Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Seksi ja seksuaalisuus

Aloittaja Norma Bates, joulukuu 22, 2022, 11:01:50

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 06, 2024, 11:28:51Koen, että mikäli tällainen aikuisiällä tullut uusi ystävä olisi mies, se herättäisi lähipiirissä kysymyksiä. En tiedä, miten itsekään osaisin suhtautua, jos oma puoliso alkaisi yhtäkkiä jakamaan elämäänsä ja aikaansa jonkun töistä löytyneen naisen kanssa. Mikäli ei olisi parisuhdetta, ei olisi kysymystä siitä, onko tuollainen ystävystyminen sopivaa. Vaikka en olekaan ihminen, joka ystävystyy erityisen helposti, olen kuitenkin joutunut laittamaan rajoja joillekin kehkeytyville suhteille miespuolisiin työkavereihin, koska olen ajatellut, ettei jotenkin ole sopivaa nähdä esimerkiksi kahvien merkeissä vapaa-ajalla. Ehkä se johtuu osaltaan siitäkin, etten ole tiennyt, mitä toinen osapuoli minusta haluaa. Tällaisia ei tarvitsisi miettiä ilman parisuhdetta, vaan voisi lähteä katsomaan, mitä mistäkin kehkeytyy. Osaltaan koen sen kokemuksia rajoittavana, mutta toisaalta en tiedä, toivoisinko asian kuitenkaan olevan mitenkään muutenkaan, kuin miten ne nyt ovat.

Jotain tällaista ounastelinkin.

Vaikka ei olis parisuhdetta, ei olis ulkoista painetta ja paheksuntaa tai toisaalta omaa etiikkaa samalla tavalla rajoittamassa, ei se sitä tilannetta kuitenkaan varsinaisten ystävyyssuhteiden kannalta muuttaisi. Nyt kun koet jonkun epäselvyyden että et oikein tiedä, mitä joku susta haluaa, se olis ihan sama juttu silloinkin, mutta tarkoitat ymmärtääkseni että siihen ei vain tarvitsisi samalla tavalla kiinnittää huomioita tai sen takia asettaa rajoja.

Mulla on joitakin sellaisia ystävyyssuhteita naisten kanssa joissa en koe mitään tollasta epäselvää tai ei siinä vaivaa mikään. Silloin siinä ei ole mitään ristiriitaa kehollisen viestinnän ja äänensanotun välillä eikä mua epäilytä että mitä ne oikeastaan musta haluaa tai miksi me ollaan tekemisissä tai mitään.

Miellän ton varmaankin niin, että tollaset tietynlaiset melko syvät ystävyyssuhteet on tavallaan rakkaussuhteita riippumatta siitä, mitä siinä on osapuolten sukupuolet. Sama pätee mun joihinkin lapsuudenkavereihin ja tiettyihin miespuoleisiin ystäviin myös.

Tollanen on mun mielestä epätavallista jossain määrin ylipäätään silloin jos osapuolet on vastakkaista sukupuolta ja/tai jos osapuolten sukupuolet on toisilleen sellaisia joihin oma primäärinen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu.

Sitä voi olla vaikea ylipäätään löytää ja jotenkin uskon että tollaseen päädytään vahingossa. Ja vaikka sulla ei olis parisuhdetta, ei se poista sitä että toi voi olla vaikea juttu muuten lähipiirille ja ulkopuolisille ymmärtää jos sitä rupeais tarkemmin selittämään auki. Tai se on jossain määrin siis vaan yleisten normien vastaista.

Ja sitten jos sulla olis tollasia ystävyyksiä mutta ei parisuhdetta, nehän saattais muodostua hankaloittavaksi tekijäksi silloin jos haluaisit parisuhteen tai kumppanin. Ei se mahdotonta ole, mutta kyllä jotkut jotka muuten saattais olla susta kiinnostuneita kumppanina saattaa alitajuisesti karttaa tollasta, kokea mustasukkaisuutta tai sitten taas puolestaan kokea tollasta niin että en ymmärrä mitä tossa tapahtuu ja kokee silloin puolestaan tarvetta rajata suhdettaan sun kanssa koska siinä on jotain turvatonta tai epäselvää vaikkei osais edes sanoa mitä

Eli siis ymmärrän periaatteessa hyvin jos koet että tohon vois liittyä jotain mitä kohtaan sulla on uteliaisuutta tai jotain mitä ehkä ajattelet että vois kokea tai mikä vois olla toisella tavalla.

Mä nyt lähinnä halusin tuoda esiin kolikon toista puolta ja sitä, että vaikka sulla ei nyt olis parisuhdetta, en ole varma että se tekis tollasen ystävyyssuhteen muodostumisesta helpompaa tai todennäköisempää. Samanlainen epäselvyys siinä silti olis sen suhteen että mitä joku toinen susta oikeasti haluaa, eikä siinä aina oikein voi luottaa siihenkään, mitä ihmiset sanoo kun ne asioista kertoo, vaan pelkästään kai siihen omaan tuntemukseen omasta puolesta, tuntuuko joku susta hyvältä ja ristiriidattomalta vai ei.

Ja sitten toisaalta toi mistä puhuin että noi hankaluudet siinä, miten muut ihmiset jotakin tulkitsee tai miten ne arvioi sua ja sun toimintaa, ei poistu kokonaan kuvasta vaikka et olis parisuhteessa vaan ne vaan tulee siihen vähän eri tavalla ja eri kohdassa

TSS

#376
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 06, 2024, 12:38:21Vaikka ei olis parisuhdetta, ei olis ulkoista painetta ja paheksuntaa tai toisaalta omaa etiikkaa samalla tavalla rajoittamassa, ei se sitä tilannetta kuitenkaan varsinaisten ystävyyssuhteiden kannalta muuttaisi.

Näin ajattelen itsekin. Todennäköisesti minulla ei olisi kuvailemani kaltaista ystävyyssuhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka en olisikaan parisuhteessa. En tiedä, olisiko laimeampiakaan ystävyyssuhteita miesten kanssa. Koko ystävyyden-käsite on kaikkinensa niin subjektiivisesti määriteltävissä ja koettavissa, että alan oikeastaan menettämään otettani koko keskusteluun, kun yritän miettiä sitä, tai mitä ylipäätään ajattelen tai tarkoitan.

Joka tapauksessa, ehkä Xante osui jossain määrin oikeaan, että riippuu siitä, miten suhtautuu vastakkaiseen sukupuoleen. Ehkä koen jonkinlaista hämärää toiseutta suhteessa miehiin, enkä osaa suhtautua täysin neutraalisti. Ehkä tuon itse näihin suhteisiin jotain tällaista, ehkä joskus sitä tuo toinen osapuoli, jonka aistin. Ehkä ystävyys miehen kanssa on jotain, mikä minua kiehtoo. Ehkä siksi arvostan parisuhteen intimiteettiä niin korkealle, jos sellaista on. Tai ehkä ystävyydessä ylipäätään on jotain, jota olen jäänyt vielä kaipaamaan, jotain ikkunaa toiseen maailmankaikkeuteen, jollaisia me kaikki olemme.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 06, 2024, 11:28:51Koen, että mikäli tällainen aikuisiällä tullut uusi ystävä olisi mies, se herättäisi lähipiirissä kysymyksiä. En tiedä, miten itsekään osaisin suhtautua, jos oma puoliso alkaisi yhtäkkiä jakamaan elämäänsä ja aikaansa jonkun töistä löytyneen naisen kanssa. Mikäli ei olisi parisuhdetta, ei olisi kysymystä siitä, onko tuollainen ystävystyminen sopivaa. Vaikka en olekaan ihminen, joka ystävystyy erityisen helposti, olen kuitenkin joutunut laittamaan rajoja joillekin kehkeytyville suhteille miespuolisiin työkavereihin, koska olen ajatellut, ettei jotenkin ole sopivaa nähdä esimerkiksi kahvien merkeissä vapaa-ajalla. Ehkä se johtuu osaltaan siitäkin, etten ole tiennyt, mitä toinen osapuoli minusta haluaa. Tällaisia ei tarvitsisi miettiä ilman parisuhdetta, vaan voisi lähteä katsomaan, mitä mistäkin kehkeytyy. Osaltaan koen sen kokemuksia rajoittavana, mutta toisaalta en tiedä, toivoisinko asian kuitenkaan olevan mitenkään muutenkaan, kuin miten ne nyt ovat.
Kuten taisin viimeksikin aloittaa: minusta ;)  Koen, että nämä asiat ovat samalla tavalla jatkumoa kuin kaikki muukin ihmisen historia.

Koska minulla oli hyviä, pitkäaikaisia ystävyyssuhteita vastakkaiseen sukupuoleen jo ennen mieheni tapaamista, se oli hänelle suhteen alusta selvää ja tiedossa, että näin elämässäni on. Ystävyyteni miehiin on alkanut täysin samoin kuin naisiinkin: tutustutaan jossain, töissä tai muualla ja vähitellen yhteydenpito laajenee myös vapaa-ajalle. Eihän se kenenkään kanssa mene siten, että ensitapaamisesta lähtien ollaan bestiksiä, vaan totta kai tutustumista ja ajatuksien jakamista, ajan viettämistä tarvitaan, että voi katsoa tuttavuuden muuttuneen ystävyydeksi.

Luulen, että asia ei ole ongelma miehelleni sen vuoksi, että ei näissä koskaan ole ollut mitään salattavaa. Ihan samalla tavalla kerron, että kävin teemun kanssa syömässä kuin tiinan kanssa syömisestä. Tai työreissuun lähtiessä saatan sanoa, että näen markusta tänään. Viestittely on myös ihan näkyvää, eli en lähde minnekään supisemaan puhelimen kanssa, vaan jos ystävä viestii tai soittaa, samalla tavalla vastaan, oli siellä kuka tahansa. Jos ollaan jossain yhtä aikaa, mies liittyy seuraan kuten naisystävien kanssakin tai ei liity.

Asia erikseen ovatkin sitten miehet, jotka pyrkivät seuraani ihan muissa kuin ystävystymisen tarkoituksessa. Kyllähän sen heti vaistoaa tai ainakin kohtuullisen ajan kuluessa. Heihin pidän minäkin etäisyyttä, sillä selkeästi menossa on kuvio, joka ei ole hyväksi kummallekaan.

Miehelläni on myös hyviä naisystäviä, mutta ylipäätään hänen ihmiskiintiönsä paukkuu täyteen huomattavasti ennen minun vastaavaa.

T: Xante

Melodious Oaf

Ei mulla sen suhteen ole ollut hankaluuksia että olisin salannut yhteydenpitoa tai piilotellut tms.

Jonkinlainen ongelma voi olla, jos näkee usein, vaikka monta kertaa viikossa tms., ja viettää pitkiä aikoja yhdessä. Ihan siis ajallisesti ja ajankäytöllisesti se voi viedä aikaa tai tilaa sellaiselta että tutustuis johonkuhun muuhun tai viettäis niiden kanssa rauhassa aikaa yhdessä.

 Toinen ongelma voi olla, että jotkut suhtautuu nihkeästi tai epäluuloisesti tai ei vain koe sitä mukavaksi jos puhuu jostakusta toisesta naisesta tai miehestä positiivisesti tai on ilmeistä että arvostaa tämän kanssa viettämäänsä aikaa tai joku tämmönen vaikka että näkee päällepäin että tulee toisen ajattelemisesta iloiseksi.

Olennaista on tavallaan se, kuinka tärkeäksi toinen kokee itsensä ja syntyykö siihen joku kilpailuasetelma tai epävarmuus, jotain ikäviä tunteita tai muuta sellaista.

Joidenkin kohdalla tollanen saattaa osua pahastikin epävarmuuksiin jos esimerkiksi muutenkin murehtii paljon omaa riittävyyttä tai on tämän tyyppisiä kipupisteitä — tai sitten jos on kokemuksia siitä että kumppani on pettänyt tai ollut epärehellinen tms.

Mutta muutoin ei toi mun mielestä olennaisesti poikkea lopulta siitä, minkälaisia prioriteetteja asettaa ihan mille tahansa tekemiselle työstä ja miespuolisista ystävistä ja harrastuksista lähtien.

Ideaalitilanteessa mun mielestä ne prioriteetit loksahtelee paikoilleen melko luonnostaan ja asiat selviää tekemällä ja elämällä paremmin kuin etupäässä niitä selittämällä ja analysoimalla.

Tollasessa varmaan voi tulla sellainen tilanne että kun yhtäälle kumartaa niin toisaalla pyllistää tai että niitä on vaan jotenkin vaikea sovitella yhteen. Mutta siinä varmaan voi itsekin tehdä tai isontaa ongelmia sillä jos on melko herkkä ja jossain määrin tunneihminen ja sitten on esimerkiksi taipumusta kyseenalaistaa omaa toimintaa ja motiiveja tai ylipäätään ajatella tai psykologisoida melko monimutkaisesti :-P

Tietyllä tasolla pätee juuri se mitä Xantippakin sanoi että on vaan suora ja avoin eikä lähde liikaa laskelmoimaan sillä, mikä nyt vois pahoittaa jonkun mieltä tai ota sitä liikaa kantaakseen.

Mutta kyllähän se tietysti vaatii itseltäkin prioriteettien ja rajojen ynnä muun selkeyttä sikäli että jos tulee joku ongelma tai intressiristiriita tai muu tällainen, niin sit pystyy silloin rauhassa vastaamaan niihin tilanteisiin niin et pystyy ottamaan muut huomioon eikä ole epäselvää tai ristiiriitaista lopulta mitä siinä tekee tai se oma touhu ylipäätään.

Jos tollasissa asioissa hirveästi miettimällä ennakoi ongelmia ja yrittää niitä välttää, se melkein vain teettää niitä lisää. Ja jos siinä itse hätäilee tai tuntee syyllisyyttä ja käytöstä ohjaa joku tällainen, silloin siitä tosi helposti tulee poukkoilevaa ja epäselvää.

Tää nyt on taas hiton vaikeasti sanottu kaikkinensa ;-P Mutta tällaisia haasteita itse näissä jutuissa näen

Norma Bates

Olen maininnut kuinka toka eksäni ei suostunut lähtemään kanssani festareille, diskoon, taikka ravintolaan juhlimaan 30-vuotiaspäiviäni vaikka olin saanut ko. ravintolalta lahjakortin juomaan. Tästä on muodostettu epäilys että eksäni olisi ollut jotenkin mustasukkainen. Varsinkin kun hänen minua edeltänyt naisensa oli alkanut juoksemaan vieraissa baarireissuillaan. Ja eksä minulle perusteli sitä diskoon lähtemättömyyttä sillä että "sitten sut viedään siellä multa".

Mutta nyt kun muistelin, niin ei eksällä ollut mitään ongelmia sen kanssa että hänen kanssaan seurustellessa tapasin miespuolisia tuttujani. Ekaa eksääni, josta olin tietysti lörpötellyt kaikki homoudet uudelle miehelleni, ja muutenkin varmaan olin vahvasti sen oloinen etten tämän ekan eksän kanssa takuulla ala puuhastelemaan mitään seksuaalisluontoisia. Sekä yhtä tyyppiä jonka kanssa olin yrittänyt seurustella ja naida napauttaakin oli tullut vuotta aiemmin kun tapasin tämän tulevan tokan eksäni. En muista mitä hänestä juttelin tokalle eksälle, mutta kai sekin sitten kuulosti siltä että minuun voi luottaa.

Mutta minuun ei ilmeisesti voinut luottaa sellaisessa tilanteessa missä viina virtaa, koska yksi nainen oli ehtinyt osoittamaan että naisiin ei voi luottaa juottoloissa.

Voiko tuollaista kutsua mustasukkaisuudeksi, että ei ole ketään tiettyä miestä konkreettisesti olemassa jonka suhteen on pelokas? Kun kyse on jostain epämääräisemmästä, että "voisi käydä hullusti jos mennään tarpeeksi vaaralliseen ympäristöön"? Itse en tuollaista koe mustasukkaisuutena, vaan ahdistuksena.

Olihan siinä jopa traumaattisia aineksia, kun eksän eksän "poikaystävä" oli yrittänyt kuristaa tulevan eksäni hengiltä.

Norma Bates

Jäin mietiskelemään teemaa "seksuaalisuus ja häpeäminen".

En ole hölöttänyt missään isommassa ryhmässä seksistä tai seksuaalisuudesta livenä. 1990-luvulla osallistuin luennolle jossa mies jutteli muistaakseni buddhalaisesta tantrasta, ja silloin muistan kysyneeni jotakuinkin että "entäs rakkaus?" Muuta en tilanteesta muista, kuin sen että minua jotenkin häiritsi siinä se tekniskeskeisyys mikä miespuolisella luennoitsijalla oli.

Netissähän olen sitten itse tullut varmaan lähes surullisenkuuluisaksi siitä että olen lopottanut seksitekniikoista surutta milteipä millin tarkasti. Olen tehnyt näin vain siksi, että olen kokenut anonyymin netin tarpeeksi turvalliseksi ympäristöksi. Eli että minua ei "rangaista" siitä että pohdin seksiä ja seksuaalisuutta.

Väärinkäsityksiä on silti tullut, kun miesoletettujen vastaukset kommentit ovat aina välillä olleet ällöttävän kiehnääviä ja "henkisesti iholle tunkevia". En tiedä miten oloa kuvailisi. Mutta tulee mieleen joku Sulo Aittoniemi juttelemassa romaneista. Eli hän kokee jotenkin paremmin tietävänsä mitä ovat romanit. Ja minusta tuntuu että jotkut miehet kuvittelevat minusta jotain aivan ihmeellisiä, mikä ei pidä pätkääkään paikkaansa. Olen kyllä useita kertoja yrittänyt sanoa että olen tässä aiheessa tyyppiä "paljon puhetta, vähän villoja". Eli en tuolla ympäriinsä viirota panemassa niin että roiskuu, vaan mietin asiaa miltei sivullisena, kas kun ei suorastaan turistina.

Välillä ei meinaa tuntea itseä lainkaan ihmiskunnan jäseneksi, saati sitten että olisi erityisesti nainen naisten ja miesten välisissä ihmeellisissä koukeroissa. Olen nähnyt lukemattomia keskusteluita joissa miehet ihmettelevät miten naisille oikein pitäisi jutella (että lopputavoitteena parittelu luonnistuisi, siitähän heille vain on kysymys eikä mistään muusta). Ja joka kerta tekee mieli sanoa että herran tähden, miksi ette voi puhua kuin ihmisenä ihmiselle? Mikä ihmeen omituinen ja tekemällä tehty kompastuskivi siinä pitää olla välissä kummittelemassa, kun ollaan eri sukupuolta kehoiltaan?

Kun ajattelen kamppailuharrastuksiani, niin kyllä siellä on kyennyt yksi sun toinenkin sen suunsa avaamaan, ja ihan sama onko nainen vai mies äänessä. Äänekkyys ja se miten kukin saa jotain itsestään ulos riippuu ihan siitä ihmisen omasta luonteesta, että onko ujo ja rujo, tai sitten ei.

Ehkä jos joillakin miehillä on jotain vaikeuksia olla naisten kanssa tekemisissä, heidän pitäisi alkaa harrastaa jotain semmoista missä ovat naisten kanssa tekemisissä.

Mutta sitähän minun piti miettiä, että miksi seksuaalisuuden pitää aiheuttaa ihmisille häpeää? Onko perimmäinen syy yksinkertaisesti vain se, että pelkää tulevansa nauretuksi ja torjutuksi? Miten tänäpänä enää yksikään länkkäri voisi mistään uskonnollisista syistä ainakaan hävetä?

Kopek

Lueskelin erästä tekstiä, jossa naiskirjoittaja kertoi seksuaalisista kokemuksistaan mainiten sen, että tavoitteena on ollut yleensä pidempi suhde eivätkä yhden kerran jutut. Myös niitä on kuitenkin ollut, kun jotkut vuorovaikutusasiat eivät ole sopineet yhteen. Nainen esitti arvionsa siitä, miten monta seksikumppania hänellä kaikkiaan on ollut:

"Totta kai minulla noin parisenkymmentä seksikumppania omaavana on ollut seksiä, joka on jäänyt yhteen kertaan."

Etsin netistä tietoa siitä, miten paljon seksikumppaneita miehillä ja naisilla ylipäätään on.

Ilta-Sanomat: "Ilta-Sanomien seksikyselyyn vastanneilla on ollut kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä keskimäärin vähän yli 11 seksikumppania: naisilla noin 11 ja miehillä 12. Neitsyitä oli naisista noin kolme prosenttia ja miehistä liki kahdeksan prosenttia."

Kyselyn tulokset osoittavat, että kolmekymppisen kokemattoman miehen olisi lähes mahdotonta löytää naista, joka olisi myös kokematon. Naisella olisi vähän suurempi mahdollisuus.

Jossakin tiedotusvälineessä oli muutama päivä sitten juttu,jossa kerrottiin, että parisuhteet ovat aikaisempaa lyhyempiä ja huonompia, jos oikein muistan. En valitettavasti löytänyt enää tätä juttua, joten en voi tarkastaa. Idea oli joka tapauksessa, että parisuhteiden laatu on heikentynyt.

Mieleeni tuli ajatus, voisiko alhainen syntyvyys johtua edellä mainituista seikoista.

Kun aikaisemmin parisuhteen tarkoitus oli lisääntyminen, ja seksi tuli kaupanpäällisenä, nykyisin parisuhteen tarkoituksena on seksi, mutta lisääntyminen ei tule kaupanpäällisenä. Tämä on tietysti yksinkertaistettu ajatus. Todennäköisesti parisuhteen tavoitteena on myös läheisyys ja kumppanuus toisen ihmisen kanssa.

Jos olisin 20-vuotias sinkku ja miettisin elämää kymmenen vuotta eteenpäin, olen sataprosenttisen varma, että en pääsisi seksikumppanitilastoissa keskiarvon tuntumaan eli noin kahteentoista. Kuuluisin niihin kahdeksaan prosenttiin, joilla kertoja olisi nolla. Ja vaikka lisäisin tuohon vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, lukema olisi edelleen nolla. Ainoa tapa edes kerran elämässä kokea, miltä "se" tuntuu, olisi turvautua johonkin maksulliseen naiseen. Se olisi nöyryyttävää ja kurjaa.

Jos kolmekymppisellä naisella on ollut keskimäärin 11 seksikumppania, neljäkymppisellä niitä on todennäköisesti vieläkin enemmän, mikseipä olisi.

Jos joskus neljän kympin nurkilla tapahtuisi ihme, ja saisin naisystävän, minua kiusaisi olla hänelle mies numero 17, kun itse olisin ensikertalainen. En voisi luottaa siihen, että nainen rakastaa minua enää vuoden päästä, koska hän on aikaisemmatkin kumppaninsa yksi toisensa jälkeen vaihtanut. Jos kulkisin naisen kanssa kaupungilla, miettisin, että onkohan tuo tai tuo tai tuo vastaan kävelevä mies harrastanut seksiä naisystäväni kanssa, kun tyypit niin ihmeellisesti virnuilevat. Kokisin olevani halveksittava surkimus, joka joutuu tyytymään muiden jätteisiin.

Toivottavasti tästä tunnustuksestani ei kukaan loukkaannu. En minä halveksi tai ylenkatso "kokeneita" naisia. Sellainen ei vain ehkä sopisi minulle tässä täysin kuvitteellisessa tapauksessa.

Jos minulla itsellänikin olisi plakkarissa seksikokemuksia kuudentoista naisen kanssa, silloin voisin suhtautua asiaan eri tavalla. Voisin ajatella, että olen tavannut itseni kaltaisen kokeneen naisen, ja meillä kummallakin on "historiamme". Olemme kuin liikekumppanit yhteisessä yrityksessä, eikä vanhoja liikeyrityksiä kannata muistella.

Näyttäähän parisuhde- ja syntyvyyskuviota joku muukin miettineen.

https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/179rbfr/v%C3%A4est%C3%B6n_v%C3%A4heneminen_suomen_vauvakadolle_l%C3%B6ytyy/

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005771715.html

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 28, 2024, 10:19:28Kokisin olevani halveksittava surkimus, joka joutuu tyytymään muiden jätteisiin.

Negatiivinen ajattelu on taatusti hauskaa. Jos asiaa on pakko pyöritellä päässään jollain lailla naurettavasti, eikö voisi edes vaihtelun vuoksi kokeilla muodostaa korneja positiivisia lähestymistapoja? Vaikka näin. Onko parempi olla naisensa ensimmäinen vai viimeinen rakastaja?

Hippi

^
... puhumattakaan siitä, mitä kivaa tämä kokeneempi nainen voi tarjota. :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Turha rassata päätään sillä montako partneria on ollut. Merkittävämpää on se, onko ollut hyvä elämä.

Lienee erittäin selväksi käynyt, että en koe elämääni onnistuneeksi, kun kolmatta parisuhdetta ei ole vastaan osunut.

Jos tuo partnerien määrä on joku elämää tärkeämpi seikka, niin juttelin kerran ikäiseni miehen kanssa määrästä, ja osoittautui että olimme samoissa numeroissa keskenämme. Eikä kumpikaan kokenut olevansa jotenkin poikkeuksellinen suuntaan tai toiseen.

Omalla kohdallani on niin, etten ole kertaakaan hakenut "seuraa" ajatuksella että parittelen vain kerran. Olen aina ollut avoin jatkolle, mutta kohtaaminen on sitten saanut sille kannalle että tämä oli tässä. En ole "kelvannut" tai minulle ei ole "kelvannut". Negatiivisesti sanottuna.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 28, 2024, 10:19:28Jos olisin 20-vuotias sinkku ja miettisin elämää kymmenen vuotta eteenpäin, olen sataprosenttisen varma, että en pääsisi seksikumppanitilastoissa keskiarvon tuntumaan eli noin kahteentoista. Kuuluisin niihin kahdeksaan prosenttiin, joilla kertoja olisi nolla. Ja vaikka lisäisin tuohon vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, lukema olisi edelleen nolla. Ainoa tapa edes kerran elämässä kokea, miltä "se" tuntuu, olisi turvautua johonkin maksulliseen naiseen. Se olisi nöyryyttävää ja kurjaa.

Jos kolmekymppisellä naisella on ollut keskimäärin 11 seksikumppania, neljäkymppisellä niitä on todennäköisesti vieläkin enemmän, mikseipä olisi.

Jos joskus neljän kympin nurkilla tapahtuisi ihme, ja saisin naisystävän, minua kiusaisi olla hänelle mies numero 17, kun itse olisin ensikertalainen. En voisi luottaa siihen, että nainen rakastaa minua enää vuoden päästä, koska hän on aikaisemmatkin kumppaninsa yksi toisensa jälkeen vaihtanut. Jos kulkisin naisen kanssa kaupungilla, miettisin, että onkohan tuo tai tuo tai tuo vastaan kävelevä mies harrastanut seksiä naisystäväni kanssa, kun tyypit niin ihmeellisesti virnuilevat. Kokisin olevani halveksittava surkimus, joka joutuu tyytymään muiden jätteisiin.

Toivottavasti tästä tunnustuksestani ei kukaan loukkaannu. En minä halveksi tai ylenkatso "kokeneita" naisia. Sellainen ei vain ehkä sopisi minulle tässä täysin kuvitteellisessa tapauksessa.

Kuvaat kuvitteellista itseäsi kokeneempaa naista jätteenä (boldaukseni), ja sitten toivot, että kukaan ei loukkaannu. Järjenköyhää sellainen toive.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️