Krempat

[Norma Bates]

Itse netissä aloittamissani keskusteluissa olen sanonut puhuvani nimenomaan hormonikierukasta, joten aloitustani seuraava keskustelu käsittelee aina nimenomaan hormonikierukkaa.

Kukaan ei ole ainakaan myöntänyt puhuvansakin kuparikierukasta. Minkä ihmeen takia sellaista edes vaihdevuotiselle asennettaisiinkaan?

[kertsi]

Näköjään hormonikierukan laittamisen jälkeen on tavallista, että tulee niukkaa tiputteluvuotoja jonkin aikaa. Jopa puoli vuotta, mutta se on harvinaista. Anna

[Norma Bates]

Mietiskelin vielä että olisiko joku tosiaan tullut selostamaan kuparikierukasta, mutta kyllä se mielestäni selvää oli kaikille että kyse on Mirenast tms. kun oli vuotohäiriön hoidosta puhe. Ja ilmeisesti tämän sortin probleemit on yleisiä vaihdevuotisilla.

Nuorempien naisten kanssa täytyykin olla tarkkana mistä puhutaan. Mutta livessä kun tuli nuoremman naisen kanssa juttua Mirenasta, hän sanoi tiputelleensa puoli vuotta.

Noin kaikenkaikkiaan olen kyllä ihan ventti genitaalialueen vaivojen suhteen. En jaksa enää mitään ikävää sillä sektorilla, koska vulvidynia oli silkkaa helvettiä 2005 - 2007 24/7. Ja oikeasti se helpotti vasta 2010. Paitsi että oireilen ajoittain ilmeisesti koko loppuelämäni.

Mutta tosiaan tuon takia VIHAAN kaikkia alueelle kohdistuvia epämiellyttävyyksiä. Minähän joudun jopa selvittelemään kohtaamistani miehistä ettei nyt vaan olisi liian kookas penis, kun sitä todennäköisemmin ärtyy paikat päiväkausiksi. Tuo on nöyryyttävää sekä miehelle että minulle.

[kertsi]

No, se tiputtelu hormonikierukan laiton jälkeen lienee useimmilla tosi vähäistä, tyyliin pelkällä pikkuhousunsuojalla pärjää. Eli ei mitään sika pistettynä määriä ollenkaan. Oma arvaukseni on, että sitä tapahtuu siksi, että se hormonikierukka pienentää pikku hiljaa (liian paksua) kohdun limakalvoa, joka sitten tulee ulos. Ja, niin kuin sanottu siinä linkkaamassani Annan artikkelissa, on harvinaista, että tiputtelua jatkuisi niin kauan kuin puoli vuotta.

Huonoina puolina on niin kuin aiemmin mainittu se, että sen laittaminen voi sattua. Kannattaa ottaa ennen laittoa reilusti kipulääkettä ja lihasrelaksanttia ja vaikka rauhoittavaa, jos sattuu olemaan, jos hormonikierukan laittoon päätyy.

[Norma Bates]

Minullahan kuukautiset kuitenkin tässä 1,5 v sisään ovat olleet sitä että tavanomaisen öpauttia 5 vrk vuotelun perään on ollut tiputtelua, mutta se on ollut niin vähäistä että olen pärjännyt pelkällä veden kanssa lotraamisella. Minulla on bidesuihku asunnossani, ja kaikkialla muuallakin aina käytän vessaa jossa moinen on (jos ei nyt ihan kivikautiset varustukset johonkin julkiseen paikkaan ole sattuneet). Että loppujenlopuksi se "oma" vuotelu oli aika pieni harmi, se lähinnä vain ärsytti että tip ja tap päivästä toiseen, tai että joku päivä ei mitään ja sitten kumminkin taas (sellainen sattui syyskuussa viime vuonna). Välillä oli venymättömiäkin episodeja. 5 vrk ja kuin veitsellä leikaten siitä poikki. Ja tänä vuonna sitten kesäkuussa ei vuotoa lainkaan, mutta joinakin päivinä tip taikka tap, edelleenkään ei suojan tarvis.

Eli noin kaikenkaikkiaan vaihdevuosissa ollaan ja se on aiheuttanut tämmöistä sekoilua että ikinä ei etukäteen tiedä miten tällä kertaa. Mutta en jaksa uskoa että 21 vrk kestänyt häppeningi olisi tapahtunut ilman Slindaa, eli sen aloittaminen tässä nyt niinsanotusti räjäytti potin. Jatkossa saatan ehkä joltain lääkäriltä kerjätä esim. Lugesteron-reseptin, mutta en tiedä onko se sen parempi. YA:n sivuilla nähdäkseni ei mainittu lainkaan vuototaipumusta sivuvaikutuksena, mutta jollain muulla sivulla sitten mainittiin. (Tuntuu ihmeelliseltä että sivuvaikutustietoja jotenkin pantataan apteekin tiedotteissa.)

Niin kauan kuin sisuksistani ei löydy syöpää (ja kaippa olisi UÄ:llä taannoin löytynyt, jos löytyisi), en usko että tässä nyt sen kummempaa kammoksuttavaa on, jos nyt saa Hb:n kuntoon. Eihän tämä kk-kierto VOI millään helkkarin ilveellä ikuisesti jatkua. Harmikseni en vaan voi kysellä sukulaisnaisilta osviittaa että missä iässä se loppuu, kun heiltä juurikin on näitä kohtuja poisteltu ja eivät sitten voi tietää milloin kk loppuu. No, on minulla myös tätejä joilta ei ole poistettu, mutta en ole ollut eläissäni heidän kanssaan missään tekemisissä, eikä yhtäkkiä viitsi alkaa kyselemään että jou, mites sun kuukautiset loppui...

Mielestäni nämä on kyllä luonnollisia asioita joista voidaan ja pitää voida puhua, mutta kaikki nyt sitten ei vaan kumminkaan tykkää eikä diggaa.

[kertsi]

Ne myoomat kyllä voivat olla pikkuisen kammoksuttavia, jos kerkeävät kasvaa esim. potkupallojen kokoisiksi ennen kuin vaihdevuodet ovat kokonaan ohi. Sen jälkeen ne ehkä voivat alkaa kutistua? Erään ystäväni äidillä oli semmoinen rantapallon kokoinen kohtu. En muista oliko 18 kg vaiko 28 kg kun se avoleikkauksella poistettiin. Iso arpi kuulemma.

Edit. Myoma -> Myooma, myooma, myooma, kirjoitan usein väärin eli vain yhdellä oolla.
Kirjoitan usein  hormoni-sanankin väärin, eli kahdella oolla, vaikka pitäisi olla vain yksi.

[Norma Bates]

Luin jostain että yli 10 cm kokoiset myoomat ovat semmoisia jotka on pakko operoida. Itselläni isoin on 6 cm. Kun vertailin vuoden 2014 UÄ:stä saatuja tietoja ja nyt kuluvana syksynä saatuja tietoja, minulle muodostui mielikuva että kyllä tuo suurin oli olemassa jo aiemmassa UÄ:ssä. Joten ei se sitten ole 8 v sisään yhtäkkiä yllättäen kasvanut tyhjästä. Eli kasvuvauhti ei ole ollut aivan tolkuton.

Lähinnä siinä vaiheessa hermostuisin jos myoomat uhkaisivat kasvaa virtsarakon tai peräsuolen seinämästä läpi (en tiedä onko jälkimmäinen mahdollista). Tutun tutulla oli kuulemma käynyt niin että myooma puhkaisi virtsarakon, ja siihen tuli sitten poistossa reikä.

Todellakin minulle on sanottu että kk-kierron päätyttyä myoomat voivat surkastua.

[Toope]

https://www.vogel.fi/oireet/eturauhasenliikakasvu.php
Juu. Olen havainnut hieman virtsaamisongelmia.
Olen jo 50-kymppinen, yleinen ongelma kuulemma.
Schwiddunääs, pakko lienee mennä urologille tutkituttamaan asia, isälläni oli tuo ongelma. Onneksi tuo yleensä on hoidettavissa, jos ei suurempaa ongelmaa ole. Tosi kiva saada vanhojen miesten vaivoja...
Ehkä silti parempi tarkistaa nyt, kun ongelma on vasta pieni...?

[Norma Bates]

Hain eilen Maltofer-raudan, ja ihmetyttää. Ilmeisesti Hb 100 ei sitten ole vielä kauhean pahan anemian paikka, koska lääkärin ohje kuuluu (tarkistin vielä Kannasta) että 1 tbl joka toinen päivä. Ja ko. valmisteen läpyskässä seisoo jotta:

Yli 12-vuotiaiden ja aikuisten raudanpuutoksen hoito, kun potilaalla on vähentynyt punasolumäärä (anemia):
1–3 tablettia kerran vuorokaudessa tai jaettuna erillisiin annoksiin 3–5 kuukauden ajan

ja

Yli 12-vuotiaiden ja aikuisten raudanpuutoksen hoito, kun potilaalla on normaali punasolumäärä (ei anemiaa), sekä raudanpuutoksen ehkäisyyn:
1 tabletti vuorokaudessa 1–2 kuukauden ajan.

Minultahan ei punasolujen määrää (erytrosyytit) edes katsottu. Tai ei ainakaan kerrottu minulle niistä mitään tekstarissa jonka sain. Saamissani tiedoissa näkyy Hb, leukosyytit (normaalit) ja trombosyytit (koholla). Lääkäri oli nyt näemmä määrännyt seuraaviksi labroiksi PVK:n, eli ilmeisesti perusverenkuvan. Siinä nähdään kaiketi punasolujenkin määrä.

Aika oudon makuista se Maltofer jota eilen mussuttelin aterian päälle. Mutta siinä onkin näemmä kaakaota ja vaniljaa.

***

Vasen polvi se vaan ei tokene, kun olletikin taas lirahti (kuten 4 v sitten, silloin pahemmin) nivelestä nivelnesteitä polvitaipeen puolelle. Vähän oli jo parempi, mutta eilen taas paskempi. Käsittääkseni liikuntaa ei ole syytä välttää, tai ainakin kuvittelisin että ne nesteet imeytyvät paremmin elimistöön kun ei vaan makaa aloillaan. Mutta kyykkyyn meno on niin vastenmielinen kokemus, että sitä en enää tee. Tuntuu välillä kuin koko polvea väännettäisiin väkisin väärään suuntaan, kun se neste siellä taipeessa saa painetta aikaiseksi.

Triptyl: ei mitään apua, LDN: ei mitään apua. Eikä mistään muustakaan mitään apua. Voltaren fortesta vähän, mutta sen haju oksettaa.

[Socrates]

Ortopedi soitteli kyselläkseen onko kortisoni auttanut. Sanoin että ainakin muutamaksi viikoksi taisi vähän auttaa, mutta ei oteta lisää. Sanoi, että voishan tuon leikatakin, mutta toipumisaika on tolkuton, minkä tiesinkin ja en taatusti mene ellei repeä rajusti lisää.

Kiropraktikko taisi myös hiukan auttaa selkään, mutta ei se täysin kunnossa ole.

Polvi vaivannut jonkin verran. Uusia jumppaliikkeitä kehiin...

[Hippi]

Kyllähän nyt lykkäsi kunnollisen räkätaudin.

Torstaina kylmetyin kunnolla ulkona. Vilua kesti koko päivän, kun kostea kylmyys tuntui menevän luihin asti. Tokenin siitä seuraavan yön aikana, joten otin naapurin pojat viikonlopuksi, kun olin luvannut. Pojat olivat olleet koko kuluneen viikon köhässä ja toinen oli ollut jopa koulusta poissa useamman päivän. Mutta nyt olivat jo kunnossa, jos ei lasketa mukaan "jälkiyskää", joka jatkuu usein pitkäänkin.

Eilen päivällä minulla alkoi vähitellen kurkkua korventaa ja illan mittaan alkoi nieleminen sattua jo oikein kunnolla. Kurkkuun kertyi limaa, joka ei halunnut mennä nielemällä ala eikä tulle yskimällä ylös. Tosin sattui niin pirusti, ettei edes tehnyt mieli yskiä. Sen mitä san syljeksittyä limaa pois, niin näöltään viittasi bakteeritulehdukseen.

Nyt aamulla onneksi elämä tuntuu voittavan. Etenkin aamuyöstä sain nukuttua aika hyvin. Kurkkukipu on loiventunut, mutta kurkku on kyllä paksun tähmän peitossa ja hengitys haisee kuin joukkohauta.

Kuumeesta en tiedä, kun mittari on kuollut. Pitänee kipaista apteekista uusi samalla, kun haen loppumassa olevia pillereitä muutenkin. Pitää vaan palata käynnin ajaksi täyteen koronasuojaukseen maskeineen päivineen varmuudeksi. Ei tämä kyllä koronaa ole, sillä, jos tämä on pojilta saatua, niin ei ole koronaa. Heidät on kotitestattu menneellä viikolla.

[Hippi]

^
Kyllä kävelylenkki pienessä pakkasessa tekee hyvää ainakin minulle silloin, kun räkätauti iskee, mutta ei vie voimia kokonaan. Jos on aivan raato-olo, niin silloin tietysti on paras levätä ja kerätä voimia.

Tuon edellisen viestin jälkeen lähdin käymään kävelemään kaupoille. Lyhyen matkan jälkeen jo poksahti p-onteloiden tuuletusaukot toimittamaan tehtäväänsä ja olo tuntui oikein mainiolta, kun paineet poskissa hellittivät. Kävelin aika reippaasti ja siinä tuli hengiteltyä vähän syvempään, niin lähti limakin kurkusta irti ja ääni palautui lähes normaaliksi. Kokeilin sitä varovasti, kun ei ollut ketään kuuloetäisyydellä.

Vähän olen jännittänyt tuleeko tässä iltapäivän aikana takapakkia, mutta ei ole siltä tuntunut. Olen tuntenut itseni jopa poikkeuksellisen pirteäksi ja elättelen toivetta siitä, että huomenna ei enää olisi juuri mitään tuntemuksia siitä huolimatta, että eilinen ja viimeöinen kurkkukipu oli aika järkyttävä ja ajattelin jo angiinan käyneen kimppuuni.

Nyt on toimiva kuumemittari, jos sitä vielä joskus tarvitsen.

[Socrates]

Ortopedi soitteli kyselläkseen onko kortisoni auttanut.

Olipa kallis puhelu, 93 euroa. Laskussa luki "pitkä puhelu", mutta ei se monta minuuttia kestänyt, kun ei ollut mitään jaariteltavaa.

[Hippi]

Yksityispuolella voi tulla pieniä yllätyspalkintoja laskuun.

Reilu vuosi sitten vaihdoin hammaslääkäriä, kun entinen vakituinen piti vastaanottoa toisella puolella PK-seutua eikä enää ollut siihen suuntaan asiaa ja lisäksi hän kuolikin yllättäen juuri niihin aikoihin, kun olisin hoito tarinnut.

Siirryin Tiksin Pörriäiseen, jossa oli myös monipuolinen hammaslääkärien vastaanotto. Tietty ensimmäisellä käynnillä tehtiin tarkistus ja kaluston kuvaus. Tämä perushammaslääkäri katseli kuvia ja jotain ihmetteli yhden hampaan juuren lähellä näkemäänsä. Siitä otettiin vielä erikseen yksittäinen kuva.

Sovittiin sitten miten jatketaan sen vaivan tiimoilta, jonka vuoksi olin sinne mennyt ja siinä samalla, kun keräilin itseäni lähtöä varten, lääkäri naputteli tietoja koneelle ja teki seuraavaa ajanvarausta. Siinä hän ohimennen sanoi, että hän pyytää erikoislääkäriltä konsultaatiota tuosta kuvasta seuraavaa kertaan mennessä. Mitäpä minä siihen muuta kuin OK.

Kun menin kassalla ja maksoin aika yllättävän ison laskun, niin erittelystä selvisi, että se erikoislääkärin konsultaatio maksoi satasen. Olisi kiva tietää kauanko tämä erikoisheppu kuvaa tillotti, ennen kuin kirjoitti lausunnoksi jotain epämääräistä ja että seurataan tilannetta.

[Norma Bates]

Lieneekö sairauskertomukset sitten hevimpää kamaa, joten jos ei olla sairaalaan menossa tai sieltä tulossa, niin pitänee suosia tätä ketjua.

Sain saatana virtsatietulehduksen. Viimeksi moinen oli ollut alkuvuodesta 1997. Sitä edellinen olikin sikäli hassunhauska, jouluaattona 1996, että vuosin paksua verta virtsarakosta. Päädyin taksilla yhteen aluesairaalaan, jossa lääkäri epäili ettei voi veri tulla rakosta (kyllä voi, ei minulla mitään kuukautisia ollut silloin). Tonki kovakouraisesti läpi, ja laitettiin ambulanssilla isompaan sairaalaan. En minä sitten sinne saanut/joutunut jäämään, ja labroista ei voinut päätellä mitään, kun oli niin veristä se virtsa. Kaippa jotkut lääkkeet tuolloin kumminkin sain. 1997 tehtiin rakon tähystys syövän poissulkemiseksi. Mitään ei löytynyt, joten todettiin sitten vaan että tulehdus nyt minulla oli tuollainen, verinen.

Ja siihen päälle tuli sitten vielä yksi tulehdus, mutta ne loppuivat tyystin kun lopetin suhteen yhden miehen kanssa jolla oli vimmainen tarve harjoittaa cunnilingusta.

Nyt sitten pitkän ajan päästä uudestaan. Olen lukenut että vaihdevuosissa voi tulla taipumusta tulehduksiin. Sitä minulle lääkärikin tiistaina jutteli, että limakalvo ohenee ja tulehduksia tulee helpommin. Hiphei. Jos alkaa alvariinsa tulemaan, voi ajatella estrogeenipuikkoja (muistikuvani mukaan nämä eivät haittaa vaikka olisi vielä kk-kierto jäljellä).

Nyt syön kolmatta päivää Pentomax-antibioottia, ja pelkään että se ei tehoa. On näetsen epämiellyttävä olo virtsaputken suun alueella, ja virtsaamisen lopuksi tulee pieni kipu. Aikoinaan nuorena jokainen lääkekuuri kyllä tehosi, ei niitä tarvinnut uusia. Saas nähdä miten nyt.

Se vihlonta ja kirvely mikäli oli maanantai-iltana, oli aivan hirveää.