Krempat

[Norma Bates]

Nivelrikossa akuuttiin kipuun suosittelen Voltaren fortea, ja pitkässä juoksussa itselleni on ollut ilmeisesti apua kondroitiinisulfaatista (1000 mg/vrk). Glukosamiini omalla kohdallani oli yhtä tyhjän kanssa.

[Toope]

Mitähän ajattelit jostain muualta saavasi enemmän kuin terveyskeskuksesta?

Yksityislääkäriltä.

[Hippi]

Mitähän ajattelit jostain muualta saavasi enemmän kuin terveyskeskuksesta?

Yksityislääkäriltä.

Kysyin mitä ajattelit saavasi muualta enemmän.
Ymmärsrin kyllä että terveyskeskuksen vaihtoehto on yksityislääkäri, mutta mitä tämä voisi antaa sinulle enemmän kuin tk-lääkäri?

[Toope]

Mitähän ajattelit jostain muualta saavasi enemmän kuin terveyskeskuksesta?

Yksityislääkäriltä.

Kysyin mitä ajattelit saavasi muualta enemmän.
Ymmärsrin kyllä että terveyskeskuksen vaihtoehto on yksityislääkäri, mutta mitä tämä voisi antaa sinulle enemmän kuin tk-lääkäri?

Parempaa hoitoa.

[Hippi]

^
Kun parantavaa hoitoa ei ole, niin kipua lievittävää lääkettä osaa tk-lääkäri tarjota siinä missä yksityinenkin.

[Toope]

^
Kun parantavaa hoitoa ei ole, niin kipua lievittävää lääkettä osaa tk-lääkäri tarjota siinä missä yksityinenkin.

Osaako elämäntapahoitoa tarjota?

[Hippi]

^
Sattumoisin taannoin olin ortopedin vastaanotolla yksityisellä puolella ja silloin keskusteltiin juurikin aiheesta "mitä itse voisi tehdä, että nivelrikko ei etenisi". Poden siis pienten nivelten nivelrikkoa ja pahiten se on osunut ukkovarpaiden tyviniveliin. Muissa varpaissa ja nykyään sormissakin lievempänä.

Ortopedi hyvin selväsanaisesti sanoi, että ei asialle voi oikein mitään. Ei auta ruokavaliot yms. Ainoa, mistä hän hiukan näpäytti, oli että minun olisi pitänyt yli kymmenen vuotta sitten tulla hänen vastaanotolleen, niin olisin säästynyt paljolta kivulta ja tuskalta, kun olisi ukkovarvas operoitu ja jäykistetty parempaan asentoon. Nyt luonto on sen jäykistänyt suorana, jolloin kävelyssä nilkkani hiukan kiertää, mikä rasittaa selkää. Selässä tosiaan on krooninen lihaskipu.

Tuosta käynnistä on siis vuosia jo, mutta ei siihen mitään hoitoa edelleenkään ole keksitty. Kyllä niitä olisi tarjottu, kun käyn yksityisellä uusimassa kipulääkereseptit. Onneksi sormissa kipu ei ole niin paha kuin varpaissa oli pahimmillaan, mikä onkin ymmärrettävää, sillä juuri ukkovarpaiden tyviniveliin kohdistuu todella kova paine kävellessä. Muut varpaatkin on päässeet vähemmällä.

Pienten nivelten nivelrikon kanssa voi aivan hyvin elää. Joskus on parempia päiviä ja joskus ei.

[Socrates]

Kokeilin nuorta kiropraktikkoa, kun vakkari, jolla olen käynyt yli 30 vuotta on lomilla.

Oli yllättävän hyvä. Käytti droppitasoja niin, että meinasi munat rusentua ja muutkin manipulaatiot kunnon runttausta. Rusautti nilkankin.

Puhkui intoa, kun pääsi hoitamaan kremppamestaria, johon täkäläinen hoitohenkilökunta on alkanut kyllästyä.

Pitäisiköhän siirtyä tälle. Ehkä koulutus on mennyt eteenpäin eikä konkari jaksa enää vääntää riittävän lujaa, kun on omiakin kremppoja. Toisaalta se antaa alennusta ja kehuu minua. On tenkkapoo.

[Muisto Keijo Kullervo]

Sokeritautilääkkeestä:
Sanoin apteekkarille, että vasta nyt kun on vanhuuden sokeritauti todettu, olen alkanut himoita sokerituotteita kun  aikaisemmin vältin  niitä, niin apteekkari sanoi, että...
Munuais ja maksalääkkeeni poistaa juuri sokeria verestä joten ymmärrettävää sokerintarpeesi - uskon...
Oletteko tiennyt yllä olevan?
Uteliaana...
Muisto

[Hippi]

^
Isälläni oli kakkostyypin diabetes ja sen myötä hänelle tuli sokerinhimo. Hän saattoi salaa ostaa suklaata ja piilottaa vaatekaappiin. Yön pimeinä tunteina, kun muut nukkuivat saattoi ahmia suklaata. Mielestäni hän ei muutoin koskaan ollut makean perään. Sisu-pastilleja kyllä imeksi aina, kun yritti peittää alkoholin hajua tai sitten Sisu-pastillit aiheuttaa humalankaltaista oloa niin, että silmät seisoo päässä.

Mutta mielestäni hän ei kyllä oikein mitään lääkkeitä syönyt, vaikka niitä oli määrätty. Ainakin minulle jäi mielikuva, että äiti niistä isälle aina nalkutti, että lääkkeet on syömättä.

[Norma Bates]

Aloitin kokeeksi beetasalpaajan sydämentykyttelyihin, jotka kuukautiskierron päätyttyä valtasivat elämäni niin että pahimmillaan pumppu nakuttaa aamusta iltaan ja illasta aamuun (tai siis herättelee öisin). Tämä rytke ja paukehan se on se syy miksi yöllisiä ahdistuskohtauksia alkoi tulemaan oikein yhtenä metelinä, tai näin ainakin oletan. Ja pauke johtuu todellakin vaihdevuosista. On sitä satunnaisesti ollut aiemminkin elämäni varrella, mutta vaihtarit viirasivat viipottimen vituiksi. Viipotin ollen siis tämä sydän.

Ensikokemukset napattuani ekan pillerin astmaatikolle ainoana sopivaa valmistetta Bisoprolor (2,5 mg): ehkä noin 45 min oton jälkeen tuli ihmeellinen "rauhan tunne". Sittemmin raajat jotenkin sen oloiset että hitusen tunnottomuutta tms. Päälaella on "hattu", eli päälaki "tuntuu". Vaikea kuvailla.

Triptyliä tai Voltaren fortea tämän kanssa yhtäaikaa ei parane mennä käyttämään. Mutta kun Triptyliä otan klo 22 ja Bisoa pitää ottaa aamuisin, ja Voltarenia käytän hyvin harvoin, niin josko jäisi henkiin.

[Hippi]

Outo kremppa kantapäässä ja oireet suunnilleen sopisi siihen luupiikkiin, mutta kun ei ihan sovi.

Kipu alkoi ilman mitään tapaturmaa tai muutakaan poikkeavaa menoa elämässä. Parisen päivää sitten huomasin liikkeelle lähtiessä pistävää kipua kantapäässä. Hetken jopa hiukan linkuttaen käveltyäni kipu hiipui ja ehdin juo huokaista helpotuksesta. Kun taas seuraavan kerran lähdin liikkeelle, niin sama toistui ja niin on siitä lähtien toistunut. Mutta juuri tuo, että kipu helpottaa pienen kävelyn jälkeen ei sovi oikein mihinkään. selvästikin tuntuu, että "se joku" on pehmytkudoksessa, kun sen saa tuntumaan kevyesti sormella painaenkin, mutta ei ole niin pinnallinen, että olisi tikku tai lasinpalanen. Ihon pinta ei ole rikki.

Mitä pidempään olen kävelemättä, sen kipeämpi se on liikkeelle lähtiessä, eli yöunen jälkeen sai sitä varoa melkoisen pitkään ennen kuin kipu suostui poistumaan.

[Norma Bates]

Vuoden 2021 alussa sain perkeleellisen kutinan ihoon, ja pieniä rakkuloita, jotka googletuksen perusteella näyttivät jopa ihokeliakialta. Jätin gluteenin pois, ja oireet katosivat. Koska kuitenkin olen erinäisille vehnäjutuille perso, en pystynyt pysymään totaalisen kosherina gluteenittomalla linjalla. Välillä tuli pientä kutinaa ja joskus yksittäinen rakkula. Sitten jossain vaiheessa oireet katosivat ja on tullut syötyä aina vaan enemmän vehnää. Ei ole tullut mitään, vatsan satunnaista löysyyttä lukuunottamatta. Ja tietty joskus tulee jotain IBS-oireilua, jota on ollut lapsesta asti. Mutta minulla se IBS ei ole pahimmasta päästä.

Nyt sain tässä sitten kuulla että anemia voi herkistää gluteenille...!  Voisi hyvinkin pitää paikkansa minun kohdallani, koska syksyllä 2021 minusta oli otettu labrat ja tuolloin Hb oli 108, mutta eihän sitä sitten kukaan vaivautunut minulle kertomaan, enkä itsekään hoksannut tarkistaa Kannasta, kun oli vaan joku rutiinilabra erään toimenpiteen yhteydessä. Sitten kun kk-kierron kanssa meni täysin hei hulinaksi, itse hoksasin ehdottaa Hb:n mittausta syksyllä 2022, ja silloinhan se Hb oli enää 100 ja ferritiini 20. Eli minulla todellakin oli anemia.

Viime mittauksessa en muista koska Hb oli 130 ja ferritiini 65, ja jonkin aikaa vielä söin rautaa senkin perään. Nyttemmin kun ei ole mitään keliakiamaista oiretta siis ollut ja rauta-arvot lienee kunnossa, niin ehkäpä voinkin sitten todeta että case closed.

Mielinmäärin en aio vehnää ahtaa, mutta en kyllä enää aio tuntea mitään kalvavia syyllisyydentunteita jos sitä syön. Tai ruista.

(Tiesin entuudestaan että keliakia voi aiheuttaa anemiaa, mutta eipä olisi tullut pieneen mieleenikään että anemia voi aiheuttaa gluteeniherkkyyttä, mikä siis ei ole vakava sairaus, kuten keliakia, huomioitakoon.)

[Hippi]

Outo kremppa kantapäässä ja oireet suunnilleen sopisi siihen luupiikkiin, mutta kun ei ihan sovi.
------ nips ------
Mitä pidempään olen kävelemättä, sen kipeämpi se on liikkeelle lähtiessä, eli yöunen jälkeen sai sitä varoa melkoisen pitkään ennen kuin kipu suostui poistumaan.

Taisi tänään selvitä, miten olen saanut tuon kantapääni kipeäksi.

Se tuntui jo paranevan ja esimerkiksi tänä aamuna ei paljonkaan tarvinnut varoa astumista heti ylös noustuani. Ajattelin, että kuten niin tavallista, aika parantaa pienet krempat. Sitten lähdin kauppaan pyörällä. Matkalla on yhdet liikennevalot, joihin melkein aina pitää pysähtyä. Niin nytkin ja jarrutin ja tökkäsin pienessä vauhdissa vasemman jalkani maahan. Paluumatkalla sama juttu ja silloin kirpaisi jo vähän kovemmin.

Todennäköisesti liian vauhdikas tapani pysähtyä ei ole kantapään kannalta kovinkaan terveellinen. Ja tosiaan aina pysähtyessä vasen jalka on se, jonka tökkään tantereeseen. Pyöräillessä käytän vielä ohuempia lenkkareita, jotta on parempi tuntuma polkimiin, niin lenkkaritkaan ei pehmennä tökkäystä.

Nyt alkaa sitten opettelu pahasta tavasta pois, mikä on helpommin sanottu kuin tehty 

[ROOSTER]

Tuli harrastettua ulkomaillakävelyä runsaasti, varmaan 15km/päivä, mikä näkyi heti kävelytyylin muutoksena.

Pian reissun jälkeen, heti muutama sata kilometriä autolla ajamista alle, kävelytyylini oli kulkuneuvosta noustessa niin hassu, että itseänikin alkoi naurattaa. Yleisö seurasi kiinnostuneena kun kävelin hidastettua ankkaa kohti lähikauppaa ostamaan saunaoluita. Tosin jo sillä matkalla kävely hieman notkistui, mutta ei lähellekään normaalia.

En tykkää kävellä asfaltilla, kiveyksillä tai oikeastaan edes hiekkateillä. Sammalmatto tai suo kun on jalan alla, askel suorastaan lentää. Pitkän kaupunkikävelyn jälkeen olen lähes rampa, metsässä voin kulkea niin kauan kuin henkeä riittää.