Krempat

[kertsi]

^ Mulla on ollut varmaan jo puoli vuotta oikean lapaluun alapuolella kyljessä/selässä kipupiste. Arvelen, että on tullut  siitä, että hiirtä/touchpadia tulee käytettyä enemmän oikealla kädellä.

[Hippi]

^
Oikealla puolella minullakin kremppani nyt tällä kertaa ovat: kyynärtaive, olkapää/solisluu -liitos ja loppu viimeksi vielä tuo kyljen lihaskremppa. Sitä vähän itsekin olen ihmetellyt, että miten ne kaikki tuonne ovat keskittyneet. Vasemmalla tuo kylkikremppa olisikin pelottava, kun ei pääsisi ajatuksesta eroon, että sydän kremppailee.

Hiirtä ei voi syyttää, sillä se on vasemmalla kädellä.

Mietin juuri, että pitäisi varmaan aivan kevyttä jumppaa noille alkaa tehdä, jos ne siitä paranisivat. Harmikseni se hierojani juuri karkasi kesälomalle. Ajattelin hänellä jo aikaisemmin tässä käydä, mutta en vaan pystynyt lähtemään, kun inhotti se kuumuus ja sen aiheuttama hikoilu. Olisi siitä viime kesänäkin hierojan kanssa puhetta, niin hän vaan nauroi, että ne HC-treenaajatkin tulee suoraan puntilta ihan märkänä ja se on siellä normaalia.

[Norma Bates]

Mussuttelin eilen (Prisman) irtokarkkeja alku- ja loppuillasta. Mitä siinä nyt sitten oli; valkosuklaakonvehteja, salmiakkia, pari colapulloa ja jotain sinisiä juttuja. Myöhemmin illalla alkoi puristamaan rinnasta. Nukkumaanmennessä sattui vatsaan (tosin en osaa sanoa varmuudella etteikö vieläkin ollut kuukautiskipu - ei näistä aina ota selvää). Nyt aamulla alkoi taas sattumaan vatsan ja lisäksi kuvottaa.

Jos tämä kaikki johtuu jostain lemmon karkeista, niin johan ovat hurja myrkky...? Joo, ei niitä ole pakko syödä. Mutta ihmetyttää.

[Aave]

Tein sillä tavalla tymästi, että kaaduin voimalla kyljelleni jakkaran päälle. Kokemuksena 2/10, en voi suositella. Otti äkkiseltään tottumattomalle hieman kipiääkin, ja kylkiluuhan siinä murtui - vaikka en minä ollut semmoiseen kylkiluulle mitään lupaa antanut.

Tilanne eskaloitui siten, että olin juuri luutunnut lattian. Kynnysmatto olikin sen jälkeen kovin liukas, ja kun astahdin sisälle niin matto lähti vauhdilla alta, ja minä kädet ilmaan- asennossa suoraan jakkaran päälle. "Ovi auki, täältä tulee hauki"! Nyt kylki on myös sellaisissa kauniissa väreissä, joista esimerkiksi monet eksoottiset kalalajit olisivat mielissään. Eihän tämmöisille ruhjeille oikein mitään mahda, vaan ne pitää käyskennellä pois päiväjärjestyksestä. Selällään nukkuminen onnistuu, muuten on hieman hankalaa. Lääkkeeksi olisi 800 mg:n buranaa, mutta säästän ne vasta ensi viikon koitoksiin.

Tämä on kuitenkin salassa pidettävää tietoa, sillä muutoin viholliseni saattaisivat kuvitella, että akuutisti heikentynyt tilani voisi mahdollistaa syöksemiseni vallasta. Se ei käy. Valtaosa heistä on kuitenkin vain 10 Lvl:n druideja, ja minä sentään 200 Lvl:n Necromancer.

Lisäksi minun on edelleen osoitettava esimerkiksi seksuaalinen kyvykkyyteni, sillä toksinen feminiinisyys ei sekään suo mahdollisuutta muuhun kuin hampaan puremiseen, ja peniksen nousemiseen. Miehen osa ei ole helppo. Sitä paitsi se jakkara on naisen suunnittelema, eli matriarkaalinen valta rakenne!

Kaatuessani tajusin samalla väläyksenomaisesti, että Suuresta emusodasta ei olla koskaan laadittu rauhansopimusta. Teknisesti sota ei siis ole päättynyt, ja emut ovat sekä äärimmäisen ovelia, että äärimmäisen kärsivällisiä. Epäilenkin, että ne ovat vain odottaneet jotain koronan kaltaista pandemiaa, jonka yhteydessä ne voisivat hyökätä menestyksekkäästi uudelleen. Nyt kun Australia toi armeijan kaduille valvomaan koronarajoitusten toteuttamista, niin todellisuudessa se onkin vain kansalaisten hämäämistä. Australian hallinto pelkää emujen hyökkäävän, ja siksi armeija on jalkautettu kaduille!

[Toope]

Mussuttelin eilen (Prisman) irtokarkkeja alku- ja loppuillasta. Mitä siinä nyt sitten oli; valkosuklaakonvehteja, salmiakkia, pari colapulloa ja jotain sinisiä juttuja. Myöhemmin illalla alkoi puristamaan rinnasta. Nukkumaanmennessä sattui vatsaan (tosin en osaa sanoa varmuudella etteikö vieläkin ollut kuukautiskipu - ei näistä aina ota selvää). Nyt aamulla alkoi taas sattumaan vatsan ja lisäksi kuvottaa.

Jos tämä kaikki johtuu jostain lemmon karkeista, niin johan ovat hurja myrkky...? Joo, ei niitä ole pakko syödä. Mutta ihmetyttää.

Vetäisin kunnon päivällisen ranskanperunoilla, pekonilla, sipulilla ja makkaroilla.
Vähän närästi, kuten Orpolla. Meni ohi, en tarvinnut lääkäriä, vain Rennietä...

[Hayabusa]

...
Lääkkeeksi olisi 800 mg:n buranaa, mutta säästän ne vasta ensi viikon koitoksiin.
...

Kirjoituksen jatkon perusteella löytyi Buranaa parempaa lääkettä. 

[Norma Bates]

Happovaivoja, refluksia tai närästystä - what ever - kohdallani pahentaa astmalääke, kuten olen tainnut joskus jokeltaakin jo aiemmin. Nyt siirryin keskivahvasta Seretidestä miedompaan Sereen, ja toivon että pärjään sillä vaikka homeitahan yhä möyryää maastossa. Heinät sensijaan ovat jo nuukahtamaan päin, mitä tulee allergeeneihin. Olin tod.näk. Kotilääkäri-lehdestä lukenut että happosalpaajia tavataan käyttää 2 - 3 kk kuuri että niistä jotain hyötyä ylipäätään on. Käsikaupasta kun ostaa, paketissa lukee että jos ei 2 vk jälkeen helpota niin mene lääkäriin. Olenkin sitten tavannut käyttää noita salpaajia, silloin harvoin kun käytän, joko viikon tahi pari. Ja yleensä olo on sitten tuotapikaa yhtä pasko kuin oli ennen aloittamista, sitten kun on lopettanut.

Nyt oli kova meinaus että syön tuon kuukausien pituisen pätkän. Ja paskanmarjat...! Olo ei parantunut, vaan päinvastoin jopa paheni sen ekan viikon sisällä mitä niitä söin (esomepratsoliako se nyt tällä kertaa oli). Jotenkin olen käsittänyt että 3 vrk jälkeen oireilun pitäisi helpottaa. Sen pitkän kuurin pointtina on se että se oireilu ei sitten palaisi. Mutta jos lääke ei auta millään tavalla, niin Lempo sitä syököön, eli jätin taas mokoman. Eikä olo siitä pahentunut.

Happosalpaajat ovat täysin villi kortti, auttaa tai sitten ei, ja todennäköisimmin ei. Tämä johtunee siitä että (lukemani mukaan) elimistö tuottaa entistä enemmän happoa, itseasiassa jopa happosoluja, jos ihminen yrittää hillitä hapontuottoa lääkkeillä.

***

Keskiviikkona oli jossain raukoilla rajoilla kun kävi niin että päivän viimeinen bussi ei vaivautunut saapumaan sinne asti. Jouduin kävelemään Google Mapsin perusteella yhteensä 8,6 km että pääsin sinne jonnekin jossa minun kuului odottaa toista bussia. Kun on polvien kanssa ollut vaivaa, tämä pakkokipitys on vähän hirvittänyt. Tuntuu että nykyään ihan mistä vaan äityy mitä tahansa tässä kropassa. Eivät nämä polvet nyt priimat ole, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole vielä sellainen polvihelvetti revennyt jommoisesta sain nautiskella tänäkin vuonna kesän korvalle asti.

[urogallus]

Eilen sain vihdoin ensimmäisen k-rokotteen. Nyt jomottaa olkavartta oikein huolella.

[Aave]

Kirjoituksen jatkon perusteella löytyi Buranaa parempaa lääkettä. 

Parodioin tuossa sellaista tilannetta - kantapaikan, ja minuun muutenkin liitettyjen mielikuvien henkeen.

Vielä on pari viikkoa sairaslomaa. Suhtauduin penseästi lääkärin määräämän loman pituuteen ja väitin ensin vastaan, koska kyseessä nyt kuitenkin on vain yksi kylkiluu. Niitä on 24 kpl, eikä nyt vielä yhden murtuminen olisi mielestäni töissä käymistä estänyt. Kaksi tai kolme olisi jo omasta mielestänikin hankalampi homma, mutta lääkäri oli tietenkin toista mieltä. Lisääkin kuulemma saisi heti jos sille tuntuu, mutta eipä varmaan tunnu. Viime vuoden puolella sattuneisiin ja tapahtuneisiin verrattuna tämä ei ole yhtikäs mitään, vaan siitäpä en täällä tarkemmin turinoikaan.

[Aave]

Eilen sain vihdoin ensimmäisen k-rokotteen. Nyt jomottaa olkavartta oikein huolella.

Minkä merkkistä herkkua piikittivät? Minulle ei tullut nyt ainakaan ensimmäisestä mitään oireita, ja toista piikkiä vielä odotellessa. Pfizerin rokotteen antoivat, ihan lahjaksi!

[Hippi]

^^
Lääkärit tuppaavat pistämään ihan turhan pitkiä saikkuja luiden rikkoutumisesta. Taannoin, kun ranteeni murtui, niin leikkauksen jälkeen olisi laitettu kuuden viikon saikku. Silmät ymmyrkäisenä kysyin, että miksi ja onko ihan pakko. Hetki siinä turistiin ja sovittiin, että hän laittaa viikon, joka hänen mielestään on todellakin perusteltavissa lääketieteellisestikin. Kehon palautuminen stressitilasta tjsp.

[Aave]

^^
Lääkärit tuppaavat pistämään ihan turhan pitkiä saikkuja luiden rikkoutumisesta. Taannoin, kun ranteeni murtui, niin leikkauksen jälkeen olisi laitettu kuuden viikon saikku. Silmät ymmyrkäisenä kysyin, että miksi ja onko ihan pakko. Hetki siinä turistiin ja sovittiin, että hän laittaa viikon, joka hänen mielestään on todellakin perusteltavissa lääketieteellisestikin. Kehon palautuminen stressitilasta tjsp.

Olen samaa mieltä, mutta kyllä siihen vaikuttaa myös esim. työnkuva, ikä ja yksilöllinen toipumisvauhti. Kun käsittääkseni teet toimistotöitä ja näppäimistö on erittäin ahkerassa käytössä, niin ranteen murtuminen ja sitä koskeva liian lyhyt sairasloma voisi olla jatkoa ajatellen todella huono valinta. Lisäksi, kun olet sentään jo 25-vuotias etkä siis enää ihan neitokainen, niin toipuminenkin saattaa kestää kauemmin, kuin silloin teininä.

En minä toisten ihmisten sairaslomia liian pitkiksi moiti mutta se on kyllä hauska ja ihaneriasia, jos ja kun omalle kohdalle jotain kremppaa osuu...

[Hippi]

^
Pärjäsin oikein mainiosti 1,5 kädellä siitä huolimatta, että näppäimistö oli jatkuvasti käytössä. Se "kokonainen käsi" teki vähän enemmän kuin oman osansa näpyttelystä

Paraneminen ei ole pelkästään ikäkysymys. Kun toipuminen oli riittävän pitkällä kävin 10 kertaa fyssarilla, jonka tarkoitus oli palauttaa ranteen liikkuvuus kuntoon. Tein tunnollisesti käyntikertojen välillä kotijumpat. Kun kaikki käyntikerrat oli ohi, niin fyssari oli oikein tyytyväinen tulokseen, sillä ranne saatiin täysin liikkuvaksi ja puristusvoima käden palautettua sen viiden viikon aikana, kun kuntoutusta tehtiin. Aina tulos ei ole yhtä hyvä. Yksi merkittävä este on matala kivunsietokyky. Kyllähän se sattui, kun rannetta piti taivuttaa aina vaan vähän enemmän kuin olisi sovinnolla taipunut. Mutta jos lopettaa heti, kun kipua alkaa tuntua, ei tapahdu edistymistä.

Itse asiassa se kuntouttaminen alkoi jo heti leikkauksen jälkeisenä päivänä, kun piti alkaa sormia heilutella. Myöhemmin viikon päästä, kun tikit poistettiin ja laitettiin irrotettava lasta, niin päivittäin piti jo aloittaa ranteen varovainen liikuttelu. Kieltämättä se oli hiukan pelottavaa, kun käsi ei liikkunut juuri lainkaan. Mutta vähitellen pientä liikettä alkoi syntyä.

Luultavasti on myös yksilöllisiä eroja siinä, miten nopeasti luutuminen tapahtuu ja pehmytkudosvauriot korjaantuvat, kun verrataan saman ikäisiä potilaita.

[Brutto]

Lääkärin summamutikassa arvioima työkyvyttömyys koskee yleensä vain tiettyjä työtehtäviä. Olen tietyissä tapauksissa velvoittanut työntekijän tekemään sairauslomalla korvaava työtä. Jos saikkua on tullut vaikka jalkavaivasta, se ei estä tekemästä kotoa käsin suunnittelua tai puhelimella tehtävää työtä. Mulkun maineeni toki siinä kasvaa mutta siitä on tullut jo pysyvä käytäntö. Sairauslomalle jäädessään työntekijät ehdottavat jo itse mitä töitä voisivat tehdä.

Kuumeet ja muut vuodelepoa vaativat sairaudet ovat tietysti eri juttu.

[Xantippa]

Lääkärin summamutikassa arvioima työkyvyttömyys koskee yleensä vain tiettyjä työtehtäviä. Olen tietyissä tapauksissa velvoittanut työntekijän tekemään sairauslomalla korvaava työtä. Jos saikkua on tullut vaikka jalkavaivasta, se ei estä tekemästä kotoa käsin suunnittelua tai puhelimella tehtävää työtä. Mulkun maineeni toki siinä kasvaa mutta siitä on tullut jo pysyvä käytäntö. Sairauslomalle jäädessään työntekijät ehdottavat jo itse mitä töitä voisivat tehdä.

Kuumeet ja muut vuodelepoa vaativat sairaudet ovat tietysti eri juttu.

Meillä loppui tämä, kun katkenneen jalan kanssa laitettiin tekemään kotoa käsin duuniaan. Siinä kun on semmoinen juttu, että jalan pitäisi olla ylhäällä tjsp, eikähän se onnistunut oikein kunnolla, kun piti olla istualtaan, läppäri sylissä ei siis duunit onnistuneet. Jalka oli vähällä mennä kuolioon ja vahinkoa sattui sen verran, että pirunmoinen meteli nousi. Saikulla ollaan saikulla niillä ohjeilla, jotka lääkäri antaa, kun ne on ohjeistukseen koulutettu.

Harvoinhan kuitenkaan porukat itse oikein malttaa saikkuja pitää, kun hommat on semmoisia, että tuuraaminen on vaikeaa, eli pelkästään hommien uusiksi suunnittelussa on iso homma ja vaiva, tuntuu, että helpommalla pääsee kun vaan tekee. Mutta työnantaja ei tätä suosittele eikä varsinkaan käskytä, sillä seuraukset voivat olla semmoiset, joita vakuutus ei korvaa.

T; Xante