Toksista miehisyyttä

[Toope]

Ei se mies sorra vaimoaan. Hän vain hoitaa raskaimmat hommat luoden lumet, hakaten halot ja kantaen raskaat esineet, kun rouva sisustaa...!

[Socrates]

Voisiko kuitenkin olla niin, että kulttuurisen murroksen myötä toksinen miehisyys olisi vähenemään päin, vai miten ympäröivän yhteiskunnan muutokset siihen heijastuvat? Jos monenlainen miehisyys on nyt entistä sallitumpaa, onko toksinen miehisyys löytänyt kuitenkin jotain uusia ilmenemismuotoja ja uomia, joita ei ennen ollut? 

Räikeä toksinen miehisyys on ilman muuta vähentynyt jo ihan sen takia, että sen käytännön toteuttamisesta joutuu nykyään jopa rikosvastuuseen.
Sen arkkityyppinä voisin pitää esimerkiksi Jorma Reiniä:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jorma_Reini

Tony Halme oli myös aika hyvä ilmiön kuvaaja, kunnon toxy lähtee saappaat jalassa keski-iässä.

Nykyään räikeä toksisuus taitaa levätä enää niin sanottujen inceleiden varassa.

Vaisua toksisuutta, joka ilmenee lähinnä kuvaamani suppean kommunikaation muodossa esiintyy toki edelleen vanhemmissa miehissä.

Mitä sitten voisi sitten olla Hihan mainitsema nuorten miesten piilotoksisuus? Ainakin siitä puuttuu monia entisajan toksisuuden elementtejä.

[Melodious Oaf]

Ehkä tätä käsiteltiin jo, mutta mua jäi kiinnostamaan, kun @Socrates mainitsi miesten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten hän on kokenut sen vaikeaksi tai tukahduttavaksi tai jotain.

Mulle jäi siis mieleen joku kuva saunasta, missä on jotenkin vaikea olla, ei synny sellaista luontevaa keskustelua tai... jotain.

Osaatko/jaksatko Socrates kuvailla tarkemmin sitä, minkälaisia nämä raskaaksi tai ikäväksi koetut jutut sulla on?

Ja toisaalta kiinnostais sekin, minkälaista toivoisit sen olevan tai mitä siinä aivan ihanteelisessa maalmassa tapahtuisi

[Melodious Oaf]

Mulla on sellainen minkä olen kokenut raskaaksi että... usein ja varsinkin nuorempana niin sanotusti poikien tai jätkien kanssa yhdessä oleminen ja tekeminen on ollut vähän sellaista kovan intensiteetin koheltamista.

Voi olla että dokataan tai jos musisoidaan niin se on sellaista levotonta että pusketaan tosi kovaa, biisien temmot tuppaa nousemaan ja... ei nyt ihan aina mutta tosi usein tekeminen on ylipäätään jotenkin sellaista "hönkötystä" ja suorittamista.

Siitä on puuttunut tietynlaista herkkyyttä ja toisaalta sitä että osattais oikeasti pehmentää ja rentoutua. Ettei ole niin kiire ja että on ihan hyvä näin, esimerkiksi.

Sehän on tosi kliseinen juttu että tytöt sisustaa tai tykkää tuoksukynttilöistä tai että ne ehkä herkemmin seuraa ympäristöä keskimäärin ja haluaa että siinä on mukavia, hyvää mieltä tuovia ja rauhoittavia asioita.

Olen huomannut että jos tekee vaikka illanvieton yhteydessä hetken aikaa improteatteriharjoitteita, meininki saattaa rentoutua ja vapautua ja sen jälkeen kaikki muukin yhdessäolo ja keskustelu ja muu olla antoisampaa tai että... siinä on jotain herkkyyttä ja läsnäoloa ja muuta ehkä enemmän.

Sama homma musisoinnissa. Siinä saattaa vaikuttaa tosi paljon se jos tekee ympäristöstä miellyttävän. Vaikka himmentää valaistusta tai laittaa niitä kliseisiä kynttilöitä ja muuta tällaista pientä :-)

Tossa on kai kyse siitä, että voin itse tosi hyvin sellaisesta pehmeästä ja rauhallisesta ja aika huokoisesta läsnäolosta jonka assosioin enemmän tai tyypillisemmin naisiin.

Sitä voi totta kai tehdä ja tuottaa ja olla myös miehissä ja miesten kesken, mut tossa on ehkä jotain sellaista että vaikka sitä kaipaa ja siitä nauttii ja se on jotenkin hyvää tekevää, palauttavaa ja hellivää, niin... silti joskus se tuntuu tosi raskaalta jossain jätkäporukassa jos vastuu tollasen tuottamisesta jää kokonaan mulle.

Voi olla että tuntuu tosi nololta haluta tai tarvita tai kaivata tollasta, kun kyllähän se "miesmähistely" ja vähän kovempi oleminen on ihan hienoa hommaa parhaimmillaan

Mut niin kun... se on ehkä nolo sanoa jätkäporukassa että haluaa tollasta ja toisaalta voi olla raskasta tai vaativaa ottaa sellaista roolia että tekis tai tuottais siihen tollasta mitä kaipaa.

Ja sit se on ehkä hienoa jos joku nainen tai tyttö tuo sitä jolloin se on itselle kevyempää, helpompaa tms. ja tapahtuu niin että saa olla oma itsensä eikä sitä tarvitse hirveästi "tehdä" tai yrittää tai mitään.

Toi on nyt aika hämärästi sanottu kaikkinensa ja tiedän sen — ei se mitään jos tosta ei tajua mitään, eikä sitä välttämättä tarvitse kommentoida tietenkään 

[Brutto]

Mulle jäi siis mieleen joku kuva saunasta, missä on jotenkin vaikea olla, ei synny sellaista luontevaa keskustelua tai... jotain.

Osaatko/jaksatko Socrates kuvailla tarkemmin sitä, minkälaisia nämä raskaaksi tai ikäväksi koetut jutut sulla on?

Ja toisaalta kiinnostais sekin, minkälaista toivoisit sen olevan tai mitä siinä aivan ihanteelisessa maalmassa tapahtuisi

Ehkä Socru on yrittänyt viritellä julkisen saunan lauteilla keskustelua perspanoista ja siitä on seurannut vaivaantunut hiljaisuus.

[Melodious Oaf]

^ 

Mua rassaa myös jossain määrin sellainen, että otetaan joku asia esille, mutta sitten ei olla oikeasti kiinnostuneita siitä tai valmiita puhumaan siitä.

Tosi tyypillinen ja samalla kertaa sekä rasistinen että seksistinen esimerkki on se, että jos olet vaikka kitaran kanssa baarissa tai kadulla soittamassa, joku mies tulee kysymään että saako hän soittaa sitä tai voinko soittaa ja hänkin vähän sitä kokeilla.
   Rasismikortti tähän tulee siitä, että paitsi että toi on lähes aina mies, kaikista tyypillisimmin se on nuorehko romanimies.

Yleisesti ottaen on ihan jees ja hienoa että tulee juttelemaan ja uskaltaa sanoa ja näin. Mutta mulla on joku sellainen tosikkomainen asenne tossa joskus että jos ihmistä kiinnostaa tollaset kokemukset, niin on olemassa kaikenlaisia porukoita missä sitä tehdään, helppoja ja tosi edullisia tapoja hankkia vaikka joku soitin — ja niin edelleen.

Voisin ihan mielelläni joskus puhua jonkun kanssa tollasista tai antaa jonkun vinkin tai jotain, ja musta on rasittavaa se, jos impulsiivisesti tai hetken mielijohteesta tehdään jotain tollasta rohkeaa tai näyttävää, mutta sit sieltä taustalta puuttuu jotenkin... aito kiinnostus siihen asiaan tai se että olis sit kanssa valmis tekemään sen eteen jotain.

Toi nyt on ehkä nillitystä joo ja liittyy äärimmäisen löyhästi Bruton heittoon. On siinä kuitenkin sellainen yhteys että kyllä kai siitäkin puhua voi jos oikeasti haluaa, ja mun mielestä ehkä rasittavinta on se, jos esittää jonkun tollasen heiton ja sitten ne rahkeet todella puhua siitä on kuitenkin ihan olemattomat tai se asia ei varsinaisesti edes kiinnosta tai... jotain

[TSS]

Tuli tuosta MO:n viestistä mieleen, jossa sivuttiin jonkinlaisen herkkyyden ilmentämisen "puutteita" äijäporukassa, poikaporukoihin liittyvä juttu. Poikalapseni on pistänyt ilmiselvästi merkille piirteitä, jotka liittyvät "koviksena" olemiseen (alakoulussa) - hän aina välillä sanoo minulle, "kato, oon kovis", ja sitten matkii huumorimielessä maneereja, joita tuon ikäisillä "koviksilla" on, kävelee rehvakkaasti, teeskentelee sylkevänsä ja käyttävänsä kirosanoja. Jossain alakouluiässä tuntuu tapahtuvan se käänne, kun lapsen herkkyys on karistettava, ja tilalle astuu "kovis". Ehkä sen jälkeen niillekään pojille, ketkä eivät ota koviksen viittaa harteilleen, ei ole enää soveliasta näyttää niin paljon omaa herkkää puolta.

[Socrates]

Ehkä tätä käsiteltiin jo, mutta mua jäi kiinnostamaan, kun @Socrates mainitsi miesten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten hän on kokenut sen vaikeaksi tai tukahduttavaksi tai jotain.

Mulle jäi siis mieleen joku kuva saunasta, missä on jotenkin vaikea olla, ei synny sellaista luontevaa keskustelua tai... jotain.

Osaatko/jaksatko Socrates kuvailla tarkemmin sitä, minkälaisia nämä raskaaksi tai ikäväksi koetut jutut sulla on?

Ja toisaalta kiinnostais sekin, minkälaista toivoisit sen olevan tai mitä siinä aivan ihanteelisessa maalmassa tapahtuisi

Ei kai se juurikaan sen kummempaa ole kuin minkä Norma on kuvannut ikäväksi naisten välisissä ryhmätilanteissa (joku äänekäs isokokoinen nainen tai porukka sellaisia vie tilaa muilta tms) , mutta siinä on aste-ero ja vähän erilaisia piirteitä.

Jollain on ehkä kirjoittamaton oikeus kertoa pitkä tarina, mutta muuten pitää kommunikoida tietyllä miesmoodilla lyhyesti eikä parane olla eri mieltä.

Se on pingottamista. Pelkoa että itse tai joku sanoo jotain mikä ei kuulu tyyliin. Naisille Se ei tunnu olevan maailmanloppu, vaan hölmöistä kommenteista päästään nopeasti yli ja ilmaistaan vapaammin erimielisyyttä.

Mutta siis tämä on tyypillistä just vähän vanhemmille miehille eikä mikään kattava ilmiö. On myös paljon eri ikäisiä miehiä, jotka osaavat huumorilla keventää tämmöisiä tilanteita ja luovat rennompaa ilmapiiriä.

[Melodious Oaf]

^ Kiitos, kyllä toi mulle selventää, mistä puhutaan

[Melodious Oaf]

Se on pingottamista. Pelkoa että itse tai joku sanoo jotain mikä ei kuulu tyyliin. Naisille Se ei tunnu olevan maailmanloppu, vaan hölmöistä kommenteista päästään nopeasti yli ja ilmaistaan vapaammin erimielisyyttä.

Tää on varmaan tarpeettoman kimurantisti nyt mietitty, mutta heräs sellainen mielikuva tästä, että miesporukassa jostain asiasta ei vaikka puhuta kunnolla tai suoraan tai ollenkaan. Ehkä se jää jollekin niin sanotusti "tyyliin sopivan" kevyen veistelyn tasolle tai sitten jotain ihmisten oikeita fiiliksiä ei edes nosteta esille, koska se olis liian aikaavievää tai raskasta, ja voi olla, että fokus on jossakin aktiviteetissa, mistä on sovittu ja mikä olisi tarkoitus suorittaa tietyissä aikaraameissa.

Kyse on nyt mun mielikuvasta totta kai, mut tollasiin tilanteisiin mun mielestä liittyy se, että miehillä joskus se että sais niitä omia oikeita tuntoja jostain aiheesta pihalle ei vaan tule niin helposti. Se saattaa vaatia tietynlaiseen moodiin pääsemistä — ja esimerkiksi joitain tunteita ja muuta saattaa tavoittaa paremmin silloin jos hieman kiihtyy tai ottaa kierroksia ja sitten laskeutuu sieltä takaisin — jolloin vasta saadaan mukaan kuvaan sekin minkä tavoittaa vasta ns. vaikeamman kautta, oli se sit kiihtyminen tai joku muu mitä se vaatii.

Tollanen homma miesporukassa voi joskus olla ehkä tavallaan "kiellettyä" tai rajattu kanssakäymisen ulkopuolelle, koska se vaatis itsessään työtä ja aikaa ja voi olla kuormittavaa jne. Ja tietysti halutaan että meininki ois sellaista joviaalia ja asiat pysyis helppoina ja selkeinä.

Sitten siinä on joskus myös pelkoa siitä että jos joku vaikka nyt kiihtyy tai jotain muuta tällaista, onko se itsensä munaamista tai heikkouden näyttämistä tai jotain.

Mun mielikuvassa tossa saattais olla taustalla se että joidenkin omien tuntojen tavoittaminen saattaa vaatia jollain lailla enemmän. Se että saa itsestä irti niitä edes, tavallaan.

Ja toisaalta tollasen normin taustalla vois historiallisesti ajatellen olla myös väkivallan uhka, ja toiminta ja koodisto saattais olla muovautunut tiettyyn suuntaan senkin takia, että on haluttu välttää sitä että tapahtuis jotain fyysistä kiinnikäymistä tai muuta ikävää, jos tilanne ja tunteet sitten jollakin ryöstäytyis vaikka käsistä

[a4]

https://dl.sndup.net/gst5/Tauno%20Toksinen.mp3
https://suno.com/song/94190e94-a5c0-48eb-b1a5-64d3cfeb4f9d

https://dl.sndup.net/rh23/Tauno%20Toksinen%20(1).mp3
https://suno.com/song/27b4e447-df6e-4414-aa58-1ba3ee4266ff

[Hiha]

Voisiko kuitenkin olla niin, että kulttuurisen murroksen myötä toksinen miehisyys olisi vähenemään päin, vai miten ympäröivän yhteiskunnan muutokset siihen heijastuvat? Jos monenlainen miehisyys on nyt entistä sallitumpaa, onko toksinen miehisyys löytänyt kuitenkin jotain uusia ilmenemismuotoja ja uomia, joita ei ennen ollut? 

Räikeä toksinen miehisyys on ilman muuta vähentynyt jo ihan sen takia, että sen käytännön toteuttamisesta joutuu nykyään jopa rikosvastuuseen.
Sen arkkityyppinä voisin pitää esimerkiksi Jorma Reiniä:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jorma_Reini

Tony Halme oli myös aika hyvä ilmiön kuvaaja, kunnon toxy lähtee saappaat jalassa keski-iässä.

Nykyään räikeä toksisuus taitaa levätä enää niin sanottujen inceleiden varassa.

Vaisua toksisuutta, joka ilmenee lähinnä kuvaamani suppean kommunikaation muodossa esiintyy toki edelleen vanhemmissa miehissä.

Mitä sitten voisi sitten olla Hihan mainitsema nuorten miesten piilotoksisuus? Ainakin siitä puuttuu monia entisajan toksisuuden elementtejä.

Toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu yhteisöllisyys. Muutenhan siinä ei ole mitään järkeä. Sen tarkoitus on kasvattaa miehet eroon naisista, jotta miesporukat pysyisivät kasassa, vaikka aina ei olisi niin kivaakaan. Klassinen esimerkki on muinainen Sparta. Siihen verrattuna myöhemmät sovellukset kuten SA ovat vaikuttaneet suorastaan leppoisilta.

Tärkein toksisen maskuliinisuuden siirtokeino on poikiin kohdistettu fyysinen rankaiseminen pienestä pitäen. Länsimaissa ammuskellaan siinä suhteessa kaadettua karhua. Kurittaminen on ollut kiellettyä jo jonkin aikaa. Ymmärrettävästi miesten rakentamaa maailmaa on helpompi käydä arvostelemaan siinä vaiheessa, kun miehet eivät vedä enää turpaan. Joka tapauksessa, mikäli lasta ei hakata, hänestä ei kasva halutulla tavalla toksista ihmistä. Pelkällä henkisellä väkivallalla saa aikaan vaurioita, mutta lopputulokset ovat arvaamattomia ja joskus surrealistisia. Piiska miehen tiellä pitää.

Venäjällä tämä on tajuttu. Koska he eivät pärjää posttoksisessa kilpailussa, he vaihtavat takaisin täystoksiseen yhteiskuntaan. Junarmija tarvitsee samanlaista materiaalia mitä Hitlerjugend sai sata vuotta sitten voidakseen toimia samoilla periaatteilla menestyksekkäästi. Perheväkivalta poistui rikoslaista - hätäpuhelujen määrä yli kaksinkertaistui venäläiskaupungissa

Suomessa toksinen maskuliinisuus vähenee. Sen lyhtyä kantavat satunnaiset poikkeusyksilöt ja sitä ylläpitää kulttuurinen vitka. Muutama vuosikymmen sitten miesporukoissa oli selvä hierarkia. Kukin tiesi keillä on oikeus jorista minuuttikaupalla ja keiden osa on nyökytellä vieressä. Nykyisin semmoiset porukat ovat harvinaistuneet. Jos ei ole kivaa, miksi kantaa kortensa toisen istuttavaksi? Irtoasenteita on jäänyt elämään, ilman yhteyttä touhun sieluun, samassa veneessä kaleeriorjina soutavien miesten keskinäiseen kaveruuteen. Tiettyjen alempiarvoisemmiksi leimattujen ihmisryhmien vierontaa on edelleen, apinaoppimisen tuotoksena, vaikka siitä ei saa enää yleensä palkintoa, ryhmänjohtajalta kymmentä pistettä ja papukaijamerkkiä. Naisviha, homoviha, rättipäiden ja neekerien halveksunta, niitähän riittää. Naisia lukuun ottamatta muut toiseutta edustavat ryhmät ovat historiallisen kehityksen tuomia kulttuurisia sattumia. Esimerkiksi antisemitismi ei ole perinteisesti kuulunut suomalaisten hyveiden listalle. Tässä olimme takapajuisia verrattuna muihin eurooppalaisiin – vaikka uudet menneen sonnan tutkijat koettavat epätoivoisesti muuta todistella.

Peräkammarin nettitoksikot ovat puoli- tai jopa valetoksikoita. Riippuu yksilöstä. Kunkin kohdalla pitäisi seurata miten hän suhtautuu kaupan kassaan. Osapäivätoksisuus ei ole muissakaan ryhmissä harvinaista. Piilotoksisuus tulee esiin, kun on otettu hyvät vihreät vehreät ympäristöystävälliset kierrätettävät liberaalit nykyarvot ja sitten nuori miesoletettu markkinoi niitä epätoivoisille kuulijoille samanlaisella epäsuunnatulla narinalla mitä 1950-luvun kansakoulun opettajat omaa tuotettaan.

Toksisen maskuliinisuuden yhteiskuntaan jättämät vauriot eivät kuitenkaan ole vakavia yksilötasolla. Aika hoitaa sitkeimmänkin sissin. Pahinta jälkeä se on tehnyt muotoillessaan yhä käytössä olevia instituutioita. Otan kolme esimerkkiä tällaisista laitoksista: koulun, vankeinhoidon ja armeijan.

Koulun tarkoitus perinteisesti oli istuttaa lasten mieliin hierarkian taju. Sitä kuvaa viime vuosisadalla miesopettajien arvostama lausahdus: "Kymppi kuuluu jumalalle. Yhdeksän minulle. Kahdeksan luokan priimukselle." Yhteiskunnan pienoismalli oli siinä. Ylimpänä on abstrakti isänmaa, valtio, jumala, mikä tahansa yhdistelmä senkaltaisia sanoja. Heti sen tason alapuolella on asemaansa tittelin kera asetetut päälliköt. Sitten seuraa rahvas, mutta ei mölisevänä mongoloidilaumana, vaan siistissä nokkimisjärjestyksessä. Nykykoulusta rakenne on otettu pois, mutta ei ole tajuttu, että samalla ennen hierarkkisesti harjoitettu ja suht tarkasti säännöstelty väkivalta on jäänyt vellomaan vapaana. Halveksunta, pilkkaaminen, uhkaukset, lyönnit eivät kasvata enää haluttua järjestäytynyttä yhteisöä, vaan ovat silkkaa anarkiaa, sanan synkimmässä merkityksessä. Tilanne ei parane, koska historiaa ei tarkastella rehellisesti. Täytyisi myöntää, että hupsis väkivalta jäi ilman isäntää. Sen jälkeen voitaisiin ottaa käyttöön vaikka koulukommandot, jotka raahaisivat idylliseen rauhaan sopeutumattomat pahoinpitelijät muiden seasta erityisoppilaitoksiin.

Vankeinhoito ja siihen liittyvät tahot käsittelevät väkivaltaisia yksilöitä kallisarvoisena raaka-aineena. Hellävaroen heitä sopeutetaan ja maanitellaan takaisin yhteiskuntaan. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Muu yhteiskunta ei kumminkaan jaa vaalittua vanhakantaista näkemystä: Mitä vittumaisempi ihminen, sen isompi kultakimpale. Heistä on irvokasta, miten mihinkään ei riitä rahaa, mutta kuitenkin useaan kertaan tuomituista rikollisista yritetään tehdä mallikansalaisia aikaa ja vaivaa ja resursseja säästämättä. Oikeuslaitos ja vankeinhoito ei ole sisäistänyt sitä, että nykyisin kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Ihmisen arvoa ei enää määritä se, miten korkealle hän toksisessa hierarkiassa kykenisi kiipeämään.

Armeija on surkuhupaisa yrittäessään toipua toksisen maskuliinisuuden annostuksen puutteesta. Urhean perinnetietoisesti he riippuvat vanhassa sotivassa miesporukassa. Keksitään mitä älyvapaampia perusteluja sille miksi naisia ei tarvita, vaikka miesikäluokat hupenevat silmissä ja joka kolmas kutsuntaikäinen mies joudutaan raakkaamaan. Lehtitietojen perusteella jokainen kahdella jalalla kävelemään kykenevä nykytoksikko laitetaan aliupseerikouluun. Mutta kun he palaavat sieltä aliupseroimaan, miehistö onkin pääosin tasapainoinen ja tervejärkinen ja omanarvontuntoinen. Siinä sitä sitten sopii ihmetellä, miksi management by perkele oletteko te miehiä vai aisankannattajia -johtaminen ei toimi. Irrationaalista touhua parhaimmillaan.

[Xantippa]

Rispektiä Hihalle. Ajatuksia kyllä muutamaan asiaan heräsi hieman vierestäkin, mutta niihin paremmalla ajalla. Sen verran vain, että kenties se vaan edelleen on nin, että vieläkin meillä on menossa tämä törmäyttäminen, eli ajatukset hakevat uomiaan ja voimiaan tömisemällä vastakkain.

T; Xante

[Toope]

Miehisyys heterona ei ole toksista, se on luonnollista ja normaalia.
Baari-ilta, urheilu, mökkireissu tai metsästys-kalastus reissu tms. on normaalia miehisyyttä, ei toksista.
Hävetkää feministit!

Yhteiskunta ei kaipaa feminiinisiä miehiä, eivätkä lopulta naisetkaan.

[Norma Bates]

Miehisyys heterona ei ole toksista, se on luonnollista ja normaalia.
Baari-ilta, urheilu, mökkireissu tai metsästys-kalastus reissu tms. on normaalia miehisyyttä, ei toksista.
Hävetkää feministit!

Yhteiskunta ei kaipaa feminiinisiä miehiä, eivätkä lopulta naisetkaan.

Jos noita juttuja harrastaa nainen, niin muuttuuko nainen mieheksi, vai nuo puuhat ämmäin touhuksi?