Krempat

[Hippi]

Nyt on mennyt kolme kuukautta kolesterolilääkityksen aloituksesta ja kävin kontrolliverikokeessa eilen. Niistä tuloksista lääkäri soitteli äsken ja oli vallan hämmästynyt tuloksista. Hän kysyi, olenko tehnyt jotain muutakin asian eteen, kun se huono kolesteroli oli yli puolittunut. Sanoin, että onhan fillarikauden alusta aina sen loppuun aktiivisempaa liikkumista ja ehkä olen hiukan tarkemmin katsonut, mitä suuhuni olen laittanut ja sen myötä punainen liha on entisestään vähentynyt. Mutta jäätelöstä en luovu enkä muistakaan herkuista.

Kokonaiskol.   6.0 mmol/l     ==> 3.6 mmol/l
HDL(paasto)   1.36 mmol/l   ==> 1.46 mmol/l
LDL(paasto)   4.0 mmol/l     ==> 1.7 mmol/l

Kohtalaisen nopeasti on tehonnut ja lääkityksenä on ollut pienin annostus ja nyt kaikki arvot on viitearvojen sisällä tukevasti.
Tietenkin vähän harmittaa, etten tuohon pystynyt ilman lääkitystä. Olisi vaatinut vielä suurempaa kurinalaisuutta kuin mitä minusta saa puristettua irti. Ehkä tämä nyt on mukavampi vaihtoehto kaikesta huolimatta.

[Norma Bates]

Lääkäri soitti eilen sovitusti astmastani. Kuvailin että on voinut jotain hyötyä olla siitä että käytän tujuimpaa Seretideä, mutta allergeenit pilaavat kuntoutumisen. Aina kun uusi runsastuu, olo huononee. Nyt on heinä menossa. Sen alettuahan olin kerran kaupassa jossa yhtäkkiä alkoi röörit kutisemaan sietämättömällä tavalla ja alkoi lähes tauoton yskä, joka sitten kesti lähes 3 vrk. Norkko.fi-sivulta tätä saa tukka pystyssä seurata, mitä luvassa on.

Sanoin että siirryn tujuimmasta Serestä miedompaan (500 > 250), kun ei kerta täyttä parantumista tule. Lääkäri oireiluni pohjalta totesi että ei noin nuorella vielä tuollaista pitäisi olla. Olikin tosi pitkä aika siitä kun minua on viimeksi mainittu nuoreksi. Hän ehdotti että otetaan labroja ja tutkitaan asiaa siinä elo-syyskuun vaihteessa. Kenties tulee lähete keuhkopolillekin. Onhan tuo astmani ollut pirun huonossa hoidossa. En ole itse jaksanut vaatia mitään kunnollisia selvityksiä, kun olen vaan tyytynyt kulloiseenkin tilanteeseen. Mutta onhan tämä nyt aivan perseestä kun olo varsin voimakkaan astmalääkkeen kanssa on kuin ammoin olo oli ilman mitään lääkettä. Astmani ei todellakaan ole hoitotasapainossa.

Viimeaikoina tullut myös verenmaku suuhun yskiessä. Tätä en hoksannut mainita, mutta samapa kai tuo. Hiljaa virtaa Don. Öpaut kuukauden päästä tuleekin sitten jo homeetkin mukaan kuvaan, jos ei ole jo näiden säiden myötä.

***

Lääkäri mainitsi biologiset lääkkeet. Arvasin että ovat tyyriitä. Katsoin Yliopiston Apteekin sivulta, ja omalitsumabin litrahinta on 465.160 €. Yhden ruiskunkin hinta joku pari kolmesataa ja risat päälle. Jep, ennen kyllä vaikka yskin kuin alan tuommoisia hintoja maksamaan. Luin jostain että noita pitää ensin kokeilla, ennen kuin Kela myöntää mitään korjausta. Tämän sortin lääkkeissä on semmoinen kuin "rajoitettu korvaus".

[Hippi]

Elokuussa 2020 loukkasin oikean käden pikkusormen ja kun se ei kohtuuajassa parantunut kävin sitä marraskuun alussa näyttämässä lääkärillekin. Mitään ei ollut rikki, mutta ilmeisesti joku hermo oli ottanut osumaa ja pehmytkudoksessakin oli ruhjetta.

Lääkärireissun jälkeen aika nopeasti käsi lähtikin paranemaan. ......

Nyt viime yönä heräsin taas moneen kertaan, kun ne polttavat, viiltävät ja pistävät kivut on palanneet. En ymmärrä mitä on tapahtunut, sillä en ole huomannut osuneeni mihinkään uudelleen. Takapakki paranemisessa harmittaa, mutta jäätelö kyllä hiukan lohdutti

Tuon jälkeen vähitellen kivut hiipuivat kokonaan pois, mutta aikaa se vei kokonaisen vuoden, eli melkein vuoden sormi oli täysin oireeton, jos ei oteta lukuun niitä nivelrikosta johtuvia, jotka tuntuvat kyllä ihan erilaiselta kuin tuohon tapaturmaan liittyvät oireet.

En tiedä, mitä nyt on tapahtunut, mutta hermokivut on alkaneet uudelleen aivan samanlaisina kuin ne tuossa vuoden 2020 syksyllä olivat. En mielestäni ole loukannut sormea uudelleen mitenkään enkä mitään poikkeavaa ole tehnyt, mutta kuuma viiltävä kipu on palannut. Ei niin, että se olisi jatkuvaa, vaan ilman selitystä se alkaa tuntua hiljaa ja voimistuu jonkin aikaa ja taas hiipuu. Sitten ei taas mitään ennen kuin se taas muistaa, että piti sähkötellä.

Ei ole kiva juttu tuo.

[Kopek]

Elokuussa 2020 loukkasin oikean käden pikkusormen ja kun se ei kohtuuajassa parantunut kävin sitä marraskuun alussa näyttämässä lääkärillekin. Mitään ei ollut rikki, mutta ilmeisesti joku hermo oli ottanut osumaa ja pehmytkudoksessakin oli ruhjetta.

Sormikivuista puheen ollen kärsin niistä parhaillaan. Nappasin jo yhden Ibusalin, kun jomotti niin ilkeästi.

Tapahtui nimittäin niin, että aamulla lankkua kantaessani jalkani takertui maassa olleeseen muovinriekaleeseen, jolloin horjahdin eteenpäin. Kun juuri tuolla hetkellä toisen jalkani edessä sattui olemaan noin 10 sentin korkeudessa poikittainen lauta, en pystynyt korjaamaan horjahdustani vaan kaaduin täysin kontrolloimattomasti eteenpäin aina maahan asti kolhien polveni ja pääni. Pahimmin sattui oikean käteni sormiin, jotka vääntyivät jotenkin luonnottomasti taaksepäin. Toisen käden pikkusormikin vääntyi jonkin verran ja on hieman arka. Myös ranne joutui ilmeisesti mutkalle, koska sekin oli arka.

Onneksi oikean käden peukalo ja etusormi eivät ilmeisesti vääntyneet, koska ne toimivat jokseenkin normaalisti. Pikkusormenkin toiminta on alkanut palautua lähelle normaalia, vaikka sormen kääntely vähän sattuukin. Sitkeimmin tuntuu vaivaavan keskisormi, joka on edelleen kipeä eikä kärsi taivuttelua. Väännön kohteeksi joutuneet sormet ovat jonkin verran turvonneet.

Päähän tullut kolahduskin sen verran vaikutti, että jouduin lepäilemään jonkin aikaa, kun tuntui, että heikottaa ja on paha olo. Ehkä kyseessä ei kuitenkaan ollut edes lievä aivotärähdys. Kaiken kaikkiaan on hieman "raihnainen" olo. Tilanteen kehittyminen sormissa jää nähtäväksi. Onneksi kassissa on lisää Ibusaleja, jos kipu äityy kovin pahaksi.

Kaatumiseen vaikutti osittain se, että minulla oli itikkatakki päälläni, enkä nähnyt eteenpäin verkon läpi niin hyvin kuin olisin nähnyt ilman verkkoa. "Hommakenkieni" vetoketjut olivat auki, mikä teki kävelemisestäni ehkä tavallista laahaavampaa. Ja kun vielä lankku oli painona, en nostellut jalkojani tarpeeksi, ja siksi kai toinen jalka takertui siihen muoviin. Muovit olivat olleet lautojen peittona. Kyseessä on kattoremontin ylijäämätavara, jota olimme kantamassa sateensuojaan.

Kaikenlaista tapahtuu. Pari viikkoa sitten putosin veneestä, kun astuin sen keulakannelle. Siinäkin tilanteessa olisin voinut kolhia itseäni, mutta onneksi selvisin pelkällä uimareissulla. Putoamispaikan vieressä oli iso metalliesine, johon olisin voinut kolauttaa pääni mahdollisesti hengenvaarallisin seurauksin. Onneksi en aivan osunut siihen.

[MrKAT]

Tällä viikolla tuli stoppi rukiille ja pähkinöille. Söin muutama päivä sitten ehkä liikaa ruista (muutama viipale).
Vatsaa korvensi monta päivää iltaisin ja usein syönnin jälkeen, niin paljon että epäilin jo kamalia. Ja harkitsin jo sairaalareissua.
Harmi, talvella (vai syksylläkö) aloin käyttämään ruista ja pähkinää joita en ollut pystynyt vuosiin käyttämään.
Nyt tuli sitten piiitkä tauko. Harmi, koska epäilen että säärten etuosan sileä iho on ollut pähkinä(rasva)n ansiota.

[Kopek]

Vähän päivitystä sormien ei-tarkoituksellisesta taivutusprojektista.

Oikean käden keskisormi ja sitä pienempi sormi ovat turvoksissa ja hieman mustelmilla. Koko kämmen tuntuu jotenkin isommalta kuin toisen käden kämmen. Sormet taipuvat, mutta kivuliaasti eivätkä niin hyvin kuin normaalisti. Erityisesti keskisormen suoristaminen tuntuu kipeältä, samoin tiukasti koukkuun taivuttaminen.

Nähtäväksi jää, miten tilanne kehittyy. On se joka tapauksessa parempi kuin eilen. Kädellä pystyy jo tekemään rajoitetusti asioita. Sen tyyppisiä juttuja kuten vasaralla hakkaaminen, missä pitäisi puristaa putkesta tai kahvasta, ei viitsi kokeilla, koska puristusote olisi hankala ja kivulias. Se ei oikein onnistu.

[Toope]

Itselläni oli hiljattain tuo allerginen ihottuma ja sitä kautta jonkinlainen (sisäinen?) tulehdus. No, nyt se lähti, iho toipuu hyvin. Vähän vielä ihoärsytystä on, mutta ilmeisesti poistumassa. Aika rankkoja lääkkeitä ne toki määräsivät, mutta ehkä siinä (tulehduksessa) oli riski, mitä en itse tajunnut. Lueskelin asiasta, joten ehkä lekuri ymmärsi, että riski tulehdusten leviämisestä oikeasti on vakava... Itse en oikein tajunnut, niin hyvä omadiagnosoija kuin olenkin.

[ROOSTER]

^
Iho-ongelmat ovat pahoja. Vaikeita parantaa, jättävät arpia, pelottavat muita jne.

Itselläni on harvinainen ominaisuus, vai olisiko tauti tai aivovamma - en muista ihmisen kasvoja kovinkaan helposti. Pitää olla joku erityistuntomerkki, esim. yleiskauniita tyttöjä en erota toisistaan ollenkaan. Erityisesti nuorempana tämä oli ongelmallista kun ei seuraavana viikonloppuna tunnistanut oliko suudeltu vai ei. Ohikäveleminen, huomiota kiinnittämättä, tuollaisesta koepussatusta tytöstä vei kaikki mahdollisuudet jatkossa.

Samaa kasvontunnistusongelmaa on myös prinsessa Victorialla ja Brad Pittillä.

Näyttelijää nimittäin vaivaa niin sanottu kasvosokeus, eli ihmisten tunnistaminen ulkonäön perusteella on hänelle haasteellista.

Tiede-lehden mukaan kasvosokeus eli prosopagnosia on neurologinen tila, jossa aivot eivät tunnista ihmiskasvoja tavalliseen tapaan.

Onneksi lasteni äidiksi on valikoitunut ihminen joka ei koskaan unohda kasvoja, vaikka olisi nähnyt vain nopean vilahduksen. Minä luulen, että olen oikeasti psykopaatti - paskat nakkaan muista, miksi siis haaskaisin levytilaa heidän kasvojensa muistiintallennukseen.

[Norma Bates]

Minullahan on kasvosokeus myös. Lievänä, koska en sekoita kaikkia ihmisiä keskenään (olen kuullut naisesta joka häissä kätteli omaa tytärtään "vieraana", kun ei tätä tunnistanut). Toisaalta voi olla myös niin että kun en tykkää ihmisiä silmiin tuijotella, en vaan opi tarpeeksi hyvin ihmisten kasvoja tunnistaakseni nämä. Ehkä kyse on kummastakin edellämainitusta.

Aivojen anomalia, sanoisin.

[Toope]

Onko "kasvosokeus" jokin uusdiagnoosi (kun meille tulee diagnooseja joka piirteistämme nykyisin)? Onko huonomuistisuutta? Itse muistan kasvoja hyvin, nimiä heikosti. Mikä minun uusdiagnoosini on?
Pitäisikö hakea lääkettä?

[Norma Bates]

Kasvosokeus on neurologinen ilmiö. Itselläni on muitakin hahmotusongelmia. Esim. jokin monivärinen kuva joka esittää jotain asiaa voi näyttäytyä minulle värien sekamelskana, kunnes yhtäkkiä oivallan että onhan tässä joku oikea kuva.

Tuskinpa sellaista diagnoosia on kuin kasvosokeus. Se on vain yksi piirre ihmisessä jonka aivoissa on poikkeavat hermosolujen väliset yhteydet. Autismissa yhteyksiä on kuulema liikaa, kun normaalisti osa niistä pitäisi surkastua pois. Siksi ympäristönsä voi kokea kaoottisena, kun tulee aistien ylikuormitus.

[Toope]

Ok, silti vähän kuulostaa ihmisten ylidiagnosoinnilta.

[ROOSTER]

Ok, silti vähän kuulostaa ihmisten ylidiagnosoinnilta.

Näin on. Aiemmin meitä sanottiin huonomuistisiksi tolloiksi. Olen kuullut, että ihottumakin johtuu vain huonoista hermoista.

Jotkut saa näppylöitä jo siitä, että kertoo liikenteen sähköistyvän tuotapikaa.

[Norma Bates]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia

Myöhemmin osui jossain vastaan tuo termi.

[ROOSTER]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia

Myöhemmin osui jossain vastaan tuo termi.

Lainaus tuosta wikisivusta:

Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS).[6] AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tällainen kasvosokeuden kaltainen häiriö liittyy usein keskittymiskykyyn eikä ole periytyvä eikä myöskään ole kytköksissä suuntien havaitsemiseen.

Taidan sitten olla myös hiukan assi koska minulla on kultakalan keskittymiskyky asioihin jotka ei kiinnosta mutta toisaalta jaksan loputtomasti olla kiinnostunut aiheista jotka ovat lähellä harrastuksiani.

Itse asiassa, olen myös hiukan ass-hole.