Tuli vietettyä päivä idässä eli Vuosaaressa, missä päivä kului niin rattoisasti, että en ehtinyt viimeiseen metroon, joka lähtee n. klo 23. Olin onneksi sen verran perillä lähiöliikenteen vaihtoehdoista, että osasin hakeutua bussipysäkille, jonka tarjoama informaatio kertoi, että N-kirjaimella merkitty bussilinja oli liikenteessä ja ajaisi Rautatientorille asti. Minullahan ei ole älypuhelinta, joten olen pysäkkien tarjoaman informaation varassa. Jos olen kovin oudoissa maisemissa outoon aikaan, niin silloin tutkin aikatauluja ja ajankohtaisia ilmoituksia HSL:n saitilta ennen hurjan seikkailumatkan alkua. Nyt olin kuvitellut liikkuvani suhteellisen tutuissa maisemissa (en kaukomailla, eli Espoossa tai Vantaalla), joten oletin selviäväni liikenteessä ihan tavallisen kaupunkilaisen katutason survival-vietin avulla. Tiesin, että öiseen aikaan vuorovälit voivat olla 30 minuuttia tai kenties pitempiäkin, mutta kävipä tuuri, digitaalinen taulu kertoi bussin tulevan 2 minuutin kuluttua - ja niin se tulikin. Matka näytti alkavan hyvin; nyt vain kaasu pohjaan! Pysäkillä ilmeni kuitenkin vaikeuksia. Paikallisiin busseihin mennään yleensä keskiovesta, mutta se ei nyt auennutkaan. Eipä kuski ollut avannut etuoveakaan. Mitä ihmettä? Vasta kun köpötin etuovelle, kuski avasi sen. Maksoin lipun samalla kun kysyin, miksen päässyt keskiovesta. Miekkonen töksäytti ynseällä äänellä: "Tämä ei ole oranssi bussi." Mikä ihmeen oranssi bussi? Sanoin, että en ole mistään salaisista värikoodeista kuullutkaan. Suoraan sanoen, en ole koskaan huomannut, että busseilla on jotain värejä. Ajelen niillä niin harvoin, etten pysty edes saamaan mieleeni muuta kuin sinisiä (perinteinen HKL-väri) busseja. Kuski töksäytti paheksuvasti tuhahtaen ettei se (väri) ole mikään salaisuus. Minullakin ääni kiristyi kun vastasin, etten nyt ollut telepaattisesti osannut oivaltaa jotain värikoodia, joka määrää käyttäytymään tietyllä tavalla. Olin tällä linjalla matkustamassa ensimmäistä kertaa. Olisi tehnyt mieli antaa kuskille kunnon räksytys, mutta en halunnut päättää muuten mukavaa kesäpäivää pahoittamalla omaakin mieltäni vielä enemmän. Mieleeni nousi asia, jota näille asiakas"palvelijoille" ei ilmeisesti koulutuksessa ole opetettu, nimittäin se, että busseilla saavat matkustaa ihmiset ihan ilman ennakkoharjoittelua. Jotkut jopa hyppäävät kyytiin ihan ensimmäistä kertaa!!! Maksoin lipustakin varmaan hieman korkeamman hinnan kuin kanta-ajelijat kuukausikorteillaan. Joten SAISIKO TÄSSÄ HIEMAN PALVELUA, PERKELE!
Mahtoikohan kuljettaja olla joku kesälomittaja kun ajo sujui aika hitaasti, vaikka liikennettä arkiyönä oli aika vähän. Busseissa tavallisin epämukavuus on yleensä nykivä ajotapa, jossa pysäkkien (ja liikennevalojen) välit kiihdytellään ja sitten ikävästi survaistaan jarru pohjaan. Jos olet ovella odottamassa ulospääsyä tai vasta menossa istumaan, niin jarrutusnykäisy uhkaa helposti vetää mummon kumoon (ja monet nuoremmatkin). Erittäin epämukavaa istujillekin koko ajan hötkyillä penkissä eteen ja taakse. Eiköhän reitti sujuisi samassa ajassa pehmeämmälläkin ajotavalla? Mutta nyt ei siis nyitty nopeuden kanssa, vaan kuljettiin nopeus sordiinolla, mikä tuntui siltä kuin olisi koko ajan ollut jarru päällä. Siis tuntui istujallekin semmoinen kitka, ikään kuin olisi jotain ollut kinnaamassa pyörien välissä. Väärä vaihde? En muista aikaisemmin havainneeni tällaista ajotapaa. Ajokortittomana en tiedä, mikä voi aiheuttaa kitkan tunnetta. Matkailu avartaa?
