä, jotka kailottivat kopii, kopii, kopiia. Usein kauppiaiden, katukauppiaiden ja taksikuskien kanssa tingittäessä kuuli myös let´s make it pipti pipti. Englantia puhutaan ympäri maailmaa ja äidinkielenään joitakin muita kieliä kuin kuin englantia puhuvien äidinkielen tunnistaa usein aksentista. En oikein tiedä, miksi missään muualla kuin Amerikan Yhdysvalloissa puhuttu englanti ei ärsytä minua.

MrKAT

(Lievästi) vastenmielisin englannin murre minusta on ehkä New Yorkin englannin murre.
Tässä näytettä:
https://youtu.be/ld-FR7FJPBE?t=173
Syy vastenmielisyyteeni selviää itselleni heti mielleyhtymästä, se tuo heti mieleen väkivaltaiset ikävät - ja tylsät - mafia/gangsterielokuvat. Joskus luulin vielä että se on jotenkin liioitellusti näyteltyä, oikein ylimielisen kusipäiseksi muokattua. Mutta niinhän elokuvat aina on, liioittelua ja näyttelemistä. ;D Ei kun syy olikin se että italialaissiirtolaisten suussa NYKin englanti muokkautui tuommoiseksi murteeksi. Se on "aitoa".  (Näin historian kuvaili minulle ulkomainen englanninope ja joka ihaili tuota murretta!)


Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Hippi

Kahvinkeittimen kahvipannut on kyllä syvältä.

En ymmärrä miten niistä pitäisi kahvi kaataa, että kaikki menisi mukiin asti eikä valuisi pannua pitkin pöydälle.  Aina kun on vieraita niin "kaatakaa itse vaan". Jotkut kyllä onnistuvat hiukan paremmalla prosentilla saamaan kaiken kuppiin kuin minä, mutta kyllä vieraatkin onnistuvät pöydälle lorottamaan.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️