Aika pitkälle ajassa taaksepäin pitää ajatuksissa mennä, ennen kuin tulee vastaan tilanteita, jossa yleensä jotain sikailua on voinut tapahtua ja olisin ollut paikalla. Tarkoitan menneiden vuosien "perinteisiä firman pikkujouluja". Olimme useinkin paikassa, johon firman puolesta oli hankittu ruoka ja jokseenkin vaatimattomat ruokajuomat, mutta omien eväiden nauttimista ei sitten mitenkään rajoitettu. Jonnet ei arvaakaan millaista se meno sitten oli.
Seuraavana aamuna töissä sitten kerrattiin illan tapahtumat ja täydennettiin muistin aukot niiltä, joille niitä oli tullut.
Eräs pomohenkilö sikaili poikkeuksetta, siis hänen kähmintänsä oli vastenmielistä ja käytös muutenkin pomohenkilölle sopimatonta. Kännissä jakeli titteleitä tai otti pois niitä sen mukaan, miten tylyjä naiset olivat hänen lähentelyjen vuoksi. Hänen toimintansa tuomittiin yleensäkin sikailuksi, jopa tuota sanaa käyttäen.
Sen sijaan parin muun miehen liika juominen, naisissa roikkuminen ja vonkaaminen ei saanut yhtä jyrkkää tuomiota. "Se nyt vaan oli niille normaalia". Sitä paitsi siitä puuttui tuo pomoasema.
Pari naishenkilöäkin tuppasi usein ylittämään riittävän juomisen rajan ja mopo karkasi tavalla tai toisella. Yhdellä oli tapana alkaa vongata yöksi jonkun miehen tykö tai mankua jotain lähtemään saatille. Näin jälkikäteen ajatellen jännä juttu, että tämän naisen toimet tuomittiin seuraavan aamun jutuissa "todella noloiksi", muttei ainakaan tyttöporukassa sitä sikailuksi sanottu. En tiedä oliko miehillä samanlaisia illan kertauksia seuraavana aamuna ja mitä siellä puhuttiin.
Mutta äkkiseltään ei tule mieleen, että naisista olisi koskaan puhuttu, että joku olisi sikaillut. Kyllä se sana ainakin tuolloin oli varattu miehiselle toiminnalle. Mielestäni naisista on vain monisanaisemmin kerrottu, mitä tämä on tehnyt ja sitten kerrottu perään oma mielipide niistä tekemisistä.
Loppukevennyksenä sitten porsastelusta. Se todellakin kuuluu vain lapsille. Joskus muistan äitini moittineen minua porsaaksi jonkun sotkun aiheuttamisesta. Se loppui siihen, että näsäviisaasti sanoin, että "Niin olenkin, söpö pieni porsas on emäsian lapsi". Muistan tuon "nokkeluuteni", sillä olin vähällä saada korvilleni siitä.
