Krempat

[Norma Bates]

Yskänärsytys syntyy, kun hapan mahansisältö nousee riittävän korkealle kurkunpäähän ja suuhun asti. Mahansisällön nousu suuhun tai rintalastan takainen polte puuttuu jopa 40–75 prosentilla potilaista, joilla yskän tai kurkun selvittelyn takana on refluksitauti.

https://www.iltalehti.fi/flunssa/a/46b0214c-4bf8-46cd-9d58-06e92b471838?fbclid=IwAR3bAL7sN38BuuR3l8dwEbRgfo64ljcwAFKSsjKK20VoMmwODO9LfXXcF7A

Tämän takia puhuin vuosikausia "happovaivoista", koska ei minulla ollut mitään nousua suuhun asti tai poltetta rinnassa. Ihmettelin aina että mikä refluksi muka, kun omat oireeni eivät sovi ko. sairauteen.

Mitä tulee astmayskään, niin minulla on varmaan ollut astma jo teininä. Yläasteiässä aloin aivastella keväisin koivun takia, ja ekaa kertaa tuli syksyllä sellainen yskä joka vaan jatkui  ja jatkui - myöhemmin olen todennut että homeaikahan se silloin lienee ollut. 1990-luvun lopulla se syksy-yskä meni niin perkeleelliseksi että yskin kuukausikaupalla. Eikä mistään mitään apua. Lääkärille menin vasta 2003 kun aloin läkähtymään ylämäkeen kävellessä jo kesän lopulla.

Allerginen astma aiheuttaa yskää, se kai sitten saa jonkun lätkän tuossa jossain väljentymään, helpommin tulee niitä happovaivojakin, jotka yskittävät. Se on semmoinen yskäikiliikkuja että ei siinä ota selvää mikä milloinkin yskän aiheuttaa. Nykyään taidan yskiä jo talvi-ilmallekin, eli ihan vaan sille että ilman onkin kylmempää ja/tai kuivempaa.

[Norma Bates]

Torstai-iltana painin nuoren ja vahvan naisen kanssa, ja siinä tiimellyksessä havaitsin jossain vaiheessa että pääni taisi painua liian pitkälle ja pitkään eteenpäin. Mitään jälkioireilua en sinä iltana tuntenut, mutta otin tavanomaisehkoon tapaani 50 mg Triptyliä että en olisi seuraavina päivinä aivan romu.

Perjantaiaamuna kun nousin istumaan sängyssä, minua yhtäkkiä huimasi niin vahvasti että oikein heitätti. Yritin tukeutua oik. puolellani olleeseen seinään, ja heitti niin pahasti että löin pääni oik. puolen seinään että kumahti. Kuitenkaan en siltä päivältä muista mitään muuta erikoisempaa, kuin tavanomaisen Triptyl-tokkuran. Ei muista huimaamista, enkä päänsärkyä.

Lauantaiaamulta en muista mitään erityistä, saattoi olla vähän huimausta, en tiedä. Ko. päivän varrella menin pitkästä aikaa kävelylle, ja lenkin mittaan satutin jo pitkään kipeänä olleen oik. polveni kolmeen kertaan. Plus alkoi vähän särkeä päätä. En muista särkikö oik. puolelta, mutta ainakin päälaelta. Muuta kummempaa en päivästä muista.

Mutta sitten kun päästiin sunnuntaiaamuun, noustuani alkoi etomaan niin että lopulta päädyin vessaan yökkäämään. Mitään muuta ei tullut ulos kuin sylkeä, koska en ollut ko. päivänä syönyt vielä mitään ja edellisen päivän pöperöt olivat prosessoituneet niin pitkälle ettei niitä enää suun kautta saanut ulos. Koko päivän huimasi. Iltapäivällä menin vähän lepäilemään, ja olo sen kuin paheni maatessa.

Viime yönä joka kerta kun heräsin, särki päätä, jostain tuolta takaraivolta. Noustuani on jälleen huimannut. Yökkäämässä en käynyt. Pientä päänsärkyä on ollut kokoajan. Otin parasetamolia gramman, eipä mitään vaikutusta.

En tiedä olisiko niin että Triptyl kätki perjantaina ja osin lauantainakin kivut ja huimaukset. Eihän se kyllä mikään huimauslääke ole. Perin merkilliseltä kyllä muutoin tuntuu että jos tässä on niskan venähdyksestä kyse, niin miksi olo pahenee vasta sunnuntaina? Ajattelin aivotärähdyksenkin mahdollisuutta, kun aikalailla se kaali kumahti perjantaiaamuna. Mutta ei se silloin särkenyt. (Triptylin takia?) Löin pääni, takaraivon, jo aiemmin syksyn mittaan kun kaaduin tatamille kaverini alle yrittäessäni esitellä hänelle yhtä liikettä. Ei kai sitä päätänsä voi alvariinsa olla hakkaamassa ilman että jotain oireilua alkaa esiintymään. Toisaalta minulla on keskiselkä ollut kai aivan tukossa jo pitkään, oik. hartian seutua on särkenyt tuon tuostakin. En muista mikä aika vuodesta oli kun aloin niistämään nenääni kesken kaupungilla kävelyn, ja meni hoiperteluksi kun niisto pani huimaamaan. Tässä voi olla jotain kaikenlaista jumia tai mitä lie taustalla jo pidemmältäkin aikaa.

Yritin soittaa TK:seen, mutta ei sieltä vastattu. En viitsinyt valita takaisinsoittoa, kun vihaan sitä että pitää koko päivä olla "hälytystilassa" valmiina vastaamaan puhelimeen. Tai pettymään jos ei soitetakaan ollenkaan.

Tässä alta 3 kk sisällä kun olen käynyt painitreeneissä olen kärsinyt jo alaselän kivuista, oik. ja vähän vas.kin polven kivuista ja nyt sitten tästä. Enpäs sitten tiedä että onko tämä laji sellainen minne voin itseni loppusijoitella jos en polven takia pysty enää harrastamaan pystylajia potkuineen. Onkohan ylipäätään mikään kamppailulaji omiaan, jos on näin paskana. Mutta mitäs sitten teen? Turha mitään zumbaa ja jumpaa sun muuta tuputtaa kun on päässyt kamppailun makuun. 

[kertsi]

Kuulostaa jännityspäänsäryltä, jonka oireisiin voi kuulua huippaus ja pahoinvointi (muttei oksentelua).
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00024

(Eikä omaan maallikon korvaan kuulosta
TIA:lta https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00591/ohimeneva-aivoverenkiertohairio-tia?q=aivoverenkierto
tai aivohalvaukselta https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00001/aivohalvaus-aivoinfarkti-ja-aivoverenvuoto)

[kertsi]

Kamppailulajit ja muutkin kontaktilajit (kuten jääkiekko) varmaan altistavat jos jonkinlaisille vammoille. Ja nivelrikkojen taustalla on usein nivelvammat. Ovatkohan kaikki kamppailulajit yhtä riskialtteita? Voisiko esim aikido olla vähän hellempi kamppailijoiden kehoille? Ihan vaan arvaus.

Kuntonyrkkeilyä ei kai lasketa kamppailulajeihin?

Nykyään on olemassa toiminnalliseen treeniin erikoistuneita kuntosaleja. Tässä esimerkki toiminnallisesta treenistä (kamalan musiikin säestyksellä):

https://www.youtube.com/watch?v=W7_lKQkAqXw
Itse olen vetänyt noilla kaikilla välineillä, paitsi kahvakuulalla vähemmän, koska selkäni ei sitä oikein kestä, mutten ole ollut rymissä. Ryhmissä varmaan saa itsensä riehuttua henkihieveriin, vaikka itse saan kyllä itseksenikin veren maun suuhun, yllytyshullu kun olen. (Nimimerkki kaksi vuotta sohvaperunana. 2 vuotta sitten salilla. Jo olis aika.)

[Norma Bates]

Vilkaisin kuvia aikidosta. Se se vasta hurjalta lajilta vaikuttaa, kun kuvissa oli ihmisiä ilmatilassa, putoamassa kohti lattiaa pää tai kämmen edellä. Huh.

Polvien nivelrikkoon ei sen kummempaa välttämättä tarvita kuin sukurasitus (löytyy). Kun polvi on ärtyvällä päällä, edes säkin hakkaaminen ei ole hyväksi, kun lyömisessä tarvittava kiertoliike kumminkin rasittaa polvea. Oikeakätisellä enemmän oikeaa polvea. Tietty voisi kokeilla lyödä vasurina, että suurempi vääntö kohdistuu vaihteeksi vas. polveen.

[kertsi]

Joo, katsoin sitten minäkin kuvia, ja juuri noita pää edellä tatamiin kuvia riitti.

Googlasin  which martial art least injuries ja vastaukseksi tuli taiji.

Ja statistics least injuries sport martial art
From these data the most injury-prone arts appear to be Jujitsu (97.5%), Aikido (51%), and Kung Fu (38%), followed by Judo, Karate, and Tae Kwon Do (19.5%, 23.5%, 22% respectively). The least injury prone martial art of those studied is Tai Chi (14%).

Ja:
Below are the five safest sports we have found to be involved in.

    Swimming.
    Cheerleading. ...
    Golf. ...
    Track and Field.
    Baseball.

Urheilija ei tervettä päivää näe.

[Norma Bates]

Eipä.

Uinti oli lempparini, kunnes fibro teki siitä kivuliasta. Toki aina ei ala sattua kesken tai jälkeen uinnin, mutta turhan usein kuitenkin. Ilmeisesti liike jossa lihakset venyttyvät on minulle huonompi hommeli. Kamppailulajeissa on niin adrenaliinipäissään ettei ehdi kokea kipuja. Mikä tosin johtaa joskus siihen ettei äkkää loukkaantumista enen kuin jälkikäteen.

[Norma Bates]

Olin toivonut edes tänään tällä viikolla voivani mennä painiin, mutta ei sitten ilmeisesti mennä koska pahoinvointi on taas kuvotustyyppistä eli saattaisin oksentaa riehuessa. Tämä on ihmeellisesti aaltoillut päivästä toiseen niin että olo on välillä lähes normaali, mutta sitten taas pahenee joksikin aamuksi. Eilen poikkeuksellisesti oli illallakin hei-hei-olo. Otin klo 18 Sirdalud + parasetamoli -kombon siltä varalta että kyse olisi todellakin lihasjumista, kuten kaiken logiikkani mukaan pitäisi olla. Ajattelinkin sitten että huimaus ilmaantui poikkeuksellisesti ilta-aikaan tuon takia. Mutta ei kai se nyt enää jatkuisi, eli tämä on taas tätä "jotain" mitä on nyt ollut viime viikon perjantaista asti.

Tuttu ehdotti verenpaineen mittausta. Onhan ne arvot nyt taas vaihteeksi vinkeitä. Mittasin useamman kerran juuri nyt aamulla ja alin oli 143/101 (syke 79). Valitettavasti mussuttelin viikon mittaan pussillisen salmiakkia, koska vaihtelevaan kuvotukseen teki mieli jotain "kirpeää", enkä muutakaan keksinyt. Toisaalta kävin eilen saunassa klo 21, ja saunan jälkeisenä päivänä minulla on tavannut olla paineet alimmillaan. Eli ehkä salmiakin ja saunan suhteen on +-0, eli paine on se mitä se on. Eli ei hyvä. Mutta on minulla tämmöisiä ennenkin ollut ilman mitään pahoinvointia.

Pumppu kyllä takoo jotain bingobongobangoa rytmihäiriötyyppisesti. Rytmihäiriöitä minulla on ollut elämäni varrella silloin tällöin, yleensä huonosti nukutun yön perään, mutta nukuin viime yönä kohtalaisesti. Eikä ne kai verenpaineeseen liity.

Olen näemmä 22.10. mitannut paineet alimmillaan lukemalle 118/80. Ei tuokaan minulle kyllä mikään normaalein lukema ole, useimmiten on tavannut olla tyyppiä "tyydyttävä" (joku 130/85 esmes).

[Muisto Keijo Kullervo]

Minua vaivasi monta kuukautta iskias ja se pahemman laatuinen, jossa tulehtuu kolmoislihaksen läpikulkeva iskiashermo pakaralihaksessa.

Liikkasin kun kävi kova kipu, mutta kolmen- neljän kuukauden jakson jälkeen olo helpotti (lieneekö syynä nivelrustoja vahvistavasta aineesta josta ystävä antoi vinkin.

Nykyään 'läpsytän' kengälläni aavistuksen verran asvalttia vasemmalla jalalla, mutta kipua ei ole missään kohtaa...

Muisto Keijo Kullervo

[ROOSTER]

...Torstai-iltana painin nuoren ja vahvan naisen kanssa, ja siinä tiimellyksessä havaitsin jossain vaiheessa että pääni taisi painua liian pitkälle ja pitkään...

Niin minäkin nuorempana, silloin kun krempat eivät vielä vaivanneet. 

[Norma Bates]

Sunnuntaiaamuna yökkäsin jälleen (aivan kuten viikko aiemmin), maanantaiaamuna yökkäsin vielä pahemmin. En muista sunnuntaista, mutta maanantaina yökkäyksen provosoi astmaattinen aamuyskä. Edelleenkään ei tullut kuin sylkeä ulos (eikä toki tarvitse tullakaan, yhtään mitään). Sunnuntaiden välillä pahoinvointi oli vaihtelevaa ja tuntui että aamuisin pahempi, kun taas illalla saattoi olla miltei normaali olo. Otin perjantaina klo 18 maissa kokeeksi Sirdalud + parasetamoli -kombon (josko niskassa olisi jotain jännitystiloja), ja kävin saunassa klo 21. Tuntui että tuolloin mentiin kohtalaisesta huonompaan suuntaan, ja sama huonompi olo jatkui sitten perjantai-illasta maanantaille asti. Sitten tuli mieleeni että vaikka tässä nyt niska olisikin pääosassa tai se alkuperäinen syy huonoon oloon, niin ehkä pätkittäinen Triptylin käyttöni on jotenkin mukana ongelmavyyhdessä. Aina kun otin sitä viime viikolla, ottamisen jälkeisenä päivänä EN yökännyt, vaikka olisikin huimannut. Otin nyt sitten kokeeksi maanantai-iltana, enkä yökännyt tiistaiaamuna. En ole yökännyt nytkään, vaikkei olo normaali olekaan.

Mutta ei tästä ota selvää vaikuttaako lääkkeet vai elääkö huimaukseni omaa elämäänsä.

Sunnuntaiaamuna kun yökkäsin lavuaarin yllä, tökkäsi alaselkään ja taas alkoi noidannuoli. Viimeksi oli syyskuussa, 2 vk sen jälkeen kun olin painin aloittanut. Kun silloin selkä tokeni, kipeytyi taas polvi. Polvihan oli viime joulukuusta puoli vuotta eteenpäin kipeä.

Yritin maanantaina taas saada yhteyttä TK:seen (aivan kuten vk aiemmin). En päässyt läpi lukuisista yrityksistä huolimatta. Toisaalta kammosin ajatusta että minun pitäisi sitten kävellä sinne se matka mitä ei bussilla pääse, joka on noin 1 km. Selkä oli niin kipeä että se olisi ollut sellainen saatanallinen kidutushelvetti että melkein pääsee itku vielä nytkin kun kuvittelee tuota tilannetta. Mutta eipä sitten sitä matkaa joutunut tekemään, hah. Ajattelin että jos yhtään tulee huonompi olo siihen verrattuna mitä on jo ollut, soitan saatana ambulanssin, kun ei täällä näemmä muutenkaan hoitoon pääse. Soittopyyntöä en jätä, koska luin jostain että siihen vastataan 3 vrk sisällä. En ala olemaan henkisessä hälytystilassa niin pitkää aikaa, eli valmiina vastaamaan puhelimeen. Sehän saattaa soida niin etten edes kuule, näin on minulle tapahtunut monta kertaa. Ja jos ei soitetakaan ollenkaan, turhaa rääkkiä tuokin.

Yksi tauti mitä olen yrittänyt vältellä on luulotauti. Mutta väistämättä sitä tuommoisesta huimauksesta ajattelee vaikka mitä. Painimaan en taida enää uskaltaa mennä, koska tilanne voisi toistua, että niskani venyy liikaa, eikä siitä sitten tykkää. Neliraajahalvaantuneeksi en halua. Lisäksi vuoden sisällä tavaksi tulleet 2 vk pituiset kuukautiset, joista niistäkin olen tässä saanut nautiskella, panevat pelkäämään syöpää. Kun sitä kuitenkin on naispuolisilla sukulaisillani ollut. Kävi muiden vaivojen kanssa miten kävi, ehkä ensi vuonna pitää hakeutua lääkärille tämän vuotelun pakeilta. Tiedän kyllä että vaihdevuodet tekevät mitä vaan, mutta ei kaikki normaalia ole, vaikka mitkä vaihdevuodet olisi.

Kaiken kukkuraksi kävi sitten vielä seuraavaa. Kun olen havainnut että kuivattu papaija ja ananas aiheuttavat nykyään suolentoiminnan nopeutumista, olen syönyt niitä myöhään illalla. Eilen mussuttelin niitä olisiko ollut klo 22 maissa, kun sitten syönnin päälle yhtäkkiä alkoi aivan jumalaton pumpun jumputus ja tuli taas paha olo, vaikka siinä illan mittaan oli melkein normaali olo ollut. (Huimaus tuntuu olevan kyllä kokoajan ikäänkuin korvan takana vaanimassa, mutta ei se aina kuvotukseen asti yllä.) Olen tämmöistä tunnetta kuin olisi rytmihäiriö (voi ollakin, sitä minulla on elämäni varrella ollut huonosti nukuttujen öiden perään) kokenut aiemmin jos syön paljon karkkia. Mutta ei siihen mikään huono olo varsinaisesti ole liittynyt. Se jumputus vain. Jos en nyt väärin muista. Nyt oli kyllä kaikkien pumpun takomisten äitee, ja kesti ehkä tunnin. Tuosta sitten tietenkin äidyin pelkäämään että diabetes, kun sitäkin on suvussani.

Noin kaikenkaikkiaan tuntuu siltä että koko kroppa on sekaisin kuin seinäkello. Jos ajattelen ns. minimaaliselta kannalta, niin kaippa ne ruoansulatushäiriöt jotka sain aikaiseksi tuon Sirda-paran syömisellä (yksi ainoa annos, mutta tuntuu riittävän) voinevat tämmöistäkin tehdä, ja huimaukselle olen altis muutenkin kun on se asentohuimaus. Toisaalta asentohuimauksen pitäisi olla kiertävää tyyppiä, jossa mennään siihen suuntaan missä se pahin vika on. Minulla se on oik. korvan puolella. Kun huimaus alunperin alkoi perjantaina 12.11. se kyllä nimenomaan heitätti, ja päin oik. puolellani ollutta seinää. Mutta sittemmin huimaus on ollut vain epämääräistä huonoa oloa jossa ei kuljeta yhtään minnekään. Tosin ehkä välillä eteenpäin siinä mielessä että jos olen kallistanut päätä eteenpäin, niin sitten tuntuu kuin voisi kaatua pärställeen. Tämän vuoksi katson että se niska nyt kumminkin on se varsinainen vaivan lähde, koska juuri pään eteenpäin kallistumisestahan koko hässäkkä lähti etenemään.

Mutta ihmeellistä että kun minulla oli niskan noidannuoli viime vuonna, niin kyllä se alta viikon asettui. Nyt sen kuin vain kestää ja kestää, vaikkei semmoista saatanallista kipua olekaan kuin siinä oli, jos yritti liikuttaa päätä siis.

[Norma Bates]

Luin jonkun fibroon sairastuneen naisen stoorin, ja hän mainitsi väsymyksen ohella myös huimauksen. Olen kyllä sairauskollegoilta kuullut että fibroon kuuluu huimauskin, mutta perin karvaalta & katkeralta se tuntuu jos tämä 2 vk täyttänyt huimaus siitä johtuu. Silloinhan en pysty tekemään sille yhtään mitään ja se voi kestää vaikka loppuelämän. Tosin toistaiseksi tähän mennessä kaikki fibrovuosinani (3) alkaneet vaivat ovat tainneet kestää max 6 kk. Lisäksi huimaukselle on olemassa se mahdollinen syykin joka on siis että niska venähti painiessa. Kaikille fibrokivuillehan ei aina selkeää ärsykettä löydy, vaan osa niistä tulee ja menee omia aikojaan. Siksi sairauden pahentumisen varominen tuntuu niin perin turhauttavalta, kun ikinä ei voi tietää että onko liian varovainen vai eikö ole tarpeeksi varovainen. Vai onko niin että oireisto pahentuu jokatapauksessa.

Fibron olen kuitenkin ennenkaikkea havainnut toimivan kuin suurennuslasi. Kaikki vaivat mitä ikinä tulee, pitkittyvät ja voimistuvat sen takia. Kuka tietää josko polvikaan ei olisi vielä tässä vaiheessa kivulloinen, vaan olisin saanut joitakin lisävuosia normaalia elämää ilman fibroa? Alaselkähän minulla ei noidannuolia pukannut 20 vuoteen, mutta fibroon sairastuttuani olen saanut sitäkin settiä riesaksi pitkästä pitkästä aikaa.

Ja jumalauta niskakin oli hiljaa vuodesta 2013, jolloin sen silloin vaiva koheni, aina viime vuoden syksyyn asti. Fibro on kuin joku paskapää Satan Claus joka tuo kaikki mahdolliset lahjat tullessaan.

[Toope]

Yskänärsytys syntyy, kun hapan mahansisältö nousee riittävän korkealle kurkunpäähän ja suuhun asti. Mahansisällön nousu suuhun tai rintalastan takainen polte puuttuu jopa 40–75 prosentilla potilaista, joilla yskän tai kurkun selvittelyn takana on refluksitauti.

https://www.iltalehti.fi/flunssa/a/46b0214c-4bf8-46cd-9d58-06e92b471838?fbclid=IwAR3bAL7sN38BuuR3l8dwEbRgfo64ljcwAFKSsjKK20VoMmwODO9LfXXcF7A

Tämän takia puhuin vuosikausia "happovaivoista", koska ei minulla ollut mitään nousua suuhun asti tai poltetta rinnassa. Ihmettelin aina että mikä refluksi muka, kun omat oireeni eivät sovi ko. sairauteen.

Mitä tulee astmayskään, niin minulla on varmaan ollut astma jo teininä. Yläasteiässä aloin aivastella keväisin koivun takia, ja ekaa kertaa tuli syksyllä sellainen yskä joka vaan jatkui  ja jatkui - myöhemmin olen todennut että homeaikahan se silloin lienee ollut. 1990-luvun lopulla se syksy-yskä meni niin perkeleelliseksi että yskin kuukausikaupalla. Eikä mistään mitään apua. Lääkärille menin vasta 2003 kun aloin läkähtymään ylämäkeen kävellessä jo kesän lopulla.

Allerginen astma aiheuttaa yskää, se kai sitten saa jonkun lätkän tuossa jossain väljentymään, helpommin tulee niitä happovaivojakin, jotka yskittävät. Se on semmoinen yskäikiliikkuja että ei siinä ota selvää mikä milloinkin yskän aiheuttaa. Nykyään taidan yskiä jo talvi-ilmallekin, eli ihan vaan sille että ilman onkin kylmempää ja/tai kuivempaa.

Tiedän, mitä tuo on.
Tosin tupakoin joskus...

[Norma Bates]

Huimaus ei ole hellittänyt, vaikka välillä on ollut melkein normaali olo. Yöhän se sitten yleensä olon pilaa ja ikäänkuin nollaa kaiken, jälleen päästään yrjötyksen oloihin. Yökännyt en sentään kumminkaan enää ole. Sensijaan keskiviikkona alkoi vähän särkeä niskaa, ja viime yönä särki tai jomotti tai juili koko yön. En meinannut saada unta ja aamuyölläkin taas valvottiin, joten siellä tiedän. Jossain vaiheessa tuntui että käsissä ei ole ihan kaikki tunto tallella, ja sitten vähän pistelikin. Se oli kyllä viimeinen niitti ja ajattelin että soitan tänään 112 ja kysyn että mitä teen. Soitin kuitenkin vielä kerran TK:seen ja ihme kyllä sain yhteyden. Kaikkien kaikki ajat (lääkärit jne.) olivat tietenkin menneet, joten pitää hoippua päivystykseen istumaan varmaan loppupäivä. Tässä nyt miten sattuu juoksennella kun on bussin varassa, joten keskipäivän maissa lähden. Nyt on niin kamala olo kun ei nukkunutkaan kunnolla, etten saanut ihan heti rynnätyksi. Pitäisi jotain syödäkin, vaikka ällöttää niin ettei tasan taatusti tee mitään mieli.

Tästä olisi hyvä jotain hyvää seurata, taikka minä en enää jaksa. Olen ihan totaalisen poikki fyysisesti ja psyykkisesti.

[kertsi]

Pyydä nyt ainakin sitä Norflexiä (Sirdaludin sijaan), jos se on jännitysniska sitten syynä.

Ääreishermostoperäiset huimaukset voisivat olla todennäköisiä sinun tapauksessa, jos kädet puutuvat? Fasettilukko niskassa tai rintarangassa? Nukkuma-asennossa häikkää? Et kai vaan nuku vatsallasi? Se on tuhoisin asento niskan kannalta.

Ja mainitse närästysoireesi, siltä varalta, että kyseesäs on refluksi, joka myös voi aiheuttaa huimausta.

Ja varmaan hemoglobiini, B12, foolihappo olisi hyvä tarkistuttaa. Alhainen hemoglobiini voi huimata. Ja närästyslääkkeet pitkään käytettynä voivat aiheuttaa ravintoaineden (ja läkeaineiden) imeytymisen häiriintymistä. Tuo B12 esim. mainitaan, ja sehän on "aivovitamiini". Huimaushan voi olla peräisin aivoista mm. pikkuaivoista. 

Laitoin toiseen keskusteluun (en muista mihin) linkin, jossa listattiin yleisiä huimauksen syitä. Jos mahdollista, printtaa se ja ota mukaan.

Ja koska olet menossa jonottamaan päivystykseen, niin huimaukseen liittyvä vinkki: ota eväät mukaan, jotain, mikä säilyy, kalapurkki, näkkileipää tms.. Huimaus voinee johtua myös alhaisesta verensokerista.

Voikohan huimaus johtua myös migreenistä? En muista, oletko kertonut sairastavasi sitäkin?

Muistaakseni kerroit joskus, että asentohoito olisi auttanut huimaukseen. Oletko tehnyt niitä asentoliikkeitä?

Kannattaa muistella jo valmiiksi ennen vastaanottoa, minkätyyppistä huimaus on, kiertoliikkeen tuntua (voi liittyä sisäkorvaan, jolloin sen asentohoidon pitäisi auttaa), tai tuntua, että kaatuu (liittyy pikemminkin aivoihin) tms..

Rytmihäiriötkin kannattaa mainita. Ja se, jos päähän on kohdistunut iskuja (nyrkkeilyssä). Ja kerätä listaa kaikista lääkkeistä, mitä syö. Ja jos on paniikkihäiriötaipumusta, sekin kannattaa mainita.

Tämä saattaa olla se Duodecimin linkki: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00221 .

Tsemppiä.