Krempat

[Hippi]

Mitä keinoja ientulehduksen taltuttamiseksi? On niin kipeä suu, että vähänkään kovempi ruoka esim. pähkinöiden syöminen ei onnistu. Kokeilut huuhdella tänään Corsodylillä kahdesti.

Immuunipuolustus varmaan on nyt nuhakuumeen takia alentunut olemattomaksi. Pitäisi syödä vitamiinipitoista, mutta kun suun kivun takia ei salaatit nyt oikein maita.

Jos ei se Corsodylillä parissa päivässä ala talttua, niin minä ainakin menisin hammaslääkäriin perusteellisen putsaukseen. Lääkäri sitten voi arvioida muun hoidontarpeen.

Suolavedellä huuhtelu voisi myös auttaa, samoin kuin kaikkien maitovalmisteiden hylkääminen ongelmien ajaksi. Viimeksi mainittu tuli mieleen siitä, kun viisurini leikannut hammaskirurgi sen antoi jälkihoito-ohjeeksi, kunnes tikit poistetaan. Kysyin tuota sitten myöhemmin omalta hammaslääkäriltäni ja hän sanoi sen olevan saksalaiseen hammashoitoon kuuluva ohje. Maitotuotteet ovat hyvä kasvualusta bakteereille, mutta suomalaisessa hammashoidossa ei ohjeisteta noin.

[kertsi]

Suolavedellä purskuttelminen tosiaankin on kokeilemisen arvoinen vinkki. Maitotuotteita en ole normaalia enempää käyttänyt, pikemminkin päinvastoin (ja vain aamusella). Kun en ole nuhakuumeen takia päässyt kauppaan, en ilkeä nyt heittää pois mitään tuoretavaraa, esim. maustamatonta jogurttia ja maitorahkaa, mitä on jääkaapissa. Kahvimaito on kyllä loppu, joten pitää tästä kai jaksaa kauppaan joko tänään tai huomenna viimeistään.

Olin 8 kk sitten perusteellisessa putsauksessa, ja olen perin säntillisesi kyllä hoitanut hampaitani, varsinkin kun sain purentakiskon 8 kk sitten. Tällä kertaa varmaankin diabetes ei ole hoitotasapainossa, se pistää immuunipuolustuksen polvilleen. Tulee nuhakuumeita, influenssaa, ties mitä tulehduksia kuten nyt ientulehdus. Olen kyllä miettinyt, että ehkä purentakisko pitäisi desinfioida Corsodylillä. Nyt olen käyttänyt astianpesuainetta ja Corega-tabletteja vaihtelevasti, hammastahnaahan ei siihen suositella (ehkä siksi, että naarmuttaa pintaa? heh, tehnee samaa hampaillekin?).

Hammaslääkäriaika minulla onkin parin viikon päästä. Pitää harkita kyllä tuotakin. Ientulehdus altistaa varmaankin monenmoiselle pahemmallekin sairaudelle.

[Hippi]

Kyllähän se kisko ehdottomasti kannattaa putsata kunnolla, kun sen suusta ottaa. Se kait on yöajan suussa ja päivät sitten suun ulkopuolella?

Myös hammasharja kannattaa vaihtaa flunssan jälkeen siinä vaiheessa, kun itse tauti alkaa olla voitettu. Mutta sen varmaan oletkin jo tehnyt. Varmaan sitäkin kannattaa desinfioida ientulehduksen aikana, kun tuskin sitä tulee kuitenkaan päivittäin vaihdettua.

[kertsi]

Juu, joka aamu pesen purentakiskon kyllä oikein huolella, siis joko tiskiaineella harjaten, tai Corega-tabseilla liottaen ja sitten harjaten ja huuhdellen. Ja juu, kisko on yöllä suussa, päivällä ei. Ehkäisee narskuttelua unissa, ja siten vähentää hampaiden kulumista, leukaongelmia jne..

Jos pesen Coraga-tabseilla, heitän myös kielenkaavintaan tarkoitetun muovihärpäkkeen ja sähköhammasharjan harjaosan sinne samaan mukiin lillumaan (ja toivottavasti desinfioitumaan?) pariksi tunniksi.  Mutta jahka pääsen tästä apteekkiin, ostan enemmän Corsodylia ja desinfioin kiskon, hammasharjan ja kielenkaapimen vielä silläkin välillä. 

Olen kyllä harkinnut, etten nyt käyttäisikään kiskoa, koska sen laittaminen on sattunut kahtena iltana, mutta ajatellut, että kisko pysyy paremmassa kunnossa kun sitä käyttää. Jos se pääsee kuivahtamaan, se ei sitten välttämättä enää sovikaan suuhun. 

Juuri nyt tilanne on kyllä onneksi menossa parempaan suuntaan. Toissapäivänä(?) alkanut kipu suussa on jo vähän hellittämässä.

Jos olisi mennyt huonompaan suuntaan, olisin varmaan sitten laittanut kiskon minigrip-pussiin muutamaksi päiväksi, niin se ei kuivuisi sillä lailla. Ja käytön alkaessa varmaan se kannattaisi pestä, vaikka se siis sinne muovipussiin laitetaankin puhtaana tietysti.

Hammaslangan käyttökin muten teki aika ilkeää, kun ientulehdus oli pahimmillaan. Pitäisi varmaan hankkia semmoisia pikkuisia kertakäyttöisiä hammaslankapidikkeitä, jos näitä tulehduksiaa alkaa tulemaan useammin. Voisi olla hyvä olla levittämättä mahdollisia pöpöjä hammasvälistä toiseen, luulisin.

[Juha]

Ajatellut selän ongelmista, somatisoimisena, tosin vähän myöhemmin vasta.

Nyt tuli mieleen sekin vaihtoehto, että kun jokainen ongelmointi liittyy johonkin tapaturmaiseen alkuun, tai ylikuormitukseen, niin jospa selkein merkki somatisointia on se, että alkaneet krempat eivät ota parantuakseen. Ei niin, että psyykkinen puoli toisi esiin niin selkeästi ruumiillisia vaivoja itsessään, vaan enemmänkin kyseessä olisi vaivojen päällejäänti, jos notkahduksia sattuu jostain syystä tapahtumaan.

Mikähän sitten edellisen teorian selitys, jos jotain perää.

Joskus aiemmin tulin ajatelleeksi parantavia keinoja, musiikin avulla. En muista, millä tavoin assosioin jotain. Nyt en osaa palauttaa arvelua, joka koski enemmän selkeästi huonompia aikoja.

Sen voi kirjoittaa ylös, että konkreettisempaakin löysin. Selkäkipu kun päällä, niin harvemmin talttuu miten sattu. Äityy istumisesta, eikä istuminen missään vaiheessa ole ollut sellaista, joka olisi neutraalia, ellei asentovaihtelua voi tehdä, käytännössä melkein jatkuvasti.

Klassisen konsertti on ensimmäinen selkeä tilanne, jossa selkäjäkitykset voi lähteä, siis myös istuessa. Tämä kertoo jännitysten psykosomaattisesta puolesta, selän osalta vähintään. Selkeä havainto. Selässä on kuulemma pieniä lihaksia, jotka voivat jännittyä, ja aiheuttaa särkyä.

Eräs pinnetilojen laukaisija on sauna, jos lauteille voi mennä selälleen. Kuuma ja vähän kiemuraa, sopivaan kohtaan, niin voi helpottaa, alle sekunnin muutoksella, ja pitempiaikaisemmalla loivuusvaikutuksella.

Selän lihakset, samoin kuin hengitykseen ja puheen tuottoon liittyvät lihakset, voivat olla olotilan mukaisesti taipuvaisia. Jos olisivat uskovaisia, niin olotilaa seurailisivat, tai sitä määrittelisivät. Tätä toisaalta varmaan, koko ihmisen kokemus. Se on tuntemuskirjoa, vähän sieltä sun täältä. Painotukset vaihtelevat, samallakin ihmisellä, eikä vaihteluihin liittyvät aikavälit välttämättä ole aina kovin suuria.

Tuosta voi päästä ehkä käsiksi olotilojen atomaarisempaan käsittelyyn, ja konkreettisena vastinparina kroppa kokonaisuudessaan, miten asettuukaan sen osat suhteessa muihin, kunakin ulkomaailman hetkenä, kun vastaanottokertymää aiemmalta ajalta, miten onkin. Ehkä voi olla jokin langanpää, jota rullata, vaikka teoreettistyyppisesti venytellen.

Olotilojen voi ajatella liittyvän varmaan jonkin verran esim tajuntaan. Tajuntatyyppisempi on jotain selkeämpää, ja olotila taas pohjaa, josta venyä fokustavampaan suuntaan. Tajuamisessa on varmaan jotain "psykolateraalisempaa", koska erottuvuus parempi, ja kerrontaakin voi olla rakennettavissa, esim viestintää ajatellen.

Onko äly mustavalkoista? Jos ei, niin mitä se on?

[kertsi]

No kiva. Tänään jymähti alaselkä jossain typerän pienessä etukumaraliikkeessä, kun olin pukeutumassa lähteäkseni vihdoin ja viimein ruokakauppaan. En sitten mennyt. Selkä äityi todella kipeäksi. Oli pakko ottaa relaksanttia, ja taidan ottaa toisen yöksi. Jumi sitten levisi myös rintarankaan, varmaan koska kipeää selkää pitää vähän varoa, kun juilii niin pahasti, ja koska istunut hievahtamatta niin monta päivää putkeen.Toivottavasti saa yöllä kivulta sitten unta, kun on ollut vähän vähillä unilla viime viikon jo ihan nuhakuumeenkin takia.

Nuhakuumeen takia on tullut istuttua aivan älyttömän paljon, pieni kuume on väsyttänyt. Ja varsinkin siksikin epätavallisen liikkumattomana, että aloin olikos se maanantaina pelaamaan erästä erittäin addiktiovaa peliä, josta on tullut uusi versio. Kokemuksesta tiedän, että se on ainakin 2 viikon rupeama, ellei pidempikin, ennen kuin pelin saa loppuun. Unirytmikiin se vaikuttaa, viime yönä nukkuumaanmeno taisi olla klo 4. Mutta suu alkaa paranemaan sentään. Viime yönä ei ollut purentakiskoa suussa.

[Juha]

Jos nilkassa pronaatiota, selkää väärässä, polvivaivoja, jne, niin jumppaaminen saattaa auttaa. Tiedä sitten, voiko korjata jumpalla esim jalkaterän väärää kiertymää, tai jotain muuta.

Jumpat ovat vähän tylsiä. Usein ne jäävätkin monesti tekemättä. Jumpista voi oppia tietysti pitämään, joskus.

Itse enemmän ajatellut mielekkyyden kannalta. Esim laihduttamisessa ei auttanut kuin tehdä sitä, mikä tuntui hyvältä. Jokainen asketismityyppisempi kostautui. Liikunnan korjaavissa vaikutuksissa hakenut paljon samaa, vähän huomaamatta. Samalla voi virkistäytyä, mieleltään, ja toisaalta pitää esim diabetesta paremmin aisoissa, jne.

Jumpat kohdentaa hyvin, kun räätälöytyityjä. Luontaisemmin mielekkäillä liikkumisharrastuksilla on vaikeampi löytää samanlaista kohdentavuutta. Lajit menevät muutenkin vähän oudoksi, jos noita löytäisi.

Yleensä epämielekkäät asiat karsiutuvat. Isompi linja. Laiskuus-kortti voi kääntyä tässä vasten parempaan pyrkimistä, ja se, että aloittaa kunnon kuureja. Melkein uskottava sitä, mikä toimii, ja mikä ei. Mitä saa, tai voi saada toimivaksi.

[Hippi]

Piti oikein googlettaa, mitä tuo Pronaatio on:
Pronaatio on jalkaterän asento joka ilmenee seistessä, kävellessä tai juostessa. Kun jalka saa maakontaktin, jalkaterän pitkittäiskaari laskeutuu ja nilkka kääntyy sisäänpäin. Pronaatio on luonnollinen ja todella tärkeä jalkaterän liike iskunvaimennuksessa. Mikäli liikettä estetään esimerkiksi liian kovalla jalkaterän pitkittäiskaaren tuennalla, voi se aiheuttaa kipua nilkassa, polvessa, lonkassa ja jopa selkärangassa asti.

Ylipronaatio
Nilkan pronaatio on siis jalalle ja koko keholle ehdottoman tärkeä liike. On toki mahdollista, että pronaatiota on liikaa. Liiallisesta nilkan taittumisesta sisäänpäin ja näin ollen myös jalkaterän pitkittäiskaaren laskeutumisesta alustaan, käytetään nimitystä ylipronaatio. Yleinen vertaus on, että ylipronaatiota kävellessä/juostessa omaavilla olisi myös jalkaterän virheasento, lattajalka. Tämä ei ole kuitenkaan aina oikea vertailukuva, koska lattajalka kuvaa vain jalkaterän pitkittäiskaaren matalaa muotoa, kun taas pronaatio on nilkassa tapahtuva liike, jota tarkastellaan kävelysyklin aikana.
... nips ...

Itselläni ei ole sentään lattajalkaa, mutta kuitenkin on kokemusta vuosikymmenten ajalta jalkaterän virheasennosta ja vääränlaisesta askelluksesta. Tuo on pirullinen vaiva, sillä se vaikuttaa koko tukirunkoon enemmän tai vähemmän. Tulee helposti särkyjä nilkkoihin ja korsetin lihakset kramppaavat ylimääräisen jännityksen vuoksi jne.

Elämäni mullistui reilu vuosi sitten, kun löysin kengät, jotka tukevat jalkaterää hyvin ja korjaavat virheasentoa. Viimeisen vuoden aikana olen kävellyt varmaan enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä. Omaa vikaani ei voi millään jumpalla korjata, joten oikeanlaiset kengät oli minulle toimiva ratkaisu. Mutta jos jumppa olisi voinut korjata asiaani, niin ilman mutta olisin sitä tehnyt vaikka se ei aina varmaan olisi niin kivaa olisi ollutkaan.

Kun mursin ranteeni, niin sen leikkauksen ja 6 viikon kipsin jälkeen sain 10 kerran fyssarin käsittelyn kuntouksena. Mutta jokaisen käynnin jälkeen sain "läksyjä", mitä pitää välipäivinä tehdä ja miten liikkuvuuden pitäisi parantua seuraavaan käyntiin mennessä. Tunnollisesti tein pienestä kivusta huolimatta kaikki läksyt ja ehkä vähän enemmänkin ja sen viiden viikon aikana turvonneesta jäykästä ranteesta tuli toimiva kätönen, jopa puristusvoima oli lähes entisellään. Oikeanlaisella jumpalla voi todella olla käänteentekevä vaikutus.


Juha, jos sinun nilkkasi hoidoksi on määrätty jumppaa niin kyllä se kannattaa tehdä ennen kuin menet pahemmin rikki.

[kertsi]

Ei minullakaan tule tehtyä kotona sellaista kuntouttavaa jumppaa, jota minun erinäisten kremppojen takia pitäisi tehdä ellei päivittäin niin kuitenkin useita kertoja viikossa. Kremppakuntoituksen kannalta minulle on ollut onnekasta, että tykkään treenata kuntosalilla, siellä kun tulee liki joka ikinen kerta tehtyä myös kuntouttavia harjoitteita esim. jumppapallolla, tasapainolaudalla, TRX-nauhoilla, irtopunteilla tai kahvallisella hiekkasäkillä, ja mitä näitä nyt.

Pronaatiota voinee hoitaa erityisillä pronaatiopohjallisilla, tai ainakin sellaisia on olemassa. Kannattaa kysyä joltain jalkoihin erikoistuneelta fysioterapeutilta, tai jalkaterapeutilta vai mikä se ammattinike onkaan.

On olemassa spesifistä jalkateräjumppaa ainakin joillakin kaupallisilla kuntosaleilla, jotka myös myyvät semmoisia tennispallon kokoisia palloja, jota jumpassa käytetään. En tiedä olisiko kunnallisellakin puolella sellaista, mutta Juhan joka tapauksessa kannattaa pyytää lähete fyssarille, jolta asiasta voi kysyä.

Kalevalalsita jäsenkorjausta jotkut kehuvat monenmoisiin vaivoihin. Siinä selän hoito (ja kaikki muukin hoito?) aloitetaan jalkapohjista. Siinä kikoitellaan ja aktivoidaan ja haetaan oikeaa tapaa kineettiselle ketjulle toimia.

Tässä ohjeita jalkajumppaan: https://selkakanava.fi/jalkajumppa

[Juha]

Minulla nilkan asento meni eniten varmaan nyrjähdyksen yhteydessä. Lasta ja kainalosauvat. Jumppaohjeita ei annettu, enkä osannut niitä mistään hakea, enkä älynnyt sitäkään, että jumpat mahdollisia, tavallisen käyttöönoton lisänä. Joskus 2001 varmaan. Sittemmin tuli luupiikkiä, ja nyt on asennot, mitä on. Muiden virhe-asentojen, ja niiden lisääntymisen kannalta oikeastaan puhun. Nilkka voi toki noihinkin vaikuttaa.

[kertsi]

Toistan: Juha, sinun joka tapauksessa kannattaa pyytää lähete fysioterapeutille, joka opettaa nilkan (ja muiden mahdolisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen) kuntouttamiseen sopivat harjoitteet. Esimerkiksi tätä "tähti-testiä" voi testaamisen lisäksi käyttää harjoitteena, yhtenä parhaimmista polvinivelen ja nilkan harjoitteista (arvelee amatööri):
Star Excursion Balance Test (SEBT)

[Juha]

Tulin jutelleeksi nilkasta, kun Hippi kertoi jotain alaselästään.

Kun nilkka nyrjähti, joskus 2001, niin tajusin, että vaikka olisin saanut jumppaohjeet, niin tokko olisin uskonut nilkan kuntoutumiseen, fysioterapialla, tuohon aikaan. Kun nimittäin kävin lääkärillä vuosien jälkeen luupiikin takia, en oikein uskonut jumppien tehoon, että veisi vaivaa pois.

Nykyään ajattelen tietysti eri tavoin, mutten hoksannut, että tuolloin en ole ollut tätä mieltä. Ohjeet olisi mennyt aika hukkaan.

Paraikaa on asiat aika hyvin, tosin näitä tarvitsee ajatella, ettei kasaudu enempää. Istuminen ei muutenkaan ole hyvä, ja jos se ongelmoi eniten, ei usein ongelma, jos voi välttää.

Muuten terveys hyvä aihe, ja mielenkiintoinen, ja hyvä lähestyä vaikka nippelien kautta, jos ei suurempaa.

[Norma Bates]

Meitsillä paineet pomppii kuin hullu hilleri eestaas.

Joku päivä, en muista mikä, lunttilapulla merkintä: 150/108. Oli kauhea kusetus, mutta tyhjennyttyäni edelleen 148/103. Eilen aamulla 123/82 ja illalla 141/91. Nyt (illalla) 130/79.

[Juha]

Hyvä rentoutuharjoitus, että miten saa painelukemat minimiinsä. Edes jotain käyntiä alueella, jolla ei muulloin oikein läsnäoloa.

[Juha]

Jokin aika sitten, eräässä tilaisuudessa, tuli oltua kyykyssä vähän kauemmin. Verenkierto varmaan vähän estyi, sillä kun nousin, tuntui, että taju voisi lähteä minä hetkenä hyvänsä. Päätin olla ylhäällä, enkä kuupertunut.

Pari kertaa häkälöylyjen jälkeen mennyt taju. Ne tulevat niin nopeasti, ettei edes tajua, että taju alkaa lähteä. Jalat menee alta, siltä seisomalta.

Jos siis vielä jotenkin tajuaa, että voi käydä köppänästi, niin ehkä ei lopulta mene. Jos rajoilla, voisi miettiä, kannattaako esim silmät laittaa kiinni, ettei kuormitu liikaa. Toisaalta silmätietoa vaaditaan tasapainon ylläpitämiseen.

Silmien kautta saatu tasapainotuki voi olla kuitenkin kallis, jos happivaje hetkellisenä iso, joten silmät melkein voi olla hyvä sulkea. En tiedä. Jos aivoissa virtaa, ja kaatuu, niin ainakin kaatuu tajuissaan, jolloin voi ehkä tehdä hyvin paljon asioita, jos refleksit normaaleja.

Erikoiselta kuulostavaa pohdintaa, ehkä. Tavan kokemuksia toisaalta. Monella näitä on, tosin tausta voi olla ehkä verenpaineessa, oli jatkuva-aikaisempaa, tai hetkellisempää, tai molempia. Joskus aikoinaan oli itsellä paljon näitä. Huono fyysinen tilanne, samalla.

Erikoista oli, että kun happivaje vaihtui, niin maailma kirkastui tosi paljon. Hämäräkin voi kirkastua, jolloin kirkastuminen tietysti kokemukseen liittyvä asia. Viimeisin tapahtuma oli lisäksi sellainen, jossa rooli oli melko passiivinen kuulija, joten nukutuspuolelle meni kiva vastahoito. Saamisia, onnettomuudessa.

Aistimaailman terästäytymisiä on ollut. Näitä hetkiä on oikeastaan vaikea muistaa kattavasti, koska koontaa ei tosiaan ole tehnyt, ja se oikeastaan vaatisi asian ylöskirjoittamista itselle, kuten nyt teen. Sen jälkeen voisi luotailla, että mitäs kaikkea vastaavaa löytyykin, minkäkin tilanteen kautta.

Yhden selkeän tapauksen muistan, vaikka tuskin on vaikuttavin edes. Aistillinen kirkastuminen oli tuolloin pysyvämpi olotila. Näkö voi joskus olla kuin tikari, silmien kautta, muttei kipeänä. Tunkeutuvana, mutta koettavana.

Aistimaailman voimakkuus on siitä jänski, että boostaa esiin hetkeen liittymistä, omalla tavallaan. Pelkkä vastaanotto riittää. Kyseessä on tavallaan sellainen vastaanottotila, joka ei suodata aisteja, eikä siihen välttämättä syytäkään. Eräänlainen aistimaailman tabula-rasa tilanne. Se on kuin kirjoittamaton arkki valoittuisi.

Että sama suodattamattomuus olisi poissa, ja tilanne muuta kuin neutraali, niin yksi tällainenkin kokemus on, tosin voi olla muitakin, tai epäilen.

Mielenkiintoinen teema, kun kokemuspohjaakin on. Kyseessä on jollain tapaa vangitsevat "kontaktit" aistien kautta, sillä jos neutraaliudesta poiketaan, ja voimaa on, niin se samalla yksisuuntainen tilanne. Mitenhän usein nämä liittyvät pysähtyneisiin kuviin? Tiedetäänköhän näistä jotain?

Viittaako esim ikonimaailma, ja sen olemassaolo johonkin päinvastaiseen? Päinvastaista todellakin on, koska koko kirjo tietysti näissä olemassa, vaikka negatiivisilla on usein käytännössä suurin voima, poikkeuksia jos ei lasketa.